Etusivu › Kalavedet › Etelä-Savo

Kalavedet · Etelä-Savo

Etelä-Savo — kalakannat ja saalistilastot

Puula on Suomen 13. suurin järvi ja Etelä-Savon maakuntajärvi, ja Mikkeli-Luonterin kalatalousalue taas ulottuu Mikkelin alapuolisesta Saimaasta kirkasvetiseen Luonteriin ja karuun Yöveteen. Tällä sivulla on se, mitä näiden kahden kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: mitatut poikastiheydet ja kutupesien määrät, istutusmäärät ja kalastusrajoitukset.

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Kuha — kahden vesistön tärkein istutuslaji

Puulan pääaltaan kuhakannat olivat runsaat vielä 1950-luvulle asti, minkä jälkeen ne heikkenivät. Osakaskuntien edustajat arvioivat kuhakantojen tilan nykyään useimmiten kohtalaiseksi, ja tummavetisempiä järviä kuten Mallosta ja Synsiää pidetään yleisesti hyvinä kuhavesinä. Suomunäytteiden mukaan noin 80 prosenttia Puulaveden kuhista saavuttaa sukukypsyyden noin 6-vuotiaana, jolloin pituutta on kertynyt noin 45 senttiä. Kuhaa istutetaan Puulaan vuosittain yleensä 20 000–30 000 kappaletta.

Mikkeli-Luonterin alueella istutetaan lukumääräisesti eniten juuri kuhaa ja siikaa: koko kalatalousalueen kuhapoikasmäärä on ollut noin 80 000–110 000 kappaletta vuodessa. Mikkelin alueella istutuksia vähennettiin tarkoituksella 2010-luvun alussa, koska oletettiin kuhan lisääntyvän luontaisesti Mikkelin alapuolisessa Saimaassa. Luontainen lisääntyminen ei kuitenkaan onnistunut, kalastajien ilmoittamat kuhasaaliit heikkenivät, ja istutusmääriä on jouduttu viime vuosina taas nostamaan. Sekä Puulassa että Mikkeli-Luonterissa käytettäville kuhakannoille ei aseteta rajoituksia, koska kannat on jo sekoitettu istutuksilla eikä alueilla katsota olevan omaa suojeltavaa luonnonkantaa. Ks. kuhan lajisivu.

Läsäkoski — taimenen ja järvilohen luonnontuotannon seurantakohde

Läsäkoski on Puulan kalatalousalueen suurin koski ja koko alueen tärkein taimenen lisääntymis- ja poikastuotantoalue, valtakunnallisesti merkittävä kohde. Sen kahdeksalla koealalla on sähkökoekalastuksella mitattu poikastiheyttä ja erikseen laskettu kutupesien lukumäärää vuodesta 2009 lähtien. Poikastiheys on vaihdellut 1–19 kappaleeseen sadalta neliömetriltä, ja kutupesien vuotuinen määrä 15–157 pesän välillä vuosina 2009–2019. Vuodesta 2015 alkaen kutupesien määrä on pysynyt korkeampana, 97–157 pesän välillä — merkki siitä, että koskeen tehty pitkäjänteinen kunnostustyö on alkanut tuottaa tulosta.

Läsäkoskessa on todettu myös järvilohen luontaista lisääntymistä, mahdollisesti jo vuodesta 2012. Vuoden 2014 sähkökoekalastuksessa saaliiksi saatiin kaksi järvilohen 0-vuotiasta poikasta ja yksi arviolta 2-vuotias yksilö; vuonna 2019 sähkökalastuksessa saadut kaksi poikasta varmistuivat DNA-analyysissä puhtaiksi järvilohiksi.

Koski on suojeltu tiukasti: Läsäkosken luusualla on kaikenlainen kalastus — viehekalastus, onkiminen ja pilkkiminen — kielletty ympäri vuoden. Lisäksi koko koskella verkkokalastusta ohjataan osakaskunnan toimesta merkitylle väylälle 1.4.–30.11. ⚠️ Suunnitelman mukaan taimenen kutukannan kokoa säätelee Läsäkoskella merkittävästi se, että kalat joutuvat sivusaaliiksi järvialtailla — tämä on tähän asti estänyt järvivaeltajien lisääntymisen lähes täysin. Ks. taimenen lajisivu.

Järvilohi — istutuslaji, jonka luontainen lisääntyminen ei ole toivottua

Järvilohi esiintyy Puulan alueella istutuslajina. Istutusmäärät ovat vaihdelleet vuosittain 8 000–13 000 yksilön välillä, ja istutus tehdään nykyään viivästettynä niin että kalat vapautetaan verkkokassista vasta veden lämmettyä 10–12-asteiseksi. Puulan allas on ollut keväästä 2017 alkaen mukana Elinvoimainen järvilohi -hankkeessa, jossa risteytetään Saimaan kantaa Nevan ja Tornionjoen lohien kanssa erittäin uhanalaisen perimän vahvistamiseksi; risteytettyjä poikasia on istutettu myös Päijänteeseen ja Suonteeseen. Istutettu järvilohi kasvaa nopeasti ja voi vaeltaa istutuspaikaltaan jopa lähes 200 kilometrin päähän. Koska taimen on Puulan omaa alkuperäistä lajistoa ja sen lisääntyminen saattaa kärsiä voimistuvasta lohikilpailusta tai lajien risteytymisestä, järvilohen luontaista lisääntymistä ei suunnitelmassa pidetä toistaiseksi toivottavana Puulan alueella.

Mikkeli-Luonterin alueella järvilohta istutetaan lähinnä Louhivesi-Yöveden alueelle muutamia tuhansia kappaletta vuodessa, 2010-luvulla enimmillään noin 8 000 kappaletta vuodessa; poikasten huono saatavuus on viime vuosina rajoittanut istutuksia. Rasvaevälliset eli luonnossa syntyneet järvilohet on rauhoitettu koko Vuoksen vesistöalueella, ja myös eväleikattujen istukkaiden pyynti on kielletty Yövedellä kesäaikaan 1.6.–31.8., koska Yövesi kuuluu lajin syönnösvaellusalueeseen. Ks. järvilohen lajisivu.

Nieriä — Luonterin ja Yöveden uhanalainen erikoisuus

Mikkeli-Luonterin alueella elää Saimaan uhanalaista nieriäkantaa Luonterilla, Louhivedellä ja Yövedellä. Laji on rauhoitettu kokonaan kalatalousalueen reittivesissä. Tutkimusten mukaan nieriä lisääntyy alueella luontaisesti, joskaan kannan vahvuudesta ei ole varmaa tietoa — todennäköisesti se ei ole kovin vahva. Eniten nieriähavaintoja on tehty Luonterilta, joka on myös valtion kalanviljelyn nieriän palautusistutuskohde. Kalatalousalueen ainoa tiedossa oleva nieriän lisääntymisalue on Lehtisenselkä, jossa verkkokalastus on kielletty 1.9.–30.11. lajin lisääntymisaikana. Jos nieriän ympärivuotinen rauhoitus joskus poistetaan, alamitaksi on suunniteltu 70 senttiä Luonterilla ja Yövedellä.

Puulassa nieriä ei ole alkuperäislaji, vaan sitä on istutettu pääaltaalle ajoittain vuodesta 2003 kalastettavaksi; kokemukset ovat olleet hyviä eikä istutuksista ole havaittu haittaa alkuperäislajeille. Puulassa nieriän alamitta on lakisääteinen 60 senttiä. Ks. nieriän lajisivu.

Taimen — istutus kantaa, luontainen lisääntyminen vaihtelee

Taimen on Puulan alueen alkuperäinen vaelluskalalaji ja kasvaa vedessä nopeasti, mutta luonnontilaisten kantojen tila on suunnitelman mukaan yleisesti erittäin heikko, ja kalastettavat kannat ovat valtaosin istutusten varassa. Rasvaeväleikatun taimenen alamitta on nostettu Puulassa 55 senttiin (kalastusasetuksen 50 sentin sijaan), koska istutuskalat saavuttavat tämän koon jo kolmantena kasvukautenaan. Viehealueen lupatuotolla istutetaan vuosittain noin 11 000 kaksivuotiasta taimenta, minkä lisäksi kutualueille tehdään mäti-istutuksia muun muassa Hännilänjoelle, Malloksen reitille ja Korpikoskeen.

