Etusivu › Kalavedet › Ounasjoki
Kalavedet · Lappi
Ounasjoki — kalakannat ja saalistilastot
Ounasjoki on Kemijoen vesistön suurin sivujoki, ja sen pääuomassa ei ole merkittäviä keinotekoisia vaellusesteitä — siksi siitä on tullut kansallisen kalatiestrategian kärkikohde lohen ja meritaimenen palauttamisessa. Tällä sivulla on se, mitä Ounasjoen kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: sähkökoekalastusten ja kalastustiedustelujen luvut, pääuoman hehtaarisaaliin pitkä aikasarja, istutusvelvoitteet ja Pallasjärven erillinen taimenkanta.
Pikavastaus
Ounasjoen pääuomassa hauki ja harjus ovat tuottaneet yhdessä yli 60 prosenttia kokonaissaaliista jo neljänkymmenen vuoden ajan, mutta hehtaarisaalis on silti pudonnut 15,6 kilosta hehtaarilta (1981–84) 2 kiloon (2017). Ounasjoessa itsessään ei ole merkittäviä vaellusesteitä, joten pullonkaula lohen ja meritaimenen palauttamisessa on alempana Kemijoella. Pallasjärvessä elää geneettisesti oma taimenkanta, jonka kutuvedet on rauhoitettu kokonaan kalastukselta. Kittilän kaivosalueen Loukisella ja Seurujoella hehtaarisaalis viittaa paikoin ylikalastukseen.
| Kalatalousalue | Ounasjoen pääuoma, Meltausjoen ja Loukisen vesistöt, Pallasjärvi ja muut järvet sekä sivuvedet |
|---|---|
| Pääuoman tärkeimmät saalislajit | hauki ja harjus — yhteensä yli 60 % kokonaissaaliista jo 40 vuoden ajan |
| Pääuoman hehtaarisaalis | romahtanut 15,6 kilosta hehtaarilla (1981–84) 2,0 kiloon (2017) |
| Vaelluskalat | kansallisen kalatiestrategian kärkikohde; ei omia vaellusesteitä — pullonkaula on Ala- ja Keski-Kemijoella |
| Natura 2000 -peruste | vaellussiika ja paikallinen taimen (FI1301318) |
| Pallasjärven taimen | geneettisesti oma kanta, kutuvedet rauhoitettu kokonaan kalastukselta |
| Aineisto | kalastustiedustelut ja sähkökoekalastukset 1981–2021, istutusrekisteri, Kittilän kaivoksen velvoitetarkkailu 2013–2020 |
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Lohi ja meritaimen — kansallisen kalatiestrategian kärkikohde
Ounasjoen vesistössä itsessään ei ole merkittäviä keinotekoisia vaellusesteitä — käyttö- ja hoitosuunnitelma mainitsee vain inventoimattomat tierummut metsäautoteillä. Juuri tämän vuoksi Ounasjoki on kansallisen kalatiestrategian kärkikohde, jonka tavoitteena on palauttaa tai elvyttää ainakin osittain luonnonvaraisesti lisääntyvät merivaelteiset kalakannat. Pullonkaula ei ole Ounasjoessa vaan sen alapuolella: Ala- ja Keski-Kemijoella on useita voimalaitospatoja, jotka estävät kalan nousun.
Vaellusyhteyttä on parannettu vaiheittain. Isohaaran voimalaitospadossa on kaksi toiminnassa olevaa kalatietä, ja Taivalkosken voimalaitoksella on ollut vuodesta 2019 käytössä Kalasydän-järjestelmä, joka siirtää nousevia kaloja padon yli. Vuonna 2021 Taivalkoskella kokeiltiin myös Smolttisydäntä laskeville vaelluspoikasille, ja Kemijoki Oy jätti 2022 lupahakemuksen kalauoman rakentamisesta voimalaitoksen yhteyteen. Suunnitelma toteaa silti suoraan, että toimivan vaellusyhteyden saaminen Ounasjokeen vaatii aikaa — vesienhoitosuunnitelman mukaan mahdollisesti vuosikymmeniä.
