EtusivuKalalajit › Suutari

Kalatietopankki · Särkikalat

Suutari Tinca tinca

Suutari on rehevien, kasvillisuuden täyttämien vesien tummakylkinen asukas — hidas, sitkeä ja hämärään aikaan syövä kala, joka on Euroopassa arvostettu urheilukala.

Tieteellinen nimiTinca tinca
Tavallinen saaliskoko0,5–1,5 kg
Suurkalan rajayli 2 kg on Suomessa huomattava
Kutukesä–heinäkuussa lämmenneessä vedessä, kasvillisuuteen
Paras sesonkikesäkuun lopusta elokuulle, hämärä ja yö
LevinneisyysEtelä- ja Keski-Suomi; puuttuu pohjoisesta
Pyyntimitta ja rauhoitusei valtakunnallista pyyntimittaa eikä rauhoitusaikaa

Tuntomerkit

Suutari on paksuruumiinen ja tanakka kala, jonka väritys on tumma oliivinvihreä tai kullanruskea ja koko pinta liukas paksun limakerroksen takia. Suomut ovat pieniä ja syvällä ihossa. Evät ovat pyöristyneet, pyrstö lyhyt ja lievästi lovettu. Suupielissä on kaksi lyhyttä viiksisäiettä, ja silmät ovat pienet ja punertavat. Koiraan vatsaevät ovat selvästi vahvemmat kuin naaraan — harvinaisen selvä ero särkikaloissa.

Elinympäristö ja levinneisyys

Suutari viihtyy siellä missä moni muu laji ei pärjää: matalissa, rehevissä ja lämpimissä lahdissa, lammissa ja hitaasti virtaavissa joissa, joiden pohja on pehmeä ja kasvillisuus tiheä. Se sietää vähähappisuutta poikkeuksellisen hyvin ja voi talvehtia lähes liikkumattomana mutaan kaivautuneena. Levinneisyys painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen.

Käyttäytyminen vuodenajoittain

Pyyntitavat

Ottovihje on hidas ja epämääräinen: koho tärähtelee, painuu ja lähtee vasta sitten liikkeelle. Malttamattomuus on suutarikalastajan yleisin virhe.

Ruokakalana

Suutari on ruokakalana aliarvostettu. Liha on kiinteää ja makeaa, mutta lima ja mutainen elinympäristö vaativat huolellisen käsittelyn: kalaa hangataan karkealla suolalla, huuhdotaan runsaalla kylmällä vedellä ja perataan heti. Uunissa kokonaisena tai savustettuna se on maistuva saalis.

Säädökset lyhyesti

Pyyntimittaei valtakunnallista pyyntimittaa
Rauhoitusaikaei valtakunnallista rauhoitusaikaa

Onkiminen ja pilkkiminen ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Viehekalastukseen yhdellä vavalla riittää kalastonhoitomaksu, muihin pyyntitapoihin tarvitaan vesialueen omistajan lupa — ks. kalastusluvat ja kalastonhoitomaksu.

Tiedot tarkistettu 25.7.2026 valtioneuvoston kalastusasetuksen (1360/2015) ja viranomaisten kokoomatietojen pohjalta. Säädökset muuttuvat ja vesialueilla voi olla valtakunnallista tiukempia sääntöjä: tarkista aina oma vesialueesi palvelusta kalastusrajoitus.fi ja lupatiedot palvelusta eraluvat.fi ennen kalastusta.

Usein kysytyt kysymykset

Milloin suutaria kannattaa pyytää?

Keskikesällä hämärästä aamuun. Suutari on lämpimän veden kala, joka syö pohjasta yöllä ja aamuyöllä — kirkkaalla päivällä otit ovat harvassa.

Millä syötillä suutari ottaa parhaiten?

Mato on varmin, mutta myös maissi, leipätaikina ja pieni palamato toimivat. Syöttö tarjotaan aivan pohjassa kasvillisuuden reunassa.

Miksi suutarin ottovihje on niin hidas?

Suutari maistelee ja imee syöttiä pitkään ennen nielemistä. Odota, että koho lähtee tasaisesti liikkeelle — liian aikainen isku jää tyhjäksi.

Lähteet ja lisätieto

Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.

  1. Luonnonvarakeskus: Suomessa esiintyvät kalalajit — biologia, levinneisyys ja kantojen tila.
  2. Valtioneuvoston asetus kalastuksesta (1360/2015) muutoksineen: pyyntimitat ja rauhoitusajat.
  3. Aluekohtaiset rajoitukset karttapalveluna: kalastusrajoitus.fi.
  4. Lupatiedot ja kalastonhoitomaksu: eraluvat.fi.

Lue myös