Etusivu › Oppaat › Jigikalastus
Opas · Kalastusmuodot
Jigikalastus
Jigikalastus on viimeisen kahdenkymmenen vuoden tärkein muutos suomalaisessa kalastuksessa: kevyt kumiviehe pohjan tuntumassa on tehokkain tapa saada ahventa ja kuhaa.
Pikavastaus
Valitse kevyin jigipää, jolla tunnet pohjan (ahven 3–10 g, kuha 7–20 g). Anna vieheen pudota pohjaan, nosta kahdella lyhyellä nykäisyllä ja anna pudota takaisin. Ote tulee lähes aina laskuvaiheessa — iske heti kun siima nykähtää tai jää löysäksi.
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Kalusto
- Vapa: herkkäkärkinen 2,1–2,4 m ahvenelle (heittopaino 5–20 g), 2,4–2,7 m kuhalle (10–35 g). Vavan kärjen pitää välittää pohjakosketus käteen.
- Kuitusiima: pakollinen. 0,08–0,13 mm ahvenelle, 0,13–0,17 mm kuhalle. Monofiili venyy niin paljon, että pohjakosketus ja otot katoavat.
- Peruke: 0,25–0,40 mm fluorohiili, 40–80 cm. Kuhan hampaat ja karhea suu kuluttavat siimaa.
Jigipään paino — tärkein valinta
Sääntö on yksinkertainen: käytä kevyintä painoa, jolla tunnet pohjan. Liian raskas jigi putoaa kuin kivi ja on epäluonnollinen; liian kevyt ei kerro pohjasta mitään. Nyrkkisääntöjä:
- Ahven, 2–5 m, tyyni: 3–7 g
- Ahven, 5–10 m tai tuulista: 7–12 g
- Kuha, 5–12 m: 10–20 g
- Virtapaikka: nosta painoa niin, että viehe pysyy hallinnassa
Kumivieheen valinta
- Kumimato (mato-/tuubimalli): perusvarma ahvenelle. Koko 5–8 cm.
- Kalanmuotoinen kumikala: kuhalle ja isolle ahvenelle, 8–13 cm.
- Twister eli pyrstöviehe: antaa väriä ja liikettä hitaassa vedossa.
- Väri: kirkkaassa vedessä luonnolliset sävyt (ruskea, valkoinen, läpikuultava), sameassa ja hämärässä voimakkaat (chartreuse, oranssi, musta).
Perusliike
- Heitä ja anna vieheen pudota vapaasti pohjaan asti — seuraa siimaa, sillä ote voi tulla jo tässä.
- Kelaa löysä siima kireäksi.
- Nosta viehe pohjasta kahdella lyhyellä nykäisyllä (10–30 cm).
- Laske vavan kärki hallitusti ja anna vieheen pudota takaisin pohjaan kireällä siimalla.
- Pidä lyhyt tauko pohjassa ja toista.
Yli 80 % oteista tulee laskuvaiheessa tai pohjatauolla. Siksi lasku on tehtävä kireällä siimalla — löysällä siimalla ote jää huomaamatta.
Oton tunnistaminen
Jigiote ei aina tunnu nykäisynä. Yleisimmät merkit:
- siima nykähtää kevyesti
- viehe ei osu pohjaan odotetussa ajassa (kala otti laskussa)
- siima jää oudon löysäksi tai lähtee sivulle
- tuntuu kuin viehe olisi tarttunut kasviin — iske silti
Epäselvässä tilanteessa iske. Turha isku ei kustanna mitään.
Ahven ja kuha — eri rytmi
Ahven haluaa nopeampaa ja pirteämpää liikettä: lyhyet nykäisyt, lyhyet tauot, ja parven löytyessä nopea työskentely. Kuha vaatii hitautta: pitkät tauot pohjassa, hidas nosto ja usein hämärä tai sameus. Kuhan ote on tyypillisesti hyvin varovainen — pelkkä painon tunne siimassa.
Pystyjigaus veneestä
Kun löydät kalaparven kaikuluotaimella, jigaus suoraan alaspäin on tehokkainta: viehe pidetään parven tasolla tai hieman sen yläpuolella ja liikutetaan lyhyesti. Ks. kaikuluotainopas.
Usein kysyttyä
Kuinka painava jigipää pitää valita?
Kevyin, jolla tunnet pohjan. Ahvenelle tyypillisesti 3–12 g syvyyden ja tuulen mukaan, kuhalle 10–20 g. Liian raskas jigi putoaa epäluonnollisesti.
Miksi jigikalastuksessa käytetään kuitusiimaa?
Kuitusiima ei veny, joten pohjakosketus ja varovaiset otot välittyvät käteen. Monofiililla suuri osa oteista jää huomaamatta.
Milloin jigiote yleensä tulee?
Lähes aina laskuvaiheessa tai pohjatauolla. Siksi viehe lasketaan kireällä siimalla — löysällä siimalla ote ei tunnu.
Miten kuhajigaus eroaa ahvenjigauksesta?
Rytmissä. Ahven haluaa pirteät nykäisyt ja lyhyet tauot, kuha hitaan noston ja pitkät tauot pohjassa. Kuhan ote on myös huomattavasti varovaisempi.