Etusivu › Kalalajit › Nokkakala
Kalatietopankki · Merikalat
Nokkakala Belone belone
Nokkakala on kesän hopeanuoli: pitkä, nokkaleuka ja pintaa kiitävä vieras, jota tavataan Suomen rannikolla yhä useammin meriveden lämmettyä.
| Tieteellinen nimi | Belone belone |
|---|---|
| Tavallinen koko | 50–75 cm, paino vain 300–700 g |
| Tuntomerkit | erittäin pitkä ja hoikka runko, nokkamaiset leuat pienin hampain, vihertävät luut |
| Kutu | kesällä suolaisemmilla merialueilla; Suomessa satunnaista |
| Paras sesonki | heinä–elokuu, lämpimät pintavedet |
| Levinneisyys Suomessa | Saaristomeri, Ahvenanmeri ja Suomenlahti kesävieraana |
| Pyyntimitta ja rauhoitus | ei valtakunnallista pyyntimittaa eikä rauhoitusaikaa |
Tuntomerkit
Nokkakalaa ei sekoita mihinkään: runko on kuin hopeinen nuoli, pitkä ja litteä, ja leuat ovat venyneet ohuiksi nokiksi, joissa on rivi pieniä teräviä hampaita. Selkä on sinivihreä, kyljet peilikirkkaat. Selkä- ja peräevä ovat kaukana takana lähellä pyrstöä. Erikoisuus paljastuu vasta perkuussa: nokkakalan luut ovat vihertävät luustossa olevan biliverdiini-pigmentin takia. Ilmiö on harmiton eikä vaikuta makuun.
Elinympäristö ja esiintyminen
Nokkakala on lämpimien pintavesien parvikala, joka saalistaa pikkukaloja aivan pinnasta. Se on Suomen rannikolla kesävieras: parvia tavataan heinä- ja elokuussa Saaristomerellä, Ahvenanmerellä ja Suomenlahdella, ja havainnot ovat lisääntyneet meriveden lämpenemisen myötä. Kala näkyy usein pinnassa hyppelehtivinä hopeisina viiruina, joskus lokkien seurassa.
Pyyntitavat
- Heittokalastus pintavieheellä: pieni kapea lippa, jigi tai kelluva viehe nopealla vedolla aivan pinnassa. Nokkakala iskee usein useita kertoja ennen kuin koukku pitää.
- Litka ja pieni koukku: parven alta litkalla, kirkkailla höyhenkoukuilla.
- Perhokalastus: kapea hopeinen streamer nopeassa vedossa — yksi hauskimmista suomalaisista merikalastuksista.
Kapea, luinen nokka tekee koukkuun saamisesta vaikeaa: käytä pientä ja terävää koukkua ja anna kalan ottaa kunnolla ennen iskua.
Ruokakalana
Nokkakala on erinomainen paistettuna ja savustettuna: liha on kiinteää ja makeaa. Vihreät luut hämmentävät ensikertalaista, mutta ne ovat täysin harmittomia. Kala kannattaa perata heti ja jäähdyttää nopeasti.
Säädökset lyhyesti
| Pyyntimitta | ei valtakunnallista pyyntimittaa |
|---|---|
| Rauhoitusaika | ei valtakunnallista rauhoitusaikaa |
Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Viehekalastukseen yhdellä vavalla riittää kalastonhoitomaksu, muihin pyyntitapoihin tarvitaan vesialueen omistajan lupa — ks. kalastusluvat ja kalastonhoitomaksu.
Tiedot tarkistettu 25.7.2026 valtioneuvoston kalastusasetuksen (1360/2015) ja viranomaisten kokoomatietojen pohjalta. Säädökset muuttuvat ja vesialueilla voi olla valtakunnallista tiukempia sääntöjä: tarkista aina oma vesialueesi palvelusta kalastusrajoitus.fi ja lupatiedot palvelusta eraluvat.fi ennen kalastusta.
Usein kysytyt kysymykset
Milloin nokkakalaa voi saada Suomesta?
Heinä–elokuussa, kun pintavesi on lämmin. Parvia tavataan Saaristomerellä, Ahvenanmerellä ja Suomenlahdella, ja havainnot ovat lisääntyneet meren lämpenemisen myötä.
Miksi nokkakalan luut ovat vihreät?
Luustossa on biliverdiini-pigmenttiä, joka värjää luut vihertäviksi. Ilmiö on täysin harmiton eikä vaikuta kalan makuun tai syömäkelpoisuuteen.
Miten nokkakala saadaan koukkuun?
Kapea luinen nokka torjuu isot koukut. Käytä pientä ja terävää koukkua, vedä viehettä nopeasti pinnassa ja anna kalan ottaa kunnolla ennen iskua.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Luonnonvarakeskus: Suomessa esiintyvät kalalajit — biologia, levinneisyys ja kantojen tila.
- Valtioneuvoston asetus kalastuksesta (1360/2015) muutoksineen: pyyntimitat ja rauhoitusajat.
- Aluekohtaiset rajoitukset karttapalveluna: kalastusrajoitus.fi.
- Lupatiedot ja kalastonhoitomaksu: eraluvat.fi.