Kalatietopankki · Särkikalat
Lahna Abramis brama
Lahna on rehevien vesien korkeakylkinen pohjailija — kärsivällisen onkijan mittelökumppani, jonka feeder-kalastus on nostanut uuteen arvoon.
| Tieteellinen nimi | Abramis brama |
|---|---|
| Tavallinen saaliskoko | 0,5–1,5 kg; yli 3 kg:n lahna on suurkala |
| Kutu | touko–kesäkuussa matalille kasvillisuusrannoille |
| Paras sesonki | alkukesä ja loppukesän tyynet illat |
| Levinneisyys | Etelä- ja Keski-Suomen rehevät vedet, rannikon lahdet |
| Ravinto | pohjaeläimet — surviaisen toukat, kotilot, katkat |
| Pyyntimitta ja rauhoitus | ei valtakunnallista pyyntimittaa eikä rauhoitusaikaa |
Tuntomerkit
Lahnan tunnistaa korkeasta, litteästä kyljestä ja tummasta, pronssiin vivahtavasta väristä. Suu on pieni ja työntyy putkeksi, jolla kala imuroi pohjaa. Evät ovat tummat, peräevä pitkä. Nuori hopeinen lahna eli lahnanpoika sekoittuu helposti pasuriin ja sulkavaan — lahnan evät ovat kauttaaltaan tummemmat ja kylki limaisempi.
Elinympäristö ja levinneisyys
Lahna suosii reheviä ja rauhallisia vesiä: savisameita järviä, hitaita jokia ja rannikon suojaisia lahtia Etelä- ja Keski-Suomessa. Parvet laiduntavat pehmeillä pohjilla, ja ruokaileva parvi paljastaa itsensä pintaan nousevina kuplajonoina ja pohjasta nousevana sameutena. Isot lahnat ovat hämärän ja yön liikkujia.
Käyttäytyminen vuodenajoittain
- Kevät: parvet kerääntyvät lämpeneville matalikoille; kutu touko–kesäkuussa matalassa. Kutuaikana isotkin kalat ovat rannan tuntumassa.
- Kesä: ruokailu painottuu aamu- ja iltahämärään sekä yöhön; päivällä parvet lepäävät syvemmällä. Tyynet, lämpimät illat ovat ongintakauden parhaita.
- Syksy: parvet siirtyvät syvänteiden reunoille ja syönti hidastuu veden viiletessä.
- Talvi: lahna talvehtii syvänteissä tiheinä parvina; pilkkijälle se on satunnainen mutta mieluisa yllätys.
Pyyntitavat
- Pohjaonginta: perinteinen lahnalitka — pitkä vapa, kevyt koho ja syöttinä mato, toukka tai maissi pohjassa. Mäskäys (esim. korput, kaurahiutaleet) kerää parven paikalle ja pitää sen apajalla.
- Feeder-kalastus: moderni ja tehokas tapa: mäskihäkki heitetään samaan pisteeseen toistuvasti ja herkkä kärki paljastaa varovaisenkin otin. Lahna on feeder-kalastuksen ykköslaji Suomessa.
- Onginta kohoilla kutuaikaan: keväällä matalilta rannoilta, jolloin isot kalat ovat ulottuvilla.
Lahnan otti on hidas: koho lähtee kyljelleen tai vaeltaa rauhallisesti. Malta — liian aikainen vastaisku vie syötin pikkukalalta.
Ruokakalana
Lahna on aliarvostettu: savustettuna se on erinomainen, ja isot kalat sopivat myös uuniin ja murekkeeksi. Runsas ruotoisuus hoituu tiheällä viillotuksella tai massaksi jauhamalla. Kesän kuluessa liha vain paranee kutulaihuuden jälkeen.
Säädökset lyhyesti
| Pyyntimitta | ei valtakunnallista pyyntimittaa |
|---|---|
| Rauhoitusaika | ei valtakunnallista rauhoitusaikaa |
Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Viehekalastukseen yhdellä vavalla riittää kalastonhoitomaksu, muihin pyyntitapoihin tarvitaan vesialueen omistajan lupa — ks. kalastusluvat ja kalastonhoitomaksu.
Tiedot tarkistettu 25.7.2026 valtioneuvoston kalastusasetuksen (1360/2015) ja viranomaisten kokoomatietojen pohjalta. Säädökset muuttuvat ja vesialueilla voi olla valtakunnallista tiukempia sääntöjä: tarkista aina oma vesialueesi palvelusta kalastusrajoitus.fi ja lupatiedot palvelusta eraluvat.fi ennen kalastusta.
Missä lahna on kartalla
Muita tunnettuja vesiä, joissa laji on merkitty kartalle: Vanajavesi. Kaikki kohteet löytyvät kartalta ja kalastuspaikkojen hakemistosta.
Usein kysytyt kysymykset
Milloin lahna syö parhaiten?
Alkukesällä kudun aikaan ja sen jälkeen sekä loppukesän tyyninä iltoina ja öinä. Vuorokaudessa parhaat hetket ovat iltahämärästä aamuun — isot lahnat ruokailevat pimeällä.
Miten ison lahnan saa ongella?
Mäskäämällä sama piste ja kalastamalla pohjasta: mato- tai maissisyötti, kevyt pohjaonki tai feeder ja kärsivällisyys. Isot kalat tulevat apajalle usein viimeisinä — pikkukalojen näppäily kertoo, että parvi on paikalla.
Mistä tunnistan lahnan pasurista?
Lahnan evät ovat kauttaaltaan tummat ja kylki pronssinhohtoinen, pasurilla rintaevien tyvet punertavat ja silmä on suhteessa suurempi. Isot yksilöt ovat käytännössä aina lahnoja — pasuri jää alle puolen kilon.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Luonnonvarakeskus: Suomessa esiintyvät kalalajit — biologia, levinneisyys ja kantojen tila.
- Valtioneuvoston asetus kalastuksesta (1360/2015) muutoksineen: pyyntimitat ja rauhoitusajat.
- Aluekohtaiset rajoitukset karttapalveluna: kalastusrajoitus.fi.
- Lupatiedot ja kalastonhoitomaksu: eraluvat.fi.