Etusivu › Kalalajit › Järvilohi
Kalatietopankki · Lohikalat
Järvilohi Salmo salar m. sebago
Järvilohi on Saimaan makeaan veteen jäänyt lohi — biologisesti sama laji kuin merilohi, mutta oma vaellusmuotonsa, joka elää nykyään lähes kokonaan istutusten varassa.
| Tieteellinen nimi | Salmo salar m. sebago |
|---|---|
| Tavallinen saaliskoko | 1,5–4 kg |
| Suurkalan raja | yli 8 kg on harvinainen; kasvaa yli 10 kiloiseksi |
| Kutu | loka–marraskuussa virtavesissä; luontainen lisääntyminen on hyvin rajallista |
| Paras sesonki | avovesikausi ulapalla, alkukesä ja syksy virtavesissä |
| Levinneisyys | Vuoksen vesistö: Saimaa, Pielinen ja niiden laskujoet |
| Pyyntimitta ja rauhoitus | pyyntimitta 60 cm; rauhoitus joissa 1.8.–30.11.; rasvaevällinen rauhoitettu Vuoksen vesistössä |
Tuntomerkit
Järvilohi on ulkoisesti merilohen kaltainen: hopeankiiltävä, virtaviivainen kala, jonka kyljissä on kylkiviivan yläpuolella tummia x-kirjaimen muotoisia täpliä ja jonka pyrstö on lievästi kaareva. Pää on suhteessa kapeampi kuin taimenella, ja suu ulottuu silmän takareunan tasalle. Kudulle noussut koiras tummuu ja saa koukkuleuan.
Erottaminen taimenesta on jokikalastajan perustaito: taimenella täplitys jatkuu kylkiviivan alapuolelle ja pyrstö on suora, järvilohella pyrstö on kaarevampi ja täplitys keskittyy ylös. Tärkeintä on tarkistaa rasvaevä — leikattu evä kertoo istukkaasta, ehjä evä villistä kalasta, joka on rauhoitettu.
Elinympäristö ja historia
Järvilohi on jääkauden jälkeen Saimaan altaaseen eristynyt lohikanta, joka teki vaelluksensa mereen sijasta järviulapalle. Alkuperäinen kanta lisääntyi Pielisjoessa ja Vuoksessa, mutta vesivoimarakentaminen katkaisi nousureitit 1900-luvun puolivälissä ja luonnonkanta hävisi. Nykyinen kanta pidetään yllä emokalastosta tuotetuilla istukkailla, ja Ala-Koitajoen kunnostukset ovat käynnistäneet luontaista lisääntymistä pienessä mittakaavassa.
Ulapalla järvilohi seuraa muikkuparvia ja viihtyy viileässä, happirikkaassa vedessä. Kesällä kala löytyy harppauskerroksen alapuolelta, usein 10–25 metristä, ja syksyn viilentyessä se nousee lähemmäs pintaa.
Käyttäytyminen vuodenajoittain
- Kevät: jäiden lähdön jälkeen kala syö lähellä pintaa ja lämpenevillä selkävesillä — paras aika pintauistelulle.
- Kesä: lämpökerrostuneisuus painaa lohen syvälle. Uistelu tapahtuu vaijeri- tai syvääjäkalustolla muikkuparvien tasolla.
- Syksy: vaellusvalmiit kalat hakeutuvat laskujokien suille ja nousevat virtaan. Virtavesikalastus on tarkoin säädeltyä kutuaikana.
- Talvi: jään alta järvilohta ei käytännössä tavoiteta kuin sattumalta pilkillä syvänteiden yllä.
Pyyntitavat
- Vetouistelu ulapalla: Saimaan järvilohikalastuksen ydin. Uistimet ja vaaput ajetaan muikkuparvien tasolle syvääjän tai vaijerin avulla; hopeiset ja siniset sävyt jäljittelevät muikkua.
- Virtavesikalastus: Ala-Koitajoella ja muilla lupakohteilla perho- ja heittokalastus. Kohteilla on omat kausiaikansa, kiintiönsä ja usein väkäsettömän koukun vaatimus.
- Vapauttaminen: rasvaevällinen kala nostetaan vedestä mahdollisimman vähän, koukku irrotetaan pihdeillä ja kala tuetaan virtaan kunnes se uii itse pois.
Suojelu
Järvilohi on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Kalastuksen sääntely on sen vuoksi poikkeuksellisen tarkkaa ja muuttuu useammin kuin muiden lajien: rasvaevällinen kala on Vuoksen ja Hiitolanjoen vesistöissä rauhoitettu kokonaan, ja rasvaeväleikatullekin istukkaalle on säädetty vuorokausikiintiö. Jokainen vapautettu villi järvilohi on suoraan kannan hyväksi tehty teko.
Säädökset lyhyesti
| Pyyntimitta | 60 cm |
|---|---|
| Rauhoitusaika | rasvaevällinen järvilohi on rauhoitettu kokonaan Vuoksen ja Hiitolanjoen vesistöissä; joessa ja purossa 1.8.–30.11. |
Rasvaeväleikattu istukas on Vuoksen vesistön järvialueilla rauhoitettu 1.6.–31.8., ja saaliskiintiö on yksi järvilohi vuorokaudessa kalastajaa kohti.
Järvilohi on äärimmäisen uhanalainen (CR) ja sille on säädetty suojeluarvo. Rasvaevällinen kala vapautetaan aina — se on kannan tulevaisuus.
Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Viehekalastukseen yhdellä vavalla riittää kalastonhoitomaksu, muihin pyyntitapoihin tarvitaan vesialueen omistajan lupa — ks. kalastusluvat ja kalastonhoitomaksu.
Tiedot tarkistettu 25.7.2026 valtioneuvoston kalastusasetuksen (1360/2015) ja viranomaisten kokoomatietojen pohjalta. Säädökset muuttuvat ja vesialueilla voi olla valtakunnallista tiukempia sääntöjä: tarkista aina oma vesialueesi palvelusta kalastusrajoitus.fi ja lupatiedot palvelusta eraluvat.fi ennen kalastusta.
Usein kysytyt kysymykset
Mitä eroa on järvilohella ja merilohella?
Ne ovat sama laji, Salmo salar. Järvilohi on Saimaan altaaseen eristynyt vaellusmuoto, joka syönnösvaeltaa järviulapalle meren sijasta. Ulkoisesti kalat ovat käytännössä samanlaisia.
Saako järvilohta ottaa saaliiksi?
Vain rasvaeväleikatun istukkaan, ja senkin osalta on aluekohtaisia rauhoituksia ja vuorokausikiintiö. Rasvaevällinen eli villi järvilohi on Vuoksen ja Hiitolanjoen vesistöissä rauhoitettu kokonaan ja vapautetaan aina.
Miten järvilohi löydetään Saimaalta?
Etsi ensin muikku. Järvilohi seuraa muikkuparvia, joten kaikuluotaimen näyttämä parvi harppauskerroksen alapuolella on paras vihje; uistimet ajetaan parven tasolle tai hieman sen yläpuolelle.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Luonnonvarakeskus: Suomessa esiintyvät kalalajit — biologia, levinneisyys ja kantojen tila.
- Valtioneuvoston asetus kalastuksesta (1360/2015) muutoksineen: pyyntimitat ja rauhoitusajat.
- Aluekohtaiset rajoitukset karttapalveluna: kalastusrajoitus.fi.
- Lupatiedot ja kalastonhoitomaksu: eraluvat.fi.