Lokka ja Porttipahta — kalakannat ja saalistilastot

Lokka ja Porttipahta ovat kaksi Suomen suurimmista tekojärvistä, rakennettu Kitisen ja Luiron vesistöihin voimatalouden tarpeisiin 1960- ja 1970-luvun taitteessa. Tällä sivulla on se, mitä alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: miten patoaminen ja säännöstely muokkasivat kalaston, miksi tekojärvien tärkein saaliskala peledsiika on samalla luokiteltu vieraslajiksi, ja mitä siika-, hauki- ja taimenkannoille todella tapahtuu.

Pikavastaus

Lokka ja Porttipahta ovat Kitisen ja Luiron vesistöjen tekojärviä, valmistuneet vuosina 1967 ja 1970 voimatalouden tarpeisiin. Veden nosto hävitti alkuperäiset taimenkannat, mutta 1970-luvulla kokeilumielessä istutettu peledsiika muodosti oman, nykyään täysin luonnonvaraisen kantansa — vuosien 2019 ja 2020 näytteissä (n=150) ei ollut enää yhtään istutettua yksilöä. Särkikalojen osuus koekalastussaaliista on Lokalla jopa 70 prosenttia, ja 1990-luvun lopulla tekojärvistä alkoi löytyä myös muikkua, jota alueella ei ole aiemmin esiintynyt eikä tiedetä miten sinne on päätynyt.

Vesistö	Lokka ja Porttipahta, Kitisen ja Luiron tekojärvet Sodankylässä, Kittilässä ja Savukoskella
Valmistuminen	Lokka 1967, Porttipahta 1970, yhdistävä Vuotson kanava 1981
Pinta-ala	koko säännöstelyalue noin 25 000–60 000 hehtaaria vedenkorkeuden mukaan
Valtalaji koekalastuksessa	särki — osuus Porttipahdalla 40 %, Lokalla 70 % (2008)
Tärkein talouskala	peledsiika, istutettu alun perin 1970-luvulla, nyt täysin luonnonvarainen kanta
Kaupalliset kalastajat	10 ryhmän 1 ja 15 ryhmän 2 kalastajaa (2021)
Aineisto	koekalastukset ja kalastustiedustelut 2008–2021, Ruokaviraston loistutkimukset 2010–2021

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Miksi Lokka ja Porttipahta eivät ole tavallisia järviä

Lokka valmistui voimatalouden altaaksi vuonna 1967 ja Porttipahta vuonna 1970, ja järvet yhdistävä Vuotson kanava valmistui 1981 — sen jälkeen Lokan vedet on juoksutettu pääasiassa Porttipahdan kautta. Koko säännöstelyalueen pinta-ala vaihtelee ylimmillään noin 60 000 hehtaarista alimmillaan noin 25 000 hehtaariin, ja valuma-alueen koko on 5 560 neliökilometriä. Käytännössä säännöstely on kuitenkin ollut alle kolmen metrin luokkaa, mikä on mahdollistanut suhteellisen vakaan kalaston synnyn.

Patoaltaiden pohjatöissä ei tehty kalatalouden tarpeita palvelevia pohjanraivauksia, mikä näkyy kalastuksessa yhä: pohjan risukkoisuuden vuoksi verkkoja pidetään pinta- tai välivedessä. Alkuperäiset taimenkannat hävisivät kokonaan veden noston myötä, joten nykyiset kannat ovat huomattavasti nuorempia ja osin istutuksin rakennettuja verrattuna luonnonjärviin. Lokan keskisyvyys on 3,8 metriä ja Porttipahdan 4,44 metriä, ja veden laadun arvioidaan saavuttaneen tasapainotilan vasta 1990- ja 2000-luvun taitteessa — kolmisenkymmentä vuotta patoamisen jälkeen.

Toisin kuin monella säännöstellyllä joella, säännöstelijälle ei ole määrätty lakisääteisiä kalatalousvelvoitteita: istutukset ja seuranta perustuvat Metsähallituksen, Kemijoki Oy:n ja kalatalousalueen vapaaehtoiseen yhteistyöhön. Kitisen alajuoksu kuuluu erilliseen Sodankylän kalatalousalueeseen, jonka patoaltaisiin Porttipahdalta on havaittu vaeltavan istutettua peledsiikaa.

Peledsiika — vieraslaji josta tuli tekojärvien tärkein kala

Peledsiika ei ole alueen alkuperäinen laji. Istutuskokeilut vastakuoriutuneilla poikasilla aloitettiin vuosina 1972–73, ja kanta lisääntyi luontaisesti niin voimakkaasti, että se oli pyyntivahva jo 1980-luvulla. Istutuksia jatkettiin silti tukena aina vuoteen 2021 saakka — kunnes vuosien 2019 ja 2020 näytteissä (n=150) ei ollut enää yhtään istutettua peledsiikaa. Kanta on siis nyt täysin luonnonvarainen, ja myös läheisen Sompiojärven peledsiiat olivat kaikki villejä. Istutuksista luovuttiin toistaiseksi kokonaan.

