Etusivu › Kalavedet › Ylä-Kemijoki
Kalavedet · Lappi
Ylä-Kemijoki — kalakannat ja saalistilastot
Ylä-Kemijoki on Kitisen suun yläpuolinen jokialue Pelkosenniemeltä Kemijoen latvoille. Tällä sivulla on se, mitä Yli-Kemin kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: mitatut saalisosuudet, siian yksikkösaalis, istutusmäärät ja alueelle esitetyt rajoitukset.
Pikavastaus
Ylä-Kemijoen ja Tenniöjoen keskimääräinen kokonaissaalis on 2010-luvulla ollut noin 6 200 kiloa vuodessa. Siitä hauen osuus on noin 40 prosenttia, harjuksen noin 20, taimenen vajaa 15 ja siian noin 3 prosenttia. Hauki on ainoa laji, jonka määrää suunnitelma haluaa vähentää — harjus, taimen ja siika ovat kaikki heikentyneet, ja harjuksen kutualueista arvioidaan kadonneen 90 prosenttia.
| Vesistö | Ylä-Kemijoki Pelkosenniemeltä ylös sivuhaaroineen, Nuortti ja Tuntsajoki |
|---|---|
| Tärkeimmät lajit | harjus, taimen, siika, made ja hauki |
| Keskimääräinen kokonaissaalis | noin 6 200 kg vuodessa 2010-luvulla (Ylä-Kemijoki ja Tenniöjoki) |
| Saalisjakauma | hauki noin 40 %, harjus noin 20 %, taimen vajaa 15 %, siika noin 3 % |
| Vahvistunut kanta | hauki — yksikkösaalis noussut voimakkaasti kahden vuosikymmenen aikana |
| Heikentyneet kannat | harjus, taimen ja siika; kaikkien osuus saaliissa on pitkällä aikavälillä laskenut |
| Istutukset 2010–2019 | noin 756 000 kpl, joista velvoiteistukkaita noin 90 % |
| Aineisto | velvoitetarkkailun kalastuskirjanpito 2005–2014, kalastustiedustelu 2016, istutusrekisteri 2010–2019 |
Näytä Kemijoen latvavedet kartalla
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Mikä Ylä-Kemijoen suunnitelma-alue on
Yli-Kemin kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma jakautuu kahteen osaan; tämä sivu käsittelee jälkimmäistä eli Kitisen suun yläpuolista Ylä-Kemijokea. Suunnitelma-alueeseen kuuluvat Ylä-Kemijoki Pelkosenniemeltä ylöspäin sivuhaaroineen — Vuotosjoki, Tenniöjoki, Naruskajoki, Aatsinkijoki, Värriöjoki, Kairijoki ja Kemijoen latva — sekä Tuulomajoen vesistöön kuuluva Nuortti ja Koutajoen vesistöön kuuluva Tuntsajoki. Kemijärvi ja sen sivuvedet käsitellään suunnitelmassa erikseen, eikä niiden lukuja ole tällä sivulla.
Koko kalatalousalueen vesipinta-ala on 47 140 hehtaaria ja valuma-alueiden pinta-ala 13 955 neliökilometriä. Ylä-Kemijoki kuuluu koskiensuojelulain piiriin lukuun ottamatta Tenniöjoen yhtymäkohdan alapuolista osaa, ja erinomaiseen ekologiseen tilaan on luokiteltu Ylä-Kemijoen ja Tenniöjoen pääuomat sekä Nuortti ja Tuntsajoki.
