Etusivu › Kalavedet › Itä-Uusimaa
Kalavedet · Itä-Uusimaa
Itä-Uusimaa — kalakannat ja saalistilastot
Itä-Uusimaan kalatalousalueet jakautuvat kahteen hyvin erilaiseen vesistöön: Mustijoen ja Porvoonjoen vaelluskalajokiin sekä Porvoon-Sipoon ja Loviisan saariston merialueeseen. Tällä sivulla on se, mitä kolmen kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: jokien meritaimenkannat ja vaellusesteet sekä saariston kuha-, ahven-, hauki-, siika- ja silakkasaaliit.
Pikavastaus
Itä-Uusimaa jakautuu kahteen erilaiseen vesistötyyppiin: Mustijoen ja Porvoonjoen vaelluskalajokiin sekä Porvoon-Sipoon ja Loviisan saariston merialueeseen. Mustijoen alkuperäinen taimenkanta on erittäin uhanalainen, ja Porvoonjoen viidestä voimalaitoksesta vain kolmen alimman kohdalla on kalatie. Saaristossa kuha on kaupallisen kalastuksen tärkein laji, mutta Porvoon-Sipoon kuhasaaliit ovat pudonneet noin 35 tonnista alle 10 tonniin vuodessa 2000-luvun alusta 2010-luvun loppuun, ja myös ahven, hauki ja made ovat heikkenemässä.
| Vesistöt | Mustijoki ja Porvoonjoki (jokivedet) sekä Porvoon-Sipoon ja Loviisan saariston merialue |
|---|---|
| Jokien avainlaji | meritaimen — Mustijoen alkuperäiskanta erittäin uhanalainen, Porvoonjoen oma kanta hävisi jo 1980-luvulle tultaessa |
| Merialueen avainlaji | kuha — kaupallisen kalastuksen tärkein laji, mutta saalis pudonnut selvästi 2010-luvulla |
| Vaellusesteet | Porvoonjoessa viisi voimalaitosta, joista vain kolmen alimman kohdalla on kalatie |
| Kuhan alamitta | 42 cm vuodesta 2019, sama sääntö vapaa-ajan ja kaupalliselle kalastukselle |
| Heikkenevät kannat | ahven ja hauki koko rannikolla, made luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi |
| Aineisto | Musti-Porvoonjoen, Porvoon-Sipoon ja Loviisan saariston KHS:t, saalistilastot 2010–2021 |
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Mustijoki ja Porvoonjoki — meritaimenen viimeinen linnake
Musti-Porvoonjoen kalatalousalueella on kolme mereen laskevaa jokea — Mustijoki-Mäntsälänjoki, Porvoonjoki ja Ilolanjoki — ja kaikki on luokiteltu vaelluskalavesistöiksi. Mustijoki saa alkunsa Mäntsälän Sulkavanjärvestä, ja sen jokiuomien pituus latvajärvistä merelle on 70–80 kilometriä, valuma-alue noin 783 neliökilometriä. Porvoonjoki on pidempi: kokonaispituus noin 143 kilometriä, valuma-alue noin 1 270 neliökilometriä.
Molemmissa joissa on ollut alkuperäinen taimenkanta, ja kummankin tila on heikko. Mustijoen alkuperäiseksi arvioitu kanta on rajoittunut Pornaisten Isonniitynojan puron vesistöön, ja suunnitelma pitää sitä erittäin uhanalaisena vähäisen yksilömäärän ja suppean elinalueen vuoksi. Porvoonjoen oma alkuperäiskanta puolestaan hävisi kokonaan viimeistään 1980-luvulle tultaessa — ainoa säilynyt paikallinen kanta elää nykyisin joen latvavesissä Hollolassa. Kumpaankin jokeen on 2000-luvulla kotiutettu Ingarskilajoen taimenkantaa, Mustijokeen vuodesta 2005 ja Porvoonjokeen mäti-istutuksin vuodesta 2003, ja istutetut taimenet ovat sittemmin lisääntyneet luonnossa jo reilussa kymmenessä koskessa Porvoonjoen keski- ja yläjuoksulla. Ks. taimenen lajisivu.
