Airisto ja Velkuan saaristo — kalakannat ja saalistilastot

Airisto on Turun edustan ja Velkuan saariston läpi kulkeva merireitti, jonka ympärillä käydään Airisto-Velkuan kalatalousalueen vilkkainta ammatti- ja vapaa-ajankalastusta. Tällä sivulla on se, mitä alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: pyyntiruutujen 47, 51 ja 52 saalistilastot, hylkeiden ja merimetsojen vaikutus saaliisiin sekä Turun oman Kakskerranjärven ja Rymättylän Kirkkojärven kunnostushistoria.

Pikavastaus

Turun ja Naantalin edustan merialueen kalastustiedustelun mukaan alueella kalasti vuonna 2017 enää 285 ruokakuntaa, kun vuonna 2009 niitä oli 340 ja vuonna 2004 vielä 378 — silti pyyntiponnistukseen suhteutettu saalis kasvoi koko ajan (0,41 kg/pyyntivrk vuonna 2004, 0,75 vuonna 2009 ja 0,87 vuonna 2017), ja vapakalastuksen osuus kokonaiskalastuksesta oli 2017 jo 87 prosenttia. Ammattikalastuksen tilastoruuduilla 47, 51 ja 52 saatiin kuhaa 105 tonnia (2019), ahventa 266 tonnia, siikaa 16 tonnia ja haukea 18 tonnia (2020) — kuhan alamitta nousi samaan aikaan 40 senttimetriin I-ryhmän kaupallisilla kalastajilla, ja oli jo vuodesta 2016 42 senttimetriä muilla kalastajilla. Suurin uhka saaliille ei kuitenkaan ole kalastus vaan harmaahylje ja merimetso: Saaristomerellä nähtiin 2020 noin 8 500 hallia, jotka syövät alueella 21–28 miljoonaa kiloa kalaa vuodessa, ja merimetson arvioidaan vieneen 110–140 tonnia eli 20–60 prosenttia vuotuisesta kuhasaaliista. Turun oma Kakskerranjärvi on tästä poikkeus: särkikannan harventaminen ja kuha- ja toutainistutukset vuosina 1989–1996 korjasivat kalaston rakenteen niin, että vuoden 2017 koekalastus osoitti järven jo saavuttaneen hyvän tilan.

Vesistö	Airisto, Aurajoen suu ja Airisto-Velkuan kalatalousalueen merialue (ICES-tilastoruudut 47, 51 ja 52); sisävesistä Turun Kakskerranjärvi ja Rymättylän Kirkkojärvi
Virkistyskalastus 2017	285 ruokakuntaa (2009: 340, 2004: 378); kokonaissaalis 12 500 kg; vapakalastuksen osuus 87 %
Kuhasaalis, ammattikalastus	105 tonnia v. 2019 — huippuvuosina 1997 ja 2003 yli 400 tonnia
Ahven-, siika- ja haukisaalis (2020)	ahven 266 t, siika 16 t, hauki 18 t pyyntiruuduilla 47, 51 ja 52
Silakkasaalis 2020	noin 13,5 miljoonaa kiloa trooleilla ja rysillä
Hallikanta Saaristomerellä 2020	noin 8 500 yksilöä; syövät alueella 21–28 milj. kg kalaa vuodessa
Merimetson vaikutus kuhaan 2010–2012	kuhan kokonaissaalismenetys 110–140 tonnia eli 20–60 % kuhasaaliista
Kakskerranjärven koekalastus 2017	järven tila jo hyvällä tasolla vuosien 1989–1996 biomanipulaation jäljiltä

Näytä Airisto, Aurajoen suu, Kakskerranjärvi ja Kirkkojärvi (Rymättylä) kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Turun ja Naantalin edustan kalastustiedustelu — kalastajia vähemmän, saalis tehokkaampaa

Airisto on Turun ja Naantalin edustan sekä Velkuan saariston läpi kulkeva merireitti, ja sen virkistys- ja kotitarvekalastusta on kartoitettu osana Turun seudun puhdistamo Oy:n, Paraisten kaupungin, Finnfeeds Finland Oy:n ja Neste Oyj Naantalin yhteistarkkailua. Viimeisimmän, vuoden 2018 alussa tehdyn kalastustiedustelun mukaan tarkkailualueella kalasti vuonna 2017 enää 285 ruokakuntaa — vuonna 2009 niitä oli 340 ja vuonna 2004 vielä 378. Myös kokonaispyyntiponnistus laski 25 635 pyyntivuorokaudesta (2009) 14 420:een (2017), ja ruokakuntakohtainen ponnistus 75:stä 51 pyyntivuorokauteen. Osa laskusta selittyy sillä, ettei vuoden 2017 tiedusteluun sisältynyt Naantalin kaupungin vesialueen lupien lunastajia, mutta kalastus on tarkkailualueella muutoinkin vähentynyt ja siirtynyt verkoista vapoihin: vuonna 2017 vapakalastuksen osuus kokonaiskalastuksesta oli jo 87 prosenttia. Viehekalastuspäiviä kertyi Airisto-Velkualla vuosina 2017–2018 silti eniten koko Lounais-Suomen kalatalouden yhteistyöalueella, yhteensä 204 615 päivää.