Ounasjoen pääuoma kuuluu Natura 2000 -verkostoon (FI1301318), ja yksi pääasiallinen peruste on joen merkitys vaellussiian ja paikallisen taimenen elinalueena. Lohen elvyttämiseksi pääuomaan ja Loukisen vesistöön tehdään mäti- ja pienpoikasistutuksia, joiden tuloksellisuutta seurataan. ⚠️ Osa potentiaalisista lohijoista on samalla riskivesiä: Marrasjoki ja Molkojoki on nimetty sekä potentiaalisiksi lohijoiksi että riskivesiksi, joiden uhkina ovat metsätalous, rakenteelliset muutokset ja kaivostoiminta. Ks. lohen lajisivu ja taimenen lajisivu.
Hauki ja harjus — pääuoman selkäranka, mutta saalis on romahtanut
Ounasjoen pääuomassa kalastukselle tärkeimmät lajit ovat hauki ja harjus, joiden yhteinen osuus on ollut viimeisten neljänkymmenen vuoden ajan runsaat 60 prosenttia kokonaissaaliista. Hauen suhteellinen osuus on kasvanut voimakkaasti 2010-luvulle tultaessa, harjuksen osuus taas hieman laskenut. Vuosien 2012 ja 2017 kalastustiedustelujen mukaan hauen saalisosuus oli 43–49 prosenttia joen ala-, keski- ja yläjuoksulla ja harjuksen 26–32 prosenttia — paitsi Kuusajoen ja Hossansalmen välillä, jossa harjuksen osuus jäi 13 prosenttiin, vajaaseen puoleen muiden alueiden tasosta.
Kalastuksen määrä on silti vähentynyt jyrkästi. Pääuoman hehtaarisaalis oli 1980-luvulla 15,6 kilogrammaa hehtaarilta ja enää 2,0 kiloa vuonna 2017 — välivuosina luvut olivat 7,5 (1995), 6,6 (2001), 3,7 (2007) ja 3,0 (2012) kg/ha. Noin 4 100 hehtaarin tiedustelualueella tämä tarkoittaa kokonaissaaliin laskua 64 tonnista 1980-luvun alussa 8 tonniin vuonna 2017. Ravinnepitoisuuteen perustuvaan kestävään saalistasoon (8–14 kg/ha) verrattuna pääuoma on ollut vuosituhannen vaihteen jälkeen alikalastettu, ei ylikalastettu.
Lajikohtainen hehtaarisaalis tukee samaa kuvaa: hauen keskimääräinen hehtaarisaalis 2010-luvulla oli 1,1 kg/ha ja harjuksen 0,6 kg/ha, mitä suunnitelma pitää kummallekin lajille kestävänä tasona. Ahvenen ja särkikalojen hehtaarisaalis sen sijaan oli vain vajaa 0,5 kg/ha, selvästi alle Lapin järvivesille arvioidun saalispotentiaalin (ahven 1,0–2,4 kg/ha, särki 1,2–6,0 kg/ha) — nämä lajit ovat siis alikalastettuja. Pyyntimuodoista 46 prosenttia kokonaissaaliista tuli verkoilla ja muilla seisovilla pyydyksillä, 54 prosenttia vavalla; pyydyssaaliista yli puolet oli haukea, vapasaaliista 43 prosenttia harjusta. Ks. hauen lajisivu, harjuksen lajisivu ja perhokalastuksen opas.
Harjus sivuvesillä ja Meltausjoella — vahva kanta joka ei näy tilastoissa
Harjus ei erotu pääuoman sähkökoekalastuksissa heikon pyydettävyytensä vuoksi, mutta suunnitelma arvioi silti Ounasjoen pääuoman harjuskannan suhteellisen vahvaksi. Sivuvesillä tilanne näkyy selvemmin tilastoissa: vuosien 2012 ja 2017 tiedustelujen mukaan hauki, harjus, ahven ja taimen muodostivat yli 90 prosenttia sivuvesien keskimääräisestä saaliista. Meltausjokea pidetään suunnitelmassa mahdollisena kehittää suurharjuskohteeksi: Helsingin Perhokalastajat ry:n koekalastuksissa Vanha-Aution koskialueella harjusten keskipituus oli vuonna 2017 luokkaa 25–35 senttiä, ja sekä 2013 että 2017 saaliiksi saatiin useita yli 40 senttimetrin harjuksia.
