Etelä-Karjala — kalakannat ja saalistilastot

Parikkala-Rautjärvi-Ruokolahden kalatalousalue kattaa Hiitolanjoen, Simpelejärven, Vuoksen alueen ja Ala-Saimaan vesistöt Etelä-Karjalassa. Alueen erikoisuus on Hiitolanjoessa elävä Suomen viimeinen alkuperäinen ja täysin luonnonvarainen järvilohikanta. Tällä sivulla on se, mitä kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: koekalastusten yksikkösaaliit, istutusmäärät ja kantojen suunta.

Pikavastaus

Etelä-Karjalan kalatalousalueen erikoisuus on Hiitolanjoessa elävä Suomen viimeinen alkuperäinen ja täysin luonnonvarainen järvilohikanta, jonka elinolot paranevat kolmen voimalaitospadon purkamisen myötä vuosina 2021–2023. Simpelejärvellä kuhasta on tullut ykköslaji, ja sen yksikkösaalis nousi Kurhonselällä 390 grammasta (2014) 1 160 grammaan verkkovuorokaudessa (2017). Planktonsiikaa on istutettu kymmeniin pikkujärviin — esimerkiksi Rautjärven alueelle 25 018 kappaletta ja Simpelejärven alueelle 16 980 kappaletta 2010-luvulla — mutta Simpelejärven oma järvisiikakanta on niin heikko, että sille kaavaillaan kuturauhoitusta.

Vesistö	Parikkala-Rautjärvi-Ruokolahden kalatalousalue (28 425 ha): Hiitolanjoki, Simpelejärvi, Vuoksen alue ja Ala-Saimaa
Erikoisuus	Hiitolanjoessa elää Suomen viimeinen alkuperäinen ja täysin luonnonvarainen järvilohikanta
Kuhan yksikkösaalis	Simpelejärven Kurhonselällä nousussa vuoden 2013 jälkeen: 390 g/verkko/vrk (2014) → 1 160 g/verkko/vrk (2017)
Siikaistutukset	planktonsiikaa kymmeniin pikkujärviin: 25 018 kpl Rautjärven alueella ja 16 980 kpl Simpelejärven alueella 2010-luvulla
Heikkenevä kanta	Simpelejärven järvisiika — tavoitteena kannan voimistuminen Kurhonselällä vuoteen 2025 mennessä
Palautuva kanta	taimen — luontaista lisääntymistä havaittu mm. Unterniskanjoessa, 13 kpl/100 m² vuonna 2019
Aineisto	koekalastukset, kirjanpitokalastus, kalastustiedustelut ja istutusrekisteri (Sähi) vuosilta 1989–2019

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Hiitolanjoki — Suomen viimeinen luonnonvarainen järvilohikanta

Hiitolanjoessa elää käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan Suomen viimeinen alkuperäinen ja täysin luonnonvarainen järvilohikanta, ja jokeen nousee kutemaan myös Laatokan taimenta. Koekalastusrekisterin mukaan joessa esiintyy lisäksi ahventa, haukea, kiiskeä, kivennuoliaista, kivisimppua, madetta, salakkaa, seipiä, särkeä, säynettä ja turpaa. Vuonna 2019 Hiitolanjoessa oli neljä voimalaitosta, jotka estivät vaelluskalojen nousun Kangaskoskesta ylöspäin.

Sähkökoekalastuksissa järvilohen poikastiheys Kangaskoskella on vaihdellut vuosina 1999–2018 välillä 0–8,3 kappaletta aarilla, ja viimeinen havainto vuonna 2018 oli 4,8 kpl/aari. Taimenta samalla koskella on ollut 0–0,8 kpl/aari. Uudensillankoskella taimentiheys on ollut 0–6,5 kpl/aari (viimeisin havainto 2018: 4,6 kpl/aari) ja Rapukoskella 1,7–6,3 kpl/aari. Marraskuussa 2018 Kangaskoskesta löytyi 13 kutupesää.

