Etusivu › Kalavedet › Inarijärvi ja Ylä-Lappi

Kalavedet · Lappi

Inarijärvi ja Ylä-Lappi — kalakannat ja saalistilastot

Inarin kalatalousalue kattaa Suomen kolmanneksi suurimman järven, säännöstellyn Inarijärven, sekä sen ympärille laskevat Paatsjoen, Tuulomajoen, Näätämöjoen ja Uutuanjoen vesistöt Ylä-Lapissa. Tällä sivulla on se, mitä alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: Inarin oma nieriä- eli rautukanta, harmaanieriän istutushistoria, säännöstelyn syyt ja seuraukset sekä alueen omat, muusta poikkeavat pyyntimitat.

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Rautu eli nieriä — Inarin oma erikoisuus

Rautu on kirkkaiden ja viileiden vesien laji, ja se on Inarissa arvostettu saaliskala. Sitä esiintyy Inari-, Ukon-, Raha-, Muddus-, Paadar-, Nitsi- ja Pautujärvissä sekä useissa pienemmissä järvissä. Inarijärven isonieriä on suurikokoiseksi kasvava, ulappa-alueella saalistava petokala, mutta sen tila on heikentynyt: kanta on pieni, ja isonieriät ovat huonokuntoisia ja raskaasti loisittuja. Raudusta erottuu kaksi ravinnonkäytön muotoa — kalaravinnolla useamman kilon painoiseksi kasvava petorautu, kuten Inarijärven isonieriä, ja pohjaeläimiä ja planktonia syövä, pienemmäksi jäävä muoto. Kalaravintoon rautu siirtyy saavutettuaan 16–25 senttimetrin koon (Kahilainen ym. 2019), minkä jälkeen se kilpailee ravinnosta taimenen ja hauen kanssa, ja pienempänä myös siian, ahvenen ja harjuksen kanssa pohjaeläinravinnosta.

Siikaistutukset ovat rautujärville kohtalokkaita, sillä siika voittaa ravintokilpailussa raudun, ja useissa järvissä rautu on kadonnut kokonaan. Pahimpia rautukantoja uhkaavia tekijöitä ovat ilmaston ja vesien lämpeneminen, voimakas verkkokalastus ja siikaistutukset: matalien järvien veden lämpötila voi kesällä olla rauduille letaali, jos se nousee yli 20 asteen. Siikaistutukset rautuvesiin on jo lopetettu, mutta liiallinen verkkokalastus uhkaa yhä rautujärviä. Raudulla on omat geneettiset kantansa vesistöittäin, minkä vuoksi istutuksissa on oltava erityisen tarkkana, ettei niitä sotketa keskenään: siirtoistutukset tehdään pyytämällä luonnosta pieniä yksilöitä ylitiheistä kannoista ja siirtämällä ne mahdollisimman lähelle, aina saman vesistöalueen sisällä. Nieriän lajisivu.

Harmaanieriä ja muut vieraslajit

Inarijärvessä elää Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa harmaanieriää. Se istutettiin alun perin osaksi istutusvelvoitetta, koska sen ajateltiin tuottavan saalista paikallisia petokaloja nopeammin. Inarijärvi ei kuitenkaan sovellu harmaanieriän lisääntymiseen, ja tutkimusten mukaan kalat eivät kypsyneet kunnolla sukukypsiksi. Harmaanieriän istutukset lopetettiin vuonna 2012, ja laji lasketaan nykyään vieraslajiksi, jonka ei ole todettu lisääntyvän Inarijärvessä. Se kilpailee ravinnosta etenkin nieriän kanssa ja ajaa raudun käyttämään enemmän ulappa-aluetta, mikä näkyy myös raudun loisittuneisuuden kasvuna (Eloranta ym. 2015A). Harmaanieriän osuus saaliista on istutusten loppumisen jälkeen pienentynyt, ja sen arvioidaan häviävän vähitellen kokonaan Inarijärvestä — joskin ilmaston lämpeneminen voisi tulevaisuudessa vaikuttaa suotuisasti sen lisääntymismahdollisuuksiin.

