Kalatietopankki · Särkikalat
Salakka Alburnus alburnus
Salakka on pintaveden vilkas hopeakolikko — kesäillan laiturikala, joka opettaa lapset onkimaan ja pelastaa monen kalattoman päivän.
| Tieteellinen nimi | Alburnus alburnus |
|---|---|
| Tavallinen koko | 10–15 cm |
| Kutu | kesäkuussa matalille kivikko- ja hiekkarannoille |
| Paras sesonki | kesä — pintaparvet liikkeellä koko valoisan ajan |
| Levinneisyys | Etelä- ja Keski-Suomi, rannikkovedet |
| Ravinto | plankton ja pinnalta poimittavat hyönteiset |
| Pyyntimitta ja rauhoitus | ei valtakunnallista pyyntimittaa eikä rauhoitusaikaa |
Tuntomerkit
Salakka on siro ja kapea kala, jonka kyljet hohtavat kirkasta hopeaa ja selkä vihertävää. Suu aukeaa ylöspäin pintaruokailua varten, ja suomut ovat löyhässä — käteen jää helposti hopeista kimalletta. Pikkusärjestä salakan erottaa yläviistoon aukeavasta suusta, kapeammasta vartalosta ja värittömistä evistä.
Elinympäristö ja levinneisyys
Salakka elää suurina parvina pintavedessä: järvien selillä, laitureiden ja siltojen kupeessa, jokisuissa ja rannikon suojaisissa vesissä Etelä- ja Keski-Suomessa. Kesäiltoina parvet väreilevät pinnassa hyönteisiä pyydystäen — näky, joka paljastaa apajan kauas. Talveksi parvet painuvat syvempään.
Merkitys kalastuksessa
Salakka on monen kalastajan ensimmäinen kala ja kesäonginnan iloinen perussaalis. Sillä on myös toinen rooli: salakka on petokalastajan tärkeimpiä syöttikaloja, sillä kuha, hauki ja iso ahven saalistavat pintasalakoita. Salakkaparven paikka kertoo usein, missä pedotkin ovat.
Pyyntitavat
- Kevytonginta: pieni koukku (14–18), kevyt koho ja lyhyt syvyys — syöttinä pieni pala matoa, toukka tai leivänmuru. Otti on salamannopea näpäytys, joten vastaisku heti.
- Pintaonginta ilman painoa: leipäsyötti pintaan tyynellä säällä — jännittävää tarkkuuskalastusta parven keskellä.
- Perhokalastus: pienimmät kuivaperhot kevyellä kalustolla — salakka on hauska harjoitusvastus perhokalastuksen opetteluun.
Ruokakalana
Rasvassa rapeaksi paistetut salakat ovat aliarvostettu herkku — pikkukalat syödään ruotoineen kuin ranskalaiset. Suolattuna ja savustettuna salakka on perinteinen saaristolaisruoka, ja runsas saalis sopii myös säilykkeeksi.
Säädökset lyhyesti
| Pyyntimitta | ei valtakunnallista pyyntimittaa |
|---|---|
| Rauhoitusaika | ei valtakunnallista rauhoitusaikaa |
Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Viehekalastukseen yhdellä vavalla riittää kalastonhoitomaksu, muihin pyyntitapoihin tarvitaan vesialueen omistajan lupa — ks. kalastusluvat ja kalastonhoitomaksu.
Tiedot tarkistettu 25.7.2026 valtioneuvoston kalastusasetuksen (1360/2015) ja viranomaisten kokoomatietojen pohjalta. Säädökset muuttuvat ja vesialueilla voi olla valtakunnallista tiukempia sääntöjä: tarkista aina oma vesialueesi palvelusta kalastusrajoitus.fi ja lupatiedot palvelusta eraluvat.fi ennen kalastusta.
Usein kysytyt kysymykset
Miten salakkaa saa parhaiten?
Kevyellä ongella pinnasta tai pinnan tuntumasta: pieni koukku, pieni syötti ja nopea vastaisku. Parvi pysyy apajalla, kun veteen heittää silloin tällöin leivänmuruja.
Mistä salakkaparven löytää?
Kesäiltoina pinnasta: parvi väreilee ja pyöräyttelee pintaa laitureiden, siltojen ja selkien tuntumassa. Talveksi salakat painuvat syvänteisiin.
Kelpaako salakka syötäväksi?
Kelpaa: rasvassa rapeaksi paistetut salakat syödään ruotoineen, ja suolasalakka on vanha saaristolaisherkku. Salakka on myös petokalastuksen tärkeimpiä syöttikaloja.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Luonnonvarakeskus: Suomessa esiintyvät kalalajit — biologia, levinneisyys ja kantojen tila.
- Valtioneuvoston asetus kalastuksesta (1360/2015) muutoksineen: pyyntimitat ja rauhoitusajat.
- Aluekohtaiset rajoitukset karttapalveluna: kalastusrajoitus.fi.
- Lupatiedot ja kalastonhoitomaksu: eraluvat.fi.