Etusivu › Kalavedet › Etelä- ja Keski-Päijänne

Kalavedet · Päijät-Häme ja Keski-Suomi

Etelä- ja Keski-Päijänne — kalakannat ja saalistilastot

Etelä- ja Keski-Päijänteen kalatalousalue kattaa Päijänteen eteläisen ja keskisen osan Asikkalan, Padasjoen, Sysmän ja Kuhmoisten kunnissa — eri kalatalousalue kuin järven pohjoisosa. Tällä sivulla on se, mitä tämän alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan 2022–2031 on kirjattu: mitatut saaliit, yksikkösaaliiden kehitys ja kantojen suunta.

Näytä Etelä- ja Keski-Päijänne kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Muikku — kalatalousalueen tärkein laji

Etelä- ja Keski-Päijänteen kalatalousalue painottuu vahvasti muikun kalastukseen. Kaupallisten troolikalastajien kokonaissaaliit ovat 2010-luvulla vaihdelleet noin 100 tonnista noin 250 tonniin, ja saalis on koostunut lähes kokonaan muikusta. Yleisvesien kirjanpitokalastuksen velvollisuus alkoi vuonna 1995, mutta Tehinselällä on seurattu muikku- ja siikakantojen vaihtelua jo vuodesta 1984.

Muikkukannalle on tyypillistä voimakas vuosiluokkien vahvuuden vaihtelu. Kun seuranta käynnistyi 1984, Päijänteellä alkoi pitkä muikkukatojakso. Kohtalaisen vahva vuosiluokka syntyi vasta 1996, ja varsinainen huippuvuosiluokka vuonna 1998 — se näkyi hyvinä saaliina vielä kolmena seuraavana vuonna. Vuosituhannen vaihteen hyvistä yksikkösaaliista tultiin rajusti alas aallonpohjan osuessa vuosille 2004–2005, minkä jälkeen yksikkösaaliit lähtivät tasaiseen nousuun; seuraava vahva vuosiluokka syntyi vuonna 2012.

Muikun koko vaihtelee selkäalueittain: Asikkalanselällä muikku on pienempää kuin esimerkiksi Tehinselällä, mikä viittaa tiheämpään kantaan. Päijänteen selät eivät ole toisistaan suljettuja, vaan muikut vaeltavat niiden välillä, ja yhtäläiset yksikkösaaliit eri alueilla tukevat tätä havaintoa.

Siika — kolme muotoa, eri kohtalot

Päijänteessä esiintyy kolmea siikamuotoa: pikku-, järvi- ja planktonsiikaa sekä niiden risteymiä. Pikkusiika on Päijänteessä täysin luontaisen lisääntymisen varassa, kun taas planktonsiikaa on istutettu vuosittain huomattavia määriä muun muassa säännöstelyn aiheuttaman haitan kompensoimiseksi. Myös järvisiikaa (ns. Majutveden kanta) on istutettu, kun istukkaita on ollut saatavilla.

Kaupallisen kalastuksen saalisnäytteissä pikkusiika on muodostanut lähes poikkeuksetta lukumääräisesti suurimman osan siikasaaliista kaikilla tarkastelualueilla, mikä kertoo luontaisesti lisääntyvän pikkusiikakannan heikentyneestä tilasta viime vuosina. Siikojen kasvu on selkävesillä hidasta, ja pikkusiika kasvaa muodoista hitaimmin muikun aiheuttaman ravintokilpailun vuoksi.

Siian verkkokalastuksen vuosisaalisarvio oli n. 6 500 kiloa vuonna 2011, 3 600 kiloa vuonna 2015 ja 8 800 kiloa vuonna 2020. Samaan aikaan troolikalastuksen siikasaaliit olivat 12 000, 5 400 ja 1 188 kiloa — eli verkkokalastuksen osuus siikasaaliista on noussut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja suurin osa verkkosaaliista on todennäköisesti planktonsiikaa. Yleisveden siikasaaliit näyttävät seuraavan käänteisesti muikkusaaliita: voimakkaan muikkukannan aikana siika joko taantuu selkävesillä tai siirtyy muualle.

Kuha — merkitys kasvanut nopeasti

Kuhan merkitys Etelä- ja Keski-Päijänteen kalatalousalueella on kasvanut selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Osakaskuntien luvilla kalastaneiden kokonaissaaliit nousivat kalastustiedustelujen perusteella lähes 70 prosenttia vuodesta 2011 vuoteen 2020, ollen 2020 noin 13 000 kiloa. Kuhan istutusmäärät ovat vaihdelleet, mutta 2010-luvulla istutusmäärä on ollut keskimäärin noin 170 000 kappaletta vuodessa. Istutusten vaikutusta kuhasaaliisiin on vaikea arvioida järven valtavan koon vuoksi, koska luontaisen lisääntymisen määrää ja istukkaiden liikkeitä ei tunneta.

Voimistunut kuhakanta näkyy selvinä yksikkösaaliiden nousuina sekä Tehin- ja Judinsalonselän verkkokalastuksessa että troolikalastuksessa. Kuhan kasvua ja sukukypsyyskokoa on selvitetty vuosien 2015, 2016 ja 2018 näyttein: kasvussa ei ole suuria eroja alueiden välillä, joskin pohjoisin Judinsalonselkä erottuu hieman nopeamman kasvun puolesta. Kuhat saavuttavat lakisääteisen 42 senttimetrin alamitan keskimäärin kuudentena kasvukautenaan, ja yksilöiden väliset erot kasvunopeudessa ovat suuria, erityisesti Tehinselällä.

Solmuväliltään 50 millimetrin verkot pyytävät tehokkaimmin noin 45-senttistä kuhaa, ja Päijänteen kuhat ovat sukukypsiä 40–45-senttisinä — 50 millimetrin solmuväli takaa siis kohtalaisesti yhden kutukerran periaatteen. Suunnitelma suosittelee silti varovaisuusperiaatteen mukaisesti vähintään 55 millimetrin verkkoja kuhanpyyntiin.

Taimen ja järvilohi — saalis on istutuksesta kiinni

Parantuneet taimen- ja järvilohisaaliit näkyvät Päijänteellä uistelun suosion voimakkaana kasvuna: Etelä- ja Keski-Päijänteen uistelun yhteislupien myyntitulo on yli kaksinkertaistunut viiden viime vuoden aikana. Koko Päijänteen taimenen kokonaissaalisarvio oli noin 5 900 kiloa vuonna 2015 ja 7 150 kiloa vuonna 2020. Isolla joukolla uistelijoita on käytössä lakisääteistä korkeampi alamitta, minkä vuoksi todellinen vuoden 2020 saalis on todennäköisesti vielä suurempi — kaupalliset troolikalastajat myös vapauttavat nykyään taimenet saaliin noston yhteydessä, eikä vapautettujen määrästä ole tietoa.

Taimensaalis on erittäin voimakkaasti riippuvainen istutusten määrästä ja tuotosta, koska luonnossa syntyneiden taimenten määrä on oletettavasti hyvin vähäinen. Kirjanpitokalastustietojen ja uistelutiedustelujen perusteella rasvaeväleikattujen eli istutettujen taimenten osuus saaliista on ollut noin 90–95 prosenttia. Järvilohien istutukset ovat vaihdelleet paljon, mikä näkyy suoraan saaliissa: järvilohisaalis on ollut sekä 2015 että 2020 noin 500 kiloa.

Päijänteen taimenet ja järvilohet kasvavat nopeasti — tyypillinen pituuskasvu kaudessa on 10–15 senttiä, mutta nopeimmin kasvaneet yksilöt ovat kasvaneet taimenella 20 ja järvilohella jopa 30 senttiä vuodessa. Istutuksissa on siirrytty merkintätutkimusten tulosten vuoksi 3-kesäisiin tai sitä vanhempiin istukkaisiin, joita istutetaan koko Päijänteen alueelle noin 15 000–20 000 kappaletta vuosittain. Vuodesta 2019 alkaen Päijänteeseen on istutettu myös Saimaan järvilohen ja Nevan/Tornionjoen lohen risteymiä osana Elinvoimainen järvilohi -hanketta, jolla vahvistetaan Saimaan järvilohen perimää ja parannetaan istutusten tuottoa.

Hauki ja made — hauki runsain, made etelän talvilaji

Hauki on ollut runsain saalislaji sekä osakaskuntien luvilla että viehekalastuksen yhteisluvilla kalastaneille. Haukisaalis oli noin 44 000 kiloa vuonna 2015 ja 31 300 kiloa vuonna 2020 — kokonaissaaliin lasku näkyy etenkin vapakalastuksen saaliin vähentymisenä noin 10 000 kilolla, kun uistelijat vapauttavat nykyään huomattavan osan haukisaaliistaan. Vaikka tiedustelun mukaan haukisaalis on siis vähentynyt, yksikkösaaliit ovat sen sijaan nousseet yleisvesien troolikalastuksen kirjanpitojen perusteella erittäin paljon yli 20 viime vuoden aikana. Hauki on Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastajille tyypillisimmin sivusaalis, mutta silti runsain saalislaji.

Madetta on saatu Etelä- ja Keski-Päijänteeltä kalastustiedustelujen mukaan noin 10 000 kiloa vuosina 2015 ja 2020 — nousua vuodesta 2011 on lähes puolet. Made on erityisesti eteläisellä Päijänteellä merkittävä kaupallisen kalastuksen laji, ja siellä kaupallinen verkkopyynti painottuu suurelta osin mateen talvipyyntiin.

Päijänteeseen on kotiutettu harjusta vuodesta 1991, suunnitelmallisesti vuodesta 1999 alkaen; istutuksia ei ole tehty enää vuoden 2012 jälkeen. Vuoden 2010 poikasnuottauksissa ei tavattu harjuksen poikasia yleisesti, mutta istutuksilla on onnistuttu luomaan ainakin Asikkalanselän alueelle luontaisesti lisääntyvä harjuskanta.

Säätely — solmuväli, alamitat ja kuturauhoitus

Päijänteellä Etelä- ja Keski-Päijänteen kalatalousalueen puolella on ollut voimassa 1.1.2013 alkaen solmuväliltään 36–49 millimetrin verkkojen käyttökielto. Uusi käyttö- ja hoitosuunnitelma jatkaa kieltoa ja antaa lisäksi suosituksen käyttää talvipyynnissä vähintään 55 millimetrin verkkoja, koska alle 36 millimetrin verkot mahdollistavat sekä muikun että hidaskasvuisen, luontaisesti lisääntyvän pikkusiian pyynnin — pikkusiika ei Päijänteellä yleensä saavuta kokoa, jossa se olisi pyydettävissä 50 millimetrin verkoilla.

Rasvaeväleikatun taimenen ja järvilohen alamitta korotetaan 60 senttimetriin Päijänteellä ja Ruotsalaisella, Kalkkistenkoski mukaan lukien. Taimen kasvaa vahvojen muikkukantojen ansiosta nopeasti, ja uuteen alamittaan kasvamiseen menee keskimäärin alle vuosi — alamitan nosto parantaa siten istutusten tuottavuutta. Muiden lajien alamittoihin ei esitetä korotuksia.

Merkittävä kuhan kutualue Nyystölänlahdella rauhoitetaan kaikelta kalastukselta 15.5.–15.6. väliseksi ajaksi kuhan luontaisen lisääntymisen vahvistamiseksi eteläisellä Päijänteellä. Vuodesta 2020 alkaen kaikissa kolmessa Päijänteen yhteisluvassa on ollut yhden rasvaeväleikatun taimenen tai järvilohen päiväkiintiö venettä kohden, ja yhteisluvissa on lisäksi suositus käyttää vain yhtä kolmihaarakoukkua kalojen vahingoittumisriskin pienentämiseksi.

Usein kysyttyä Etelä- ja Keski-Päijännestä