Voimalaitokset ja kalatiet — miksi vaellus pysähtyy
Mustijoessa on kalatalousalueen puolella kolme voimalaitosta Tyysterinkosken yläpuolella, ja Tyysterinkoskella itsellään on oma patonsa. Joen alaosassa on lisäksi Brasaksen vesilaitospato, joka rakennettiin vuonna 1965 raakaveden ottamiseksi Kilpilahden teollisuusalueelle; padon kalatie valmistui 1994, mutta joessa siihen asti elänyt meritaimenkanta ehti hävitä. Nykyisin vaelluskalat pääsevät Brasaksen kalatietä nousemaan Tyysterinkoskelle asti, noin seitsemän kilometrin päähän mereltä, missä 2000-luvun alussa rakennettu voimalaitospato pysäyttää nousun. Tyysterinkoskella tehtiin vuosina 2018–2020 Korkeimman hallinto-oikeuden määräämä kolmivuotinen vaelluskalatutkimus, jossa merestä nousseita meritaimenia tavattiin joka vuosi.
Porvoonjoessa voimalaitoksia on yhteensä viisi, joista kolmen alimman yhteyteen on rakennettu kalatie, ja vaelluskalat pääsevät nousemaan Orimattilan Tönnönkoskelle asti — noin 60 kilometrin päähän merestä. Alin voimalaitos, Strömsberginkoski, sijaitsee jo naapurialueella Porvoon-Sipoon kalatalousalueen puolella: sen pato valmistui 1919 ja kalatie vasta 2000. Seurannoissa moni kalalaji on osannut nousta kalatietä, mutta juuri taimenella ja lohella on ollut siinä vaikeuksia, ja kalatielle laadittua korjaussuunnitelmaa ei ollut suunnitelman kirjoitushetkellä vielä toteutettu.
Lohi, toutain ja jokien muu kalasto
Lohta on istutettu sekä Mustijokeen että Porvoonjokeen mätijyvinä ja poikasina 2000- ja 2010-luvuilla — vuonna 2021 Mustijokeen 12 960 ja Porvoonjokeen 15 120 mätijyvää silmäpisteasteella. Luonnonpoikasia tai kutua ei kummastakaan joesta ole silti löydetty, mutta Mustijoen vaelluskalatutkimuksen yhteydessä saatiin kolme jokeen noussutta lohta vuonna 2020. Mustijoen latvoille vuonna 2004 istutettu toutain sen sijaan on alkanut lisääntyä luontaisesti, ja sitä tavataan nykyisin myös joen alajuoksulla; vaellusesteiden alapuolelta tavatut yksilöt käyvät ilmeisesti syönnöksellä merialueella.
Kuhaa nousee merestä jokien alajuoksuille ajoittain suuria määriä pyyntikokoisena, ja sen kalastus vapavälinein onkin erittäin suosittua Porvoonjoen, Sipoonjoen ja Mustijoen alajuoksuilla ympäri vuoden. Hauki- ja ahvenkannat ovat joissa kohtalaisessa tilassa ja esiintyvät usein kuhan kalastuksen sivusaaliina, kun taas jokien haukikannat ovat kutuun soveltuvien purojen perkaamisen vuoksi mahdollisesti hieman taantuneet. Koko vaelluskalavesistössä koski- ja virta-alueilla onkiminen on kokonaan kielletty, verkkokalastus on kielletty 15.8.–30.11., ja rasvaevällinen eli luonnossa syntynyt taimen on rauhoitettu kokonaan. Kalatalousalue hakee lisäksi ELY-keskukselta ympärivuotista verkkokalastuskieltoa Mustijokeen, Porvoonjokeen ja Ilolanjokeen. Ks. lohen lajisivu, toutaimen lajisivu ja pyyntimitat ja rauhoitusajat.
Saariston kuha — kannan kääntyminen laskuun
Porvoon-Sipoon merialueella kuha on kaupallisen rannikkokalastuksen tärkein saalislaji: 2000-luvun alkuvuosina vuotuiset kuhasaaliit olivat noin 35 tonnia, mutta vuosina 2017 ja 2018 enää hiukan yli 10 tonnia, ja yli 80 prosenttia niistä pyydetään verkoilla. Saaliit ovat laskeneet tasaisesti vuodesta 2011, vaikka kuhan tilanne Suomenlahdella on suunnitelman mukaan silti parempi kuin Saaristomerellä. Tärkeimmät kuhan lisääntymisalueet ovat Porvoon kaupungin edustalla ja Pienellä Pernajanlahdella, ja niille ehdotetaan 1.5.–15.6. kaikkien muiden kalastusmuotojen kieltämistä rannalta tapahtuvaa onkimista ja silakan litkausta lukuun ottamatta. Kuhan alamitta on ollut alueella 42 senttimetriä kaikessa kalastuksessa vuodesta 2019.
Loviisan saaristossa kuha on niin ikään yksi tärkeimmistä kaupallisista saalislajeista, ja kaupungin vesialueella on järjestetty kuhankalastuskilpailu jo 1970-luvulta lähtien — poikkeuksellisen suuria saaliita saatiin vuosina 1995, 1997 ja 2010. Kuhasaaliit olivat suurimmillaan vuonna 2011 mutta ovat sen jälkeen selvästi pienentyneet, vaikka vuonna 2018 verkkokalastussaaliista silti 57 prosenttia oli kuhaa. Kuha kutee touko-kesäkuussa matalissa lahdissa kovilla kivi-, sora- tai savipohjilla — tärkeimpiä alueita ovat Klobbfjärden, Ahvenkosken selkä, Loviisanlahti ja Pernajanlahti — ja niiden suojaksi on säädetty kevään kalastuskieltoja. Kalatalousalue suosittelee myös, ettei 60 senttiä pitempiä kuhia oteta saaliiksi, koska suuret naaraat ovat kudulle tärkeitä. Ks. kuhan lajisivu.
Ahven, hauki ja made — kaikki kolme heikkenemässä
Porvoon-Sipoon merialueella ahven- ja haukisaaliit ovat vaihdelleet pitkään 10 tonnin molemmin puolin, yli 70 prosenttia niistäkin verkoilla pyydettynä. Vuoden 2009 arviossa vapaa-ajankalastuksen ahvensaalis oli noin 100 tonnia ja haukisaalis 135 tonnia. Mateen vuotuinen saalis on ollut korkeimmillaan kuusi tonnia mutta enimmäkseen tonnin paikkeilla, ja made on vuoden 2019 uhanalaisluokittelussa silmälläpidettävä laji.
Loviisan saaristossa suunta on sama: ulkosaariston ahvenkanta on pienentynyt Suomenlahdella, ja niin ovat ammattikalastajienkin ahvensaaliit, joiden tärkeimmät lisääntymisalueet ovat Pernajan sisäsaaristossa ja Vahterpään eteläpuolella. Haukikannat ovat yleisesti pienentyneet Suomen ulkosaaristossa ilman selvää syytä, vaikka hauki lisääntyy edelleen hyvin alueen matalissa ja rehevissä lahdissa. Vuoden 2009 arviossa Loviisan, Pernajan ja Ruotsinpyhtään alueen vapaa-ajankalastuksen ahvensaalis oli 49 tonnia ja haukisaalis 82 tonnia. Kaupallisessa kalastuksessa ahvensaaliit olivat suurimmillaan vuonna 2011 ja haukisaaliit vuonna 2014, minkä jälkeen molemmat ovat pienentyneet. Ks. ahvenen lajisivu, hauen lajisivu ja mateen lajisivu.
Siika, silakka ja meritaimen — istutusten ja kiintiöiden varassa
Porvoon-Sipoon merialueen siikakannat ja -saaliit perustuvat pääosin istutuksiin. Kaupallinen siikasaalis pysytteli lähes koko 2000-luvun 5–10 tonnin välillä mutta on viime vuosina jäänyt noin viiteen tonniin; runsaat 60 prosenttia siitä pyydetään rysillä. Meritaimen- ja siikaistutuksista kummastakin noin 70 prosenttia on velvoiteistutuksia — taimenistutukset tuottavat nykyisin huonommin kuin ennen, siikaistutukset sen sijaan yhä hyvin. Vuonna 2016 merialueelle istutettiin 19 976 meritaimenta ja 144 631 siikaa; vuoteen 2020 mennessä taimenistutus oli pudonnut 15 311:een, siikaistutus kasvanut 200 837:ään.
Loviisan merialueella elää sekä jokikutuinen vaellussiika että merikutuinen karisiika, joita molempia istutetaan, sillä vain pieni osa Suomen siikakannoista kutee onnistuneesti luonnossa. Silakka kuuluu alueen tavallisimpiin lajeihin ahvenen ja kuhan ohella, ja sen kanta oli Porvoon-Sipoolla suunnittelukauden alussa vahva. Kalatalousalueen oma sääntelyvalta jää silakan kohdalla silti vähäiseksi, koska lajia säädellään kansainvälisillä kiintiöillä ja kansallisilla säädöksillä — omassa tilastoinnissa silakan ja kilohailin merkitys onkin jäänyt 2010-luvulla pieneksi, vuosisaaliin ollessa enimmillään muutama kymmenen tonnia. Loviisassa silakkasaaliit sen sijaan kasvoivat koko Suomenlahdella vuonna 2018, minkä suunnitelma arvelee voivan silti kääntyä, jos kalastuspaine jatkuu yhtä suurena.
Suomenlahden luonnonvarainen meritaimenkanta on suunnitelmien mukaan hyvin epävakaa ja vuoden 2019 luokittelussa erittäin uhanalainen. Vuodesta 2019 kaikki mereen istutettavat taimenet on rasvaeväleikattava, ja luonnonvarainen eli rasvaevällinen meritaimen on kokonaan rauhoitettu — merikalastus nojaa siis istutuksiin. Ongelmana on, että merkintöjen perusteella noin puolet saaliiksi saaduista istutuskaloista pyydetään alamittaisina jo ensimmäisenä merivuotenaan, lähinnä muun pohjaverkkokalastuksen sivusaaliina. Ks. siian lajisivu ja silakan lajisivu.
Miten näitä lukuja luetaan oikein
- Sama joki, kaksi kalatalousaluetta. Mustijoki ja Porvoonjoki virtaavat Musti-Porvoonjoen kalatalousalueen läpi, mutta niiden alimmat kilometrit — mukaan lukien Strömsberginkoski ja Tyysterinkosken pato — kuuluvat Porvoon-Sipoon kalatalousalueeseen. Siksi samasta joesta löytyy lukuja kahdesta eri KHS:stä.
- Eri menetelmien lukuja ei voi verrata keskenään. Kaupallisen kalastuksen tilastoruudun tonnit, vapaa-ajankalastuksen kyselyarviot ja vaelluskalatutkimuksen yksilöhavainnot mittaavat eri asiaa.
- Vapaa-ajankalastuksen arviot ovat vuodelta 2009. Ne kuvaavat suuruusluokkaa, eivät tämän päivän tilannetta — kaupallisen kalastuksen tilastot ulottuvat lähemmäs nykyhetkeä.
- Jokivedet ja merialue ovat kaksi eri maailmaa. Mustijoen ja Porvoonjoen ongelma on vaellusesteet, saariston ongelma on kalastuspaine ja rehevöityminen — sama laji, kuten kuha, kohtaa kummallakin puolella eri uhat. Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Itä-Uusimaasta
Onko Mustijoessa ja Porvoonjoessa meritaimenta?
Molemmissa on ollut alkuperäinen taimenkanta, mutta tilanne on heikko. Mustijoen alkuperäiskanta on rajoittunut Isonniitynojan puron vesistöön ja luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Porvoonjoen oma alkuperäiskanta hävisi kokonaan viimeistään 1980-luvulle tultaessa, ja ainoa säilynyt paikallinen kanta elää nykyisin joen latvavesissä Hollolassa. Kumpaankin jokeen on 2000-luvulla kotiutettu Ingarskilajoen taimenkantaa, joka on alkanut lisääntyä luontaisesti useissa koskissa.
Miksi Porvoonjoen kalatie ei toimi kunnolla?
Porvoonjoen alimman voimalaitoksen, Strömsberginkosken, pato valmistui vuonna 1919 mutta kalatie vasta vuonna 2000. Seurannoissa on todettu, että moni kalalaji osaa nousta kalatietä, mutta juuri taimenella ja lohella on ollut siinä vaikeuksia. Kalatielle on laadittu korjaussuunnitelma, jota ei suunnitelman kirjoitushetkellä ollut vielä toteutettu.
Kannattaako Itä-Uusimaan saaristossa kalastaa kuhaa?
Kuha on alueen kaupallisen kalastuksen tärkein laji, mutta saaliit ovat pudonneet selvästi: Porvoon-Sipoolla kaupalliset kuhasaaliit laskivat noin 35 tonnista alle 10 tonniin vuodessa 2000-luvun alusta 2010-luvun loppuun, ja myös Loviisassa kuhasaaliit ovat pienentyneet vuoden 2011 huipusta. Kuhan alamitta on 42 senttimetriä vuodesta 2019, ja parhaat lisääntymisalueet — kuten Porvoon edustan ja Pienen Pernajanlahden — kannattaa jättää rauhaan touko-kesäkuussa.
Onko Itä-Uusimaan saaristossa hyvä ahven- ja haukikanta?
Ei erityisen hyvä. Ulkosaariston ahvenkanta on pienentynyt Suomenlahdella, ja niin ovat ammattikalastajienkin ahven- ja haukisaaliit sekä Porvoon-Sipoolla että Loviisassa. Syytä ei tarkkaan tunneta, mutta ainakin merialueen rehevöityminen vaikuttanee asiaan.
Saako Itä-Uusimaalta silakkaa?
Saa, ja silakka kuuluu alueen tavallisimpiin lajeihin. Porvoon-Sipoolla silakka- ja kilohailikannat olivat suunnittelukauden alussa vahvoja, ja Loviisassa silakkasaaliit kasvoivat vuonna 2018 koko Suomenlahdella — joskin suunnitelma varoittaa kannan voivan pienentyä, jos kalastuspaine jatkuu yhtä suurena. Kalatalousalueiden oma sääntelyvalta silakkaan on silti vähäinen, koska lajia säädellään kansainvälisillä kiintiöillä.
Miksi Mustijoessa ja Porvoonjoessa on verkkokalastuskielto?
Kielto (15.8.–30.11.) suojaa syyskutuisia lohikaloja, erityisesti rasvaevällistä eli luonnossa syntynyttä taimenta, joka on rauhoitettu kokonaan ympäri vuoden. Kalatalousalue on lisäksi hakemassa ELY-keskukselta ympärivuotista verkkokalastuskieltoa sekä Mustijokeen, Porvoonjokeen että Ilolanjokeen vaelluskalakantojen turvaamiseksi.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Musti-Porvoonjoen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma — virtavesien yleiskuvaus ja istutustaulukko s. 32; Mustijoen kuvaus, Brasaksen pato ja taimenkanta s. 33; taimenen kotiuttaminen ja toutain s. 34; Porvoonjoen kuvaus ja voimalaitokset s. 36; Porvoonjoen taimen-, kuha- ja muu kalasto s. 37; virtavesien kalastuksen yleissääntely s. 41; ympärivuotisen verkkokalastuskiellon hakeminen s. 49
- Porvoon-Sipoon kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma — kaupallisen kalastuksen saalistilastot (kuha, ahven, hauki, siika, made) s. 13–14; vapaa-ajankalastuksen arviot s. 15; kuhan tila Suomenlahdella s. 16; made, siikakannat sekä silakka- ja kilohailikannat s. 17; kuhan lisääntymisalueet s. 22; kalastuskieltoehdotus sekä silakan, kilohailin ja lohen kansainvälinen sääntely s. 27; solmuväli ja kuhan alamitta s. 30–31; meri- ja siikaistutukset (Taulukko 2) s. 32–33; Mustijoen ja Porvoonjoen voimalaitokset ja kalatiet s. 40–41; jokien kuha-, hauki-, ahven- ja madekanta s. 44; lohi-istutukset ja -havainnot joissa s. 45
- Loviisan saariston kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma — kalakantojen yleiskuvaus ja silakkasaaliiden kasvu s. 8–9; meritaimenen uhanalaisuus, rasvaeväleikkaus, siika ja kuhan alamitta s. 9; kuhan kalastuskilpailu, kutualueet sekä ahvenen ja hauen tila s. 10; kaupallisen kalastuksen saaliiden aikasarja 2010–2019 s. 11; verkkokalastussaaliin jakauma ja vapaa-ajankalastuksen arviot s. 14; kevään kalastuskieltoalueet s. 26; kuhan suositeltu ylämitta s. 28; istutuslajit ja -määrät s. 29
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta