Kalatietopankki · Särkikalat
Sorva Scardinius erythrophthalmus
Sorva on särjen komeampi serkku: kullanhohtoinen pintakala, joka rakastaa lämpimiä kasvillisuuslahtia — ja on fongaajan klassikkotesti lajintunnistuksessa.
| Tieteellinen nimi | Scardinius erythrophthalmus |
|---|---|
| Tavallinen saaliskoko | 100–400 g; puolen kilon sorva on komea |
| Kutu | touko–kesäkuussa vesikasvustoihin |
| Paras sesonki | lämpimät kesäpäivät ja -illat |
| Levinneisyys | Etelä- ja Keski-Suomen rehevät vedet, rannikon lahdet |
| Ravinto | vesikasvit, hyönteiset, pintaravinnon poimija |
| Pyyntimitta ja rauhoitus | ei valtakunnallista pyyntimittaa eikä rauhoitusaikaa |
Tuntomerkit — sorva vai särki?
Sorvan kylki hohtaa messinkistä kultaa ja evät palavat punaisina; silmä on kullan-oranssinpunainen, ei särjen tapaan verenpunainen. Ratkaiseva ero on suu: sorvalla se aukeaa selvästi ylöspäin pintaruokailua varten, ja vatsaevien ja peräevän välissä on suomujen peittämä köli. Selkäevä on selvästi vatsaevien takapuolella — särjellä niiden kohdalla. Fongaajat tuntevat parin: tämä on lajintunnistuksen perustesti.
Elinympäristö
Sorva viihtyy siellä missä on lämmintä ja vihreää: rehevien järvien lumme- ja kaislalahdissa, hitaissa joissa ja rannikon suojaisissa poukamissa Etelä- ja Keski-Suomessa. Se on kesäkala, joka viettää päivänsä kasvillisuuden lomassa pintaa tarkkaillen ja kylmenee talveksi lähes horrokseen.
Pyynti
- Pintaonginta: sorvan hienoin tapa — leipäsyötti tai kuiva hyönteinen pintaan kasvillisuuden aukkoihin ilman painoa. Otti näkyy pyörähdyksenä pinnassa.
- Kevyt kohokalastus: mato tai toukka matalaan kasvuston reunalle; syötti mieluummin ylävedessä kuin pohjassa.
- Perho ja mikrovieheet: pienet kuivaperhot ja nymfit toimivat kesäpäivinä — sorva on kiitollinen kevytkaluston laji.
Ruokakalana
Sorva on särkeä vähäruotoisempi ja monien mielestä makoisampi: savustettuna ja pihveiksi jauhettuna se on kesäjärven aliarvostettu antimia. Kaunein saalis kannattaa silti kuvata ja laskea takaisin kultaisena välähdyksenä lumpeikkoon.
Säädökset lyhyesti
| Pyyntimitta | ei valtakunnallista pyyntimittaa |
|---|---|
| Rauhoitusaika | ei valtakunnallista rauhoitusaikaa |
Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Viehekalastukseen yhdellä vavalla riittää kalastonhoitomaksu, muihin pyyntitapoihin tarvitaan vesialueen omistajan lupa — ks. kalastusluvat ja kalastonhoitomaksu.
Tiedot tarkistettu 25.7.2026 valtioneuvoston kalastusasetuksen (1360/2015) ja viranomaisten kokoomatietojen pohjalta. Säädökset muuttuvat ja vesialueilla voi olla valtakunnallista tiukempia sääntöjä: tarkista aina oma vesialueesi palvelusta kalastusrajoitus.fi ja lupatiedot palvelusta eraluvat.fi ennen kalastusta.
Usein kysytyt kysymykset
Mistä erotan sorvan ja särjen varmasti?
Kolme tarkistusta: sorvan suu aukeaa ylöspäin (särjellä eteen), silmä on kullan-oranssi (särjellä punainen) ja selkäevä alkaa selvästi vatsaevien takaa (särjellä niiden kohdalta). Sorvan olemus on kullanhohtoinen, särjen hopeinen.
Missä ja milloin sorvaa saa?
Lämpiminä kesäpäivinä rehevien lahtien kasvillisuuden reunoilta ja aukoista, pinnan tuntumasta. Aikainen ilta on parasta aikaa, kun parvi nousee poimimaan pintaravintoa.
Millä syötillä sorva ottaa?
Leipä on klassikko — pintaan tarjottuna se erottelee sorvat särjistä, jotka syövät mieluummin syvemmältä. Myös toukat, pienet madot ja kuivaperhot toimivat.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Luonnonvarakeskus: Suomessa esiintyvät kalalajit — biologia, levinneisyys ja kantojen tila.
- Valtioneuvoston asetus kalastuksesta (1360/2015) muutoksineen: pyyntimitat ja rauhoitusajat.
- Aluekohtaiset rajoitukset karttapalveluna: kalastusrajoitus.fi.
- Lupatiedot ja kalastonhoitomaksu: eraluvat.fi.