Toinen alueen haitallinen vieraslaji on puronieriä, jota esiintyy Suomujoen vesistössä Kuutuan alueella. Sekin on tuotu Pohjois-Amerikasta, alun perin urheilukalastuskalaksi istutettuna, ja se lisääntyy luontaisesti alueen muutamassa purossa kilpaillen ravinnosta ja elintilasta etenkin taimenen kanssa latvapuroilla. Metsähallitus ja Luke valmistelevat parhaillaan suunnitelmaa sen poistamiseksi tai leviämisen estämiseksi. Myös muikku on osassa aluetta alkuperältään tuotu laji: se on aikoinaan istutettu Inari-, Ala-, Ukon- ja Rahajärveen, ja alkuperäisenä lajina sitä tavataan vain Luttojoen vesistön Katta- ja Hirvasjärvessä. Luonnontilaisissa tutkimusjärvissä siikakalojen tiheys oli 390–1180 kappaletta hehtaarilla, kun se muikun istutusjärvissä jäi 70–370 kappaleeseen hehtaarilla — ero havainnollistaa muikun vaikutusta alkuperäisiin siikamuotoihin. Harmaanieriän lajisivu, puronieriän lajisivu.

Taimen — kolme muotoa ja omat kannat

Taimen esiintyy koko Inarin kalatalousalueella, ja sillä on useita geneettisesti erilaisia kantoja. Alueella tavataan kolmea taimenen ekologista muotoa: järvitaimen, purotaimen eli tammukka ja meritaimen. Jo ennen vedenkorkeuden säännöstelyä Inarijärvessä tunnettiin kahdeksan taimenkantaa, jotka tunnistettiin kutujoen mukaan — taimen leimautuu syntymäjokeensa ja palaa sinne kutemaan, ja eri kannat nousevat kudulle kotijokeensa osin alkukesällä, osin vasta syksyllä. 2000-luvun alussa aloitetussa geneettisessä tutkimuksessa kannoista pystyttiin erottamaan kolme selvästi toisistaan poikkeavaa taimenpopulaatiota (Swatdipong ym. 2010), joskin tarkempi erottelu vaatisi vielä lisätutkimuksia.

Tammukka tulee sukukypsäksi jo 20–30 senttimetrin pituisena, kun taas järvitaimen kypsyy 45–50-senttisenä ja meritaimen vasta noin 60-senttisenä (Salminen ja Böhling 2019b) — ulkonäöltä muotoja on silti lähes mahdoton erottaa toisistaan. Meritaimen nousee kudulle Näätämöjokeen, ja sen kalastusta säädellään yhdessä Norjan kanssa; kantaa hoidetaan pelkästään kalastuksen säätelyllä, ei istutuksilla. Kalastusasetuksen (1360/2015) mukaan alamitta ei koske taimenta, joka on pyydetty purosta tai lammesta, johon ei ole vaellusyhteyttä — tällaisen taimenen pyyntimitta saa sen sijaan olla enintään 45 senttiä, jotta suurempaa vaeltavaa taimenta ei voitaisi kalastaa tammukan varjolla. Lohen ja taimenen nousualueilla, jotka kalatalousalue on määritellyt kalastuslain 10 §:n perusteella, sovelletaan 50 sentin alamittaa. Taimenen lajisivu, pyyntimitat ja rauhoitusajat.

Siika — Inarin tärkein saalislaji

Siikaa tavataan koko kalatalousalueella, ja siikasaaliin osuus on suurin Inarin vuosisaaliista. Inarijärvessä elää useita rinnakkaisia siikamuotoja: pohjasiika kasvaa isokokoisimmaksi, jopa 70-senttiseksi, ja on Inarissa arvostetuin ja halutuin muoto; rääpys jää yleensä alle 25-senttiseksi ja elää syvännealueilla; riikasiika kasvaa jopa 50-senttiseksi ja käyttää ravinnokseen ulapan eläinplanktonia; ja reeska jää alle 20-senttiseksi mutta on tärkeää ravintoa petokaloille. Inarijärven velvoiteistutuksiin käytetään ainoastaan Ivalojoessa kutevaa pohjasiikaa, ja istutettujen siikojen osuus saaliista on Luken kalamerkintöjen perusteella ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana 26 prosenttia — pohjasiikakannat ovat silti taantuneet istutuksista huolimatta.

Siian heikentyneen kasvun vuoksi istutusmääriä on 2010-luvulla vähennetty tutkimussuositusten mukaisesti, mikä tukee samalla siian luontaista lisääntymistä; siian kasvussa on havaittu paranemista viimeisten vuosien aikana. Vuonna 2020 alueelle istutettiin osana Inarijärven velvoitetta noin 314 000 pohjasiianpoikasta. Sivuvesien istutusjärvissä tavoitteena on, että siiat kasvavat neljässä–kuudessa vuodessa 0,8–1,0 kilon tavoitekokoon. Siian lajisivu.

