Etusivu › Kalalajit › Aurinkoahven

Kalatietopankki · Vieraslajit

Aurinkoahven Lepomis gibbosus

Aurinkoahven on pohjoisamerikkalainen akvaario- ja lammikkokala, joka on päästetty Suomessa kymmeniin pikkulampiin. EU:n haitallisten vieraslajien luettelon laji: saalista ei lasketa takaisin veteen.

Tuntomerkit

Aurinkoahventa ei voi sekoittaa mihinkään kotimaiseen kalaan. Se on värikäs, sivulta litteä ja korkeaselkäinen, ja kyljet ovat sinervän tai vihertävän metallinhohtoiset tummine pilkkuineen, jotka luovat pystyraitaisen vaikutelman. Päässä raidoitus kääntyy taaksepäin.

Varmin yksittäinen tuntomerkki on kiduskannen takaosan tumma täplä: se on aikuisella ison silmän kokoinen, sitä reunustaa valkoinen kehä ja takaosassa on punainen tai punaoranssi laikku. Juuri tämä täplä erottaa lajin muista aurinkoahvenista.

Muuta: selkäevä on yhtenäinen, mutta etuosan kovat piikkiruodot erottuvat takaosan pehmeistä; selkäevä on lähes kaksi kertaa peräevän pituinen. Suu on pieni ja aukeaa hieman ylöspäin. Kylkiviiva kaartuu keskeltä ylöspäin ja siinä on 36–47 suomua. Vatsapuoli on usein kellertävä.

Nimestä huolimatta laji ei ole ahvenen sukua: se kuuluu aurinkoahvenien heimoon (Centrarchidae) ja muistuttaa rakenteeltaan enemmän basseja. Kotimaisella ahvenella on kaksi erillistä selkäevää ja pystyraidat mustina poikkijuovina, eikä kiduskannessa ole valkoreunaista täplää.

Mistä laji on tullut ja missä sitä on

Aurinkoahven on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista New Brunswickin ja Floridan väliseltä alueelta. Euroopan ensimmäiset yksilöt tuotiin Ranskaan vuonna 1877, ja värikkäänä akvaario- ja lammikkokalana laji on levinnyt luonnonvesiin ainakin 25 EU-maassa.

Suomen ensimmäinen havainto rekisteröitiin vuonna 2014 Turun Kalamaraton-kilpailussa. Luonnonvarakeskuksen mukaan havaintoja oli vuoden 2017 lopussa viidestä lammesta, vuonna 2019 kymmenestä ja vuonna 2020 jo 17 eri lammesta — kaikki Varsinais-Suomesta mutta yhdeksän eri kunnan alueelta, mikä viittaa siihen että kalaa on aktiivisesti siirretty lammesta toiseen. Vieraslajit.fi kertoo tunnettujen esiintymispaikkojen määrän nousseen vuonna 2025 yli viidenkymmenen, ja esiintymisalueen ulottuvan Uudeltamaalta Poriin.

Tyypillinen esiintymispaikka ei ole iso järvi vaan pieni lämmin lampi: hiekkakuoppa, entinen louhos, uimalampi tai puistolammikko. Aurinkoahven viihtyy myös hitaasti virtaavissa joissa ja tulee toimeen murtovedessä.

Katso vesikohtainen lista havainnoista — julkiset havainnot koottuna nimettyihin vesiin ja kartalle.

Elintavat

Kutu ajoittuu kevätkesään ja kesään, kun vesi on lämmennyt 16–18 asteeseen. Koiras kaivaa hiekkapohjaan kutukuopan, jonne naaras laskee noin millimetrin kokoiset keltaiset mätimunat, ja koiras ilmastaa ja vartioi mätiä sekä joskus poikasparvea. Suomessa koiras voi olla sukukypsä jo 8 cm ja naaras 9 cm pituisena.

Poikaset syövät pieniä äyriäisiä ja muita selkärangattomia ja siirtyvät vähitellen syömään myös kalaa. Vuoden ikäisenä kala on 3–5 cm. Ikää voi kertyä 8–10 vuotta.

Miksi laji on ongelma

Yhdistelmä tekee aurinkoahvenesta tehokkaan tulokkaan: se lisääntyy tehokkaasti, hoitaa jälkeläisiään, käyttää monipuolisesti ravintoa ja puolustaa sekä ruokailu- että pesäreviiriään aggressiivisesti. Korkea ruumiinmuoto suojaa sitä pedoilta. Luonnonvarakeskuksen mukaan aurinkoahvenen yleistyessä on havaittu joidenkin kalalajien, rapujen, eläinplanktonin ja muiden vesien selkärangattomien vähentyneen — laji myös ahdistelee sammakkoeläimiä ja syö pienempiä kaloja.

Pienessä lammessa vaikutus näkyy nopeasti, koska koko vesistön eliöyhteisö on pieni. Juuri siksi laji on säädetty haitalliseksi koko EU:n alueella.

Mitä kalastaja tekee

• Älä laske saalista takaisin veteen. Aurinkoahven kuuluu EU:n haitallisten vieraslajien luetteloon, eikä luettelon lajia saa päästää ympäristöön eikä pitää hallussa, kasvattaa, kuljettaa tai myydä.
• Älä siirrä kalaa akvaarioon tai lähilampeen. Suomen esiintymien jakauma yhdeksään kuntaan kertoo, että leviäminen on ollut ihmisen työtä — yksi ämpärillinen riittää perustamaan uuden kannan.
• Ilmoita havainto. Kalahavainnon voi ilmoittaa Luonnonvarakeskukselle osoitteessa kalahavainnot.fi tai vieraslajiportaaliin vieraslajit.fi. Levinneisyystieto on torjunnan perusta, ja ilmoitus kannattaa tehdä silloinkin kun laji on vedestä jo ennestään tiedossa.
• Puhdista ja kuivaa välineet siirtyessäsi vesistöstä toiseen.

Poistaminen on poikkeuksellisen helppoa: aurinkoahvenet oleskelevat lähellä rantaa, ovat uteliaita ja ottavat kesällä hanakasti onkeen, joten niitä saa pois kymmenittäin. Yhden yksilön poistaminen ei kaada kantaa, mutta ongelma ei myöskään ratkea päästämällä kalaa takaisin.

Usein kysytyt kysymykset