Ravinnekuormitus on valtaosin luonnonhuuhtoumaa: sen osuus on fosforista 75 ja typestä 83 prosenttia. Ihmisperäisestä kuormituksesta hajakuormitus on selvästi suurempi kuin pistekuormitus — hajakuormituksen osuus on fosforista 22 ja typestä 11 prosenttia, pistekuormituksen vain 2 ja 5 prosenttia. Hajakuormitus tulee pääosin metsätalouden ojituksista, perkauksista ja maanmuokkauksesta, ja suunnitelma nimeää sen vaikutuksen täsmällisesti: metsä- ja suo-ojista kulkeutuva aines haittaa eniten pienvesiä, erityisesti harjuksen ja taimenen elinympäristöjä. Keskeisiä vaellusesteitä ovat Seitakorvan pato, joka estää vaelluksen Keski-Kemijoen alueelta Kemijärveen, sekä Kokkosnivan ja Jumiskon voimalaitospadot.
Harjus — kutualueista arvioidaan kadonneen 90 prosenttia
Harjus on Ylä-Kemijoen tunnusomaisin laji ja samalla se, jonka tila on kirjattu selvimmin huolestuttavaksi: alueen jokien harjuskannat todetaan kauttaaltaan taantuneiksi ja voimakkaita elvytystoimia vaativiksi.
Velvoitetarkkailun verkko- ja vapakalastuskirjanpidon saaliista 24 prosenttia oli harjusta vuosien 2010–2014 tarkkailujaksolla, ja osuus putosi noin kymmenen prosenttia edelliseen tarkkailujaksoon (2005–2009) verrattuna. Kalatalousalueen oman arvion mukaan harjuksen kutualueet ovat vähentyneet 90 prosenttia. Syiksi nimetään sekä ekologisia että sosiaalisia muutoksia, muun muassa verkkokalastuksen väheneminen ja metsätalouden ojitusten vaikutus.
Velvoitetarkkailun kalakantanäytteiden perusteella Ylä-Kemijoen harjuksen kasvu on hitaampaa kuin esimerkiksi Keski-Kemijoen. Harjus saavuttaa 30 senttimetrin mitan vasta viidennellä tai kuudennella kasvukaudellaan, ja silloinkin sukukypsien kalojen osuus kannasta jää hieman alle puoleen. Naruskajoella kantaa on hoidettu paikallisesti: joen alaosalla kevätpilkintä on kielletty, harjuksen alamitta on 35 senttimetriä ja kuturauhoitus on voimassa (vuoden 2020 tilanne). Ks. harjuksen lajisivu ja perhokalastuksen opas.
Taimen — heikko ja edelleen heikentyvä
Ylä-Kemijoen taimenkanta on osittain istutustenvarainen lukuun ottamatta sivuvesien latvojen purotaimenkantoja. Pääuoman ja suurimpien sivujokien alkuperäinen taimen on jokitaimenta, jonka kasvunopeus ja sukukypsyysikä asettuvat järvi- ja purotaimenen väliin. Eri jokien kannat ovat perinnöllisesti eriytyneitä, mutta Ylä-Kemijoen alaosan kanta oli jo 1990-luvulla vaelluksista ja istutuksista syntynyt sekakanta, ja istutusten myötä myös sivu-uomien ja joidenkin latvapurojen kannat ovat sekoittuneet. Nuortti- ja Tuntsajoessa on omat kantansa.
Suunnitelman arvio on suora: kanta on heikko ja edelleen heikentyvä. Osa paikallisista tammukkakannoista on elinvoimaisia. Kirjanpitokalastuksen kokonaissaaliissa taimenen osuus oli Ylä-Kemijoella 13 prosenttia vuosina 2005–2009 ja 9 prosenttia vuosina 2011–2014; Tenniöjoella vastaavat osuudet olivat vajaa 4 ja runsas 2 prosenttia. Metsähallitus hoitaa Kairijoen pääuomaa taimenistutuksilla.
Pyyntimitassa on yksi kohta, joka kannattaa lukea tarkkaan. Kalastusasetuksen taimenen alamitta on leveyspiirin 67°00′N pohjoispuolella vähintään 50 senttimetriä ja leveyspiireillä 64°00′N–67°00′N vähintään 60 senttimetriä; purossa tai lammessa, johon ei ole vaellusyhteyttä merestä tai järvestä, enintään 45 senttimetriä. Kalatalousalueen kaikista vesistöistä on vaellusyhteys Kemijärven järvialueelle, joten alueella ei suunnitelman mukaan ole tammukkavesiä eikä paikallista taimenta voi laillisesti kalastaa lievemmällä pyyntimitalla. Ks. taimenen lajisivu ja pyyntimitat ja rauhoitusajat.
Hauki — ainoa laji, jonka määrää suunnitelma haluaa vähentää
Haukikanta on alueella vahva ja liitetaulukossa se on merkitty alkuperäiseksi kannaksi, joka on runsastunut voimakkaasti. Velvoitetarkkailun kirjanpidon saaliista lähes puolet oli haukea vuosina 2010–2014, ja osuus nousi kymmenen prosenttia edelliseen tarkkailujaksoon (2005–2009) verrattuna. Yksikkösaalis on noussut kahden vuosikymmenen aikana voimakkaasti sekä verkko- että vapakalastuksen kirjanpidossa.
Suunnitelman tavoite on poikkeuksellinen: haukikanta ei saa oleellisesti kasvaa nykyisestä, hauen osuus kokonaissaaliissa säilyy vähintään 40 prosentissa ja kanta ei ole uhka taimenistutusten tuloksellisuudelle. Vahvan haukikannan pelätään verottavan liikaa taimen- ja harjuskantaa, mutta samassa kappaleessa se nähdään myös mahdollisuutena kalastusmatkailulle. Ks. hauen lajisivu.
Siika — kanta heikko, mutta yksikkösaalis eri suuntaan eri joessa
Jokivesien siikakanta on velvoitetarkkailun kalakantanäytteiden siivilähammasluvun perusteella alkuperäistä ja istutettua vaellussiikaa; järviin on istutettu pieniä määriä myös plankton- ja pohjasiikaa. Kasvu on hidasta: lisääntymisiän saavuttaneen 5+-ikäisen vaellussiian keskimääräinen pituus on noin 33 senttimetriä ja keskipaino noin 310 grammaa.
Velvoitetarkkailun yksikkösaalistiedon mukaan siikakanta on heikentynyt pitkällä aikavälillä 1990-luvun loppupuolelta alkaen. Kalastustiedustelujen verkkosaaliissa kehitys jakautuu kuitenkin kahtia: Ylä-Kemijoella siian yksikkösaalis on pysynyt varsin tasaisena vuosina 2000–2014, noin 190 grammassa kokukertaa kohti, kun Tenniöjoella se on laskenut runsaasta 200 grammasta vajaaseen 70 grammaan eli kahden kolmasosan verran. Siian kutualueista ei ole ajantasaista tietoa, eikä alueen alkuperäisiä siikakantoja ole tutkittu. Loisia siiassa ei ole havaittu. Ks. siian lajisivu.
Made, ahven ja muut lajit
Ahvenkanta on hyvässä tai kohtalaisessa kunnossa ja sen arvioidaan pysyneen ennallaan viime vuosina; erityisiä hoitotoimia ei esitetä. Madekanta on kohtalainen mutta kirjanpitokalastuksen ja paikallisen arvion mukaan vähentynyt: made on vähentynyt vuoden 2010 jälkeen pääuomassa Kemijärvestä ylöspäin sekä Tenniöjoessa.
Kirjolohen ja puronieriän osuudet saaliissa ovat hyvin pieniä: kirjanpitokalastuksessa vuosina 2011–2014 kirjolohen osuus kokonaissaaliista oli 0,3 prosenttia ja puronieriän 0,2 prosenttia. Puronieriä on alueella vieraslaji, jonka levinneisyys ulottuu Kemijoen pääuomassa Pelkosenniemen ja Savukosken rajalta ylävirtaan Kemijoen latvoille, ja sen leviämisen katsotaan uhkaavan Kemihaaran kalastuskieltoalueen paikallisia taimenkantoja. Särkikalojen kannat ovat pysyneet ennallaan tai lisääntyneet, ja seipikanta on vahva. Ks. made, ahven, puronieriä, kirjolohi ja seipi.