Kokonaissaalis putosi samaan aikaan 19 260 kilosta (2009) 12 500 kiloon (2017) ja ruokakuntakohtainen saalis 57 kilosta 44 kiloon. Pyyntiponnistukseen suhteutettuna saalis kuitenkin kasvoi koko ajan: 0,41 kg/pyyntivrk vuonna 2004, 0,75 vuonna 2009 ja 0,87 vuonna 2017. Pitkällä aikavälillä ahven, kuha ja hauki ovat olleet alueen tärkeimmät saalislajit, mutta viimeisimmässä tiedustelussa ahvenen ja siian osuus kasvoi ja haukea ja kuhaa saatiin vähemmän. Osa-alueiden välillä on suuria eroja: Aurajokisuulla yleisin saalislaji oli kuha (34 %), ja lahnan osuus kasvoi 8:sta 19 prosenttiin edelliseen tiedusteluun verrattuna; Pohjois-Airistolla siika nousi kuhan vähennyttyä yli neljännekseen koko saaliista; Askaistenlahdella vapavälinein pyydettyjen ahventen osuus nousi lähes 60 prosenttiin; ja Pitkä- ja Kuusistonsalmella ahven (39 %) ja kuha (29 %) olivat selvästi yleisimpiä.

Kuha, ahven, siika, hauki ja silakka — ammattikalastuksen saalistilastot

Airisto-Velkuan kalatalousalue sijaitsee Saaristomeren ICES-tilastoruuduilla 47, 51 ja 52, ja Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan alue on yksi Saaristomeren tärkeimmistä ammattikalastusalueista. Silakkaa saatiin trooleilla ja rysillä vuonna 2020 noin 13,5 miljoonaa kiloa; troolausta harjoitettiin vuonna 2021 Rymättylän ja Airiston länsipuolella, ja rysäkalastus painottuu Taivassalon rannikkovesille ja Velkuan pohjoisiin salmiin.

Kuhan saalis oli huipussaan 1997 ja 2003, jolloin se ylitti 400 tonnia; vuonna 2019 saalis oli enää 105 tonnia, yhtä vähän kuin viimeksi 1987. Yksi syy on kuhan alamitan nousu 37 senttimetristä 40 senttimetriin I-ryhmän kaupallisilla kalastajilla vuoden 2019 alussa — noin 90 prosenttia kuhasaaliista saadaan verkoilla myöhäissyksyllä ja keväällä, ja 85 prosenttia verkkosaaliista 41–45 mm:n verkoilla. Laskusta huolimatta Saaristomerellä pyydetään yhä yli puolet koko Suomen merialueen kuhasaaliista, ja kantaa tuetaan istutuksin: vuonna 2019 alueelle istutettiin 146 206 kesänvanhaa kuhaa. Ahvenen saalis oli huipussaan vuosituhannen vaihteessa lähes 400 tonnia ja oli vuonna 2020 266 tonnia; kolme neljäsosaa siitä saadaan 36–45 mm:n verkoilla, painottuen Taivassalon ja Kustavin vesille. Siikaa saatiin 2020 noin 16 tonnia — pyynti painottuu Turunmaan saaristoon, mutta myös Airistolta saadaan ajoittain suuria saaliita — ja haukea noin 18 tonnia, molempia yli 90-prosenttisesti verkoilla.

Hylkeet ja merimetsot vievät yhä suuremman osan saaliista

Vuoden 2020 lentolaskennassa Itämerellä nähtiin ennätykselliset 40 075 hallia, joista Suomen laskentakanta oli 16 758. Lähes 70 prosenttia koko Itämeren kannankasvusta on viiden viime vuoden aikana tullut Suomen merialueelle, ja suurin osa maan halleista tavataan Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla: vuonna 2020 lounaissaaristossa nähtiin 14 757 hallia, joista noin 8 500 varsinaisella Saaristomerellä. Ne syövät alueella arviolta 21–28 miljoonaa kiloa kalaa vuodessa. Suomessa kolmasosa saalista ilmoittaneista kalastusyksiköistä (337 kappaletta) raportoi hyljevahingoista vuonna 2019, ja kalastajat arvioivat menettävänsä hylkeiden takia keskimäärin 20 000 euroa vuodessa kalastajaa kohti. Turun ja Naantalin edustan ammattikalastajat pitivätkin vuonna 2018 haittaeläimiä — hyljettä ja merimetsoa — kalastusta eniten haittaavana tekijänä. Myös kalanviljely kärsi: Saaristomeren ja Satakunnan rannikon laitoksille vuonna 2019 aiheutuneiden vahinkojen nimellisarvo oli 178 000 euroa, josta 70–90 prosenttia hylkeiden tappamista kaloista.

Merimetso alkoi pesiä Suomessa vasta 1996, mutta kanta on vakiintunut noin 25 000 pariin; Saaristomerellä pesi vuonna 2021 noin 5 000 paria, ja poikasineen sekä nuorine lintuineen niitä oli yhteensä noin 30 000. Ravintotutkimusten mukaan ahven muodostaa 21–43 prosenttia merimetson ravinnosta ja kuha 0,04–15 prosenttia. Vuosina 2010–2012 merimetsojen arvioitiin saalistaneen 168 000–570 000 kuhaa ja 4,0–7,7 miljoonaa ahventa vuodessa; laskennallinen kuhan kokonaissaalismenetys oli 110–140 tonnia eli 20–60 prosenttia vuotuisesta kuhasaaliista, ja vaikutus kalastettavan kuhakannan kokoon 4–23 prosenttia. Ahvensaaliit voivat tutkimusten mukaan olla jopa puolet tavanomaista pienempiä alueilla, joilla merimetso pesii. Kalastajille maksetaan hylje- ja merimetsovahingoista korvausta 15 prosenttia saaliin arvosta, korkeintaan 7 000 euroa vuodessa; Saaristomerellä korvausta sai 49 rannikkokalastajaa.

Kakskerranjärvi — Turun oma järvi nousi hyvään tilaan

Kakskerranjärvi on pitkänomainen saaristojärvi Kakskerran saaressa Turussa: pinta-ala 1,63 neliökilometriä, keskisyvyys 6,4 metriä ja syvin kohta, Myllykylän syvänne, noin 15 metriä. Vesitilavuus on 10,3 miljoonaa kuutiometriä, teoreettinen viipymä noin neljä vuotta ja rantaviivaa 15 kilometriä. Valuma-alue on 10,4 neliökilometriä — puolet koko Kakskerran saaren pinta-alasta — ja siitä laskee järveen viisi ojaa, joiden mukana tulee kuormitusta etenkin saaren pelloilta: arviolta 70 prosenttia järven kuormituksesta on peräisin peltoviljelystä, 15 prosenttia asutuksesta ja 15 prosenttia metsätaloudesta. Järvi oli vielä 1960-luvulla erinomaisessa kunnossa.

Kriittinen raja ylittyi 1980-luvun alkupuolella: sinilevän massaesiintymiä alkoi näkyä, ja vuonna 1990 koettiin ensimmäinen keskikesän massakukinta. Pohjan happitilannetta yritettiin parantaa ilmastinpumpuilla vuodesta 1987, mutta vaikutus jäi vähäiseksi eikä käyttöä ole viime vuosina jatkettu. Sen sijaan kalaston biomanipulaatio tehosi: vuosina 1989–1996 järven ylitiheää särkikalakantaa harvennettiin pauneteilla ja nuottaamalla, ja samalla istutettiin kuhaa ja toutainta. Lahnan kasvu parani, eikä uudelle hoitokalastukselle ole sen jälkeen ollut tarvetta. Luonnonvarakeskuksen viimeisin, vuoden 2017 koekalastus osoitti järven tilan jo saavuttaneen hyvän tason. Ratkaisevaa oli myös vuoden 2007 jälkeen valuma-alueella tehty yli 20 hehtaarin peltojen kesannointi, minkä jälkeen suuria sinileväkukintoja ei ole enää nähty. Vuoden 2020 tutkimuksessa näkösyvyys vaihteli 0,9 metristä (talvi) 2,8 metriin (kesä), ja ekologinen tila oli kokonaistypen ja a-klorofyllin osalta hyvä mutta kokonaisfosforin ja sinilevien osuuden osalta vain tyydyttävä tai välttävä.

Kirkkojärvi ja Velkuan saariston pienjärvet

Rymättylän Kirkkojärvi Otavan saaressa on 42 hehtaarin ja keskisyvyydeltään 2,5 metrin järvi, joka oli koko 1990-luvun pahoin rehevöitynyt. Siihen istutettiin 2 000 kuhaa vuonna 1998 ja 359 haukea sekä 2 000 kuhaa lisää vuonna 2003. Koekalastukset vuosina 1996–2006 osoittivat kannan olevan ahvenvaltainen, ja vuonna 2006 katiskoissa näkyi myös runsaasti kiiskeä; verkkokalastuskokeet arvioivat kalamääräksi noin 200 kilogrammaa hehtaarilla, kun tavoitetaso on noin 80 kg/ha. Ylitiheää roskakalakantaa yritettiin harventaa nuottaamalla 1990-luvulla ja paunettikalastuksella heikoin tuloksin — verkkokalastuskokein kalamäärä arvioitiin peräti 500 kiloksi hehtaarilla — joten järvelle tehtiin vuonna 2002 kaksi alumiinikloridikäsittelyä. Jälkimmäisessä pH laski alle viiteen, roskakalat kuolivat ja talkooväki keräsi särkeä, kiiskeä ja lahnaa yhteensä noin 15 000 kiloa; pH palautui kuukaudessa 7,4:ään.

Sama ongelma toistuu muissa Velkuan saariston pienjärvissä. Taattistenjärvi, Naantalin 29 järvestä pinta-alaltaan suurin (54 ha), kärsi jo 1960-luvulla jatkuvasta happikadosta, ja vuoden 1969 näytteessä fosforipitoisuus oli 5,5 metrin syvyydessä 250 mikrogrammaa litrassa ja typpipitoisuus 2 200 mikrogrammaa litrassa; järvelle levitettiin alumiinisulfaattia 1990 ja sitä ilmastettiin vuoteen 2005 asti. Riiaistenjärveen puolestaan istutettiin hoitotoimenpiteenä 1 360 kuhaa vuonna 2005 ja 1 000 kuhaa sekä 500 planktonsiikaa vuonna 2006. Kunnostuksista vastaavat näissä kaikissa paikalliset suojeluyhdistykset, ei kalatalousalue itse.

Säätely — kuhan alamitta ja verkkojen solmuväli

Kuhan alamittaa on korotettu porrastetusti kahdessa vaiheessa: vapaa-ajankalastajilla ja muilla ryhmillä 42 senttimetriin vuonna 2016, ja I-ryhmän kaupallisilla kalastajilla 37 senttimetristä 40 senttimetriin vuoden 2019 alusta. Suunnitelma pitää muutosta oikeansuuntaisena ja suosittelee, että kuhan pyyntiin tarkoitettujen verkkojen alin sallittu solmuväli Airisto-Velkuan alueella olisi 45 millimetriä — tämä on toistaiseksi vasta suositus, ei velvoittava rajoitus. Alamittainen kuha on kalastuslain 58 §:n mukaan aina laskettava välittömästi takaisin veteen kalan kunnosta riippumatta, ja kuhan pyyntiä kutupaikoilla kutuaikana suositellaan vältettäväksi kaikilla pyyntivälineillä. Hauen kalastukselle suositellaan vastaavasti 80 senttimetrin ylämittaa kaikilla pyyntivälineillä: jos takaisin laskettava hauki ei elvy välittömästi tai vuotaa runsaasti verta, se on suunnitelman mukaan otettava ruokakalaksi koosta riippumatta. Ahvenen kalastukselle ei suunnitelman mukaan toistaiseksi ole muuta säätelytarvetta kuin mahdolliset paikalliset, lisääntymisaikaan ajoittuvat rajoitukset.

Miten näitä lukuja luetaan oikein

Luvut eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Ammattikalastuksen tilastoruutusaalis (esimerkiksi kuha 105 tonnia) on koko kalatalousalueen vuosisaalis tonneina, vapaa-ajankalastuksen kalastustiedustelu taas mittaa ruokakuntakohtaista kiloa ja pyyntiponnistukseen suhteutettua kg/pyyntivrk-lukua — eri menetelmä, eri asia mitattuna.
Kirkkojärven 200 kg/ha ei ole sama mittari kuin merialueen tonnimäärät. Pienen järven verkkokalastuskoe ilmoittaa tuloksen tiheytenä hehtaaria kohti, ja se sopii vain saman järven sisäiseen vertailuun eri vuosina.
Osa säätelystä on vasta suositus. Esimerkiksi kuhaverkkojen 45 mm:n alin solmuväli ei ole lakisääteinen rajoitus. Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.

Usein kysyttyä Airistosta ja Velkuan saaristosta

Kannattaako Airistolla kalastaa kuhaa?

Ammattikalastuksen kuhasaalis on pudonnut huippuvuosista — 1997 ja 2003 saalis ylitti 400 tonnia, mutta vuonna 2019 se oli enää 105 tonnia, osin alamitan noston takia. Silti Saaristomerellä pyydetään edelleen yli puolet koko Suomen merialueen kuhasaaliista, ja Luonnonvarakeskuksen mukaan kuhien keskikoko ja kokonaisbiomassa ovat vuoden 2019 alamitannoston jälkeen kasvussa.

Miksi hylkeet ja merimetsot haittaavat kalastusta Airistolla?

Vuonna 2020 Saaristomerellä nähtiin noin 8 500 hallia, jotka syövät alueella 21–28 miljoonaa kiloa kalaa vuodessa, ja Turun ja Naantalin edustan ammattikalastajat pitivät haittaeläimiä vuonna 2018 kalastusta eniten haittaavana tekijänä. Merimetson arvioidaan vieneen 110–140 tonnia eli 20–60 prosenttia vuotuisesta kuhasaaliista vuosina 2010–2012.

Onko Kakskerranjärvi hyvä kalavesi?

On nykyisin. Järven ylitiheää särkikantaa harvennettiin pyytämällä ja siihen istutettiin kuhaa ja toutainta vuosina 1989–1996, minkä jälkeen kalaston rakenne korjaantui eikä uudelle hoitokalastukselle ole ollut tarvetta. Luonnonvarakeskuksen vuoden 2017 koekalastus osoitti Kakskerranjärven tilan jo saavuttaneen hyvän tason.

Millä verkon solmuvälillä kuhaa saa pyytää Airisto-Velkualla?

Suunnitelma suosittelee kuhan pyyntiin tarkoitetuille verkoille vähintään 45 millimetrin alinta solmuväliä, mutta tämä ei ole vielä pakollista. Laista tuleva ehdoton vaatimus on kuhan alamitta: 42 senttimetriä useimmilla kalastajilla, I-ryhmän kaupallisilla kalastajilla 40 senttimetriä.

Saako Airistolta vielä siikaa?

Saa, joskin vaihtelevasti alueittain. Koko kalatalousalueen siikasaalis oli vuonna 2020 noin 16 tonnia, ja Pohjois-Airistolla siika nousi vuonna 2017 yli neljännekseen koko virkistyskalastuksen saaliista kuhan vähennyttyä; Etelä-Airistolla siian osuus oli peräti 65 prosenttia, joskin sieltä pyyntiponnistus oli romahtanut ja kokonaissaalis jäi siksi pieneksi.

Lähteet ja lisätieto

Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.

Airisto-Velkuan kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2022–2031 — Kalatalousalueen sijainti tilastoruuduilla 47, 51 ja 52 s. 13; silakkasaalis 2020 ja pyyntialueet s. 13–14; kuhasaalis, alamitan nosto ja istutukset s. 14–16; ahvensaalis s. 17; siikasaalis s. 17; haukisaalis s. 18; virkistyskalastuksen kalastustiedustelu 2004–2017 ja viehekalastuspäivät s. 20; osa-alueiden saalisjakauma s. 20–21; harmaahyljekannan koko ja ravinnonkulutus s. 30–31; hyljevahingot s. 31; ammattikalastajien kokemat haitat ja kalanviljelyvahingot s. 32; merimetsokannan koko s. 33; merimetson ravinto-osuudet ja vaikutus kuha- ja ahvenkantaan s. 34; Kakskerranjärven pinta-ala, syvyys ja tilavuus s. 56; valuma-alue, kuormituslähteet ja 1960-luvun tila s. 57; tilan kehitys, biomanipulaatio 1989–1996 ja koekalastus 2017 s. 58; veden näkösyvyys ja ekologinen tila 2020 s. 58–59; Taattistenjärven kuvaus ja tutkimushistoria s. 59; Kirkkojärven kuvaus, istutukset ja koekalastukset s. 59; Kirkkojärven kunnostustoimet s. 60; Riiaistenjärven istutukset s. 60; kuhan ja ahvenen säätelytarpeet sekä verkkojen solmuvälisuositus s. 47; kuhan alamitta, laki 58 § ja hauen ylämittasuositus s. 48
Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta

Jatka tästä

Kuha — laji, pyynti ja säädökset → Siika → Verkko- ja pyydyskalastuksen opas → Pyyntimitat ja rauhoitusajat → Inarijärvi ja Ylä-Lappi — kalakannat → Ounasjoki — kalakannat → Ylä-Kemijoki — kalakannat → Kaikki vesistöt →