Etusivu › Kalalajit
Kalatietopankki
Suomen kalalajit
Laji kerrallaan koottua tietoa kalastajalle: mistä kala löytyy, milloin se syö, millä sen saa — ja mitä säädökset sanovat.
Ahvenkalat 3 lajia
Piikkiselkäiset ahvenkalat: maan yleisin saalis ja tavoitelluin ruokakala.
Ahven Perca fluviatilis
Ahven on Suomen kansalliskala ja maan yleisin saaliskala — parvikala, joka elää lähes jokaisessa vesistössä ja tarjoaa pyydettävää ympäri vuoden.
Lue lajisivu →Kiiski Gymnocephalus cernua
Kiiski on pohjien piikikäs pikkuveijari — onkijan kiusa ja keittäjän salaisuus, sillä oikea rantakalakeitto vaatii kiisken.
Lue lajisivu →Kuha Sander lucioperca
Kuha on hämärän saalistaja ja Suomen tavoitelluimpia ruokakaloja — sameiden järvien ja rannikon laji, jonka sesonki huipentuu alkukesän öihin.
Lue lajisivu →Lohikalat 11 lajia
Virtaavan ja kylmän veden aateli — sekä vaeltajat että istukkaat.
Harjus Thymallus thymallus
Harjus on kirkkaiden virtavesien purjeselkä ja perhokalastajan rakkain laji — pinnasta syövä kaunotar, jonka sesonki kestää läpi kesän.
Lue lajisivu →Harmaanieriä Salvelinus namaycush
Harmaanieriä eli kanadanjärvinieriä on Pohjois-Amerikan suurten järvien laji, jota on istutettu Suomeen vain harvoihin syviin ja kirkkaisiin järviin — hidaskasvuinen, pitkäikäinen ja syvällä viihtyvä kala.
Lue lajisivu →Järvilohi Salmo salar m. sebago
Järvilohi on Saimaan makeaan veteen jäänyt lohi — biologisesti sama laji kuin merilohi, mutta oma vaellusmuotonsa, joka elää nykyään lähes kokonaan istutusten varassa.
Lue lajisivu →Kirjolohi Oncorhynchus mykiss
Kirjolohi on Suomen suosituin istutuskala — pohjoisamerikkalainen tulokas, joka tarjoaa varmimman lohikalakontaktin erityiskalastuskohteilla ja istutusjärvillä.
Lue lajisivu →Lohi Salmo salar
Lohi on vaelluskalojen kuningas — Itämerestä ja Jäämerestä kutujokiinsa nouseva voimakala, jonka pyynti on monelle kalastuksen huipentuma.
Lue lajisivu →Muikku Coregonus albula
Muikku on järviemme hopea ja sisävesikalastuksen taloudellinen selkäranka — ulapan parvikala, joka päätyy useammin nuottaan kuin vieheeseen, mutta ansaitsee paikkansa jokaisen kalastajan yleissivistyksessä.
Lue lajisivu →Nieriä Salvelinus alpinus
Nieriä eli rautu on jääkauden jälkeläinen ja kylmien vesien jalokala — Lapin tunturijärvien aarre, jonka eteläinen saimaannieriä on äärimmäisen uhanalainen.
Lue lajisivu →Peledsiika Coregonus peled
Peledsiika on Siperiasta 1960-luvulta lähtien istutettu siikalaji, joka kasvaa nopeasti planktonia siivilöiden — ja risteytyy kotimaisen siian kanssa.
Lue lajisivu →Puronieriä Salvelinus fontinalis
Puronieriä on Pohjois-Amerikasta 1890-luvulla tuotu lohikala, joka on kotiutunut karuihin pikkupuroihin ja metsälampiin — kaunis saalis, mutta myös purotaimenen kilpailija.
Lue lajisivu →Siika Coregonus lavaretus
Siika on hillitty hopeakylki ja yksi arvostetuimmista ruokakaloistamme — tarkan syöjän laji, jonka vapapyynti on hienovaraista käsityötä.
Lue lajisivu →Taimen Salmo trutta
Taimen on virtavesien aatelinen ja vaativan kalastajan mittari — laji, jonka villit kannat ovat uhanalaisia ja jonka kalastus vaatii säädösten tuntemista.
Lue lajisivu →Hauki ja made 2 lajia
Kaksi eri maailmojen huippupetoa: ruohikon väijyjä ja pohjan yöllinen kulkija.
