Etusivu › Kalavedet › Pirkanmaa

Kalavedet · Pirkanmaa

Pirkanmaa — kalakannat ja saalistilastot

Pirkanmaan kalavedet jakautuvat kahteen selvästi erilaiseen vesistöön: eteläinen Pyhäjärvi (Tampere, osa Vanajaveden reittiä) on maan parhaita luontaisia kuhavesiä, ja pohjoinen Näsijärvi tunnetaan sekä vahvistuvasta kuhakannastaan että viime vuosien yllättävistä lohikalalöydöistä. Tällä sivulla on se, mitä alueiden viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: mitatut yksikkösaaliit, saalisosuudet ja kantojen suunta.

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Kuha — Pyhäjärven ylivoimainen ykköslaji

Pirkkalan kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma toteaa suoraan: kuha on ylivoimaisesti merkittävin saalislaji Tampereen Pyhäjärvellä, eikä sen luontainen kanta ole missään vaiheessa kokenut samanlaista romahdusta kuin monissa muissa vesistöissä. Kuhaistutukset lopetettiin käytännössä jo vuosituhannen vaihteessa, koska niiden ei havaittu vaikuttavan kantaan positiivisesti — Pyhäjärven kuha elää omalla luonnontuotannollaan. Vielä muutama vuosi sitten Hahkalanvuolteen lähialue oli maan merkittävin kuhan mädin hankintapaikka, josta on istutettu kuhanpoikasia lukuisiin järviin ympäri Suomea; emokalapyynti on sittemmin siirtynyt Längelmävedelle.

Vuosien 2011–2019 kalastustiedustelujen keskiarvon mukaan kuha on vastannut 32 prosentista Pyhäjärven tarkkailualueen kokonaissaaliista (28 255 kiloa keskimäärin vuodessa), parhaimpina vuosina jopa 36–37 prosentista. Koko Pyhäjärven (12 161 ha) kuhasaaliiksi — kaupallinen kalastus ja yleiskalastusoikeudet mukaan lukien — arvioidaan 60–70 tonnia vuodessa eli 5–6 kiloa hehtaarilta. Kaupallinen kalastus tuo järvestä keskimäärin 30 tonnia kalaa vuodessa, ja kuhan osuus siitä on yli puolet.

Yksikkösaaliit paljastavat kannan vahvuuden osa-alueittain. Saviselällä kirjanpitokalastuksen yksikkösaalis kohosi vuonna 2019 seurantahistorian ennätykseen, 782 grammaan verkkovuorokaudessa — noin viisinkertaiseksi 2000-luvun tasoon nähden. Liponselällä yksikkösaalis nousi ennätykseen yli 300 grammaan vuonna 2017, ja Kirkkojärven–Toutosen alueella yksikkösaaliiden nousu noin 400 grammaan kertoo kannan vahvistuneen edelleen. Rajasalmen ja Tammerkosken välisellä karummalla alueella yksikkösaalis on noin 200 grammaa vuorokaudessa (2018–2019) — nelinkertainen 2000-luvun lukemiin verrattuna. Kuha kasvaa alueella 42 senttimetrin alamittaan keskimäärin viidessä kasvukaudessa, jolloin yli 70 prosenttia kannasta on jo sukukypsää. Ks. kuhan lajisivu ja vetouistelun opas.

Kuha vahvistuu luontaisesti myös Näsijärvellä

Myös Näsijärvellä kuha on noussut ehdottomasti runsaimmaksi saalislajiksi, ja tämäkin kanta uusiutuu pääosin itsestään. Vuosien 2001 ja 2002 istutuspanos osoitti saaliskirjanpidossa ja kasvututkimuksissa, että kuhan luontainen lisääntyminen on merkittävää, minkä vuoksi kuhaistutuksista voidaan suunnitelmakaudella luopua kokonaan.

Vuoden 2017 kalastustiedustelun mukaan koko tiedustelualueen kuhasaalisarvio oli noin 37 000 kiloa — yli kaksi kertaa enemmän kuin vuoden 2008 tiedustelussa. Kuhan osuus kokonaissaaliista nousi yli kolmasosaan eikä osa-alueiden välillä ollut eroa (36–37 %), kun se aiemmin oli samaa suuruusluokkaa kuin ahven- ja haukisaaliit. Koljonselällä kuhan yksikkösaalis nousi yli 200 gramman tasolle verkkovuorokaudessa (203 g vuonna 2017, parhaimmillaan 279 g vuonna 2015) — kalatalousalueen mukaan poikkeuksellisen hyvä lukema karulle järvelle. Vankavedellä yksikkösaalis oli vielä vuonna 2008 peräti 280 grammaa, mutta laski 155 grammaan vuoteen 2017 mennessä. Kannan vahvuus näkyy myös alamitassa, jota nostetaan 42 senttimetristä 45 senttiin vuoden 2022 alusta.

Näsijärvi on kuitenkin pääosin kotitarve- ja vapaa-ajankalastajien vesi: vuonna 2017 kaupallisen kalastuksen ilmoitettu koko saalis oli vain noin 2 600 kiloa, josta kuhaa noin 1 050 ja muikkua noin 1 010 kiloa.

Hauki ja ahven — vastakkaiset suunnat Pyhäjärvellä

Kuhan noustessa hauki on kulkenut Pyhäjärvellä vastakkaiseen suuntaan. Vielä 2000-luvun alussa hauki oli kilomääräisesti järven merkittävin saalislaji, ja 1990-luvulla sekä 2000-luvun alkupuolella vuosisaalis vaihteli 30–50 tonnin välillä. Vuoteen 2019 mennessä tarkkailualueen haukisaalisarvio oli pudonnut 8 tonniin — vain kuudesosaan 1990-luvun alun saaliista. Pudotus näkyy alueittain: Kirkkojärven–Toutosen alueelta kalastettiin parhaina vuosina noin 20 tonnia haukea (10 kg/ha), mutta vuonna 2019 Toutosen saalis oli enää alle 2 tonnia (1 kg/ha). Jumusen–Ahtialanselällä saalis oli tuolloin yhä reilut 5 tonnia (4 kg/ha), mikä kertoo kannan pysyneen siellä vahvempana. Suunnitelma pitää yhtenä syynä sitä, että tiheä kuhakanta kohdistaa entistä enemmän saalistuspainetta hauenpoikasiin.

Ahvenella kehitys on ollut päinvastainen: kalatalousalueen käsityksen mukaan Pyhäjärven ahvenkanta on erittäin vahva, ja isoa, 200–500 gramman ahventa esiintyy runsaasti. Made sen sijaan pysyy tasaisena mutta harvoin tavoiteltuna sivusaaliina — sen osuus verkkosaaliista on ollut keskimäärin 3 prosenttia (2 637 kiloa vuodessa 2011–2019). Myös Näsijärvellä ahven on kolmanneksi runsain saalislaji (8–12 % kokonaissaaliista) heti kuhan ja hauen jälkeen, ja haukikanta on siellä pysynyt vakaana (osuus 16–18 %). Ks. hauen lajisivu ja ahvenen lajisivu.

Näsijärven lohikalat löysivät kutupaikkansa

Näsijärven taimen- ja järvilohikannat ovat pääaltaalla olleet kokonaan istutusten varassa, ja niiden yhteinen saalisosuus vaihteli vuoden 2018 kalastustiedustelussa 2–10 prosentin välillä, suurimpana järven eteläisillä osa-alueilla. Ennen patojen rakentamista Kokemäenjoesta nousi Näsijärveen lohta, mutta luontainen kanta hävisi vesirakentamisen ja jätevesipäästöjen myötä. Viime vuosina kalatalousalue on kuitenkin tehnyt sarjan löytöjä, jotka muuttavat tilannetta.

Syksyllä 2020 Murolekoskessa todettiin järvilohen luontaista lisääntymistä ensimmäistä kertaa: sähkökoekalastuksella saatiin 4 kappaletta 0+-ikäisiä järvilohen poikasia. Suunnitelma kutsuu havaintoa valtakunnallisesti merkittäväksi, sillä se osoittaa Näsijärven reitin veden laadun riittävän järvilohen lisääntymiselle — vieläpä voimakkaasti perkatussa koskessa. Samana syksynä Viitapohjan Peräjoella todettiin ensimmäinen mätirasiaistutuksin aikaan saatu taimenen luontainen lisääntyminen: kalatalousalue oli istuttanut taimenen mätiä puroon vuosina 2010–2018 ja järjestänyt kunnostustalkoita 2017–2018, minkä jälkeen puron kahdelta alimmalta koealalta saatiin 0+-ikäisiä taimenia.

Vahvin luonnonkanta löytyy Ylöjärven Myllypurosta: vuoden 2020 sähkökoekalastukset osoittivat sen olevan koko Näsijärven alueen vahvin taimenkanta, ja vuodesta 2015 alkaen puroon on rakennettu yhteensä 25 taimenen kutupaikkaa soran levityksillä. Myös Karjulankoskella taimen on onnistunut lisääntymään padon alapuolella: vuoden 2012 sähkökalastuksessa saaliiksi saatiin vain 2 ahventa ja 8 särkeä, mutta vuonna 2020 samalta kohdalta saatiin jo 0+-ikäisiä taimenia kahdelta koealalta — padon yläpuolelta taimenta ei löytynyt kummallakaan kerralla. Keihäsjärven reitillä pato estää yhä taimenten nousun, mutta sen alapuolisella noin 130 metrin koskialueella taimen on onnistunut lisääntymään vuosien 2019–2020 sähkökoekalastusten mukaan. Jakaman reitillä tulos oli päinvastainen: seitsemän koealan (yhteensä 475 metriä) sähkökoekalastuksissa ei saatu yhtään taimenta, vaikka virta- ja koskialueet vaikuttivat inventoinnissa sopivilta.

Istutuksia jatketaan silti: tavoitteena on 6 000 järvilohta vuodessa, tai jos poikasia ei ole saatavilla, 8 000–12 000 taimenta 3-kesäisenä tai 3-vuotiaana istukkaana. Ks. taimenen lajisivu ja järvilohen lajisivu.

Siika — istutusten varassa molemmilla vesillä

Siika on molemmilla järvillä käytännössä kokonaan istutusten varassa. Pyhäjärvellä lohikalojen (siika, taimen, kirjolohi) osuus tarkkailualueen saaliista on ollut pitkään 5–10 prosenttia, ja niiden merkitys korostuu pohjoisosassa, jossa lohikalojen saalisosuus on ollut 20–30 prosenttia — Lempäälän ja Luodonsaaren välisellä alueella vain pari prosenttia. Siian vuosisaalis Luodonsaaren ja Tammerkosken välillä on ollut tyypillisesti noin 4 tonnia, parhaimmillaan 7 tonnia, ja 1990-luvun alkuvuosina pohjoisosan siikasaalisarvio vastasi jopa 15:tä prosenttia kuhasaaliin määrästä tai enemmänkin. Vuonna 2019 Saviselän ja pohjoisosan vapaa-ajankalastajien siikasaalis oli enää noin 600 kiloa. Suunnitelman mukaan lasku johtuu osin siitä, että kalastajat ovat siirtyneet harvempiin verkkoihin: aiemmin käytetyillä 40 millimetrin verkoilla yksikkösaaliit olivat 5–10-kertaisia nykyisin suosittuihin harvempiin verkkoihin verrattuna. Siian kasvu on kuitenkin nopeutunut 2010-luvulla, ja 0,7–1 kilon painoista siikaa on alkanut näkyä saaliissa aiempaa enemmän.

Näsijärvellä siika on merkittävä istukaslaji, mutta yksikkösaaliit eivät ole suuria, koska verkkokalastus kohdistuu pääasiassa kuhaan 50–60 millimetrin solmuvälin pyydyksillä. Vuoden 2018 kalastustiedustelun mukaan siikasaaliit ovat vähentyneet kahden edellisen tiedustelukerran ajan. Istutustavoite on 100 000–150 000 yksikesäistä planktonsiikaa vuodessa, ja se pidetään ennallaan myös vuosien 2022–2031 suunnitelmakaudella. Ks. siian lajisivu.

Istutukset: kuha jää pois, taimen ja siika jatkuvat

Molemmilla vesillä istutuslinja on sama: luontaisesti vahvaa kuhaa ei enää istuteta, mutta istutuksista riippuvaisia lajeja tuetaan edelleen. Pyhäjärvellä kuhaa, muikkua ja peled-siikaa ei istuteta lainkaan suunnitelmakaudella 2022–2031 — alue on maan parasta luontaista kuha-aluetta, eikä aiempien kuhaistutusten ole havaittu parantaneen kantaa. Vuosina 2011–2019 järveen istutettiin silti vielä yhteensä 148 460 yksikesäistä kuhanpoikasta ennen istutuksista luopumista. Järvitaimenta on istutettu keskimäärin noin 1 500 kappaletta vuodessa vähintään kolmen kesän ikäisenä (keskikoko 396 mm ja 835 g), ja taimenistutukset ovat tuottaneet yli 1 000 kiloa saalista tuhatta istukasta kohti.

Näsijärvellä kuhaistutuksista on niin ikään päätetty luopua kokonaan luontaisen lisääntymisen ansiosta, ja kirjolohta ei saa istuttaa enää vuoden 2022 alusta lähtien. Sen sijaan järvilohta ja tarvittaessa taimenta istutetaan tavoitteellisesti (ks. edellä), ja planktonsiikaa 100 000–150 000 kappaletta vuosittain. Ks. verkko- ja katiskakalastuksen opas ja pyyntimitat ja rauhoitusajat.

Usein kysyttyä Pirkanmaastä