Kolme Hiitolanjoen vesivoimalaitosta puretaan suunnitelman aikataulun mukaan: Kangaskosken pato 2021, Lahnasenkosken pato 2022 ja Ritakosken pato 2023, minkä jälkeen alueen virkistys-, luonto- ja kalastusmatkailun on määrä käynnistyä täysimääräisesti vuonna 2024. Samasta vuodesta alkaen Hiitolanjoen alueella ja Torsanjärveen laskevissa joissa on tarkoitus pidättäytyä järvilohi- ja taimenistutuksista, jotta kanta pääsee lisääntymään luontaisesti — tarvittaessa käyttäen vain vesistön omaa kantaa.

⚠️ Hiitolan-, Silamus- ja Torsanjoki on luokiteltu vaelluskalavesistöiksi: koski- ja virta-alueilla onkiminen ja pilkkiminen on kielletty myös vesialueen omistajalta, ja viehekalastus vaatii vesialueen omistajan tai kalastusoikeuden haltijan luvan (KL 7 §). Patojen kohdalla kalastus on kokonaan kielletty. Rauhoitusaikaa on lievennetty niin, että järvilohta ja taimenta saa kalastaa 1.5.–31.8., mutta kaikki saaliiksi tulevat lohet ja taimenet on vapautettava heti vahingoittumattomina. Vieheessä saa olla vain yksi enintään kolmihaarainen väkäsetön koukku, eikä kalastusta saa harjoittaa veden lämpötilan ylittäessä 20 astetta. Ks. järvilohen lajisivu, taimenen lajisivu ja pyydä ja päästä -opas.

Kuha — Simpelejärven ykköslaji

Simpelejärvellä kuhasta on tullut kolmenkymmenen vuoden aikana järven tärkein saaliskala: kaupalliset kalastajat ovat siirtyneet muikun ja kuoreen talvinuottauksesta kuhan verkkopyyntiin, ja myös vapaa-ajan kalastajien saaliissa kuha on noussut kärkeen muikun ja siian romahdettua. Kurhonselän kirjanpitokalastuksessa 55 millin ja sitä suurempien talviverkkojen kuhan yksikkösaalis on ollut nousussa vuoden 2013 jälkeen: 390 grammasta verkkovuorokaudessa (2014) 1 160 grammaan (2017). Vuosina 2007–2012 yksikkösaalis vaihteli 688–1 562 gramman välillä.

Viehekalastuksen saalispalautteiden mukaan kuhan yksikkösaalis on ollut noin 500 grammaa viehettä ja päivää kohti; vastauksia kertyi vuosittain 11–36 kappaletta. Kasvututkimuksen mukaan kuha saavuttaa 45 senttimetrin pituuden vasta seitsemänvuotiaana. Tätä taustaa vasten suunnitelmassa ehdotetaan Simpelejärvelle kuhan pyyntimitan nostamista vähintään 45 senttiin ja 23–54 millin solmuvälin kieltämistä verkoilta talvella. Vastaava pyyntimitan nosto ja solmuvälirajoitus on ehdotettu myös Vuoksen alueen järville, joissa esiintyy luontaisesti lisääntyvä kuhakanta.

Kuhaa myös istutetaan alueella laajasti: Rautjärven alueen pikkujärviin istutettiin yhteensä 26 197 yksikesäistä kuhanpoikasta vuosina 2010–2018, ja osakaskuntatiedustelun (2019) mukaan esimerkiksi Kivenkänän kuhaistutukset ovat tuottaneet tulosta. Ala-Saimaalla pelkkään Haapaveteen istutettiin 18 623 kuhanpoikasta Painiojärven kannasta. Ks. kuhan lajisivu ja vieheopas.

Siika — massaistutuksia pikkujärviin, järvisiika ahtaalla

Etelä-Karjalan kalatalousalueella siikaa istutetaan järjestelmällisesti Koitajoen kannan planktonsiikana kymmeniin pieniin järviin ja lampiin, joissa ei ole omaa siikakantaa. Torsanjärven valuma-alueella istutettiin 25 018 yksikesäistä planktonsiikaa vuosina 2010–2018, ja Simpelejärven alueen pikkujärviin 16 980 kappaletta vuosina 2010–2016 — esimerkiksi Luotolampeen 6 111 ja Argusjärveen 2 467 yksilöä. Vuoksen alueella suurin yksittäinen istutus oli Vaahterukseen, 10 435 planktonsiikaa.

