Kalatietopankki · Lohikalat
Siika Coregonus lavaretus
Siika on hillitty hopeakylki ja yksi arvostetuimmista ruokakaloistamme — tarkan syöjän laji, jonka vapapyynti on hienovaraista käsityötä.
| Tieteellinen nimi | Coregonus lavaretus |
|---|---|
| Muodot | mm. vaellussiika, järvisiika ja karisiika — kirjava lajiryhmä |
| Tavallinen saaliskoko | 300–800 g; kilon siika on jo komea |
| Kutu | loka–joulukuussa karikoille ja virtapaikoille |
| Paras sesonki | kesäillat ongella; kevättalvi pilkillä |
| Levinneisyys | koko maa: järvet, joet ja koko rannikko |
| Pyyntimitta ja rauhoitus | ei pyyntimittaa; rauhoitus mereen laskevassa joessa ja purossa 1.9.–30.11. |
Tuntomerkit
Siika on sopusuhtainen hopeakylki: pieni pää, siro alaspäin aukeava suu, suuret suomut ja lohikalan rasvaevä. Muikusta sen erottaa suusta — muikun alaleuka on ylempää pidempi, siialla suu aukeaa alaviistoon pohjaravintoa varten. Suomessa elää useita siikamuotoja, jotka eroavat siivilähampaidensa ja elintapojensa osalta; kalastajalle ne ovat käytännössä yhtä lajia.
Elinympäristö ja levinneisyys
Siikaa on koko maassa: karuissa ja kirkkaissa järvissä, suurissa joissa ja koko rannikolla. Vaellussiika nousee syksyllä jokiin kutemaan, karisiika kutee meren karikoilla ja järvisiiat omissa vesissään. Kesällä siika ruokailee rantavesien pohjilla ja pintavedessä hyönteisaikaan; lämpimintä keskikesää se viettää syvemmällä viileässä.
Käyttäytyminen vuodenajoittain
- Kevät: jäiden lähdettyä siika ruokailee matalilla hiekka- ja sorapohjilla — kevätonginta rannalta alkaa.
- Kesä: tyyninä iltoina siika nousee pintaan syömään hyönteisiä; onginta ja perhokalastus ovat parhaimmillaan alku- ja keskikesällä.
- Syksy: kutuvaellus jokiin ja karikoille. Syyskalastus keskittyy verkkopyyntiin, vapakalastajalle kausi hiljenee.
- Talvi: siikapilkki on oma taitolajinsa: pienet pilkit ja syöttitoukat, tuntuma herkkään ottiin ja pitkä kärsivällisyys.
Pyyntitavat ja vieheet
- Onginta: kevyt koho, pieni koukku ja syöttinä surviaisen toukka, mato tai hyönteinen. Siian otti on nopea ja varovainen — herkkyys ratkaisee.
- Perhokalastus: pienet pintaperhot ja märkäperhot pintasyönnin aikaan; rannikolla siikaa perhostetaan matalilta hiekoilta.
- Pilkintä: pienet heijaavat pilkit ja mormyskat toukkasyötillä; kevättalvi on parasta aikaa.
Ruokakalana
Siika on suomalaisen kalakeittiön aatelia: rasvainen mutta hienostunut liha sopii savuun, graaviin, uuniin ja suolakalaksi. Loimusiika ja savusiika ovat toriherkkujen klassikot, ja siian mäti on arvostettu alkuruoka.
Säädökset lyhyesti
| Pyyntimitta | ei valtakunnallista pyyntimittaa |
|---|---|
| Rauhoitusaika | mereen laskevassa joessa ja purossa 1.9.–30.11. |
Merialueen verkkokalastusta ohjataan solmuvälimääräyksin, ja vaellussiian nousujoilla on omia kutuajan rajoituksia. Jokisiialle on säädetty suojeluarvo.
Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Viehekalastukseen yhdellä vavalla riittää kalastonhoitomaksu, muihin pyyntitapoihin tarvitaan vesialueen omistajan lupa — ks. kalastusluvat ja kalastonhoitomaksu.
Tiedot tarkistettu 25.7.2026 valtioneuvoston kalastusasetuksen (1360/2015) ja viranomaisten kokoomatietojen pohjalta. Säädökset muuttuvat ja vesialueilla voi olla valtakunnallista tiukempia sääntöjä: tarkista aina oma vesialueesi palvelusta kalastusrajoitus.fi ja lupatiedot palvelusta eraluvat.fi ennen kalastusta.
Missä siika on kartalla
- Tornionjoki — Itämeren tärkein luonnonlohijoki ja Suomen kuuluisin lohenkalastuskohde.
Muita tunnettuja vesiä, joissa laji on merkitty kartalle: Säkylän Pyhäjärvi, Inarijärvi, Miekojärvi, Ahvenanmaan saaristo, Tammisaaren–Hangon saaristo, Merenkurkku (Vaasan saaristo), Hailuoto ja Oulun edusta. Kaikki kohteet löytyvät kartalta ja kalastuspaikkojen hakemistosta.
Usein kysytyt kysymykset
Miten siika ongitaan?
Kevyillä välineillä ja pienillä syöteillä: pieni koukku (koko 10–14), hento perukesiima ja syöttinä surviaisen toukka tai pieni mato. Otti on nopea näpäytys — vastaisku heti, kun koho liikahtaa.
Mistä erotan siian ja muikun?
Suusta: siian suu aukeaa alaviistoon pohjaruokailua varten, muikulla alaleuka työntyy yläleuan ohi. Siika kasvaa myös selvästi muikkua suuremmaksi.
Milloin siika syö parhaiten?
Alku- ja keskikesän tyyninä iltoina, kun hyönteisiä kuoriutuu pintaan, sekä kevättalvella pilkkiaikaan. Keskipäivän helteellä siika painuu syvemmälle viileään.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Luonnonvarakeskus: Suomessa esiintyvät kalalajit — biologia, levinneisyys ja kantojen tila.
- Valtioneuvoston asetus kalastuksesta (1360/2015) muutoksineen: pyyntimitat ja rauhoitusajat.
- Aluekohtaiset rajoitukset karttapalveluna: kalastusrajoitus.fi.
- Lupatiedot ja kalastonhoitomaksu: eraluvat.fi.