Etusivu › Kalavedet › Lounais-Suomi
Kalavedet · Varsinais-Suomi ja Satakunta
Lounais-Suomi — kalakannat ja saalistilastot
Lounais-Suomen kalatalousalueet kattavat Kokemäenjoen koko matkan Pirkanmaan rajalta Satakuntaan sekä Someron erillisen pikkujärvialueen, joka laskee sekä Kokemäenjoen että Karjaanjoen vesistöön. Tällä sivulla on kolmen käyttö- ja hoitosuunnitelman mitatut yksikkösaaliit, koekalastustulokset ja kantojen suunta — ei arvioita, vaan viranomaisaineistoon kirjattuja lukuja.
Pikavastaus
Kokemäenjoen yläosan Kulovesi ja Rautavesi ovat kuhan ja hauen aluetta: ne muodostivat 46–60 prosenttia verkkosaaliista tarkkailualueesta riippuen, ja kuhan saalisosuus nousi Kulovedellä 29 ja Rautavedellä 36 prosenttiin — molemmilla tarkkailuhistorian korkein lukema. Alueen erikoisuus on toutain, joka on kuollut muualla Suomessa lähes sukupuuttoon mutta lisääntyy yhä Kulovedessä, Rautavedessä ja Kokemäenjoessa. Someron pienissä järvissä ahven ja särki vuorottelevat valtalajina järven happamuuden mukaan: Iso-Valkeen ahven vastasi 99,7 prosentista saaliin biomassasta, kun taas Halkjärvellä särki oli ylivoimainen. Kokemäenjoen patoihin on jo menetetty 57,4 hehtaaria vaelluskalojen lisääntymisalueita.
| Vesistö | Kokemäenjoki latvoilta (Kulovesi, Rautavesi, Liekovesi) Satakuntaan (Sääksjärvi, Loimijoki) sekä Someron erillinen järvialue |
|---|---|
| Alueen tärkein saaliskala | kuha — Kulovesi ja Rautavesi yhtä maan parhaista kuhanpyyntialueista |
| Alueellinen erikoisuus | toutain, joka on muualla Suomessa lähes hävinnyt mutta lisääntyy Kulovedessä, Rautavedessä ja Kokemäenjoessa |
| Pienten järvien valta-asetelma | ahven ja särki — Someron koekalastuksissa ahvenen osuus vaihteli 24:stä 99,7 prosenttiin biomassasta järvestä riippuen |
| Heikentynyt kanta | muikku Sääksjärvellä; siika useilla Kokemäenjoen yläosan järvillä |
| Vaellusesteet | Kokemäenjoen voimalaitospadot; patoamisessa menetetty 57,4 hehtaaria vaelluskalojen lisääntymisalueita |
| Aineisto | kolme käyttö- ja hoitosuunnitelmaa: Somero, Kokemäki ja Kokemäenjoen yläosa |
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Kuha — vesistön kiistaton ykköslaji
Kokemäenjoen yläosan käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan kuha on koko alueen tärkein saaliskala, ja Kulovesi yhdessä Rautaveden kanssa muodostaa yhden maan parhaista kuhanpyyntialueista. Vuosien 2018–2019 velvoitetarkkailussa kuhan osuus kokonaissaaliista oli Kulovedellä 29 prosenttia (5 426 kiloa) ja Rautavedellä 36 prosenttia (5 374 kiloa) — molemmilla tarkkailuhistorian korkeimpia lukemia. Liekovedellä tilanne oli toinen: siellä hauki oli runsaampi (44 %, 1 459 kiloa) kuin kuha (10 %, 340 kiloa).
Kuha lisääntyy Kulovedellä erityisesti saarten rantavesissä, tarkemmin Siuronkoskessa, Majansaaren pohjoispuolella ja Kalmetsaaren itäpuolella. Siuron reitin Kirkkojärven, Kallioistenselän, Mahnalanselän ja Jokisjärven alueella kuhan yksikkösaalis on viime vuosina ollut noin 200 grammaa pyyntivuorokautta kohti, ja sen osuus kokonaissaaliista on nousussa.