Simpelejärveen itseensä on istutettu paikallista Simpele-kantaa olevaa järvisiikaa 3 420 kappaletta (2016) ja planktonsiikaa 17 053 kappaletta (2010–2012). Siitä huolimatta Simpelejärven oma järvisiikakanta on heikko: suunnitelman tavoitteena on, että kanta voimistuu Kurhonselällä vuoteen 2025 mennessä, ja säätelyehdotuksena on järvisiian kuturauhoitus. Myös vapaa-ajan kalastajien siikasaalis on romahtanut Simpelejärvellä 30 vuoden tarkastelujaksolla (1989–2017). Torsassa siikaa esiintyy koeverkkokalastusten mukaan, mutta kannan runsaudesta ei ole erillistä arviota — toisin kuin muikusta (kohtalainen) ja särjestä (heikko). Ks. siian lajisivu.

Muikku — tavoitelaji monessa järvessä, mutta romahtanut Simpelejärvellä

Muikku on suunnitelmassa nimetty tavoitelajiksi useamman keskusjärven kalastolle: Torsalla, Immalanjärvellä, Nurmijärvellä ja Haapavedellä tavoitteena on, että muikku säilyy tai nousee vesistön tärkeimmäksi kalalajiksi ja petokalojen osuus pysyy vähintään 20 prosentissa kalaston koostumuksesta. Haapaveden kalastustiedustelussa muikku olikin ahvenen ja hauen ohella tärkein saalislaji, kun taas siikakanta oli romahtanut edelliseen tiedusteluun verrattuna.

Simpelejärvellä kehitys on ollut päinvastainen: Luken muikkukyselyn mukaan aikuisten muikkujen runsausindeksi järven eteläosassa oli "harva" vuonna 2017, ja 30 vuoden aikana (1989–2017) sekä muikku- että siikasaaliit ovat vapaa-ajan kalastajien saaliissa romahtaneet. Sama näkyy kaupallisessa kalastuksessa: kalastajat ovat siirtyneet muikun ja kuoreen talvinuottauksesta kuhan verkkopyyntiin. Torsalla muikkukanta arvioitiin vuosien 2014–2019 koeverkkokalastuksissa kohtalaiseksi. Ks. muikun lajisivu.

Taimen ja järvilohi sivuvesistöissä — luontainen lisääntyminen käynnistymässä

Vuosikymmenten kunnostustyö näkyy pienissä joissa hitaasti mutta konkreettisesti. Unterniskanjoessa sähkökoekalastuksen taimentiheys oli 52 kpl/100 m² istutettua kalaa vuonna 2015, mutta vuonna 2019 mitattiin 13 kpl/100 m² luontaisesti syntynyttä taimenta — kanta on alkanut lisääntyä joessa itsestään mätirasiaistutusten jälkeen. Vastaava havainto tehtiin jo 2014 Virmutjoen Hanna-ahonkoskella, jossa 16 kpl/100 m² oli luontaista taimenta ennen mätirasiaistutusten aloittamista. Muualla Lana- ja Käringinjoen mätirasiaistutusten (2015) jäljiltä tiheydet ovat vaihdelleet 1–50 kpl/100 m² koskesta riippuen.

Lanajoelle rakennettiin 2019 paikallisen osakaskunnan, WWF:n ja K-ryhmän tuella kalojen nousun mahdollistava kalapolku, joka avaa virtavesilajeille 10 kilometriä nousureittiä Saimaasta joen yläosiin. Sarajoen Myllykoskella taimentiheys on vaihdellut 0,8–20,4 kpl/aarilla vuosina 2009–2018. Silamusjoen ja Torsanjoen taimenkantaa jouduttiin kotiuttamaan uudelleen vuoden 2010 helteiden aiheuttamien kalakuolemien jälkeen vesistön omaa kantaa edustavilla siirtoistukkailla. Ks. taimenen lajisivu ja järvilohen lajisivu.

