Kalatietopankki · Särkikalat
Ruutana Carassius carassius
Ruutana on kalojemme suurin selviytyjä: kullanhohtoinen levy, joka elää lammissa, joissa mikään muu kala ei selviä — ja joka talvehtii tarvittaessa kokonaan ilman happea.
| Tieteellinen nimi | Carassius carassius |
|---|---|
| Tavallinen saaliskoko | 100–500 g; kilon ruutana on lampensa kuningas |
| Kutu | kesäkuussa lämpimässä rantavedessä |
| Paras sesonki | kesän aamu- ja iltahämärät |
| Levinneisyys | Etelä- ja Keski-Suomen lammet, lahdet ja pikkujärvet |
| Erikoisuus | kestää talven jopa täysin hapettomassa vedessä |
| Pyyntimitta ja rauhoitus | ei valtakunnallista pyyntimittaa eikä rauhoitusaikaa |
Tuntomerkit
Ruutana on korkea, paksu ja kullanruskea kiekko, jonka pyöreä profiili ja pitkä selkäevä erottavat sen kaikista muista kotimaisista kaloista. Suu on pieni ja viiksetön — karpilla viikset ovat. Vieraslajista hopearuutanasta sen erottaa värin lisäksi selkäevän ulkoreuna: ruutanalla kupera, hopearuutanalla kovera. Poikaset kasvavat tiheissä lammissa 'neulasiksi', harvassa kannassa kala pyöristyy komeaksi.
Elinympäristö — mestari mahdottomassa
Ruutana asuttaa vesiä, joissa muut lajit kuolevat: umpeenkasvavia metsälampia, matalia savilampareita ja rehevien järvien pohjukoita. Talvella, kun jään alta loppuu happi, ruutana kytkee aineenvaihduntansa hapettomaan tilaan ja tuottaa energiansa käymisellä — kyky, joka on kalamaailmassa lähes ainutlaatuinen. Siksi 'tyhjässäkin' lammessa voi asua kunnioitettava ruutanakanta.
Pyynti
- Onginta hämärässä: ruutana ruokailee aamu- ja iltahämärissä rantakasvuston reunoilla. Kevyt koho, pieni koukku ja syöttinä leipä, mato tai maissi — ja aikaa: ruutanan otti on kuuluisan verkkainen ja epävarma.
- Mäskäys: makea mäski (korppujauho, hunaja) kerää kalat pisteeseen ja moninkertaistaa mahdollisuudet.
- Fongaajan kohde: ruutanalampia löytyy kaikkialta, mutta ison ruutanan narraaminen on taitolaji — juuri siksi laji on lajimetsästäjien suosikkeja.
Ruokakalana
Itäisessä Euroopassa ruutana on arvostettu pannukala, ja smetanassa paistettu ruutana on klassikko. Suomessa laji päätyy useammin kuvaan kuin pannulle — mutalampien kala kannattaa maistaa savustettuna, jos sen ottaa ruoaksi.
Säädökset lyhyesti
| Pyyntimitta | ei valtakunnallista pyyntimittaa |
|---|---|
| Rauhoitusaika | ei valtakunnallista rauhoitusaikaa |
Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Viehekalastukseen yhdellä vavalla riittää kalastonhoitomaksu, muihin pyyntitapoihin tarvitaan vesialueen omistajan lupa — ks. kalastusluvat ja kalastonhoitomaksu.
Tiedot tarkistettu 25.7.2026 valtioneuvoston kalastusasetuksen (1360/2015) ja viranomaisten kokoomatietojen pohjalta. Säädökset muuttuvat ja vesialueilla voi olla valtakunnallista tiukempia sääntöjä: tarkista aina oma vesialueesi palvelusta kalastusrajoitus.fi ja lupatiedot palvelusta eraluvat.fi ennen kalastusta.
Usein kysytyt kysymykset
Miten ruutana selviää hapettomassa lammessa?
Se kytkee talveksi aineenvaihduntansa käymistilaan: kala tuottaa energiaa ilman happea ja erittää syntyvän alkoholin kidustensa kautta. Kyky on selkärankaisten joukossa lähes ainutlaatuinen ja tekee ruutanasta umpilampien ainoan kalan.
Milloin ja millä ruutanaa saa?
Kesän aamu- ja iltahämärissä rantakasvuston reunalta: kevyt onki, pieni koukku ja leipä-, mato- tai maissisyötti. Makea mäski auttaa. Otti on hidas maistelu — malta odottaa, kunnes koho lähtee kunnolla.
Mistä erotan ruutanan ja hopearuutanan?
Ruutana on kullanruskea ja sen selkäevän ulkoreuna on kupera; vieraslaji hopearuutana on hopeanharmaa ja selkäevän reuna kovera. Karpista molemmat erottaa viiksien puuttumisesta.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Luonnonvarakeskus: Suomessa esiintyvät kalalajit — biologia, levinneisyys ja kantojen tila.
- Valtioneuvoston asetus kalastuksesta (1360/2015) muutoksineen: pyyntimitat ja rauhoitusajat.
- Aluekohtaiset rajoitukset karttapalveluna: kalastusrajoitus.fi.
- Lupatiedot ja kalastonhoitomaksu: eraluvat.fi.