Myös Kokemäen kalatalousalueella kuha on tärkein laji sekä ammatti- että vapaa-ajankalastukselle: Sääksjärveä ja Äetsän voimalaitoksen alapuolista Kokemäenjokea pidetään tärkeinä kuhan lisääntymisalueina, ja niille on esitetty kuhan kesäaikaista rauhoittamista. Sääksjärveä on istutettu kuhalla vuosittain 2000–2014, ja Luonnonvarakeskuksen vuoden 2014 koekalastuksessa kuhan yksikkösaaliit olivat nousseet moninkertaisiksi vuoden 2006 tasosta, samalla kun ahvenen ja kiisken saaliit olivat pienentyneet. Somerolla kuha on kokonaan istutusperäinen: kanta on kotoisin Lohjanjärvestä, ja se istutettiin Painiojärveen 1930-luvulla, josta se levisi vesistöä alaspäin aina Kosken kuntaan saakka. Vuoden 1996 merkintätutkimuksessa Painiojärveen merkittiin 189 kuhaa, ja niistä oli vuoden 2001 loppuun mennessä saatu saaliiksi 56 kappaletta eli 30 prosenttia — vain 3 prosenttia merkityistä kuhista oli tavattu järven ulkopuolelta. Kuhan lajisivu kertoo lajin elintavoista.
Ahven ja särki — pienten järvien vaihtuva valta-asetelma
Someron kalastusalueella koekalastettiin verkoin toistakymmentä pientä järveä 2000-luvun alussa, ja tulos vaihtelee rajusti järvestä toiseen. Karuissa ja happamissa vesissä ahven on ylivoimainen: Iso-Valkeen vuoden 2000 koekalastuksessa ahventen osuus oli 99,7 prosenttia koko saaliin biomassasta, vaikka kokonaisyksikkösaalis oli silti vain 249 grammaa verkkoa kohti vuorokaudessa — kanta oli erityisen harva. Samankaltainen tilanne oli Vähä-Pitkustalla (76 % yksilömäärästä, 83 % biomassasta) ja Iso-Pitkustalla (74 %/90 %).
Toisissa järvissä särki vie voiton. Halkjärven vuoden 1998 koekalastuksessa särjen yksikkösaalis oli 82,2 kappaletta ja 1 901 grammaa verkkoa kohti vuorokaudessa, ja särkikalojen (salakka, särki, lahna, särkilahna, törö) osuus koko saaliista oli 90 prosenttia yksilömäärästä ja 86 prosenttia painosta. Myllyjärvellä särkien osuus oli 72 prosenttia yksilömäärästä ja Levo-Patamossa 61 prosenttia. Arimaassa taas hauki- ja lahnakannat ovat suunnitelman mukaan vahvat: parhaimmillaan lahnat kasvavat kilon painoisiksi jo 8–9-vuotiaina.
Kokemäenjoen yläosalla hauki ja kuha muodostivat yhdessä 46–60 prosenttia verkkosaaliista tarkkailualueesta riippuen, mutta Kulovedellä runsain yksittäinen saalislaji on silti sulkava. Kokemäenjoella itsellään verkkokoekalastuksen perusteella lukumääräisesti runsaimpia lajeja ovat särki, ahven, kiiski ja pasuri. Ahvenen ja hauen lajisivut kertovat lisää.
Toutain — alueen elävä erikoisuus
Toutain on kuollut muualla Suomessa lähes sukupuuttoon, mutta Kokemäenjoen yläosan alueella se lisääntyy edelleen luonnossa Kulovedessä, Rautavedessä ja Kokemäenjoessa. Myös Kokemäen kalatalousalueella laji lisääntyy sekä Kokemäenjoessa että Loimijoessa, ja seurannan perusteella luonnonlisääntyminen onnistuu paikoin hyvin. Tärkeimmät kutualueet Kulovedellä ovat Siuronkoski ja Lukkisalmi. Toutain tulee sukukypsäksi 6–9-vuotiaana ja noin 1,5 kilon painoisena, jolloin se on noin 50 senttimetriä pitkä — tätä pituutta esitetään lajin alamitaksi.
Siuronkoskella toutain ja kuha lisääntyvät suoraan kosken alueella. Koski on suosittu ”istuta ja ongi” -kalastuskohde, jonka ainoa istutuslaji on kirjolohi, ja toutaimen kutuaikana toukokuussa kahlaaminen koskessa on kielletty. Molemmilla kalatalousalueilla on suunnitteilla toutainselvitys, jonka pohjalta lisääntymisalueiden kunnostustarve arvioidaan. Velvoitetarkkailussa toutaimen osuus kokonaissaaliista oli Kulovedellä 6 prosenttia (1 177 kiloa), Rautavedellä 3 prosenttia (495 kiloa) ja Liekovedellä 1 prosentti (40 kiloa), kun taas Siuron reitin Jokisjärvellä osuus nousi 9,9 prosenttiin. Toutaimen lajisivu kertoo lajista lisää.