Särkikalat ja petokalat — kalaston tasapaino koeverkkosaaliissa

Suunnitelma asettaa Simpelejärven, Vuoksen alueen ja Ala-Saimaan pienemmille järville saman kalastotavoitteen: särkikalojen osuus biomassasta alle 60 prosenttia ja petokalojen osuus yli 20 prosenttia. Simpelejärven eri lahtien koeverkkokalastukset näyttävät, ettei kehitys ole yhdenmukaista: Kukkaronlahdella petokalojen osuus laski 17 prosentista 9 prosenttiin (2009–2015), kun taas Lemmikonselällä se nousi 6,4 prosentista 27,5 prosenttiin (2008–2016) särkikalojen osuuden laskiessa samaan aikaan 71,2 prosentista 53,7 prosenttiin. Kirkkoselällä särkikalojen osuus sen sijaan nousi 36,8 prosentista 47,2 prosenttiin. Pien-Rautjärvellä petokalojen osuus on noussut 23,1 prosentista 26,6 prosenttiin vuosina 2015–2018.

Hoitokalastuksissa särkikalat hallitsevat selvästi: Sarajärvellä 2009–2014 pyydetystä 7 000 kilosta oli särkeä 36,2 prosenttia ja lahnaa 33,6 prosenttia, ahventa vain 3,8 prosenttia. Haapavedellä 2015–2018 tehdyn hoitokalastuksen kokonaissaalis oli 34 tonnia salakkaa. Ks. ahvenen lajisivu ja lahnan lajisivu.

Miten näitä lukuja luetaan oikein

Ehdotus ei ole vielä sääntö. Kuhan 45 cm:n pyyntimitta, 23–54 mm:n solmuvälikielto ja järvisiian kuturauhoitus ovat suunnitelman ehdotuksia, jotka edellyttävät ELY-keskuksen toimeenpanoa. Hiitolanjoen rauhoitusaikaa, koukkusääntöä ja kalastuskieltoja koskevat rajoitukset sen sijaan ovat jo voimassa.
Menetelmät eivät ole vertailukelpoisia. Verkon g/verkkovuorokausi, viehekalastuksen g/vapa/päivä ja sähkökoekalastuksen kpl/100 m² mittaavat eri asioita eikä niitä pidä asettaa samaan taulukkoon.
Osa-alueiden tilanne vaihtelee paljon. Sama kalatalousalue kattaa sekä Hiitolanjoen ainutlaatuisen järvilohikannan että Simpelejärven kuhavaltaisen kalaston — luvut on aina luettava oman osa-alueensa kontekstissa.
Luvut ovat pääosin vuosilta 2009–2019. Ne kuvaavat kantojen suuntaa kunnostustöiden ja istutusten seurauksena, eivät tämän päivän tilannetta. Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.

Usein kysyttyä Etelä-Karjalastä

Miksi Hiitolanjoki on kalastajalle erikoinen vesistö?

Joessa elää Suomen viimeinen alkuperäinen ja täysin luonnonvarainen järvilohikanta, ja sinne nousee kutemaan myös Laatokan taimenta. Kolme jokea patoavaa vesivoimalaitosta puretaan vuosina 2021–2023, minkä jälkeen kalojen nousu Kangaskoskesta ylöspäin vapautuu ja vuodesta 2024 alkaen alueella pidättäydytään järvilohi- ja taimenistutuksista, jotta kanta pääsee lisääntymään luontaisesti.

Saako Hiitolanjoella kalastaa lohta ja taimenta?

Rauhoitusaikaa on lievennetty niin, että järvilohta ja taimenta saa kalastaa 1.5.–31.8., mutta kaikki saaliiksi tulevat lohet ja taimenet on vapautettava heti vahingoittumattomina. Vieheessä saa olla vain yksi enintään kolmihaarainen väkäsetön koukku, eikä kalastusta saa harjoittaa veden lämpötilan ylittäessä 20 astetta. Koski- ja virta-alueilla onkiminen ja pilkkiminen on kielletty myös vesialueen omistajalta.

Onko Simpelejärvessä hyvä kuhakanta?

Kuhasta on tullut Simpelejärven tärkein saaliskala, ja sen yksikkösaalis on ollut nousussa vuoden 2013 jälkeen: Kurhonselän talviverkoilla saalis nousi 390 grammasta verkkovuorokaudessa (2014) 1 160 grammaan (2017). Suunnitelmassa ehdotetaan silti kuhan pyyntimitan nostamista vähintään 45 senttiin, koska kuha saavuttaa sen pituuden vasta seitsemänvuotiaana.

Miksi Etelä-Karjalan pikkujärviin istutetaan niin paljon siikaa?

Koska monilla alueen pienillä järvillä ja lammilla ei ole omaa siikakantaa. Koitajoen kannan planktonsiikaa on istutettu esimerkiksi Rautjärven alueen järviin 25 018 kappaletta ja Simpelejärven alueen järviin 16 980 kappaletta 2010-luvulla. Simpelejärven omaa järvisiikakantaa yritetään sen sijaan vahvistaa kuturauhoituksella, koska istutuksista huolimatta kanta on heikko.

Onko Simpelejärven muikkukanta hyvässä tilassa?

Ei erityisen hyvässä: Luken muikkukyselyssä aikuisten muikkujen runsausindeksi järven eteläosassa oli "harva" vuonna 2017, ja muikkusaaliit ovat 30 vuoden aikana romahtaneet. Monessa muussa alueen järvessä — Torsalla, Immalanjärvellä, Nurmijärvellä ja Haapavedellä — muikku on sen sijaan edelleen tavoitteena tärkeimmäksi kalalajiksi.

Lisääntyykö taimen enää itsestään Etelä-Karjalan puroissa?

Kyllä, merkkejä on useasta kohteesta. Unterniskanjoessa taimentiheys oli 13 kappaletta 100 neliömetrillä luontaisesti syntynyttä poikasta vuonna 2019, ja Virmutjoen Hanna-ahonkoskella vastaava luontainen tiheys oli 16 kappaletta jo vuonna 2014 ennen mätirasiaistutusten aloittamista.

Lähteet ja lisätieto

Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.

Parikkala-Rautjärvi-Ruokolahden kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma — vesipinta-ala ja osa-alueet s. 6; Hiitolanjoen alueen kuvaus ja voimalaitokset s. 7; koekalastuslajisto, järvilohikanta ja poikastiheydet s. 8; kalastuksen nykytila ja rauhoitusajat s. 9; Torsan koekalastus, taimenistutukset ja Sarajoen poikastiheys s. 11; istutustaulukko ja Sarajärven hoitokalastussaalis s. 12; poikastiheystavoitteet ja Torsan tavoitelaji s. 13; kalataloudellinen merkitys ja säätelyehdotukset s. 14; patojen purkuaikataulu ja istutuslinjaukset vuodesta 2024 s. 15; Simpelejärven alue, muikkukysely ja istutustaulukot s. 20; lupamyynti ja vapaa-ajan kalastuksen saalis s. 22; kaupallisen kalastuksen saalis ja hoitokalastus s. 23; kalakantatavoitteet ja tasapainokriteerit s. 24; kalastuksen säätelyehdotukset ja kalastusmatkailu s. 25; Vuoksen alueen kuvaus ja Unterniskanjoen taimenseuranta s. 29; istutustaulukko s. 30; lupamäärät, hoitokalastus ja tavoitelaji s. 31; säätelyehdotukset s. 33; Ala-Saimaan alue s. 36; Käringin koekalastus ja taimenseuranta s. 37; istutustaulukko ja Haapaveden saalis s. 38; saalislajit ja hoitokalastussaalis s. 39; kalataloudellinen merkitys ja kalastusmatkailu s. 40; sallitut istutuskannat s. 41; kalastuksenvalvonta ja patojen purku s. 42; Simpelejärven koeverkkokalastusten biomassaosuudet (Kukkaronlahti, Kirkkoselkä) s. 50; Lemmikonselkä, itäpuoli ja Pien-Rautjärvi s. 51; Pien-Rautjärvi ja kuhan yksikkösaalissarja 2007–2017 s. 52; viehekalastuksen saalispalaute ja kuhan pituuskasvu s. 53
Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta

Jatka tästä

Järvilohi — laji ja säädökset → Kuha → Siika → Pyydä ja päästä -opas → Inarijärvi ja Ylä-Lappi — kalakannat → Ounasjoki — kalakannat → Lokka ja Porttipahta — kalakannat → Kaikki vesistöt →