Kasvu on nopeaa: 3-vuotiaan peledsiian keskipituus on Porttipahdalla 29,8 senttiä ja keskipaino 225 grammaa, Lokalla vastaavasti 26,4 senttiä ja 154 grammaa. Suunnitelma toteaa suoraan, että peledsiika luokitellaan vieraslajiksi, vaikka siitä ei ole todettu olevan tutkitusti haittaa alkuperäisille kalalajeille. Laji on silti vakiintunut niin tärkeään asemaan tekojärvien elinkeinokalastuksessa, että sen mahdollinen menettäminen aiheuttaisi ammattikalastukselle suuria taloudellisia menetyksiä.

Vaellussiika ja loisittuminen — säännöstelyn kääntöpuoli

Vaellussiika kutee lokakuussa tekojärviin laskevissa virtavesissä: Lokalla tärkeimmät lisääntymisalueet ovat Tankajoki, Siikahaara sekä Luiro-, Repo-, Kopsus- ja Pihtijoki, Porttipahdalla Kitinen, Vaulo-, Kuora-, Kuolpu- ja Iissijoki. Kasvu pysähtyy sukukypsyyteen 3–4-vuotiaana, koon ollessa 200–300 grammaa; syynä on sekä lajin sisäinen että särkikalojen ja ahventen aiheuttama ravintokilpailu. Porttipahdan vaellussiiat ovat iältään 2–8-vuotiaita, Lokan 1–6-vuotiaita.

Säännöstely lisää loisongelmia, koska se vaikuttaa järven pohjaeläin- ja planktontuotantoon. Ruokaviraston (silloisen Eviran) tutkimuksissa 2010 ja 2015 lokkilapamatoa löytyi Lokan peledsiioista 90 ja Porttipahdan peledsiioista 75 prosentista, haukimatoa 50 ja 27 prosentista. Vaellussiialla lokkilapamato oli levinnyt käytännössä kaikkiin yksilöihin molemmilla altailla, ja haukimatoa oli Lokan vaellussiioista 61 ja Porttipahdan vaellussiioista 80 prosentissa. Ammattikalastajien mukaan vaellussiian nopeasti edennyt loisittuminen aiheutti noin 40 prosentin tulomenetyksen, kun talviverkkokalastukselle ei enää ollut edellytyksiä — vuoden 2017 seurannassa haukimatoa oli Lokan vaellussiian fileistä 37,5 ja Porttipahdan 30 prosentissa. Kalastajien mukaan loisittuminen on kuitenkin vuosina 2020–2021 vähentynyt.

Hauki, ahven ja made — patoaltaiden vakaat peruskalat

Haukikannat lisääntyvät luontaisesti, ja niiden osuus kaupallisen kalastuksen kokonaissaaliista on vakiintunut noin 25–30 prosenttiin. Poikasistutuksia kokeiltiin vastakuoriutuneilla vuosina 1997–2006, mutta niistä luovuttiin, kun tutkimus osoitti istutukset tuloksettomiksi. Ahvenkannat ovat vahvat, joskin yksilö- ja sukukypsyyskoko on kalastajien havaintojen mukaan pienentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Saaliskalan keskikoko on Lokalla 50–60 grammaa, Porttipahdalla suurempi, ja kaupallinen ahvensaalis Lokasta oli vuonna 2019 noin 20 tonnia.

Made on Lokalla ja Porttipahdalla kookasta ja hyväkuntoista, ja sillä on merkitystä kaupalliselle kalastukselle vuoden alusta maaliskuun alkuun — sen jälkeen kysyntä laskee. Mateen kutualueita ei tunneta riittävän hyvin. Harjusta puolestaan esiintyy altaisiin laskevissa virtavesissä, muun muassa Kuorajoessa, Kuolpujoessa ja Iissin vesistössä, mutta toisin kuin siioista, sen ikää ja kasvua ei ole toistaiseksi selvitetty.

Taimen — istutuskanta Porttipahdalla, tammukka säädösten välissä

Taimenta on istutettu Porttipahtaan 3-vuotiaana säännöllisesti 1990-luvulta lähtien, 2000-luvun alusta enää yksinomaan sinne. Parhaiten ovat menestyneet Rautalammin reitin, Juutuan, Ivalojoen ja Kitkan kannat, ja istukkaan koolla (vähintään 23 cm) sekä istutusajankohdalla (syyskesä tai syksy) on ratkaiseva vaikutus tulokseen. 1990-luvulla Carlin-merkkipalautukset antoivat Porttipahdalla 2,5-kertaisen tuloksen Lokkaan verrattuna, ja pitkäjänteisten istutusten ansiosta Porttipahdalta saadaan vuosittain jopa 7–8 kilon painoisia taimenia. Suunnitelmakaudella sinne istutetaan edelleen 10 000–15 000 kappaletta 3–4-vuotiasta taimenta vuosittain.

Tekojärviin laskevissa puroissa elää tästä erillinen, paikallinen ja ei-vaeltava tammukkakanta, jonka sukukypsä yksilö on tyypillisesti vain 20–30-senttinen — yli 50-senttiset ovat harvinaisia. Tämä on samalla lainsäädännöllinen umpikuja: koska kaikkiin alueen puroihin on ylösvaellusyhteys säännöstellyistä tekojärvistä, ne eivät täytä paikallisen taimenen kohteen virallista määritelmää, eikä tammukkaa siten voida laillisesti pyytää normaalilla 50 senttimetrin alamitalla. Kalatalousalue hakee tähän muutosta.

Särki ja muikku — tulokkaat jotka muuttivat tasapainon

Patoamisen jälkeinen hauki- ja särkikalojen nousuvaellus altaisiin laskeviin vesiin on ollut yksi voimakkaimmista kalastoa muuttaneista tekijöistä. Vuoden 2008 koekalastuksissa särkikalojen osuus oli Porttipahdalla 40 ja Lokalla 70 prosenttia. Osa särjestä on muodostanut pelagisia, hitaasti kasvavia "selkäsärki"-kantoja, joiden yksilöt ovat 6–8-vuotiainakin pieniä ja jotka kilpailevat ravinnosta peledsiian kanssa. Toisaalta pienet särkikalat ovat tärkeä ravintolähde taimenelle: niiden osuus taimenen ravinnosta on lähes 40 prosenttia.

Muikkua ei ole alueen vesistöissä koskaan luontaisesti esiintynyt, eikä se tullut sinne peledsiikaistutusten mukana — käyttö- ja hoitosuunnitelman sanoin laji on tuotu vesistöön luvatta. Se havaittiin ensi kertaa 1990-luvun lopulla peledsiian kutupyynnin saaliissa, ja nykyään muikkua sekä sen ja peledsiian risteymiä tavataan vuosittain, yleisimmin Lokassa. Risteymien kykyä lisääntyä ei tunneta.

Ammattikalastus ja saaliit

Kalaa pyydetään pääasiassa verkoilla, rysillä, katiskoilla ja avoperäisillä isorysillä; siiankalastuksen solmuväli on vaihdellut 33–50 millimetrin välillä. Vuonna 2021 alueella oli 10 ryhmän 1 ja 15 ryhmän 2 kaupallista kalastajaa. Kotitarvekalastusta harjoitti enimmillään, vuosina 1989–90, noin 450–500 taloutta; vuoden 2019 tiedustelun mukaan Porttipahdalla kalasti ammattikalastajat mukaan lukien noin 135 taloutta, ja vetouistelun suosio on siellä kasvanut. Hyvien ahvenkantojen ansiosta järvet ovat myös suosittuja pilkkivesiä.

Kaupallisen kalastuksen saalisarvio oli Lokalla ja Porttipahdalla yhteensä 30 303 kiloa vuonna 2016 ja 50 940 kiloa vuonna 2020. Ei-kaupallinen kokonaissaalis oli vuonna 2019 Lokalla, Porttipahdalla ja Sompiojärvellä yhteensä noin 13 000 kiloa, josta suurin osa haukea, ahventa ja siikaa. Pyydyskalastuksen ohella alueella harjoitettiin 1990-luvulla myös troolikalastusta, joka loppui noin vuosikymmenen kuluttua.

Miten näitä lukuja luetaan oikein

Tekojärvi ei ole luonnonjärvi. Lokka ja Porttipahta hävittivät alkuperäisen taimenkannan patoamalla, ja nykyinen kalasto nojaa osin istutuksiin, osin — kuten peledsiian ja muikun tapauksessa — lajeihin, jotka ovat tulleet vesistöön ihmisen mukana, tarkoituksella tai ilman.
Menetelmiä ei voi verrata keskenään. Isorysäsaaliin lajiosuus prosentteina, ikänäytteen otoskoko ja kaupallisen kalastuksen kilomäärät LUKE:n tilastoissa mittaavat kolmea eri asiaa.
Luvut ovat vuosilta 1967–2021, ja moni koskee 1990- tai 2000-lukua. Ne kuvaavat kantojen suuntaa, eivät tämän päivän tilannetta. Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.

Usein kysyttyä Lokasta ja Porttipahdasta

Miksi Lokka ja Porttipahta eroavat tavallisesta järvestä?

Koska ne ovat ihmisen rakentamia: Lokka valmistui voimatalouden altaaksi vuonna 1967 ja Porttipahta vuonna 1970, ja veden nosto hävitti alkuperäiset taimenkannat kokonaan. Altaiden pohjaa ei myöskään raivattu kalatalouden tarpeisiin, minkä vuoksi verkkoja pidetään yhä pinta- tai välivedessä risukkoisen pohjan takia. Säännöstelijälle ei myöskään ole määrätty lakisääteisiä kalatalousvelvoitteita, toisin kuin monella muulla säännöstellyllä vesistöllä.

Onko peledsiika Lokan ja Porttipahdan alkuperäinen kala?

Ei. Peledsiikaa alettiin istuttaa kokeilumielessä 1972–73, mutta kanta lisääntyi luontaisesti niin voimakkaasti, että vuosien 2019 ja 2020 näytteissä (n=150) ei ollut enää yhtään istutettua yksilöä. Laji luokitellaan silti vieraslajiksi, vaikka siitä ei ole todettu olevan haittaa alkuperäisille kalakannoille — ja siitä on tullut tekojärvien elinkeinokalastuksen tärkein laji.

Kannattaako Lokalta tai Porttipahdalta kalastaa taimenta?

Porttipahdan istutuskanta on vahva ja tuottaa vuosittain jopa 7–8 kilon kaloja, kun istutuksia (10 000–15 000 kpl 3–4-vuotiasta taimenta vuodessa) on jatkettu johdonmukaisesti 1990-luvulta lähtien. Puroissa elävä paikallinen tammukka on eri asia: se on lähes aina alle 50-senttinen eikä sitä siksi käytännössä voi laillisesti pyytää nykyisellä alamitalla.

Miksi vaellussiian kalastus on vähentynyt Lokalla ja Porttipahdalla?

Loisittumisen takia. Haukimatoa ja lokkilapamatoa esiintyy suuressa osassa siikoja, ja ammattikalastajien mukaan vaellussiian loisittuminen aiheutti noin 40 prosentin tulomenetyksen, kun talviverkkokalastus ei enää kannattanut. Kalastajien mukaan tilanne on kuitenkin parantunut vuosina 2020–2021.

Mistä Lokan ja Porttipahdan muikku tulee?

Sitä ei tiedetä. Muikkua ei ole alueen vesistöissä koskaan luontaisesti esiintynyt, eikä se tullut sinne peledsiikaistutusten mukana — käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan laji on tuotu vesistöön luvatta. Se havaittiin ensi kertaa 1990-luvun lopulla, ja nykyään sitä sekä sen ja peledsiian risteymiä tavataan vuosittain erityisesti Lokassa.

Kuinka paljon Lokalta ja Porttipahdalta saadaan kalaa vuodessa?

Kaupallisen kalastuksen saalisarvio oli yhteensä 30 303 kiloa vuonna 2016 ja 50 940 kiloa vuonna 2020. Ei-kaupallinen kokonaissaalis oli vuonna 2019 noin 13 000 kiloa, josta suurin osa haukea, ahventa ja siikaa.

Lähteet ja lisätieto

Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.

Lokka-Porttipahta kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2023 — kalatalousalueen perustiedot ja lakisääteiset velvoitteet s. 4 ja s. 6–7; säännöstely, valmistumisvuodet, pinta-ala ja pohjatyöt s. 9; syvyys ja veden laadun tasapainotila s. 10; lajiluettelo, taloudellinen merkitys ja särkikalojen osuus VPD-koekalastuksessa s. 12; isorysäsaaliin lajistosuhteet 2009 s. 13; peledsiian istutushistoria, näytteet 2019–2020 ja ikä-kasvutiedot s. 14–15; vaellussiian kutualueet ja ikäjakauma s. 15–16; siikojen loisittuminen s. 16–17; hauki ja made s. 17; harjus, särki ja ahven s. 19; muikku ja peledmuikku s. 19–20; säännöstelyn ulkopuolinen kalasto ja tammukka s. 20; kalastusmenetelmät ja solmuvälit s. 20–21; loisittumisen talousvaikutus ja kaupalliset kalastajat s. 21; kotitarvekalastus ja kalastustiedustelu 2019 s. 22; saalistilastot s. 23; taimenen istutushistoria ja Carlin-merkinnät s. 18; tammukan alamittaongelma s. 33 ja s. 38; peledsiian vieraslajiperustelu ja taimenen istutussuunnitelma s. 44–45
Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta

Jatka tästä

Peledsiika → Taimen — laji, pyynti ja säädökset → Verkko- ja katiskakalastus → Pyyntimitat ja rauhoitusajat → Inarijärvi ja Ylä-Lappi — kalakannat → Ounasjoki — kalakannat → Lappi — kalakannat → Kaikki vesistöt →