Siika ja muikku — heikentyvät lajit
Sääksjärven muikkukanta on suunnitelman mukaan heikohko. Järveen siirrettiin aikoinaan muikkua Säkylän Pyhäjärvestä, ja kanta pysyi vahvana 2000-luvun alkuun asti, minkä jälkeen se on heikentynyt huomattavasti. Tuki-istutuksia harkitaan vasta, kun järven rehevyyttä vähentävät kunnostustoimet on tehty, eikä muikkua saa istuttaa Kokemäen kalatalousalueen vesiin ilman kalatalousviranomaisen lupaa.
Sääksjärveä on istutettu vaellussiialla 2015–2019, koska planktonsiian on katsottu kilpailevan muikun kanssa ravinnosta — suunnitelma suosittaa sen sijaan siian omaa sisävesikantaa. Paikallisen ammattikalastajan mukaan siikaa saatiin keväällä 2020 vielä jonkin verran, mutta sen jälkeen ei enää: kesäkuussa 2020 Sääksjärven pintaveden lämpötila nousi 28 asteeseen, mikä on saattanut vaikuttaa kantaan. Myös Kokemäenjoen yläosalla siika on harvinainen saalis: sen osuus kokonaissaaliista oli Kulovedellä ja Rautavedellä käytännössä nolla, ja Siuron reitillä osuus vaihteli 0,1 prosentista Kirkkojärvellä ja Mahnalanselällä aina 4,7 prosenttiin Jokisjärvellä. Siian istutusten käynnistäminen ja tuloksellisuuden seuranta on kirjattu alueen tavoitteisiin. Siian ja muikun lajisivut.
Taimen virtavesissä — harvinainen mutta lisääntyvä
Taimen elää alueella lähinnä puroissa. Someron sähkökoekalastuksissa vuonna 1997 Kairajärven laskujoessa hauen ja taimenen tiheys oli molemmilla 1,3 yksilöä 100 neliömetrillä, kun valtalajina olivat pienet ahvenet (137 yksilöä 100 neliömetrillä). Vesajärven laskujoessa taimentiheys oli Painion lähellä (Vesanoja) 0,8 yksilöä 100 neliömetrillä ja lähempänä Vesajärveä 5–8 yksilöä. Samaan aikaan Uskelanjoen vesistöön kuuluvassa Myllypurossa, joka laskee Halkjärveen, elää lisääntyvä kirjolohikanta: koekalastuksessa saatiin 19 kirjolohta 100 neliömetriltä, keskipainoltaan noin 28 grammaa.
Kokemäenjoen yläosan Sarkolan- eli Lanajoella sähkökoekalastuksessa saatiin taimenia poikkeuksellisena tuloksena, sillä lajin ei tiedetä esiintyvän luontaisesti missään muussa Kulo- ja Rautaveteen laskevassa pienvesistössä. Kaikilta koealoilta saatiin ensimmäisen kasvukauden poikasia, mikä todistaa luonnonlisääntymisen onnistuneen. Myös Kikkelänjoella, Rautajoella ja Vaunujoella taimenkantaa on tuettu mätirasiaistutuksin, ja tulokset ovat olleet paikoin lupaavia.
Taimenella on myös oma roolinsa muualla ekosysteemissä: se toimii isäntäkalana erittäin uhanalaiselle jokihelmisimpukalle eli raakulle. Kokemäenjoen yläosalla elää kolme Etelä-Suomen viimeisistä lisääntymiskykyisistä raakkukannoista — Ruonanjoessa, Turkimusojassa ja Pinsiön Matalusjoessa — ja laji rauhoitettiin Suomessa ensimmäisenä selkärangattomana jo vuonna 1955. Ruonanjoen kannan on todettu romahtaneen voimakkaasti viimeisen 15 vuoden aikana, vaikka joessa elää vielä nuoria yksilöitä. Taimenen lajisivu.
Vaellusesteet ja kalojen kulku
Kokemäenjoki on ollut aikanaan erittäin merkittävä vaelluskalajoki, mutta voimalaitosrakentaminen on estänyt kalojen kulun Harjavallan voimalaitokselta eteenpäin ja vienyt lisääntymisalueita. Kokemäenjoen yläosalla vaelluskalojen nousua estävät lisäksi Äetsän ja Tyrvään voimalaitokset sekä ylempänä Nokian Melon voimalaitos ja Kyröskosken voimalaitos. Suunnitelman mukaan patojen rakentamisen yhteydessä on menetetty 57,4 hehtaaria vaelluskalojen lisääntymisalueita, ja alueen tärkein vaelluskala on tällä hetkellä toutain.
