Kalatietopankki · Merikalat
Silakka Clupea harengus membras
Silakka on Itämeren tärkein kala: rannikkokalastuksen selkäranka, suomalaisen ruokapöydän klassikko ja koko meren ravintoverkon perusta.
| Tieteellinen nimi | Clupea harengus membras — sillin Itämeren muoto |
|---|---|
| Tavallinen koko | 15–20 cm |
| Enimmäiskoko | yli 25 cm rannikon parhaissa kannoissa |
| Kutu | kevätkutuiset huhti–kesäkuussa rannikon kasvipohjille; myös syyskutuisia kantoja |
| Paras sesonki | syksy ja talvi litkalla, kutuaika keväällä rannikolla |
| Levinneisyys | koko rannikko Suomenlahdelta Perämerelle |
| Pyyntimitta ja rauhoitus | ei valtakunnallista pyyntimittaa eikä rauhoitusaikaa |
Tuntomerkit
Silakka on hopeinen, sivuilta litteä ja sukkulamainen. Selkä on siniharmaa, kyljet peilikirkkaat ja vatsa valkoinen. Suomut ovat suuria ja irtoavat herkästi, ja vatsassa on terävä köli. Selkäevä sijaitsee keskellä selkää vatsaevien yläpuolella, eikä näkyvää kylkiviivaa ole. Suu on ylöspäin suuntautunut — merkki planktonin syöjästä.
Erottaminen kilohailista: silakan selkäevä alkaa vatsaevien yläpuolelta, kilohailin selvästi taempaa, ja kilohailin vatsaköli on piikikkäämpi — sormea vatsaa pitkin vetämällä ero tuntuu heti.
Elinympäristö ja kutu
Silakka on ulapan parvikala, joka syö eläinplanktonia ja liikkuu suurina parvina veden lämpötilan ja ravinnon mukaan. Kutu on rannikkotapahtuma: kevätkutuiset parvet nousevat huhtikuusta kesäkuuhun matalille kasvi- ja kivipohjille, joihin mäti tartutetaan. Osa kannoista kutee syksyllä. Kutuaikana silakka on rannikolla käsin kosketeltavan lähellä, ja se näkyy myös lokkiparvina ja hyljehavaintoina.
Pyyntitavat
- Litkaus: vapaa-ajankalastajan tapa. Silakkalitka on siima, jossa on 5–15 pientä koukkua höyhenillä tai kirkkailla helmillä; sitä nykitään laiturilta, kalliolta, veneestä tai jäältä. Parhaat ajat ovat syksy ja talvi, usein hämärässä.
- Jäältä: talvella litka lasketaan avannosta parven tasolle — kaikuluotain tai naapurin saalis kertoo syvyyden.
- Verkkokalastus ja trooli: ammattikalastuksen välineet; trooli tuottaa valtaosan Suomen silakkasaaliista.
Ruokakalana
Silakka on suomalaisen ruokakulttuurin peruskala: paistetut silakat, silakkalaatikko, suolasilakka, savusilakka ja marinoidut fileet. Kala on rasvaista ja siksi erinomainen omega-3-lähde, ja pieni koko tekee siitä ekologisesti kestävän valinnan.
Huomaa, että Itämeren rasvaisiin kaloihin liittyy ympäristömyrkkyjen vuoksi viranomaisten syöntisuosituksia, jotka koskevat erityisesti isoja silakoita ja tiettyjä ryhmiä. Tarkista ajantasainen suositus Ruokaviraston sivuilta.
Säädökset lyhyesti
| Pyyntimitta | ei valtakunnallista pyyntimittaa |
|---|---|
| Rauhoitusaika | ei valtakunnallista rauhoitusaikaa |
Silakan kaupallista kalastusta säädellään EU:n kalastuskvootein. Vapaa-ajankalastajan litkapyyntiä ne eivät rajoita.
Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Viehekalastukseen yhdellä vavalla riittää kalastonhoitomaksu, muihin pyyntitapoihin tarvitaan vesialueen omistajan lupa — ks. kalastusluvat ja kalastonhoitomaksu.
Tiedot tarkistettu 25.7.2026 valtioneuvoston kalastusasetuksen (1360/2015) ja viranomaisten kokoomatietojen pohjalta. Säädökset muuttuvat ja vesialueilla voi olla valtakunnallista tiukempia sääntöjä: tarkista aina oma vesialueesi palvelusta kalastusrajoitus.fi ja lupatiedot palvelusta eraluvat.fi ennen kalastusta.
Usein kysytyt kysymykset
Milloin silakkaa saa litkalla parhaiten?
Syksyllä ja talvella, kun parvet ovat rannikon lähellä ja koossa. Hämärä ja pimeä ovat parasta aikaa; jäältä litkataan parven tasolla.
Miten silakka erotetaan kilohailista?
Silakan selkäevä alkaa vatsaevien yläpuolelta ja vatsaköli on tasaisempi. Kilohaili on pienempi, sen selkäevä on taempana ja vatsakölin piikit tuntuvat selvästi sormella.
Onko silakkaa turvallista syödä?
Silakka on ravitseva ja kestävä valinta, mutta Itämeren rasvaisiin kaloihin liittyy ympäristömyrkkyjen takia viranomaissuosituksia, jotka koskevat erityisesti isoja yksilöitä. Tarkista ajantasainen suositus Ruokavirastolta.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Luonnonvarakeskus: Suomessa esiintyvät kalalajit — biologia, levinneisyys ja kantojen tila.
- Valtioneuvoston asetus kalastuksesta (1360/2015) muutoksineen: pyyntimitat ja rauhoitusajat.
- Aluekohtaiset rajoitukset karttapalveluna: kalastusrajoitus.fi.
- Lupatiedot ja kalastonhoitomaksu: eraluvat.fi.