Etusivu › Kalalajit › Piikkikampela
Kalatietopankki · Merikalat
Piikkikampela Scophthalmus maximus
Piikkikampela on Suomen rannikon harvinaisin ja arvokkain litteä kala: lähes pyöreä, vasemmalle kiertynyt ja gastronomisesti kampelakalojen kärkeä.
| Tieteellinen nimi | Scophthalmus maximus |
|---|---|
| Tavallinen saaliskoko | 0,5–2 kg |
| Tuntomerkit | lähes pyöreä muoto, silmät vasemmalla, suomuton iho luunystyröin |
| Kutu | kesällä matalilla hiekkapohjilla |
| Paras sesonki | kesä lounaisella merialueella |
| Levinneisyys Suomessa | Saaristomeri ja Ahvenanmaa; muualla satunnainen |
| Pyyntimitta ja rauhoitus | pyyntimitta ks. EU:n Itämeren vähimmäiskoot; ei rauhoitusaikaa |
Tuntomerkit
Piikkikampela erottuu muista kampelakaloista heti muodosta: se on lähes pyöreä ja lehtimäinen, ei soikea. Silmät ovat vasemmalla puolella — päinvastoin kuin kampelalla ja punakampelalla. Iho on suomuton, mutta yläpuolella on hajallaan kovia luunystyröitä. Väri mukautuu pohjaan hiekanruskeasta lähes mustaan, ja kalassa on usein epäselvä marmorikuvio.
Elinympäristö ja esiintyminen
Piikkikampela elää matalilla hiekka- ja sorapohjilla, usein aivan rantavyöhykkeessä. Se on väijyvä saalistaja, joka syö pikkukaloja — kampelakaloista kaikkein petomaisin. Suomessa laji rajoittuu Saaristomerelle ja Ahvenanmaan vesille, ja saalis on aina huomionarvoinen sattuma.
Pyynti
Piikkikampela tulee vastaan verkkokalastuksen sivusaaliina ja satunnaisesti pohjakalastuksessa kalasyötillä. Koska laji on petomainen, se ottaa myös pieniä vieheitä pohjan tuntumasta. Vähimmäiskoot perustuvat EU:n Itämeren sääntelyyn — tarkista voimassa olevat mitat.
Ruokakalana
Piikkikampela on kansainvälisesti arvostetuimpia ruokakaloja: liha on kiinteää, valkoista ja poikkeuksellisen makuisaa, ja se kestää hyvin kokonaisena paistamisen tai uunissa kypsentämisen. Harvinaisuuden vuoksi jokainen saalis kannattaa käsitellä huolella — ja miettiä, kannattaako se ottaa lainkaan.
Säädökset lyhyesti
| Pyyntimitta | ks. EU:n Itämeren vähimmäiskoot |
|---|---|
| Rauhoitusaika | ei valtakunnallista rauhoitusaikaa |
Piikkikampela on Suomen vesissä harvinainen ja arvokas sivusaalis. Vähimmäiskoot perustuvat EU:n Itämeren sääntelyyn.
Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Viehekalastukseen yhdellä vavalla riittää kalastonhoitomaksu, muihin pyyntitapoihin tarvitaan vesialueen omistajan lupa — ks. kalastusluvat ja kalastonhoitomaksu.
Tiedot tarkistettu 25.7.2026 valtioneuvoston kalastusasetuksen (1360/2015) ja viranomaisten kokoomatietojen pohjalta. Säädökset muuttuvat ja vesialueilla voi olla valtakunnallista tiukempia sääntöjä: tarkista aina oma vesialueesi palvelusta kalastusrajoitus.fi ja lupatiedot palvelusta eraluvat.fi ennen kalastusta.
Usein kysytyt kysymykset
Miten piikkikampela erotetaan kampelasta?
Muodosta ja silmien puolesta: piikkikampela on lähes pyöreä ja sen silmät ovat vasemmalla, kampela on soikea ja silmät oikealla. Piikkikampelan iho on suomuton mutta luunystyräinen.
Onko piikkikampela Suomessa yleinen?
Ei. Laji rajoittuu Saaristomerelle ja Ahvenanmaan vesille ja on siellä harvinainen — saalis on aina poikkeus.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Luonnonvarakeskus: Suomessa esiintyvät kalalajit — biologia, levinneisyys ja kantojen tila.
- Valtioneuvoston asetus kalastuksesta (1360/2015) muutoksineen: pyyntimitat ja rauhoitusajat.
- Aluekohtaiset rajoitukset karttapalveluna: kalastusrajoitus.fi.
- Lupatiedot ja kalastonhoitomaksu: eraluvat.fi.