Hauki Esox lucius
Hauki on matalien kasvillisuusrantojen väijyjä ja useimpien kalastajien ensimmäinen iso kala — laji, joka nousee vieheeseen jäidenlähdöstä jäätymiseen.
Lue lajisivu →Made Lota lota
Made on vetemme ainoa turskakala ja talven vastarannan kulkija: se kutee keskellä kovimpia pakkasia jään alla — ja silloin sitä myös pyydetään.
Lue lajisivu →Särkikalat 15 lajia
Suomen runsain kalaheimo: aliarvostettuja ruokakaloja ja koko kesän pyydettävää.
Karppi Cyprinus carpio
Karppi on Suomen suurin särkikala ja maailman suosituimpia urheilukaloja — meillä istutettu erikoisuus, jota kalastetaan lähes aina vapauttamisen ehdoin.
Lue lajisivu →Lahna Abramis brama
Lahna on rehevien vesien korkeakylkinen pohjailija — kärsivällisen onkijan mittelökumppani, jonka feeder-kalastus on nostanut uuteen arvoon.
Lue lajisivu →Mutu Phoxinus phoxinus
Mutu on kirkkaiden purojen ja jokien pikkuinen parvikala, jonka koko elämä mahtuu kahteen kämmeneen — ja joka on taimenen tärkeintä ravintoa.
Lue lajisivu →Pasuri Blicca bjoerkna
Pasuri on lahnan pienempi kaksoisolento: sama litteä muoto, mutta punertavat rintaevät, suuremmat silmät ja huomattavasti pienempi lopullinen koko.
Lue lajisivu →Ruutana Carassius carassius
Ruutana on kalojemme suurin selviytyjä: kullanhohtoinen levy, joka elää lammissa, joissa mikään muu kala ei selviä — ja joka talvehtii tarvittaessa kokonaan ilman happea.
Lue lajisivu →Salakka Alburnus alburnus
Salakka on pintaveden vilkas hopeakolikko — kesäillan laiturikala, joka opettaa lapset onkimaan ja pelastaa monen kalattoman päivän.
Lue lajisivu →Seipi Leuciscus leuciscus
Seipi on hopeinen, hoikka virtavesien särkikala, joka jää usein turvan tai säynävän poikaseksi luultuna — vaikka on oma lajinsa ja aikuisenakin kädenmittainen.
Lue lajisivu →Sorva Scardinius erythrophthalmus
Sorva on särjen komeampi serkku: kullanhohtoinen pintakala, joka rakastaa lämpimiä kasvillisuuslahtia — ja on fongaajan klassikkotesti lajintunnistuksessa.
Lue lajisivu →Sulkava Ballerus ballerus
Sulkava on litteä, hopeinen särkikala, jonka tunnistaa poikkeuksellisen pitkästä peräevästä — planktonsyöjä, joka elää suurten järvien ja jokien selkävesissä.
Lue lajisivu →Suutari Tinca tinca
Suutari on rehevien, kasvillisuuden täyttämien vesien tummakylkinen asukas — hidas, sitkeä ja hämärään aikaan syövä kala, joka on Euroopassa arvostettu urheilukala.
Lue lajisivu →Särki Rutilus rutilus
Särki on punasilmäinen yleiskala ja onkijan uskollisin seuralainen — laji, joka on viime vuosina noussut roskakalasta ruokatrendiksi.
Lue lajisivu →Säyne Leuciscus idus
Säyne on särkikalojen herrasmies — messinkiin hohtava, vahva ja arka laji, joka nousee keväisin jokiin ja tarjoaa kevytkalastajalle kunnon vastuksen.
Lue lajisivu →Toutain Aspius aspius
Toutain on särkikalojen susi: pintaa räjäyttävä peto, joka rosvoaa salakkaparvia avovesien reunoilla — ja istutusten menestystarina, joka pelastettiin sukupuuton partaalta.
Lue lajisivu →Turpa Squalius cephalus
Turpa on virtavesien varovainen ja utelias pintasyöjä — särkikala, joka syö hyönteisiä, marjoja ja pikkukaloja ja tarjoaa yhden hauskimmista kesäkalastuksista.
Lue lajisivu →Vimpa Vimba vimba
Vimpa on rannikon ja suurten järvien särkikala, joka nousee touko–kesäkuussa jokiin kudulle — silloin se on helpoimmin tavoitettavissa ja näkyvimmillään.
Lue lajisivu →Merikalat 7 lajia
Rannikon ja avomeren lajit silakasta kampeloihin.
Kampela Platichthys flesus
Kampela on Suomen rannikon tavallisin litteä kala — hiekkapohjien naamioitunut saalistaja, joka on kesäisen pohjaonkimisen palkitsevin kohde.
Lue lajisivu →Kilohaili Sprattus sprattus
Kilohaili on silakan pienempi sukulainen, joka tulee litkasaaliin seassa — ja jonka nimi tunnetaan ruokakaupassa paremmin muodossa anjovis.
Lue lajisivu →Nokkakala Belone belone
Nokkakala on kesän hopeanuoli: pitkä, nokkaleuka ja pintaa kiitävä vieras, jota tavataan Suomen rannikolla yhä useammin meriveden lämmettyä.
Lue lajisivu →Piikkikampela Scophthalmus maximus
Piikkikampela on Suomen rannikon harvinaisin ja arvokkain litteä kala: lähes pyöreä, vasemmalle kiertynyt ja gastronomisesti kampelakalojen kärkeä.
Lue lajisivu →Punakampela Pleuronectes platessa
Punakampela on kampelan suolaisempaa vettä vaativa sukulainen: sileäihoinen, oranssitäpläinen ja Suomen rannikolla selvästi harvinaisempi.
Lue lajisivu →Silakka Clupea harengus membras
Silakka on Itämeren tärkein kala: rannikkokalastuksen selkäranka, suomalaisen ruokapöydän klassikko ja koko meren ravintoverkon perusta.
Lue lajisivu →Turska Gadus morhua
Turska oli aikoinaan Itämeren tärkein saaliskala myös suomalaisille — nyt se on satunnainen sivusaalis, jonka kannat ovat romahtaneet ja kalastus tarkoin rajoitettua.
Lue lajisivu →Pikkukalat ja pohjakalat 8 lajia
Ravintoverkon perusta — ja se, minkä perusteella iso kala valitsee vieheen.
Härkäsimppu Myoxocephalus quadricornis
Härkäsimppu on jääkauden jäänne: kylmän murtoveden pohjakala, joka nousee talvella matalaan ja päätyy silloin pilkkijän saaliiksi.
Lue lajisivu →Kirjoeväsimppu Cottus poecilopus
Kirjoeväsimppu on kivisimpun pohjoinen sukulainen, jonka tunnistaa raidallisista rintaevistä ja pitkistä vatsaevistä.
Lue lajisivu →Kivennuoliainen Barbatula barbatula
Kivennuoliainen on puhtaiden virtavesien yöaktiivinen pohjakala: liukas, kuusiviiksinen ja niin huomaamaton, että moni kalastaja ei ole koskaan nähnyt yhtään.
Lue lajisivu →Kivisimppu Cottus gobio
Kivisimppu on kivikkopohjien pieni pyöreäpäinen asukas, jonka esiintyminen kertoo puron olevan kunnossa — ja jonka koiras vartioi mätiä kiven alla.
Lue lajisivu →Kolmipiikki Gasterosteus aculeatus
Kolmipiikki on rannikon pieni piikikäs kala, joka on runsastunut Itämerellä voimakkaasti — ja jonka koiras rakentaa pesän ja hoitaa mädin itse.
Lue lajisivu →Kuore Osmerus eperlanus
Kuore on kala, jonka tunnistaa nenällään: tuore saalis tuoksuu erehtymättömästi kurkulta. Kevään kutunousu jokisuihin on vuotuinen kansanjuhla — ja petokaloille katettu pöytä.
Lue lajisivu →Kymmenpiikki Pungitius pungitius
Kymmenpiikki on kolmipiikkiä pienempi ja hoikempi piikkikala, joka viihtyy tiheässä kasvillisuudessa — ja rakentaa pesänsä keskelle vesipatsasta.
Lue lajisivu →Rantaneula Cobitis taenia
Rantaneula on Suomen vähiten tunnettuja kaloja: pieni, litteä ja täplikäs pohjakala, jota tavataan vain harvoilla alueilla.
Lue lajisivu →Vaeltajat ja harvinaisuudet 4 lajia
Uhanalaiset vaeltajat ja lajit, jotka on melkein menetetty.
Ankerias Anguilla anguilla
Ankerias on kalojemme suurin mysteeri: Sargassomeressä syntyvä vaeltaja, joka elää järvissämme vuosikymmeniä — ja jonka maailmankanta on romahtanut niin, että jokainen saalis kannattaa vapauttaa.
Lue lajisivu →Monni Silurus glanis
Monni on Euroopan suurin makean veden kala ja Suomen kalastohistorian suurin menetys: luonnonkanta katosi maastamme 1800-luvun lopulla, eikä lisääntyvää kantaa tiettävästi ole.
Lue lajisivu →Nahkiainen Lampetra fluviatilis
Nahkiainen ei ole kala vaan ympyräsuinen — leuaton, imukuppisuinen vaeltaja, jonka pyynti jokisuissa on yhä elävää perinnettä Pohjanmaalla.
Lue lajisivu →Sampi Acipenser oxyrinchus
Sampi oli Itämeren suurin kala — jopa kolmimetrinen vaeltaja, joka nousi kudulle suuriin jokiin. Suomen vesistä se katosi 1900-luvun alkupuolella.
Lue lajisivu →Vieraslajit 3 lajia
Ihmisen tuomat lajit: mitä ne ovat ja miten niiden kanssa toimitaan.
Hopearuutana Carassius gibelio
Hopearuutana on Aasiasta levinnyt haitallinen vieraslaji, joka lisääntyy poikkeuksellisella tavalla ja voi vallata rehevän vesistön nopeasti — saalista ei lasketa takaisin veteen.
Lue lajisivu →Mustatäplätokko Neogobius melanostomus
Mustatäplätokko saapui Itämerelle laivojen painolastivesissä ja on runsastunut satamien lähellä nopeasti — haitallinen vieraslaji, jota ei lasketa takaisin veteen.
Lue lajisivu →Siperiansampi Acipenser baerii
Siperiansampi on kasvatuslaitosten sampi: ruokakala ja kaviaarin tuottaja, jota istutetaan maksullisiin pyyntikohteisiin — ei koskaan luonnonvesiin.
Lue lajisivu →Kaikki lajit A–Ö
Ahven · Ankerias · Harjus · Harmaanieriä · Hauki · Hopearuutana · Härkäsimppu · Järvilohi · Kampela · Karppi · Kiiski · Kilohaili · Kirjoeväsimppu · Kirjolohi · Kivennuoliainen · Kivisimppu · Kolmipiikki · Kuha · Kuore · Kymmenpiikki · Lahna · Lohi · Made · Monni · Muikku · Mustatäplätokko · Mutu · Nahkiainen · Nieriä · Nokkakala · Pasuri · Peledsiika · Piikkikampela · Punakampela · Puronieriä · Rantaneula · Ruutana · Salakka · Sampi · Seipi · Siika · Silakka · Siperiansampi · Sorva · Sulkava · Suutari · Särki · Säyne · Taimen · Toutain · Turpa · Turska · Vimpa
Mikä kalatietopankki on?
Kalatietopankki kokoaa jokaisesta lajista olennaisen yhteen paikkaan: tuntomerkit, elinympäristöt, käyttäytymisen vuodenajoittain sekä toimivat pyyntitavat vieheineen. Jokaisen lajisivun säädöstiedot on generoitu samasta lähteestä kuin koottu pyyntimitta- ja rauhoitusaikataulukko, joten ne eivät voi olla ristiriidassa keskenään.
Mitä kattavuus tarkoittaa
Tietopankissa on 53 lajisivua, ja ne kattavat Suomen vesissä säännöllisesti tavattavat lajit — myös ne, joita ei tavoitella saaliiksi: pikkukalat, simput ja pohjakalat, joiden esiintyminen kertoo veden tilasta. Mukana ovat myös vieraslajit, koska kalastajan on tunnistettava ne.
Pois on jätetty satunnaiset merivaeltajat, joita tavataan Suomen rannikolla vain yksittäisinä havaintoina. Kun laji vakiintuu, se lisätään — kattavuutta ei väitetä suuremmaksi kuin se on.
Entä muut vesieläimet?
Kalat eivät ole vedessä yksin. Simpukat suodattavat veden puhtaaksi ja äyriäiset ovat kalan ravintoa — ja osa lajeista on niin tiukasti sidoksissa kaloihin, ettei toista voi ymmärtää ilman toista. Ne on koottu omalle sivulleen: simpukat, ravut ja muut vesieläimet.