Sähkökoekalastukset paljastavat myös, mitä harjuksen rinnalla koskissa todella elää. Meltausjoen koskialueiden kokonaiskalabiomassaksi arvioitiin 65 kg/ha, mutta simppujen ja mudun osuus tästä biomassasta oli 84 prosenttia, kun taimenen ja harjuksen yhteinen osuus jäi noin 2 prosenttiin. Molkojoen koskikalaston valtalajeja ovat kirjoeväsimppu ja harjus, ja Pallasjoessa biomassalla mitattuna valtalajeja ovat harjus, mutu ja istutettu lohi. Herkimmille harjuksen talvehtimisalueille voidaan tarvittaessa hakea ELY-keskukselta yleiskalastuskieltoa tai kuturauhoitusta leveyspiirin 67°00'N pohjoispuolisilla vesillä. Ks. harjuksen lajisivu ja mudun lajisivu.
Siika — luontainen jokisiika, mutta koettu heikoksi
Ounasjoessa elää luontainen jokisiikakanta, mutta jokeen on istutettu myös vaellus-, pohja- ja planktonsiikaa. Osakaskuntien havaintojen mukaan siikakanta on silti koettu heikoksi, eikä siika ole suunnitelman mukaan merkittävä saalislaji pääuomassa, Meltausjoella eikä sivuvesillä — siksi siikakannan hoito ei suunnitelmakaudella edellytä erityistoimia. Natura 2000 -suojelun yksi peruste on kuitenkin nimenomaan pääuoman merkitys vaellussiian elinalueena.
⚠️ Ounasjoessa on voimassa verkkokalastuskielto 15.8.–30.11. väliseksi ajaksi kalastusasetuksen (1360/2015) 12 §:n nojalla, ja suunnitelma nostaa sen esiin sekä siian että harjuksen kalastuksen järjestämisessä. Siikaa tuetaan myös istutusvelvoittein: Kemijoen jokialueen päävelvoite on kolmen vuoden keskiarvona 2,1 miljoonaa yksikesäistä sisävesisiian poikasta vuodessa, josta Ounasjoen osuus on 380 000 kappaletta. Ks. siian lajisivu ja pyyntimitat ja rauhoitusajat.
Taimen — Pallasjärven oma kanta ja pääuoman heikot yläosat
Ounasjoen pääuoman taimenkannat ovat suunnitelman mukaan melko heikkoja joen yläosaa lukuun ottamatta. Selvimmin oma erityistapauksensa on kuitenkin Pallasjärvi, jossa elää 15 kalalajia ja jonka taimen on geneettisten selvitysten mukaan omaa, muista eriytynyttä kantaansa. Pallasjärven taimenen kutuvesissä kalastus ei ole lainkaan sallittua, ja kalastusasetuksen yleisen pyyntimitan arvioidaan olevan todennäköisesti liian suuri juuri tälle kannalle — suunnitelmakaudella tehdään selvitys taimenen kasvusta ja sukukypsyyskoosta, ja tarvittaessa haetaan ELY-keskukselta poikkeavaa pyyntimittaa.
Pallasjärven kokonaisfosforipitoisuuden (6–9 µg/l) perusteella arvioitu kalabiomassa on noin 13–20 kg/ha, josta kestävästi kalastettavissa on enintään 2–3 kg/ha — vahvan muikkukannan vuoksi muikun oma kestävä hehtaarisaalis lienee tätä jonkin verran suurempi. Pallasjärveen ei tehdä istutuksia suunnitelmakaudella 2022–2031, koska järvi on luonnontuotantotilassa. Alkuperäisistä taimenkannoista suunnitelma nimeää erikseen myös Pallasjärven järvitaimenen, Ounasjoen pääuoman taimenen ja sivuvesien latvapurojen taimenkannat, jotka otetaan huomioon kunnostus- ja istutussuunnittelussa. Ks. taimenen lajisivu.
Loukinen ja Seurujoki — kaivosalueen koskikalastot
Kittilän kaivoksen (Agnico Eagle) velvoitetarkkailu tuottaa Loukisen ja Seurujoen alueelta poikkeuksellisen tiheää seuranta-aineistoa. Vuosina 2014, 2018 ja 2020 tehdyissä koekalastuksissa Seurujoen valtalajeja ovat kirjoeväsimppu, taimen ja mutu, ja alueella on myös vahva harjuskanta; Loukisessa valtalajeina ovat simput ja mutu. Hehtaarisaalis on tiedustelujen mukaan vaihdellut 7–27 kg/ha Loukisessa ja 7–34 kg/ha Seurujoella, ja suunnitelma toteaa suoraan, että kun tätä verrataan ravinnepitoisuuteen perustuvaan kestävään saalistasoon (8–12 kg/ha), molemmilla joilla on viitteitä ylikalastuksesta.
Kaivosyhtiölle on ympäristöluvassa määrätty istuttaa Seurujokeen ja Loukiseen yhteensä 5 000 yksivuotiasta taimenen poikasta vuosittain sekä maksettava 3 000 euron kalatalousmaksu, jolla on istutettu harjusta vuodesta 2018. Vuoden 2021 tilanteen mukaan Loukiseen suunnitellaan lisäksi 7 000 taimenen poikasta vuodessa ja kalatalousmaksun korottamista 5 000 euroon. Meltausjoella vastaava hehtaarisaalis oli 27 kg/ha vuonna 1995 (harjusta 10, haukea 7 ja taimenta 7 kg/ha) — samaa suuruusluokkaa kuin Sodankylän Sattasjoella (11 kg/ha), kun taas perattu Raudanjoki jäi 6 kg/ha:aan.
Istutusvelvoitteet ja tulevat linjaukset
Kemijoen säännöstelijälle asetettu kalatalousvelvoite kattaa koko jokialueen: kolmen vuoden keskiarvona 2,1 miljoonaa yksikesäistä sisävesisiian poikasta, 200 000 harjuksen ja siian poikasta sekä 60 000 vähintään 20 senttimetrin mittaista järvitaimenen tai muun lohensukuisen kalan poikasta vuosittain. Tästä Ounasjoen osuus on 380 000 siikaa ja 10 860 taimenta, ja niistä edelleen kalatalousalueen omiin vesiin tulee 329 420 siikaa ja 9 412 taimenta — 87 prosenttia molemmista lajeista. Loppuosa istutetaan Enontekiön kunnan alueelle.
Suunnitelma linjaa myös tulevaa: vieraita lajeja tai kantoja — kirjolohta, kuhaa, järvilohta, nieriää tai planktonsiikaa — ei tulisi enää istuttaa kalatalousalueen järviin suunnitelmakaudella 2022–2031, ja kirjolohen, järvilohen ja nieriän istutuksista luovutaan viimeistään vuonna 2023. Vähintään vuoden ikäisiltä istutettavilta taimenilta, lohilta ja järvilohilta leikataan rasvaevä, paitsi ELY-keskuksen hyväksymissä elvytys- ja palautusistutuksissa. Ks. kalastuslupien opas.
Miten näitä lukuja luetaan oikein
- Ounasjoen kalatalousalue on kolme eri maailmaa. Pääuomassa hauki ja harjus kattavat yli 60 % saaliista ja kanta on alikalastettu. Meltausjoella harjus on avainlaji ja koskikalaston yksilömäärä on silti simppujen ja mudun hallitsemaa. Kittilän kaivosalueen Loukisella ja Seurujoella on sen sijaan viitteitä ylikalastuksesta. Näitä ei voi niputtaa yhdeksi "Ounasjoki-luvuksi".
- Menetelmiä ei voi verrata keskenään. Sähkökoekalastuksen kpl/ha ja kg/ha, kalastustiedustelun hehtaarisaalis kg/ha ja istutusrekisterin kappalemäärä mittaavat kolmea eri asiaa.
- Vaellusesteet eivät ole Ounasjoessa vaan sen alapuolella. Ounasjoki itse on lähes vapaa, mutta Ala- ja Keski-Kemijoen voimalaitospadot ratkaisevat, pääseekö lohi ja meritaimen koskaan Ounasjoelle asti luontaisesti lisääntymään.
- Luvut ovat vuosilta 1981–2021, suunnitelmakausi 2022–2031. Ne kuvaavat kantojen suuntaa, eivät tämän päivän tilannetta. Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Ounasjoesta
Onko Ounasjoessa lohta?
Ounasjoessa itsessään ei ole merkittäviä keinotekoisia vaellusesteitä, ja se on kansallisen kalatiestrategian kärkikohde lohen ja meritaimenen palauttamisessa. Pullonkaula on kuitenkin alempana: Ala- ja Keski-Kemijoen voimalaitospadot estävät vaelluskalojen nousun. Isohaaran padossa on kaksi kalatietä, ja Taivalkoskella on vuodesta 2019 käytössä Kalasydän-järjestelmä, mutta suunnitelma toteaa itse, että toimiva vaellusyhteys Ounasjokeen asti vaatii vielä vuosikymmeniä.