Siuronkoskessa voimalaitoksen itäpuolella on kalaporras, joka mahdollistaa kalan nousun voimalaitoksen ohi, ja kalastus siellä on järjestettävä niin, että mahdollisesti ylösnousevien taimenten kulku kalaportaan kautta turvataan. Kokemäenjoessa ja sen sivu-uomissa tavataan vaelluskaloista yhä taimenta, toutainta, nahkiaista ja ankeriasta, joskin niukasti: Äetsä-Kolsin alueelta ankeriasta ilmoitettiin saaliiksi 23 kiloa vuonna 2010 ja harjusta 7 kiloa vuonna 2013.
Kalastusrajoitukset alueella
Kokemäenjoen yläosalla on voimassa 50 tai 55 millimetrin solmuvälirajoitus koko kalatalousalueella, poikkeuksena muikun ja siian pyynti. Vapaa-ajankalastajalla on oikeus enintään neljään 3×30 metrin verkkoon, ja suunnitelma esittää siirtymistä kahden verkon rajoitukseen kahden vuoden kuluessa. Kuhan istutuskielto on esitetty reittivesille vuosiksi 2023–2025, jotta kuhan luontaista lisääntymistä ehditään selvittää; pienvesiin kuhaa saa istuttaa edelleen. Sekä hauelle että toutaimelle on esitetty 50 senttimetrin alamittaa.
Sääksjärvellä on vesialueen omistajien asettama verkkokalastuskielto 15.5.–15.6. väliseksi ajaksi, ja muina aikoina järvellä on kiellettyä kalastaa 19–49 millimetrin solmuvälin verkoilla. Kokemäen kalatalousalueella lohikalojen rauhoitusta valvotaan syksyisin 1.9.–30.11., ja vaelluskalajoissa on voimassa verkkokalastuskielto 15.8.–30.11. joka vuosi. Ajantasaiset, voimassa olevat rajoitukset kannattaa aina tarkistaa pyyntimitat ja rauhoitusajat -sivulta.
Miten näitä lukuja luetaan oikein
- Menetelmät eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Verkkokoekalastuksen g/verkkovuorokausi (Somero, Sääksjärvi), velvoitetarkkailun kg/ha (Kulovesi, Rautavesi) ja sähkökoekalastuksen yksilöä/100 m² (purojen taimen) mittaavat kukin eri asiaa, eikä niitä voi laskea yhteen.
- Pienten järvien tulokset kertovat yhdestä hetkestä. Someron koekalastukset tehtiin pääosin kesällä 2004 yhdellä verkkosarjalla per järvi, eivätkä ne kerro koko vuoden tai koko järven tilanteesta.
- Saalisosuus ja kannan tila eivät aina kulje käsi kädessä. Kulovedellä kuhan saalisosuus nousi tarkkailuhistorian korkeimmalle tasolle samalla kun kalastajamäärä ja kokonaissaalis olivat laskusuunnassa.
- Luvut ovat vuosilta 1997–2022. Ne kuvaavat kantojen suuntaa, eivät tämän hetken tilannetta. Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Lounais-Suomistä
Onko Kulovedellä ja Rautavedellä hyvä kuhakanta?
Kyllä. Kulovesi ja Rautavesi muodostavat käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan yhden maan parhaista kuhanpyyntialueista. Vuosien 2018–2019 velvoitetarkkailussa kuhan saalisosuus oli Kulovedellä 29 prosenttia ja Rautavedellä 36 prosenttia — molemmilla tarkkailuhistorian korkeimpia lukemia.
Mikä on toutain ja miksi sitä ei tapaa muualla Suomessa?
Toutain on virtakutuinen kala, joka on kuollut muualla Suomessa lähes sukupuuttoon. Lounais-Suomen alueella se lisääntyy edelleen luonnossa Kulovedessä, Rautavedessä, Kokemäenjoessa ja Loimijoessa. Laji tulee sukukypsäksi 6–9-vuotiaana noin 1,5 kilon painoisena ja noin 50 senttimetrin pituisena.
Kannattaako Someron pikkujärvillä kalastaa haukea vai ahventa?
Riippuu järvestä. Karuissa, happamissa järvissä kuten Iso-Valkeessa ahven on ylivoimainen valtalaji, 99,7 prosenttia saaliin biomassasta, kun taas Halkjärven kaltaisissa järvissä särki hallitsee saalista 90-prosenttisesti. Koekalastustulokset vaihtelevat järvikohtaisesti voimakkaasti.
Onko Sääksjärvellä muikkua tai siikaa?
Muikkukanta on heikohko: se siirrettiin aikoinaan Säkylän Pyhäjärvestä ja pysyi vahvana 2000-luvun alkuun asti, mutta on sittemmin heikentynyt huomattavasti. Vaellussiikaa on istutettu 2015–2019, mutta paikallisen ammattikalastajan mukaan siikasaalis loppui kesän 2020 lämpimän veden jälkeen.
Mitkä ovat suurimmat esteet vaelluskaloille Kokemäenjoella?
Voimalaitospadot: kalojen kulku on estynyt Harjavallan voimalaitokselta eteenpäin, ja Kokemäenjoen yläosalla nousua estävät lisäksi Äetsän, Tyrvään, Melon ja Kyröskosken voimalaitokset. Patojen rakentamisessa on menetetty yhteensä 57,4 hehtaaria vaelluskalojen lisääntymisalueita.
Onko taimenta Someron tai Kokemäenjoen puroissa?
On, joskin harvakseltaan. Someron puroissa taimentiheys sähkökoekalastuksissa vaihteli 0,8:sta 5–8 yksilöön 100 neliömetrillä, ja Kokemäenjoen yläosan Sarkolan- eli Lanajoella löydettiin poikkeuksellisesti luonnossa lisääntyvä taimenkanta, jota ei tiedetä esiintyvän muissa alueen pienvesissä.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Someron kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma — kuhakannan alkuperä ja Painiojärveen istutus s. 8; Vesajärven ja Särkjärven koekalastukset s. 9–11; Siikjärven koekalastus s. 12–13; Poikkipuoliaisen koekalastus s. 14; Salkolanjärven koekalastus s. 21; Levo-Patamon koekalastus s. 25; Kovelon koekalastus s. 26; Myllyjärven koekalastus s. 27–28; Arimaan lahnakannan kasvu s. 30; Oinasjärven kalasto ja koekalastus s. 32–33; Iso-Valkeen koekalastus s. 38; Halkjärven koekalastus ja lajikohtaiset yksikkösaaliit s. 40–41; Iso- ja Vähä-Pitkustan koekalastukset s. 44–45; purojen sähkökoekalastukset ja Myllypuron kirjolohikanta s. 45–46; kalaistutushistoria s. 54; kuhamerkinnät Painiossa ja Hirsjärvellä s. 57
- Kokemäen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma — Sääksjärven kalakanta, muikku ja vaellussiikaistutukset sekä Luken 2014-koekalastus s. 14; Kokemäenjoen ja Loimijoen kalastuskyselyt sekä toutaimen luonnonlisääntyminen s. 15; Loimijoen ja Kokemäenjoen pyyntitavat ja saalislajit s. 16; Sääksjärven kalastusrajoitukset ja kuhan lisääntymisalueet s. 23; siian ja muikun istutuslinjaukset sekä istutettava kanta -taulukko s. 25; lohikalojen rauhoitusajat s. 29; vaelluskalojen nousuesteet sekä ankeriaan ja harjuksen saalismäärät s. 30
- Kokemäenjoen yläosan kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2022–2032 — alueen tärkeimmät saaliskalat ja toutaimen asema s. 4–5; raakkukannat ja niiden rauhoitus s. 5; Siuronkosken kalasto ja taimenen tila s. 7; Kikkelänjoen taimenistutukset s. 9; Kuloveden kalasto ja lisääntymisalueet s. 10; Kulo-Rautaveden-Liekoveden saalistaulukko sekä Rautajoen ja Vaunujoen taimenistutukset s. 11; Sarkolan- eli Lanajoen taimenlöydös s. 12; Siuron reitin kuhan yksikkösaalis s. 13; Siuron reitin saalistaulukko ja raakku Ruonanjoessa s. 14; Mouhijärven ja Houhajärven kalastus s. 15; menetetyt vaelluskalojen lisääntymisalueet s. 16; vaelluskalojen nousuesteet ja toutaimen sukukypsyys s. 18; kuhan istutuskielto ja hauen alamittaesitys s. 20; solmuvälirajoitus ja verkkomäärät s. 21; kuhan lisääntymisalueet ja kuoren biomassa s. 23
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta