Etusivu › Kalavedet › Pohjois-Savo

Kalavedet · Pohjois-Savo

Pohjois-Savo — kalakannat ja saalistilastot

Pohjois-Savon kalavedet kattavat kolme kalatalousaluetta: Nilsiän reitin suuret järvet koskineen, Sorsavesi-Unnukan kaksi hyvin erilaista järveä ja Ylä-Savon Iisalmen reitin keskusjärvet. Tällä sivulla on koottuna se, mitä näiden kolmen kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: mitatut saalismäärät, koekalastustulokset, istutusmäärät ja kalastusrajoitukset.

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Kuha — vahva laji, mutta ei kaikkialla

Kolmesta käyttö- ja hoitosuunnitelmasta piirtyy sama perussuunta: kuha on Pohjois-Savon taloudellisesti tärkein saalislaji, ja sen kanta on rakennettu pitkäjänteisillä istutuksilla. Nilsiän reitin suurimmilla järvillä kuhakanta on muodostunut 1980-luvulla alkaneista pitkäkestoisista istutuksista, ja vesien tumma humusväri suosii lajia. Kuhalla arvioidaan nykyisin olevan myös merkittävää luontaista lisääntymistä, ja alueen suurin saalistuotto tulee juuri suurimmilta järvialtailta, joiden kaupallisen verkkopyynnin tärkein saalislaji kuha on. Kuhakannan tuoton turvaamiseksi verkkojen solmuväliksi on määrätty vähintään 55 mm muun muassa Juurusvedessä, Vuotjärvessä ja Syvärissä.

Ylä-Savon keskusjärvillä kuhasta on tullut viimeisten vuosikymmenten aikana suosittu vapaa-ajankalastuksen kohde, ja Lapinlahden kunnan kalataloudellisen tarkkailun mukaan Onkiveden Koivuselän kuhasaalis oli noin 4400 kiloa, hehtaarisaalis jopa 2,7 kiloa — vielä aiempina vuosina haukisaalis oli kuhasaalista suurempi. Kuhan alamitaksi keskusjärvillä vahvistetaan silti edelleen 42 senttiä, vaikka Kuhan kasvu ja sukukypsyys Pohjois-Savossa -selvitys osoitti, että 450 millimetrin pituudesta ylöspäin lähes kaikki Haapajärven kuhat ovat jo sukukypsiä: kalatalousalue katsoo kannan olevan muutenkin niin runsas, ettei alamittaa kannata nostaa.

Sorsavesi-Unnukan kalatalousalueella kuha jakaa vedet kahtia. Unnukalla kuhakannat ovat kehittyneet hyvin istutuksin, ja tuoreimman KHS-tiedustelun mukaan kanta on hyvä tai jopa erittäin hyvä ja paranemassa edelleen; kuhan kasvua ja sukukypsyyttä selvittäneen tutkimuksen mukaan kuha saavuttaa 420 millimetrin lakisääteisen alamitan keskimäärin kuudentena kasvukautenaan ja tulee sukukypsäksi noin 450 millimetrin pituisena. Suunnitelmakaudella otetaan käyttöön 28–54 millimetrin solmuvälirajoitus yhden kutukerran turvaamiseksi, ja vuoden 2026 väliarvioinnissa harkitaan alamitan nostoa 45 senttiin. Vieressä Sorsavedellä tilanne on päinvastainen: kuhakannat ovat erittäin heikot, ja niin ne olivat jo edellisen suunnitelman laadinta-aikaan vuonna 1999. Ks. kuhan lajisivu.

Taimen ja Nilsiän reitin virtavedet — kanta nojaa koskiin, ei keskusjärviin

Toisin kuin kuha, taimen ei Pohjois-Savossa elä keskusjärvissä vaan alueen virtavesissä — ja siksi Nilsiän reitti erottuu koko maakunnan tasolla. Nilsiän reitti on nimetty vuonna 2012 voimaan tulleen valtakunnallisen kalatiestrategian kärkikohteeksi, ja sama maininta toistuu myös Ylä-Savon omassa suunnitelmassa. Ennen voimalaitosrakentamista reitillä oli noin 50 hehtaaria taimenen poikastuotantoaluetta — yksi Vuoksen vesistön merkittävimmistä — ja vuonna 2020 alueella rakennettiin kalatietä Juankosken ja Karjalankosken voimalaitosalueille. Atron voimalaitos, Jyrkkäkosken myllypato ja Lastukosken säännöstelypato ovat silti edelleen nousuesteitä.

Todennettuja taimenen kutupaikkoja on Nurmijoella, Tiilikkajoella ja Petäjäkoskella, ja niiden jokisuille valmistellaan 200 metrin ympärivuotinen verkkokalastuskieltoalue. Nurmijoella sähkökoekalastuksessa 2019 saatiin luonnonkutuisia taimenia Jyrkänkoskelta, Päsmärinkoskelta, Nurmikoskelta ja Koirakoskelta, ja joella on poikkeusluvalla käytössä 40 sentin alamitta istutetulle taimenelle, koska suurempia istukkaita on vaikea saada.

Ylä-Savossa järvitaimen luokitellaan kalatalousalueella erittäin uhanalaiseksi, ja se esiintyy koekalastusten perusteella lähinnä Kotvakkojoessa, Rikkajoessa ja mahdollisesti Raudanjoessa — ei keskusjärvissä. Myös Vieremän Teerijoella on luonnonkutuinen taimenkanta. Rasvaeväleikatun eli istutetun taimenen alamittaa ollaan nostamassa 60 senttiin. Sorsavesi-Unnukassa taimen on vielä suoremmin istutusten varassa: Sorsavedellä kannalla ei ole lainkaan luontaista lisääntymistä, ja Unnukalla järvitaimenta istutettiin 2010-luvulla vuosittain nollasta enimmillään 2819 yksilöön ilman että tulokset olisivat juuri näkyneet kalasaaliissa. Ks. taimenen lajisivu ja pyyntimitat ja rauhoitusajat.

Muikku ja siika — sama reitti, vastakkaiset kohtalot

Sorsavedellä muikkukanta on suunnitelman mukaan erinomainen ja parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana; kanta elpyi voimakkaasti jo 1990-luvulla, ja kaupallinen kalastus keskittyy nykyään muikun nuottaukseen. Unnukalla tilanne on käänteinen: reitin muista vesistöistä poiketen siellä ei ole koskaan ollut merkittävää muikkukantaa. Nilsiän reitin suurimmilla järvillä muikkukanta on osakaskunta-arvion mukaan heikentynyt, ja hoitotarve on kohtalainen.

Siika on kaikkialla vaisumpi tarina. Sorsavedellä siikakannat ovat melko huonot ja pysyneet samanlaisina pitkäaikaisista planktonsiikaistutuksista huolimatta. Nilsiän reitiltä ei tunneta yhtään planktonsiian kutualuetta, joten kannat perustuvat pääasiassa istutuksiin — parhaita tuloksia on saatu Melavedessä, Suuri-Pieksässä ja Jälällä. Ylä-Savon keskusjärvistä planktonsiikaa istutetaan etenkin Iijärviin ja Onkiveteen. Ks. muikun lajisivu ja siian lajisivu.

Järvilohi — istutuslaji, joka ei kotiudu kaikkialle

Sorsavesi-Unnukassa järvilohta istutetaan säännöllisesti Vuoksen vesistön kannalla, mutta kannat ovat keskinkertaiset ja hieman huonontuneet eikä lajilla ole alueella luontaista lisääntymistä — sekä järvilohi että järvitaimen ovat siellä ennen kaikkea vapaa-ajankalastuksen houkutin. Unnukan alamitat erottelevat tarkasti alkuperän: rasvaevällinen eli luonnossa syntynyt järvilohi on kokonaan rauhoitettu, kun taas rasvaevätön eli istutettu kala saa alamitaltaan 60 senttiä, ja sitäkin vain yhden kalan vuorokaudessa virtavesissä elo-marraskuussa.

Nilsiän reitillä lajia ei juuri istuteta: alue ei kuulu järvilohen kansallisen hoitosuunnitelman ydinalueisiin, eikä istutuksia lähtökohtaisesti sallita. Poikkeus voisi olla Suuri-Pieksä, jonka hyvä muikkukanta tekisi järvestä olosuhteiltaan sopivan paikallisen kannan luomiseen, mikäli poikkeuslupa myönnetään. Ylä-Savon ELY-keskuksen ohjeistus Iisalmen reitin istutuslajeista ja -kannoista on tässä suorasanainen: järvilohta ei istuteta lainkaan. Ks. järvilohen lajisivu.

Hauki ja ahven — kolmen vesistön vakain saalis

Nilsiän reitin suurimmilla järvillä hauki- ja ahvenkannat ovat luontaisia, ja niiden hoitotarve arvioidaan vähäiseksi: hauki on pysynyt suunnilleen ennallaan, ahven hieman heikentynyt — osin siksi, että se kilpailee kuhan kanssa samoista elinpaikoista ja ravinnosta. Sorsavedellä molemmat lajit ovat suunnitelman sanoin erinomaisia ja pysyneet samoina, ja ne muodostavat alueen kotitarvekalastuksen perustan.

Onkiveden Koivuselällä vuoden 2020 kalastustiedustelussa ahvensaalis oli noin 3200 kiloa ja haukisaalis noin 3000 kiloa. Haapajärven koekalastuksessa (ositettu verkkokalastus) tärkeimmät lajit olivat yksikkösaaliiden mukaan ahven ja särki, kuha kolmanneksi: painosaaliista särkikalojen osuus oli 52 prosenttia ja ahvenkalojen 46, kun taas lukumääräsaaliista ahvenkalat olivat 64 prosentin enemmistö ja särkikalat 32. Vähintään 15-senttisten petokalojen — ahvenen, kuhan ja hauen — osuus painosaaliista oli 26 prosenttia. Unnukan aiemman taustaselvityksen mukaan tärkeimmät saalislajit olivat kuha, hauki, ahven ja lahna. Ks. hauen lajisivu ja ahvenen lajisivu.

Harjus ja pienvedet — paikoin luontaista, paikoin istutettua

Harjus elää Pohjois-Savossa lähinnä virtavesissä ja pienvesissä. Nilsiän reitillä lajia istutetaan Lieksanjoen kannalla, mutta Nurmijoen harjus on toista: sitä ei ole istutettu 2000-luvun alun jälkeen, ja nykyinen kanta on luonnonkutuista. Ylä-Savossa harjusta esiintyy luontaisena koekalastusten perusteella Kotvakkojoessa, ja Matkusjoen alaosan Pitkäkosken erityislupa-alueella — kahdeksan kalastajan perho- ja heittokalastuskohteella — voi kalastaa kirjolohta ja harjusta myös taimenen syysrauhoituksen aikana; kuuden tunnin luvalla saa yhden lohikalan ja vuorokauden luvalla kolme, kun taas Matkusjoki–Raudanjoki-välin kiintiö on kolme kalaa lupaa ja vuorokautta kohden.

Unnukalla harjuksen alamitta on 35 senttiä ja laji rauhoitettu huhti-toukokuussa, mutta istutuksia on tehty vain vähän: vuosien 2010–2019 istutustaulukossa harjusta on kirjattu ainoastaan yhtenä vuonna, 2016. Ks. harjuksen lajisivu ja perhokalastuksen opas.

Usein kysyttyä Pohjois-Savosta