Kalatietopankki · Lohikalat
Muikku Coregonus albula
Muikku on järviemme hopea ja sisävesikalastuksen taloudellinen selkäranka — ulapan parvikala, joka päätyy useammin nuottaan kuin vieheeseen, mutta ansaitsee paikkansa jokaisen kalastajan yleissivistyksessä.
| Tieteellinen nimi | Coregonus albula |
|---|---|
| Tavallinen koko | 10–20 cm |
| Kutu | loka–marraskuussa hiekka- ja sorapohjille |
| Elinympäristö | kirkkaiden ja karujen järvien ulappa |
| Ravinto | eläinplankton |
| Pääpyynti | nuotta ja verkko; vapakalastajalle pilkki |
| Pyyntimitta ja rauhoitus | ei valtakunnallista pyyntimittaa eikä rauhoitusaikaa |
Tuntomerkit
Muikku on siro, hopeanhohtoinen parvikala, jonka selkä vivahtaa sinivihreään. Varmin tuntomerkki on suu: alaleuka työntyy selvästi yläleuan ohi, koska muikku syö planktonia vedestä siivilöiden — siialla suu aukeaa alaspäin. Rasvaevä kertoo lohikalojen sukulaisuudesta, vaikka koko jää pieneksi.
Elinympäristö ja levinneisyys
Muikku elää kirkkaiden ja viileiden järvien ulapalla suurina parvina, jotka seuraavat planktonin vuorokausiliikettä: yöksi pintaan, päiväksi syvemmälle. Vahvimmat kannat ovat Järvi-Suomen suurvesillä — Saimaalla, Päijänteellä, Puulalla, Oulujärvellä ja Inarilla. Kannat vaihtelevat luontaisesti voimakkaasti vuosiluokkien mukaan: hyvää muikkuvuotta voi seurata hiljainen jakso.
Merkitys ja pyynti
Muikku on Suomen sisävesien tärkein saaliskala: nuottakunnat ja troolarit pyytävät sitä kesät talvet, ja savustettu muikku on toriruokien kuningas. Vapakalastajalle muikku on erikoisempi tuttavuus:
- Pilkintä: talvella syvänteiden ylle kerääntyviä parvia narrataan pienenpienillä pilkeillä ja mormyskoilla — usein sivusaaliina ahvenen pilkinnässä, mutta myös omana lajinaan sinne, missä parvet tunnetaan.
- Onginta: kesäöinä pintaan nousseita parvia voi tavoittaa pienillä koukuilla ja toukkasyöteillä — harvinaista mutta mahdollista.
Muikkukantojen tila ratkaisee myös petokalojen menestyksen: kuha, taimen ja iso ahven syövät muikkua, ja muikkuvedet ovat siksi myös uistelijan vesiä.
Ruokakalana
Savumuikut, rasvassa paistetut rantamuikut ja muikkukukko ovat suomalaisen ruokaperinteen ydintä. Tuore muikku ei kaipaa kuin suolan — ja mäti on itsenäisyyspäivän vastaanoton arvoinen herkku.
Säädökset lyhyesti
| Pyyntimitta | ei valtakunnallista pyyntimittaa |
|---|---|
| Rauhoitusaika | ei valtakunnallista rauhoitusaikaa |
Muikkua pyydetään pääasiassa verkoilla ja nuotalla, jotka vaativat aina vesialueen omistajan luvan ja pyydysten merkinnän.
Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Viehekalastukseen yhdellä vavalla riittää kalastonhoitomaksu, muihin pyyntitapoihin tarvitaan vesialueen omistajan lupa — ks. kalastusluvat ja kalastonhoitomaksu.
Tiedot tarkistettu 25.7.2026 valtioneuvoston kalastusasetuksen (1360/2015) ja viranomaisten kokoomatietojen pohjalta. Säädökset muuttuvat ja vesialueilla voi olla valtakunnallista tiukempia sääntöjä: tarkista aina oma vesialueesi palvelusta kalastusrajoitus.fi ja lupatiedot palvelusta eraluvat.fi ennen kalastusta.
Missä muikku on kartalla
Muita tunnettuja vesiä, joissa laji on merkitty kartalle: Saimaa (Puumalan–Savonlinnan vedet), Pielinen, Höytiäinen. Kaikki kohteet löytyvät kartalta ja kalastuspaikkojen hakemistosta.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko muikkua kalastaa vavalla?
Voi, vaikka se on harvinaista: talvella parvia narrataan syvänteiden yltä pienillä pilkeillä ja mormyskoilla, ja kesäöinä pintaparvia voi tavoittaa pikkukoukuilla. Valtaosa muikusta pyydetään silti nuotalla, troolilla ja verkolla.
Miksi muikkukannat vaihtelevat niin paljon?
Muikun vuosiluokat ovat luontaisesti hyvin epätasaisia: kylmä kevät, planktontilanne ja kannibalismi vaikuttavat poikasten selviytymiseen. Siksi sama järvi voi olla muutaman vuoden välein täynnä muikkua ja välillä lähes tyhjä.
Mistä tunnistan muikun siiasta?
Muikun alaleuka työntyy yläleuan ohi — siialla suu aukeaa alaviistoon. Muikku jää myös selvästi pienemmäksi ja elää ulapalla parvissa.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Luonnonvarakeskus: Suomessa esiintyvät kalalajit — biologia, levinneisyys ja kantojen tila.
- Valtioneuvoston asetus kalastuksesta (1360/2015) muutoksineen: pyyntimitat ja rauhoitusajat.
- Aluekohtaiset rajoitukset karttapalveluna: kalastusrajoitus.fi.
- Lupatiedot ja kalastonhoitomaksu: eraluvat.fi.