Etusivu › Kalavedet › Helsingin ja Espoon merialue

Kalavedet · Uusimaa

Helsingin ja Espoon merialue — kalakannat ja saalistilastot

Helsingin ja Espoon merialue on pääkaupunkiseudun tärkein vapaa-ajankalastusalue — pelkkää yleiskalastusoikeuteen perustuvaa viehekalastusta arvioitiin kertyvän lähes 244 000 päivää vuodessa. Tällä sivulla on se, mitä kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: kuhan ja ahvenen saalismäärät, ehdotetut kalastusrajoitukset sekä siika- ja taimenistutusten luvut.

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Kuha — kaupallisen kalastuksen tärkein laji, mutta saalis notkahti 2015

Kuha on Helsinki-Espoon kalatalousalueen kaupallisten kalastajien tärkein saalislaji. Kalastuskyselyyn on vuosittain vastannut vain 4–6 kaupallista kalastajaa vuosien 2012 ja 2019 välillä, joista kaksi on ilmoittanut olevansa 1. luokan kaupallisia kalastajia. Vuodesta 2012 jatkuneen, nykyisen kaltaisen tarkkailun aikana kuhasaaliit kääntyivät laskuun vuoden 2015 jälkeen, ja sama suunta näkyy sekä kalastajakohtaisissa vuosisaaliissa että kuhan verkkoyksikkösaaliissa. Kehitys on ollut samanlaista koko Suomenlahdella, mutta saaliiden pieneneminen vaikuttaisi tasaantuneen Suomenlahden mittakaavassa vuonna 2018 — paikallista, tarkempaa tietoa tästä ei kuitenkaan ole.

Ahvenella suunta on ollut vielä jyrkempi: saalis on pienentynyt jopa kuhaakin enemmän, ja viime vuosina se on ollut vain joitain satoja kiloja, joskin vuonna 2019 saalis kasvoi hieman pitkästä aikaa. Alueella haastatellut kalastusoppaat ovat arvioineet nimenomaan ahven- ja kuhakantojen romahtaneen merialueella viime vuosien aikana. Silti kuha kasvaa Vanhankaupunginlahdella hyvin, ja sekä Suomenlahdella että Vanhankaupunginlahdella kuha kasvaa nopeammin ja saavuttaa sukukypsyyden suurempana kuin Saaristomerellä. Alueelta on tavattu yli 60 kalalajia.

Vapaa-ajan viehekalastajat (heittovapa, vetouistelu, siikaonki) saavat merialueelta eniten juuri kuhaa, siikaa, ahventa ja haukea, mutta näidenkin tavoitelluimpien lajien saaliit vähenivät vuodesta 2014 vuoteen 2017 — eniten viehekalastajilla, joiden pyyntiponnistuskin väheni eniten. Lisätietoa: kuhan lajisivu ja vieheopas.

Missä ja milloin kuhaa kannattaa hakea

Kuhan poikasia esiintyy Helsinki-Espoon merialueella lähes yksinomaan lahtialueilla. Gulf Olympia -poikaspyyntien perusteella Vanhankaupunginlahti on tuottoisin alue, ja paljon poikasia havaitaan myös Laajalahdella ja Vartiokylänlahdella — muualla havainnot ovat vähäisempiä. Poikasten kuoriutumisessa on vuosien ja alueiden välistä vaihtelua: vuosina 2013–2019 ensimmäisiä kuhanpoikasia on havaittu jo toukokuun puolivälissä Laajalahdella, kun taas 10 millimetrin poikasia on löytynyt vasta kesäkuun puolivälin jälkeen muun muassa Nuottaniemen lähistöltä ja Vartiokylänlahdelta.

Tämän turvaamiseksi kalatalousalue esittää, että Vartiokylänlahdella, Vanhankaupunginlahdella, Laajalahdella ja Espoonlahdella Klobben-Småholmarna-Talludden-linjalle asti kiellettäisiin 1.5.–15.6. kaikki muu kalastus paitsi rannalta tapahtuva, kalastuslain 4 §:n mukainen onkiminen. Vanhankaupunginsuvannolla — Vantaanjoen suulla sijaitsevalla erityiskalastuskohteella — kalastetaan puolestaan tunnetusti nimenomaan kuhaa vapavälinein, kun taas siikaa pyydetään sieltä lipolla.

Kalastusrajoitukset — mitä kuhalle ollaan säätämässä

Kuhakantojen turvaamiseksi kalatalousalue esittää koko merialueelle 45 senttimetrin alamittaa ja 60 senttimetrin ylämittaa sekä 3 kuhan vuorokautista saaliskiintiötä kaikessa muussa kalastuksessa paitsi verkko- ja kaupallisessa kalastuksessa. Vapaa-ajan verkkokalastuksessa verkkomäärä esitetään rajattavaksi enintään 120 metriin eli neljään 30 metrin verkkoon kalastajaa kohden. Verkon pienimmäksi sallituksi solmuväliksi esitetään 55 millimetriä kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen — siirtymäaikana 50 millimetriä — eikä rajoitus koske silakan, kilohailin, kuoreen tai täkykalojen pyyntiä. Vastaavaa 43–46 cm alamittaa ja 55 mm solmuväliä on suositeltu Helsinki-Espoon merialueelle jo aiemminkin kuhan kasvu- ja tuotantopotentiaalin hyödyntämiseksi ja kantaylikalastuksen välttämiseksi.

Osa rajoituksesta on jo voimassa: Helsingin kaupungin ja Espoon merialueen kalastusyhdistys ry:n vesillä on käytössä vähintään 50 millimetrin solmuvälirajoitus, mikä selittänee osaltaan alueen pieniä ahvensaaliita — suuri osa kaupallisen kalastuksen ahvensaaliista tuleekin rysillä ja alle 50 millimetrin verkoilla. Vaelluskalavesistöjen Vantaanjoen, Espoonjoen ja Mankinjoen edustalla on lisäksi lakisääteinen jokisuukalastuskielto, joka kieltää vaiheittain verkkokalastuksen kilometrin vyöhykkeellä jokisuulta, isorysäkalastuksen kolmen kilometrin päähän sekä troolauksen ja nuottaamisen viiteen kilometriin. Ajantasaiset rajat ja alueet: alamitat ja rauhoitusajat.

Hauki, ahven ja made — lahtien kalat

Haukisaalis on ollut merialueella pientä koko 2000-luvun: kokonaissaalis on pysynyt alle tonnissa, ja viime vuosina se on ollut enää 200–300 kilon luokkaa. Haukikannat ovat erityisen heikkoja Helsingin puolella. Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön haukitehtaat-hankkeessa on kartoitettu haukelle sopivia kunnostuskohteita, ja niitä on arvioitu löytyvän kalatalousalueelta yli 40. Tärkein hauen lisääntymisalue lahtialueista on Espoonlahti, ja haukien on havaittu nousevan kudulle muun muassa Haukilahden Gräsanojaan sekä Vanhankaupunginlahden suojelualueen ojiin ja puroihin.

Ahvenen poikasia tavataan kaikilla kalatalousalueen suojaisilla lahtialueilla ja jonkin verran myös sisäsaaristossa. Made puolestaan on ollut viime vuosina nousussa: aktiiviset vapaa-ajankalastajat ovat havainneet madesaaliiden kasvaneen vuodesta 2018 lähtien erityisesti Espoonlahdella, josta kalastuskyselyjen perusteella saadaan suuri osa koko kalatalousalueen madesaaliista. Lohen rysäpyyntiä ei Helsinki-Espoon merialueella harjoiteta lainkaan — lähimmät rysäpaikat ovat Porvoon-Sipoon kalatalousalueella Eestiluodon ympäristössä — mutta yksi kaupallinen kalastaja pyytää rysillä Vuosaaren ympäristössä. Lisätietoa: hauen lajisivu, ahvenen lajisivu ja mateen lajisivu.

Siika ja meritaimen — istutuksen varassa, luonnonkutu vahvistumassa

Merialueen siikakannat perustuvat pääosin istutuksiin, etenkin vaellussiikaan. Vaellussiika nousee lisääntymään Espoon- ja Mankinjokeen, ja sitä nousee vuosittain myös Vanhankaupunginkosken alajuoksulle, jossa se lisääntyy ainakin ajoittain. Merikutuisen siian vanhastaan tunnettuja kutupaikkoja on runsaasti lahtialueiden suulla ja saaristossa, mutta niiden nykytilasta ei ole selvyyttä. Siikaa ongitaan pääasiassa välisaaristossa.

Meritaimenella tilanne on kaksijakoinen. Espoon- ja Mankinjoessa on säilynyt alkuperäinen meritaimenkanta, Vantaanjokeen on kotiutunut kanta, josta on tullut Suomenlahden mittakaavassa merkittävä taimenvesistö, ja useassa pienemmässä purossa elää oma kotiutettu kantansa. Suurin uhka on verkkokalastus: merkintäaineiston mukaan 60 prosenttia Suomenlahdelta pyydetyistä istutetuista meritaimenista jää nykyään pyydykseen alamittaisena jo ensimmäisen elinvuoden aikana, ja Kruunuvuorenselän ympäristössä alamittaisia on jäänyt pyydykseen useammin kuin muualla merialueella.

Myönteinen merkki on se, että kalastusoppaiden havaintojen mukaan rasvaevällisten eli luonnonkutuisten taimenten osuus kokonaissaaliista on kasvanut viime vuosina 3–5 prosentista 20–25 prosenttiin, ja osuus on edelleen kasvussa. Pääosa saaliista on silti yhä istutettua kalaa, sillä istutusten tuotto on laskenut jyrkästi: Espoon merialueelle istutettujen ja merkittyjen meritaimenten merkkipalautuksia on saatu vuodesta 2014 lähtien alle prosentti vuosittain, kun 1990-luvun alussa osuus oli Suomenlahdella vielä noin 10 prosentin tuntumassa. Taimenta on istutettu merialueelle 2-vuotiaina poikasina 40 231–83 429 kappaletta ja vaellussiikaa 1-kesäisinä poikasina 138 660–358 726 kappaletta vuodessa vuosina 2012–2019. Taimen on myös alueen kalastusoppaiden opasreissujen suosituin kohdelaji. Ks. taimenen lajisivu ja siian lajisivu.

Vieraslajit ja uhanalaiset vaelluskalat

Mustatäplätokko ja hopearuutana ovat levittäytyneet koko Helsinki-Espoon merialueelle, ja niiden vieraslajiluokitus muutettiin haitalliseksi vuonna 2014 — nykyään niitä pidetään vakiintuneina. Mustatäplätokkoa havaittiin ulkosaariston verkkokoepyynneissä ensimmäisen kerran vuonna 2015, ja siitä tuli hyvin nopeasti yksi ulkosaaristoalueen runsaslukuisimmista lajeista. Kaloja on käytännössä mahdotonta enää hävittää merialueelta, ja pelkona on niiden leviäminen myös sisävesiin. EU:n torjuttavien vieraslajien listalla oleva villasaksirapu ei toistaiseksi ole aiheuttanut haittaa, koska se ei pysty Suomessa lisääntymään ja esiintyy vain satunnaisesti. Saaristomerellä runsastunut liejutaskurapu sen sijaan vaikuttaa vaeltavan hiljalleen kohti Suomenlahtea ja todennäköisesti myös tänne.

Kalatalousalueella esiintyy tuoreimman uhanalaisuusarvioinnin mukaan uhanalaisia vaelluskaloja: meritaimen ja vaellussiika ovat erittäin uhanalaisia, ankerias äärimmäisen uhanalainen, lohi ja harjus vaarantuneita sekä toutain ja nahkiainen silmälläpidettäviä. Näiden suojaamiseksi lohen, meritaimenen ja vaellussiian kutuvaellusta turvataan jokisuiden lakisääteisillä kalastuskielloilla ja rajoittamalla syysaikaista pyydyskalastusta kutujokien ja -purojen suualueilla. Kansallisen lohi- ja meritaimenstrategian mukaisesti merialueelle esitetään myös kieltoa paksulankaisten verkkojen käytölle matalilla alueilla sekä suositellaan väkäsettömien koukkujen käyttöä taimenen viehekalastuksessa. Ks. lohen lajisivu ja nahkiaisen lajisivu.

Usein kysyttyä Helsingin ja Espoon merialueesta