Mikkeli-Luonterin virtavesissä ei ole todettu merkittävää lohikalojen luontaista lisääntymistä, joskin pieniä rasvaevällisiä eli luonnossa syntyneitä taimenia on saatu hoitokalastuksen sivusaaliina joka vuosi jostain Mikkelin alapuoliseen Saimaaseen laskevasta purosta. Kalastusta varten istutettujen taimenten alamitta on 50 senttiä; istukkaat ovat Vuoksen kantaa, ja niitä käytetään 2-kesäisinä tai kolmivuotiaina — Mikkelin alueella erityisesti kolmivuotiaina, koska istutuksia täydennetään kaupungin jätevedenpuhdistamon velvoiteistutuksella.

Muikku ja verkkosaaliit

Puulan Simpiänselän muikkukannan kokoa on seurattu kaikuluotauksella vuodesta 2003. Vuonna 2019 troolikalastus hyödynsi arviolta 30–40 prosenttia alueen pyyntikokoisista muikuista, luonnollinen kuolevuus (muun muassa pedot) 20–30 prosenttia, ja loput noin 30–40 prosenttia säästyi seuraavaan vuoteen. Vahvajärven alapuolisella reitillä muikun kalastus on sallittu 1.8.–30.11. Marjomäen arvion mukaan Puulaan istutettavien nieriän, järvilohen ja järvitaimenen — yhteensä 15 000–23 000 kalaa vuodessa — ravinnokseen käyttämä, pääosin muikusta koostuva kalamäärä vastaa suunnilleen yhden troolin vuotuista saalista.

Mikkeli-Luonterissa vapaa-ajankalastajien verkkosaalis selvitettiin vuosilta 2014–2015: koko alueelta kertyi noin 67 000 kiloa, ja muikku, hauki ja kuha olivat yleisimmät saalislajit. Pinta-alaan suhteutettuna saalis oli suurin Luonterilla, 2,8 kiloa hehtaarilta — josta lähes puolet muikkua — kun Mikkeli-Louhivedellä vastaava luku oli 2,1 ja Yövedellä 2,6 kiloa hehtaarilta. Luonterin verkkosaaliista kertyi muikkua 13 961 kiloa, haukea 7 649, ahventa 4 513 ja kuhaa vain 767 kiloa; Louhivesi-Mikkelin alueella kuhaa saatiin sen sijaan 2 175 kiloa, sillä kuha painottuu alueella juuri Mikkelin ja Louhivesi-Yöveden puolelle. Uistelijoiden kokonaissaalis oli koko alueelta runsaat 27 000 kiloa, ja siinä yleisin laji oli hauki, toiseksi yleisin ahven. Ks. muikun lajisivu ja vetouistelun opas.

Alamitat ja kalastusrajoitukset kootusti

Puulan kalatalousalueella rasvaeväleikatun järvitaimenen alamitta on 55 senttiä, järvilohen ja rasvaeväleikatun järvilohen 60 senttiä, harjuksen 35 senttiä (harjus on lisäksi rauhoitettu 1.4.–31.5.), nieriän 60 senttiä ja kuhan 45 senttiä kalastusasetuksen 42 sentin sijaan. Kalatalousalue suosittelee lisäksi enintään kahta rasvaeväleikattua taimenta tai lohta ja viittä kuhaa venekuntaa kohden kalastuspäivässä.

Mikkeli-Luonterin alueella kuhan alamitta on niin ikään 45 senttiä koko kalatalousalueella, ja kuhan talvehtimissyvänteissä on jääpeitteen aikana kielletty 26–59 millimetrin verkot lisääntymisen turvaamiseksi. Kalastusta varten istutetulle taimenelle alamitta on 50 ja järvilohelle 60 senttiä, ja alamittaisten lohikalojen suojelemiseksi koho- ja välivesiverkkojen alin sallittu solmuväli on koko alueella 80 millimetriä, alle 22 millimetrin muikkuverkkoja lukuun ottamatta (ks. verkko- ja katiskakalastuksen opas). Saimaannorpan vuoksi verkkokalastus on lisäksi kielletty 15.4.–30.6. osassa Luonteria ja Yövettä — yksi syy siihen, että verkkokalastus on alueella yleisesti vähentynyt.

Usein kysyttyä Puulasta ja Mikkeli-Luonterista