Säännöstely ja velvoiteistutukset

Inarijärven ja Rahajärven vedenkorkeutta säännöstellään, ja syy on historiallinen: Petsamon Nikkeli -kaivosyhtiö tarvitsi energiaa, minkä vuoksi Jäniskoskelle rakennettiin vesivoimalaitos vuosina 1938–1942. Inarijärven säännöstelemiseksi laadittiin säännöstelysäännöt vuonna 1943. Lupaehtojen mukainen säännöstelyväli on 2,36 metriä, ja vedenkorkeuden vuotuinen vaihteluväli on vuosina 2000–2018 pysynyt 1,40 metrissä. Säännöstelyn vaikutukset kalastoon ovat sitä voimakkaammat, mitä voimakkaampaa säännöstely on: rantavyöhyke voi talvella jäädä kuivilleen tai jään painamaksi, mikä haittaa rantavyöhykkeen pohjaeläimiä, ja vaihtuvat vesiolosuhteet ovat haitallisia kalojen kudulle ja vastakuoriutuneille poikasille.

Näitä haittoja kompensoidaan muun muassa kalaistutuksilla, rantojen ja nuottapaikkojen raivauksilla sekä rantasuojausten kunnostuksilla. Inarijärven velvoiteistutuslajeja ovat siika, taimen ja rautu; vuosina 1972–2012 istutettiin velvoitteena myös harmaanieriää. Vuoden 2020 istutusmäärä oli suunnitelmien mukaan noin 170 000 taimenta, 57 000 nieriää ja 314 000 pohjasiianpoikasta. Ennen säännöstelyä Inarijärven luonnontilaiseksi siikasaaliiksi on arvioitu noin 140 000 kilogrammaa. Sivuvesien istutuksia rahoittavat Metsähallitus, Inarin kunta ja Kolttarahasto.

Omat pyyntimitat

Inarin kalatalousalueella pyyntimitat poikkeavat monin paikoin kalastusasetuksen yleisistä mitoista. Raudun alin pyyntimitta on 45 senttiä, mutta vain Inarijärvessä — muihin alueen rautuvesiin ei toistaiseksi ole nähty tarvetta asettaa alamittaa, ja kääpiöityneitä rautukantoja saa kalastaa kokonaan ilman saaliskiintiötä. Harjuksen alin pyyntimitta on 30 senttiä, ja kalatalousalue voi tarvittaessa nostaa sen 35 senttiin kannan ja lisääntymisen turvaamiseksi.

Järvitaimenen alin pyyntimitta on kalastusasetuksen mukaan 50 senttiä, mutta Näätämöjoen kalastussäännön alueella alin pyyntimitta on vain 30 senttiä. Sama 30 sentin poikkeus koskee myös lohta, jonka yleinen alin pyyntimitta alueella on muuten 60 senttiä. Kolmas poikkeus koskee puroja ja lampia, joihin ei ole vaellusyhteyttä järvestä tai merestä: siellä pyydetyllä taimenella ei ole alamittaa lainkaan, vaan sen sijaan ylin pyyntimitta on 45 senttiä, jotta suurempaa vaeltavaa taimenta ei voitaisi kalastaa tammukan varjolla.

Kalastuksen nykytila

Inarijärven kokonaissaalis oli 153 000 kilogrammaa vuonna 2019, ja 2000-luvulla se on vaihdellut 148 000 ja 192 000 kilogramman välillä. Vuonna 2018 saalis oli noin 158 000 kilogrammaa eli 1,4 kiloa hehtaarilta. Kaupallisten kalastajien osuus kokonaissaaliista on vaihdellut viime vuosina 30–39 prosentin välillä, kotitarvekalastajien 37–50 prosentin välillä, ja ulkopaikkakuntalaisten osuus on pysynyt tasaisesti 20 prosentissa. Siian osuus saaliista on ollut suurin, vaihdellen 60–100 000 kilogramman välillä. Vuonna 2020 alueella toimi 35 rekisterissä olevaa kaupallista kalastajaa, joista 20 katsottiin kalastavan aktiivisesti, ja Inarijärvellä on yli 100 nuottaukseen soveltuvaa, paaluin merkittyä apajapaikkaa.

Kuntalaiset saavat maksuttoman kalastusluvan, joka oikeuttaa 20 verkkolupaan Inarijärvelle ja 10 verkkolupaan sivuvesille henkilöä kohden; lohen ja taimenen nousualueille oman kunnan asukas voi lunastaa omakustannehintaisen, vuonna 2020 40 euron viehekalastusluvan. Vuoden 2019 jokilupasaalispalautteissa, joita saatiin 53 prosentilta luvan ostaneista, ilmoitettiin saaliiksi lohta 18, taimenta 119, harjusta 217, siikaa 26, haukea 103, ahventa 40 ja rautua 1 kilogramma. Verkko- ja katiskakalastuksen opas.

Usein kysyttyä Inarista