Mikä on Ounasjoen pääuoman tärkein saalislaji?
Hauki ja harjus yhdessä — niiden osuus on ollut yli 60 prosenttia pääuoman kokonaissaaliista jo neljänkymmenen vuoden ajan. Hauen osuus on kasvanut 2010-luvulle tultaessa, harjuksen hieman laskenut. Vuosien 2012 ja 2017 tiedustelujen mukaan hauen saalisosuus oli 43–49 % ja harjuksen 26–32 % joen eri osilla.
Onko Ounasjoen pääuoma ylikalastettu?
Ei, päinvastoin: suunnitelman mukaan pääuoma on ollut vuosituhannen vaihteen jälkeen alikalastettu verrattuna 8–14 kg/ha kestävään saalistasoon. Hehtaarisaalis on silti pudonnut 15,6 kilosta hehtaarilla (1981–84) 2 kiloon (2017), koska kalastuksen määrä on vähentynyt jyrkästi — ei koska kalaa olisi vähemmän.
Onko Pallasjärvessä erikoinen taimenkanta?
Kyllä. Pallasjärven taimen on geneettisten selvitysten mukaan omaa, muista eriytynyttä kantaansa, ja sen kutuvedet on rauhoitettu kokonaan kalastukselta. Järveen ei tehdä istutuksia suunnitelmakaudella 2022–2031, koska se on luonnontuotantotilassa, ja yleisen kalastusasetuksen pyyntimitan arvioidaan olevan taimenelle todennäköisesti liian suuri.
Onko Loukinen tai Seurujoki ylikalastettu?
Tiedustelujen mukaan hehtaarisaalis on vaihdellut 7–27 kg/ha Loukisessa ja 7–34 kg/ha Seurujoella, ja suunnitelma toteaa suoraan, että molemmilla joilla on viitteitä ylikalastuksesta verrattuna 8–12 kg/ha kestävään tasoon. Kittilän kaivokselle on määrätty velvoiteistutuksia ja kalatalousmaksu, joilla on istutettu taimenta ja harjusta.
Milloin Ounasjoella on kalastusrajoituksia?
Asetuksen (1360/2015) 12 §:n mukainen verkkokalastuskielto on voimassa 15.8.–30.11. siian ja harjuksen suojelemiseksi. Herkimmille harjuksen talvehtimisalueille voidaan lisäksi hakea ELY-keskukselta yleiskalastuskieltoa tai kuturauhoitusta. Ajantasaiset, aluekohtaiset rajoitukset kannattaa aina tarkistaa kalastusrajoitus.fi-palvelusta.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Ounasjoen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2022–2031 — vaellusesteet ja kalatiet Ala-Kemijoella s. 10; lohen riskivedet Marrasjoki ja Molkojoki s. 9; Natura 2000 -peruste s. 22; lohen toimenpiteet ja seuranta s. 23; taimenen elvyttämisessä tärkeät sivujoet s. 65; pääuoman sähkökoekalastuksen valtalajit ja kestävä saalistaso s. 12; pääuoman hehtaarisaaliin ja kokonaissaaliin aikasarja sekä tärkeimmät saalislajit s. 13; saalisosuudet pääuoman eri jokiosilla s. 13–14; pyyntimuodot ja lajikohtaiset hehtaarisaaliit s. 14; Meltausjoen koskikalaston sähkökoekalastus ja biomassaosuudet s. 16; Meltausjoen hehtaarisaalis ja vertailu Raudanjokeen ja Sattasjokeen s. 17; Molkojoen ja Pallasjoen sähkökoekalastuksen valtalajit s. 55; sivuvesien saalisjakauma s. 56; Loukisen ja Seurujoen valtalajit s. 18; Loukisen ja Seurujoen hehtaarisaalis s. 19; siian ja harjuksen verkkokalastuskielto s. 26 ja s. 59–60; Kemijoen ja Ounasjoen istutusvelvoitteet sekä Kittilän kaivoksen velvoite s. 11; Pallasjärven kalakannat ja taimenen geneettinen erillisyys s. 40; Pallasjärven kalabiomassa-arvio s. 41; Pallasjärven taimenen pyyntimitta ja kutuvesien rauhoitus s. 44; alkuperäiset taimenkannat s. 76; vieraslajien istutuskielto s. 52; istutuksista luopuminen ja Pallasjärven istutuskielto s. 53
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta