Etusivu › Kalavedet › Keitele

Kalavedet · Keski-Suomi

Keitele — kalakannat ja saalistilastot

Keitele on Päijänteen jälkeen Keski-Suomen toiseksi suurin järvi, ja se jakautuu käyttö- ja hoitosuunnitelmassa Ylä-, Keski- ja Ala-Keiteleeseen sekä sivuvesiin Muuruevesi ja Sumiainen. Pohjoisosan koskissa, kuten Huopanankoskella ja Keihärinkoskella, elää lisäksi oma, erittäin uhanalainen taimenkanta. Tällä sivulla on se, mitä alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: mitatut hehtaarisaaliit, kuhan istutushistoria ja virtavesien koekalastustulokset.

Näytä Keitele, Muuruevesi, Huopanankoski ja Keihärinkoski kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Keitele — muikku ykkössaalis, made ja hauki vahvoja

Ylä-, Keski- ja Ala-Keiteleen (Kymin vesistöalue) yhteispinta-ala on noin 49 841 hehtaaria, mikä on noin 82 prosenttia koko kalatalousalueen vesipinta-alasta — Keitele on Keski-Suomen toiseksi suurin järvi Päijänteen jälkeen. Vuoden 2019 pintavesien tila-arvioinnissa Keitele luokiteltiin pääosin hyväksi ja Ala-Keitele suurelta osin erinomaiseksi; kuormitus tulee lähinnä maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta. Kalatalousalueella on 41 järjestynyttä osakaskuntaa.

Kalatalousalueen merkittävin saaliskala on muikku: vapaa-ajankalastuksen hehtaarisaalis oli vuonna 2018 noin 754 grammaa hehtaarilta, ja todellisen saaliin arvioidaan olevan tätä suurempi, sillä tiedustelussa eivät olleet kattavasti mukana kaupalliset kalastajat. Verkkokalastuksen suurimmat saalislajit samana vuonna olivat hauki (747,4 g/ha), kuha (658,6 g/ha) ja ahven (652 g/ha); haukea ja kuhaa pyydettiin pääasiassa 55 millimetrin tai sitä suuremman solmuvälin verkoilla, ahventa 27–54 millimetrin verkoilla ja katiskalla. Made-kannat arvioidaan hyviksi, ja made on sekä kaupallisen että vapaa-ajankalastuksen hyödyntämä laji.

Selvitysten mukaan (Salonen 2018) alueen pyydyskalastajien keski-ikä on korkea, 66 vuotta, ja pyydyskalastus on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana — kalastuksen painopiste on siirtynyt vapakalastuksen puolelle. Vetouistelu on Keiteleellä suosittua: Pohjoisen Keski-Suomen Cupin ja Päijänne-Keitele Cupin osakilpailuja on järjestetty alueella jo 30 vuoden ajan.

Kuha — hävinnyt kanta palautettiin istutuksilla, nyt lisääntyy itsestään

Kuhaa on esiintynyt Keiteleessä aiemminkin, mutta kanta hävisi aikoinaan kokonaan. Ensimmäiset palautusistutukset tehtiin vuonna 1983, ja toipuminen oli aluksi hidasta. Vuonna 1997 Ala- ja Keski-Keiteleen kalastusalue perusti Karttuselän keskelle 330 hehtaarin talviverkkojen kieltoalueen, joka purettiin vasta vuonna 2012; suunnitelma toteaa selvän syy-yhteyden rauhoituksen ja alueen runsastuneen, elinvoimaisen kuhakannan välillä. Nykyisin kuha lisääntyy Keiteleellä pääosin itsenäisesti, ja istutusmäärää on vähennetty.

Kuhan kasvu on arvioitu yleiseen kasvutasoon nähden Pohjois-Keiteleellä kohtalaiseksi ja Karttuselällä hyväksi (Salonen & Havumäki 2017). Kuhakannat arvioidaan hyviksi etenkin Ylä- ja Keski-Keiteleen alueilla, ja kuha on nykyisin paikoitellen jo merkittävin saalislaji verkkopyytäjien keskuudessa sekä kaupallisessa kalastuksessa. Kuhakannan ennustetaan vahvistuvan edelleen, sillä ilmastonmuutoksesta johtuvan veden tummumisen ja lämpimän ajan pitenemisen arvioidaan parantavan kuhan elinolosuhteita. Kuhan talviaikaiseen verkkopyyntiin suositellaan koko Keiteleen järvialueella vähintään 55 millimetrin solmuväliä.

Taimen — kaksi kantaa rinnakkain, toinen erittäin uhanalainen

Keiteleellä elää kaksi eri taimenkantaa. Istutettu, rasvaeväleikattu taimenkanta on tarkoitettu kalastettavaksi, ja sen kasvu on todettu hyväksi hyvinä muikkuvuosina, koska muikku on syönnösvaeltavien taimenten tärkein ravintokohde. Tämän lisäksi kalatalousalueen pohjoisosan virtavesissä esiintyy erittäin uhanalaista luonnonkutuista järvitaimenta, jonka kutualueet sijaitsevat pääasiassa alueen pohjoisosan koskissa ja jonka syönnösalueet ulottuvat eri puolille Keiteleitä.

Osakaskuntatiedustelun perusteella taimenen osuus kokonaissaaliista on vuosittain noin 2 prosenttia, mutta tiedustelussa eivät olleet kattavasti mukana aktiiviset vetouistelijat, joten kaikki kalastajaryhmät huomioiden taimenen kokonaissaaliin arvioidaan olevan huomattavasti suurempi. Verkkokalastuksen taimensaaliista valtaosa saadaan 55 millimetrin solmuvälin verkoilla, ja noin 20 prosenttia verkkokalastuksen taimensaaliista on luonnonkutuista kantaa — loput ovat peräisin poikasistutuksista. Luonnonkutuisen taimenen osuus saaliista arvioidaan suuremmaksi Ylä-Keiteleellä lähellä kutualueita kuin muualla Keiteleellä.

Kalatalousalueella ei sijaitse nykyisin merkittäviä vaellusesteitä: Äänekosken voimalaitospadolla on tekninen kalatie, jonka toimintaa seurattiin laskurilla vuonna 2014 — läpiuinteja kirjattiin yhteensä 2 201 kappaletta, joista suurin osa oli lahnaa (1 537 kpl) ja taimenta 223 kappaletta. Myös Mämmenkoskelle Ala-Keiteleen ja Kuhnamon välille on kunnostettu kalatie, mutta sen toiminnasta ei vielä ole tarkempaa tietoa.

Huopanankoski ja Keihärinkoski — Suomen maineikkaita taimenkoskia

Keiteleen pohjoisosaan laskevat Kivijärven reitin vedet Huopanankosken ja Keihärinkosken kautta. Huopanankoski on yksi Suomen merkittävimmistä ja tunnetuimmista koskikalastuskohteista: perhokalastusta on harjoitettu koskella jo 1800-luvun lopulta, ja kirjailija Juhani Aho — yksi kosken tunnetuimmista kalastajista — sai sinne oman nimikkokivensä. Huopanankoskella kalasto lisääntyy pääasiassa luontaisesti, minkä lisäksi koskeen istutetaan voimalaitoksen velvoiteistutuksena taimenta. Kalastuksessa saa käyttää vain perhoa tai uistinta, jossa on yksi koon puolesta rajoitettu väkäsetön koukku, ja kaikki saadut taimenet, harjukset ja järvilohet on vapautettava. Kalastajamäärä on rajoitettu, kalastus voidaan keskeyttää kesällä jos veden lämpötila nousee yli 25 asteen pitkäksi aikaa, ja koskella on kahluukieltoalueita 1.9.–31.5.

Keihärinkoski on Huopanankosken ohella yksi Suomen maineikkaimmista taimenkoskista. Sen ja Kolima-Keitele-koskireitin lupamyynnistä vastaa Metsähallitus, ja kalastajamäärä on kiintiöity pyyntipaineen pienentämiseksi; osalla koskista sallitaan vain perhokalastus väkäsettömin koukuin, osalla myös uistin. Koskien kalastoa hoidetaan taimenen mätirasia- ja pienpoikasistutuksilla, ja luontaista lisääntymistä turvataan kahluukiellolla 1.12.–31.5. Reitin Kyrönpuro ja Taikinaiskoski on rauhoitettu kokonaan kalastukselta taimenen poikastuotantoalueeksi.

Liimattalan Isojoella esiintyy alkuperäistä luonnonkutuista taimenta, ja joella on tehty laajoja kutusoraikkojen kunnostuksia taimenkannan vahvistamiseksi (Havumäki 2020). Isojoella ei ole nykyisin kalastusta sallittu lainkaan — joki on rauhoitettu uhanalaisen taimenen suojelemiseksi. Vuoden 2019 sähkökoekalastuksissa (Havumäki 2020) Isojoen taimenen poikastiheydet olivat pääasiassa vähäisiä tai kohtalaisia, mutta joillakin alueilla myös erinomaisia.

Pitkään jatkuneen seurannan perusteella Kolima-Keitele-koskireitin poikastuotanto vaihtelee kohteittain: Kymönkoskessa tuotanto on vaihdellut heikosta kohtalaiseen, kun taas Leppäsenkoskella ja Sahankoskella poikastiheys on ollut vähäinen koko seuranta-ajan (Havumäki 2019). Koko alueen koskien taimenpoikastiheydet ovat Keski-Suomen taimenseurannan mukaan pääasiassa vähäisiä tai kohtalaisia, ja vaeltavaa taimenmuotoa arvioidaan esiintyvän liian heikkona kantana suhteessa virtavesien poikastuotantopotentiaaliin — suurimmaksi syyksi arvioidaan liiallinen kalastuskuolleisuus taimenen syönnösvaelluksella (Heinimaa 2016).

Muuruevesi ja Sumiainen — samaa kalastoa kuin Keiteleellä

Huopanankosken ja Keihärinkosken väliin jäävä Muuruevesi on vesipinta-alaltaan noin 24,2 neliökilometriä ja kalatalousalueen suurin sivuvesistö. Sen pintavesien tila luokiteltiin vuoden 2019 arvioinnissa hyväksi. Muuruejärven kalasto on samankaltainen kuin Keiteleen, ja siellä arvioidaan olevan hyvä kuhakanta; järvi on myös merkittävää luonnonkutuisen taimenen syönnösaluetta lähellä Huopanankosken ja Keihärinkosken poikastuotantoalueita. Viime vuosina Muuruevedellä on toiminut neljä kaupallista kalastajaa, joiden pyynti on keskittynyt kuhan verkkopyyntiin.

Sumiainen on Keiteleeseen kuuluva lahtialue, jonka erottaa varsinaisesta Keiteleestä Kuokanjoki — käytännössä maantiesillan alle jäävä lyhyt virtapaikka. Kalat liikkuvat vapaasti Keiteleen ja Sumiaisen välillä, ja kalasto on samankaltaista. Sumiaiseen tehdyt taimenistutukset eivät ole tuottaneet tulosta, koska istutetut poikaset ovat pääsääntöisesti vaeltaneet Sumiaisesta Keiteleen puolelle; alueella ei myöskään harjoiteta kaupallista kalastusta.

Taimenen syönnösvaelluksen turvaamiseksi Huopanankosken alaosalle ja Keihärinkosken niskalle on asetettu ympärivuotinen verkkokalastuskieltoalue, ja Muuruevedellä suositellaan käytettäväksi ympäri vuoden vähintään 55 millimetrin solmuvälin verkkoja. Muikkuverkkoja ja yli 80 millimetrin harvoja verkkoja saa Muuruevedellä käyttää samoin kuin Keiteleellä.

Istutukset — nieriä ja järvikutuinen harjus jätetty pois

Rasvaeväleikattua järvilohta ja taimenta istutetaan Keiteleelle pyyntikelpoisten kantojen ylläpitämiseksi; järvilohen alkuperä Keiteleen suurilla selkävesillä on kokonaan istutusten varassa, ja istutusmäärät ovat olleet pieniä poikasten heikon saatavuuden vuoksi. Nieriää ja järvikutuista harjusta on aiemmin istutettu useita kertoja, mutta kokeilut eivät ole tuottaneet haluttua tulosta — kummankaan istuttamista ei suunnitelmakaudella pidetä tarpeellisena, ja järvikutuisen harjuksen ei arvioida enää esiintyvän Keiteleessä lainkaan. Haukikannat ovat vahvoja eikä istutuksia katsota tarpeelliseksi, mutta siikaa istutetaan järvisiialla ja planktonsiialla pienimuotoisesti, koska muikku ja siika kilpailevat osittain samoista elinympäristöistä.

Usein kysyttyä Keitelestä