Kalatalousalueen tiedon mukaan Ylä-Kemijoen virtavesissä, kuten Savukosken Pyhäjoessa, esiintyy myös paikallista nieriää, jonka esiintymisen kartoittamista suunnitelma esittää.
Mitä alueeseen istutetaan
Ylä-Kemijokeen ja sivuvesiin istutettiin vuosina 2010–2019 yhteensä noin 756 000 kalanpoikasta, ja velvoiteistukkaiden osuus oli noin 90 prosenttia. Lapin ELY-keskuksen istutusrekisterin mukaan jakauma oli seuraava: vaellussiikaa 306 586 kappaletta (Luirojoen kanta), harjusta 284 306 (Kemijoen kanta), purotaimenta 92 072, planktonsiikaa 34 200 (Koitajoen kanta), pohjasiikaa 31 050 (Ivalojoen kanta), järvitaimenta 7 376, kirjolohta 245 ja merilohta 104 sukukypsää kalaa Tornionjoen kannasta. Kaikkiaan 755 939 yksilöä.
Istutusvelvoite tulee Kemijärven säännöstelystä. Kemijoen jokialueen vuosittainen pääistutusvelvoite on kolmen vuoden keskiarvona 2 100 000 kappaletta yksikesäistä sisävesisiian poikasta, 200 000 kappaletta harjusta ja siikaa sekä 60 000 kappaletta vähintään 20 senttimetrin vaellusikäistä järvitaimenen tai muun lohensukuisen sisävesikalan poikasta. Yli-Kemin kalatalousalueen vesien eli Ylä-Kemijoen ja Tenniöjoen osuus velvoiteistukkaista on 394 800 kappaletta siikaa ja 11 280 kappaletta taimenta.
Kemihaaran, Nuorttijoen ja Tuntsajoen alueille ei istuteta lainkaan, ja Kemihaaran alue on rauhoitettu kaikelta kalastukselta. Lohen ja meritaimenen ylisiirtoja on tehty vuodesta 2014, mutta määrät ovat pieniä: vuositasolla muutamia kymmeniä kappaleita, enimmillään 50 kalaa. Kalatalousalueen oman havainnon mukaan tieto lohi-istutuksista lisää alueen kalastuslupien kysyntää noin 20 prosenttia.
Kalastus on vapakalastusta — verkkopyynti on hiipunut
Vuoden 2016 kalastustiedustelun mukaan suosituin kalastusmuoto alueella on vapakalastus: vapavälinein kalasti 80 prosenttia kyselyn ruokakunnista. Verkkoja käytti vain pieni osa kalastajista, mutta verkoilla pyydettiin silti kolmannes kokonaissaaliista; vapavälineillä saatiin yhteensä 60 prosenttia saaliista.
Verkkojen pyyntiponnistus oli vuonna 2016 enää 15 prosenttia vuoden 2000 tasosta. Alueella kalastusta harjoittaa noin 400 taloutta, kaupallista kalastusta ei ole lainkaan ja kalastusmatkailutoiminta on pienimuotoista. Suurimmaksi ongelmaksi suunnitelma nimeää kotitarvekalastuksen vähenemisen ja verkkokalastusperinteen katoamisen — ei kalastuspainetta. Ylä-Kemijoella on viehekalastuksen yhtenäislupa, joka kattaa laajasti jokiuomia Pelkosenniemeltä Kairijoelle sekä sivuhaaroja, kuten Tenniöjoen ja Värriöjoen. Ks. kalastusluvat ja verkko- ja katiskakalastus.
Rajoitukset ja alueelle esitetyt säätelytoimet
Suunnitelmakaudelle 2022–2030 esitetyt, ELY-keskuksen toimivaltaan kuuluvat säätelytoimet ovat Ylä-Kemijoen osalta kolme: Kemin latvan rauhoitusalueet ja Kemihaaran rauhoitusalueen jatko vuoden 2030 loppuun, paikallisen taimenen ja jokitaimenen alueiden määrittely, sekä harjuksen kuturauhoitus huhtikuun alusta toukokuun 15. päivään erikseen päätettävillä alueilla. Suunnitelma varaa lisäksi mahdollisuuden ottaa harjuksen kuturauhoitus käyttöön myös leveyspiirin 67°00′N pohjoispuolisissa vesissä.
Kalataloudellisesti merkittäviksi alueiksi on nimetty Ylä-Kemijoki kokonaisuudessaan, Kemihaaran latvan rauhoitusalueet, Nuorttijoki omana lupa-alueenaan, Tuntsajoki, taimenalueet ja puronieriän levinneisyysalue. Nuorttijoessa esiintyvää, Venäjän puolelta nousevaa isoa taimenta kalatalousalue pitää paikallisesti uhanalaisena. Suunnitelma nostaa esiin myös Soklin kaivoshankkeen: sen toteutuminen voi kalatalousalueen arvion mukaan hävittää koko taimenkannan Nuortin päähaarasta, koska 76 prosenttia Nuortin vesistä tulee Yli-Nuortin, Sotajoen ja Tulppiojoen alueelta, jonne kaivos sijoittuisi.
Miten näitä lukuja luetaan oikein
- Saalisosuus ei ole sama asia kuin kannan koko. Hauen osuus on kasvanut osin siksi, että harjusta ja taimenta saadaan vähemmän ja verkkopyynti on romahtanut.
- Eri menetelmien lukuja ei voi verrata keskenään. Verkkopyynnin g/kokukerta, vapakalastuksen kirjanpitosaalis ja kalastustiedustelun kokonaissaalis mittaavat eri asioita.
- Ylä-Kemijoki ja Tenniöjoki eivät ole sama vesi. Siian yksikkösaalis pysyi Ylä-Kemijoella tasaisena samaan aikaan kun se Tenniöjoella putosi kahdella kolmasosalla. Alueen keskiarvo peittäisi tämän eron kokonaan.
- Luvut ovat vuosilta 2005–2019. Ne kuvaavat kantojen suuntaa, eivät tämän päivän tilannetta. Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Ylä-Kemijoesta
Mitä kalaa Ylä-Kemijoesta saa eniten?
Haukea. Kalastustiedustelujen keskimääräinen kokonaissaalis Ylä-Kemijoen ja Tenniöjoen alueella on ollut 2010-luvulla noin 6 200 kiloa, ja siitä hauen osuus on ollut noin 40 prosenttia, harjuksen noin 20, taimenen vajaa 15 ja siian noin 3 prosenttia. Velvoitetarkkailun kalastuskirjanpidossa lähes puolet saaliista oli haukea vuosina 2010–2014.
Onko Ylä-Kemijoella vielä harjusta?
On, ja se on saaliin toiseksi suurin laji, mutta kanta on taantunut. Kirjanpitosaaliista 24 prosenttia oli harjusta vuosina 2010–2014, ja osuus putosi noin kymmenen prosenttia edellisestä tarkkailujaksosta (2005–2009). Kalatalousalueen oman arvion mukaan harjuksen kutualueet ovat vähentyneet 90 prosenttia.
Mikä on taimenen alamitta Ylä-Kemijoella?
Kalastusasetuksen mukaan leveyspiirin 67°00′N pohjoispuolella vähintään 50 senttimetriä ja leveyspiireillä 64°00′N–67°00′N vähintään 60 senttimetriä. Suunnitelma korostaa, että kaikista kalatalousalueen vesistöistä on vaellusyhteys Kemijärveen, joten alueella ei ole niin sanottuja tammukkavesiä eikä paikallista taimenta voi kalastaa asetuksen lievemmällä, enintään 45 senttimetrin pyyntimitalla. Tarkista ajantasainen tilanne kalastusrajoitus.fi-palvelusta.
Miksi hauen kalastukseen kannustetaan?
Koska haukikanta on runsastunut voimakkaasti ja sen pelätään verottavan liikaa taimen- ja harjuskantaa. Suunnitelman tavoite on, ettei haukikanta oleellisesti kasva nykyisestä ja että hauen osuus kokonaissaaliissa säilyy vähintään 40 prosentissa. Keinoina mainitaan hauen kalastukseen kannustaminen ja tarvittaessa ammattimainen hoitokalastus.
Paljonko Ylä-Kemijokeen istutetaan kalaa?
Vuosina 2010–2019 istutettiin noin 756 000 poikasta, joista velvoiteistukkaita oli noin 90 prosenttia. Suurimmat erät olivat vaellussiikaa 306 586 kappaletta ja harjusta 284 306 kappaletta. Vuotuinen velvoiteosuus Ylä-Kemijoen ja Tenniöjoen vesille on 394 800 kappaletta siikaa ja 11 280 kappaletta taimenta. Kemihaaran, Nuorttijoen ja Tuntsajoen alueille ei istuteta lainkaan.
Onko Ylä-Kemijoella kaupallista kalastusta?
Ei. Suunnitelman mukaan alueen kalastus on pääosin paikkakuntalaisten ja vapaa-ajanasukkaiden harjoittamaa, kalastusta harjoittaa noin 400 taloutta ja kalastusmatkailutoiminta on pienimuotoista. Kaupallisille kalastajille voidaan tarvittaessa myöntää lupia hoitokalastukseen tai kaupalliseen kalastukseen tapauskohtaisesti soveltuvilla pyydyksillä.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Yli-Kemin kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma (Lapin ELY-keskuksen hyväksymä 6.9.2023, LAPELY/4776/2021) — ELY-keskuksen hyväksymispäätös s. 7; vesipinta-ala, valuma-alueet ja koskiensuojelulaki s. 8; ekologinen tila, kuormitusosuudet ja vaellusesteet s. 9; istutusvelvoite ja Yli-Kemin osuus velvoiteistukkaista s. 10; suunnitelma-alueen rajaus, tärkeimmät lajit sekä harjuksen saalisosuus, kutualuearvio, kasvu ja Naruskajoen säätely s. 34; Kemihaaran, Nuorttijoen ja Tuntsajoen istutuskielto s. 35; taimen-, hauki-, siika-, made- ja ahvenkantojen tila sekä taimenen, kirjolohen ja puronieriän saalisosuudet ja siian yksikkösaalis alaviitteissä s. 36; istutusten kokonaismäärä 2010–2019 ja velvoiteistukkaiden osuus s. 37; kalastuksen nykytila, kokonaissaalis, saalisjakauma, pyyntiponnistus ja talouksien määrä s. 38; harjuksen ja siian tavoitetila sekä taimenen alamitat ja tammukkavesikysymys s. 39; hauen tavoitetila ja muut lajit s. 42; kalataloudellisesti merkittävät alueet ja Soklin kaivoshanke s. 44; yhtenäislupa-alue s. 45; lohi-istutusten vaikutus lupakysyntään s. 46; ylisiirtojen määrät s. 51; paikallinen nieriä ja Nuorttijoen taimen s. 59; puronieriän levinneisyys s. 60; kalakantojen nykytila ja hoitotavoite lajeittain (liite 6) s. 74; istutusmäärät lajeittain ja kannoittain 2010–2019 (liite 7) s. 75; ehdotukset säätelytoimiksi 2022–2030 (liite 10) s. 78
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta