Etusivu › Kalavedet › Kymijoki
Kalavedet · Kymenlaakso
Kymijoki — kalakannat ja saalistilastot
Kymijoki on käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan Etelä-Suomen ja koko Suomenlahden merkittävin vaelluskalajoki. Tällä sivulla on se, mitä Kymen kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: lohen poikastuotanto ja smolttimäärät, kalateiden noususeurannat, poikastuotantoalueiden pinta-alat, istutusten tuotto ja esitetyt kalastusrajoitukset.
Pikavastaus
Kymijoen alkuperäinen lohi- ja meritaimenkanta on hävinnyt, mutta Nevan kannasta kotoutettu lohi lisääntyy joessa luonnostaan: nousevasta lohesta on noin puolet luonnonlohta. Mereen lähti vuonna 2017 lähes 80 000 smolttiyksilöä, kun alueen tuotantopotentiaaliksi on arvioitu 100 000–200 000 poikasta vuodessa. Vaelluksen esteet näkyvät luvuissa: kartoitetusta 244 poikastuotantohehtaarista vain 22,3 hehtaaria on nousuesteiden alapuolella, ja länsihaarassa lohismolttien alasvaelluskuolleisuus Klåsarön patoaltaalta mereen oli 83,3 prosenttia.
| Vesistö | Kymijoki, Anjalankosken alapuolinen jokialue ja viisi mereen laskevaa suuhaaraa |
|---|---|
| Avainlajit | lohi, meritaimen, vaellussiika ja nahkiainen |
| Vaellusesteet | Kymijoen vesistöalueella 40 vesivoimalaitosta, Anjalankosken alapuolella viisi; länsihaarasta vaellusyhteydet puuttuvat |
| Poikastuotantoalueet | 244 ha kartoitettu Anjalankoski–Itämeri, josta vain 22,3 ha nousuesteiden alapuolella |
| Smolttituotanto | lähes 80 000 yksilöä mereen vuonna 2017; potentiaali arvioitu 100 000–200 000 poikasta vuodessa |
| Kalateiden toimivuus | Korkeakoskella lohelle huonosti, taimenelle hieman paremmin, vaellussiialle ja nahkiaiselle ei lainkaan |
| Aineisto | Kymen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2023–2032, seurannat 1991–2023 |
Näytä Kymijoen alaosa (Kouvola–Kotka–Pyhtää) kartalla
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Lohi — Suomenlahden merkittävin vaelluskalajoki
Suunnitelma nimeää Kymijoen Etelä-Suomen ja koko Suomenlahden merkittävimmäksi vaelluskalajoeksi, ja se on kansallisen kalatiestrategian kärkikohteita. Joen pituus Pyhäjärvestä mereen on 85 kilometriä. Keskivirtaama Kuusankoskessa vuosina 1941–2008 oli 296 kuutiometriä sekunnissa, alin virtaama 63 ja suurin 677. Suunnitelma ilmoittaa Kymijoen pinta-alaksi 37 159 neliökilometriä ja järvisyydeksi 18,3 prosenttia.
Joen alkuperäinen lohi- ja meritaimenkanta on hävinnyt. Nevan kantaa oleva lohi kotiutettiin istutuksin 1970-luvulta alkaen, ja suunnitelman mukaan Kymijoessa todetaan nykyään olevan luontainen lohikanta, jota kutsutaan Kymijoen lohikannaksi. Kymijokeen nousevasta lohesta on nykyään noin puolet luonnonlohta, joinakin vuosina enemmänkin. Luonnonlisääntymistä tapahtuu eniten Langinkosken ja Huuman haaroissa, joissa on vapaat koskialueet. Merilohi on luokiteltu vaarantuneeksi. Ks. lohen lajisivu.
Sähkökoekalastusten ja smolttiruuvin saaliin perusteella mereen lähti vuonna 2017 lähes 80 000 smolttiyksilöä. Anjalankosken alapuolisen jokialueen potentiaaliseksi vaelluspoikastuotannoksi on arvioitu 100 000–200 000 yksilöä vuodessa, ja populaatiomallinnuksessa Kymijoen tuotantopotentiaaliksi arvioitiin 150 000 poikasta ilman länsihaaran nousuyhteyttä ja 200 000 poikasta yhteyksien kera. 0+ lohenpoikasten määrät alimpien patojen alapuolisella Kymijoella ovat tasaisesti kasvaneet 1990-luvulta, ja patojen yläpuolisilla koealoilla esiintyvyys on vakiintunut vuodesta 2006.
Kalatiet — vain murto-osa nousee
Kymijoen vesistöalueella on Suomen vesistöistä eniten vesivoimalaitoksia, 40 kappaletta, ja Anjalankosken voimalan alapuolella niitä on viisi. Itähaarassa ovat Korkeakosken (10 MW) ja Koivukosken (1,5 MW) voimalat, länsihaarassa lähinnä merta Ahvenkoski (24 MW) ja Ediskoski (0,4 MW) sekä niiden yläpuolella Klåsarö (4,6 MW). Itähaaran voimalaitosten yhteydessä on kalatiet, mutta Ahvenkoskelta ja Klåsaröstä vaellusyhteydet puuttuvat.
Nousumääriä on seurattu Korkeakosken haarassa Didson-kaikuluotauksella vuodesta 2018. Vuosittainen vaihtelu on ollut alle tuhannesta kalasta vuoden 2020 noin neljään tuhanteen nousukalaan. Vaellussiikoja Korkeakosken haaraan arvioitiin nousseen vuonna 2020 noin 5 000 ja vuonna 2021 vähän yli 6 000 kappaletta. Langinkosken haaraan arvioitiin nousseen vuonna 2020 noin 1 600 yli 60 senttimetrin vaelluskalaa sekä noin 800 vaellussiikaa.
⚠️ Suunnitelma toteaa suoraan, että vain murto-osa lohista ja taimenista nousee kalateiden kautta yläjuoksun lisääntymisalueille. Korkeakosken kalatie toimii lohelle huonosti, taimenelle hieman paremmin ja vaellussiialle sekä nahkiaiselle ei lainkaan. Koivukosken kalateistä toimivampi on säännöstelypadon kalatie, jossa tehtiin veden pulssituskokeiluja vuosina 2020 ja 2021; kokemukset olivat lupaavia.
Poikastuotantoalueet — 244 hehtaaria, josta 22,3 vapaana
Anjalankosken ja Itämeren väliltä on kartoitettu 244 hehtaaria lohikalojen poikastuotantoon soveltuvia virta- ja koskipaikkoja, joista vain 22,3 hehtaaria sijaitsee nousuesteiden alapuolella, itäisessä haarassa Langinkosken alapuolella. Anjalankosken alapuolisessa Kymijoessa ja itähaarassa niitä on noin kaksi kolmasosaa (164,5 ha) ja länsihaarassa noin yksi kolmasosa (79,5 ha). Hitaasti virtaavat syvemmät jokialueet mukaan lukien kokonaisuudeksi on arvioitu noin 1 000 hehtaaria.
Kutualueita on kunnostettu: Ilmasilta 2 -hankkeessa vuosina 2015–2016 kutusoraa lennätettiin helikopterilla koskiin yhteensä 2 360 tonnia, ja hankkeen koekalastuksissa kaikilta tutkituilta soraikoilta löytyi luonnossa syntyneitä poikasia.
Meritaimen — äärimmäisen uhanalainen
Meritaimen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Alueen alkuperäiset kannat ovat hävinneet, mutta kantaa on istutuksin palautettu ja se lisääntyy jonkin verran luonnostaan. Kymijoki ja sen sivujoet eivät ole suunnitelman mukaan meritaimenelle erityisen otollisia, ja luonnontuotanto keskittyy pääuomaan sekä yksittäisiin sivupuroihin, kuten Korkeakosken haaraan laskevaan Suurojaan. Suurojassa tehtiin kunnostus vuosina 2013–2014, ja keväällä 2014 sinne istutettiin 6 000 meritaimenen mätijyvää; saman syksyn sähkökalastuksissa taimenen 0+ poikasia löytyi 23 kappaletta 100 neliömetriä kohti.
Pääuomiin istutetaan Isojoen kantaa ja sivu-uomiin voidaan istuttaa myös Mustajoen kantaa. Meressä rasvaevällinen meritaimen on rauhoitettu kokonaan ja joessa lajilla on kuturauhoitus. ⚠️ Suunnitelmassa istutussuunnitelma ja toteuma ovat eri suuruusluokkaa: luvussa 3.3 kerrotaan, että Luonnonvarakeskuksen kaksivuotiaita meritaimenia on suunniteltu istuttaa 20 000 kappaletta vuosittain, kun taas luvussa 8 todetaan alueelle istutettavan meritaimenta vuosittain joitain tuhansia yksilöitä. Ks. taimenen lajisivu.
Smolttien alasvaellus länsihaarassa
Helen Oy:n vuonna 2019 tilaamassa tutkimuksessa kummankin länsihaaran voimalaitoksen yläpuolelle vapautettiin 30 lähettimellä merkittyä lohen vaelluspoikasta. Ahvenkosken yläpuolelle vapautetuista 16,7 prosenttia joutui petokalan saaliiksi jo patoaltaalla, turbiinissa kuoli keskimäärin 12 prosenttia ja jokisuistossa tuli syödyksi keskimäärin 21,7 prosenttia. Kokonaiskuolleisuus oli 43,3 prosenttia ja merelle saakka selvisi 56,7 prosenttia.
Klåsarön yläpuolelle vapautetuista smolteista turbiinissa kuoli 16,7 prosenttia, jokialueen vaellustappio nousi 72 prosenttiin ja kokonaisvaellustappio 76,7 prosenttiin. Klåsarön yläpuolelle vapautetuista 30 smoltista vain 16,7 prosenttia selvisi merelle saakka, eli alasvaelluskuolleisuus Klåsarön patoaltaalta Ahvenkosken voimalaitoksen kautta mereen oli 83,3 prosenttia. Vuoden 2010 tutkimuksessa noin 60 prosenttia smolteista käytti länsihaaraa alasvaellusreittinään.
Istutusten tuotto on romahtanut
Lohi-istutusten tuotto on laskenut 1990-luvulta. Parhaimmillaan 1990-luvun alussa yksittäinen istutuserä saattoi tuottaa saalista yli 1 500 kiloa tuhatta istukasta kohden, ja vuositasollakin keskimäärin lähes 900 kiloa. 2000-luvulle tultaessa tulokset saavuttivat aallonpohjan: huonoimmillaan istukaserät eivät tuottaneet saalista juuri lainkaan ja keskimäärinkin vain muutamia kymmeniä kiloja tuhatta istukasta kohden.
Jokeen istutetaan vuosittain 6 000 ankkurimerkittyä lohta, ja vuoden 2018 laskelma-aineistossa niitä havaittiin kaikkiaan neljä. Smolttien eloonjäämisprosentiksi arvioitiin tämän perusteella noin 0,3 prosentin luokkaa, mikä on lähellä meripyynnissä havaittua merkkien palautusprosenttia 0,16–0,3. Suunnitelma siteeraa arviota, jonka mukaan yksi villilohen vaelluspoikanen vastaa noin kahta istukasta. Istutustaulukon mukaan kalatalousvelvoitteiden istutukset toteutuivat vuonna 2022 arvioitua suurempina (arvio 100 000, toteutunut 119 779), kun taas Luken sopimuskasvatuksen kaksivuotiaita saatiin 15 904 arvioidun 70 000–90 000 sijaan.
Kuha, ahven ja hauki
Kuhaa esiintyy pitkin Kymijoen vesistöaluetta. Laajentumajärvi Muhjärvi on tärkeä kuhien lisääntymisjärvi, johon Kymijoen kuhia nousee kutemaan; muita tärkeitä lisääntymisalueita ovat ainakin Tammijärvi, Suvijärvi, Vuohijärvi ja Koskenalusjärvi. Joen alaosalle nousee kuhia merestä, joten jokisuiden kuhakannat on tarkasteltava yhdessä merialueen kanssa. Merialueella kuhan ja ahvenen kannat ovat taantuneet aiemmasta.
Vuonna 2010 tehdyssä kalastustiedustelussa, joka lähetettiin 1 000 ruokakunnalle, yleisimmät saaliskalat olivat särkikalat (38 %), ahven (29 %) ja hauki (15 %), ja yleisimmät pyyntimuodot vapa-, katiska- ja verkkokalastus. Vastanneista 66 prosenttia oli kalastanut Kuusaansaaren ja Keltin välisellä alueella. Hauen ja kuhan osalta suunnitelmassa toivotaan, että istutusten sijaan kalavesiä hoidettaisiin niin, että luonnontuotanto pitää petokalakannat yllä. Ks. kuhan lajisivu, ahvenen lajisivu ja hauen lajisivu.
Vaellussiika, nahkiainen, ankerias ja muut lajit
Vaellussiika on luokiteltu uhanalaiseksi. Se lisääntyy Kymijoen alajuoksulla lähinnä Langinkosken haarassa, mutta nousee kalaportaista huonosti patojen yläpuolelle, joten suunnitelman mukaan istutukset ovat välttämättömiä. Nahkiainen on Kymijoessa alkuperäinen laji, jonka kannat ovat osin taantuneet lähinnä voimalaitosrakentamisen seurauksena; sitä ei ole otettu juuri lainkaan huomioon kalateiden suunnittelussa, ja jatkossa ylisiirtoa esitetään suosittavaksi. Ankerias on äärimmäisen uhanalainen eikä juurikaan enää vaella alueelle luontaisesti; kanta on istutusten varassa ja poikasia istutetaan vuosittain kuudesta kymmeneen tuhanteen.
Harjus ei kuulu Kymijoen alkuperäiseen kalastoon. Kotiutusistutukset tehtiin pääosin 1990-luvulla ja harjus muodosti joessa luonnonvaraisen kannan, mutta kanta on taantunut jonkin verran; laji on äärimmäisen uhanalainen ja sen kanta vesistössä on heikko ja istutusperäinen. Harjuksen poikasia on huonosti saatavilla, joten istutuksilla ei ole juurikaan tuettu harjuskantoja viime vuosina. Toutain kotiutettiin Kokemäenjoen kannasta 1990-luvulla ja on muodostanut vakaan kannan; se on luokiteltu silmälläpidettäväksi, samoin made, jonka kanta on suunnitelman mukaan alueella hyvä. Ks. siian, nahkiaisen, ankeriaan, harjuksen, toutaimen ja mateen lajisivut.
Missä Kymijoella kalastetaan
Vapaa-ajankalastus Kymijoella keskittyy paljolti vapakalastukseen. Yläosassa on Kuusankosken vapakalastusalue Voikkaan sillan ja Keltin voimalaitoksen välillä, pituudeltaan 15 kilometriä. Keskiosalla on Keski-Kymen erityislupa-alue, jonka 40 kilometrin alue ulottuu Ankkapurhan padolta Inkeroisista Ahvionkoskien kautta Pyhtään Tammijärveen. Alaosassa ovat Siikakosken kalastuslupa-alue sekä Ruhavuolteen ja Langinkosken perhokalastusalueet. Järjestetty jokikalastus alkoi vuonna 1989 Siikakoskella. Kirjolohta istutetaan Kymijokeen, eikä se nykytietämyksen perusteella lisäänny joessa.
Mitä säätelyyn esitetään
Suunnitelmassa on kahdeksan säätelyehdotusta. Kalastajaa koskevat kuhan alimman pyyntimitan nosto 45 senttimetriin koko kalatalousalueella ja ylämitan suositus 65 senttimetriä, harjuksen alimman pyyntimitan nosto 40 senttimetriin, kuhan verkkokalastuksen pienin solmuväli 50 millimetriä sekä kalastuskielto kaikilla pyydyksillä mato-onkea lukuun ottamatta 15.5.–15.6. kuhan lisääntymisalueilla ja 1.4.–30.6. ahvenen ja hauen kutualueilla.
Kymijoen koski- ja virta-alueilla kalastuslain yleiskalastusoikeudet — onkiminen, pilkkiminen ja viehekalastus — ovat kiellettyjä, mutta viehekalastus voidaan järjestää vesialueen omistajan luvalla. Varsinais-Suomen ELY-keskus teki 19.5.2020 päätöksen vaelluskalavesistön koski- ja virta-alueiden määrittämisestä Kymijoen vesistössä. Ks. pyyntimitat ja rauhoitusajat ja yleiskalastusoikeudet.
Miten näitä lukuja luetaan oikein
- Ehdotus ei ole voimassa oleva sääntö. Kuhan 45 senttimetrin alamitta ja harjuksen 40 senttimetrin alamitta ovat suunnitelman ehdotuksia. Voimassa olevat rajoitukset tarkistetaan erikseen.
- Eri menetelmien lukuja ei voi verrata keskenään. Kaikuluotauksen nousukalamäärä, sähkökoekalastuksen kappaletta sadalta neliömetriltä ja istutusten kiloa tuhatta istukasta kohden mittaavat eri asiaa.
- Kaikuluotauksen lajimääritys on oletus. Korkeakosken haaran seurannassa yli 60 senttimetrin nousukalat on oletettu lohiksi ja taimeniksi — ei mitattu lajilleen.
- Luvut ovat vuosilta 1991–2023. Ne kuvaavat suuntaa, eivät tämän päivän tilannetta. Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Kymijoesta
Onko Kymijoessa luonnonlohta?
On. Joen alkuperäinen lohikanta on hävinnyt, mutta Nevan kannasta kotoutettu lohi lisääntyy nykyään luonnostaan, ja suunnitelmassa puhutaan Kymijoen lohikannasta. Jokeen nousevasta lohesta on nykyään noin puolet luonnonlohta, joinakin vuosina enemmänkin. Luonnonlisääntymistä tapahtuu eniten Langinkosken ja Huuman haaroissa, joissa on vapaat koskialueet.
Miksi Kymijoen kalatiet eivät toimi kunnolla?
Suunnitelman mukaan vain murto-osa lohista ja taimenista nousee kalateiden kautta yläjuoksun lisääntymisalueille. Korkeakosken kalatie toimii lohelle huonosti, taimenelle hieman paremmin ja vaellussiialle sekä nahkiaiselle ei lainkaan. Vaellussiika ja nahkiainen nousevat vain vähäisessä määrin Koivukosken säännöstelypadon kalatien kautta, ja muiden kalateiden kautta ne eivät nouse yläjuoksulle lainkaan.
Paljonko Kymijoki tuottaa lohen vaelluspoikasia?
Sähkökoekalastusten ja smolttiruuvin saaliin perusteella mereen lähti vuonna 2017 lähes 80 000 smolttiyksilöä. Anjalankosken alapuolisen jokialueen potentiaaliseksi vaelluspoikastuotannoksi on arvioitu 100 000–200 000 yksilöä vuodessa, ja populaatiomallinnuksessa tuotantopotentiaaliksi arvioitiin 150 000 poikasta ilman länsihaaran nousuyhteyttä ja 200 000 poikasta yhteyksien kera.
Missä Kymijoella saa kalastaa vavalla?
Alueella on useita yhtenäisiä lupa-alueita. Yläosassa on Kuusankosken vapakalastusalue Voikkaan sillan ja Keltin voimalaitoksen välillä, pituudeltaan 15 kilometriä. Keskiosalla on Keski-Kymen erityislupa-alue, jonka 40 kilometrin alue ulottuu Ankkapurhan padolta Inkeroisista Ahvionkoskien kautta Pyhtään Tammijärveen. Alaosassa ovat muun muassa Siikakosken kalastuslupa-alue sekä Ruhavuolteen ja Langinkosken perhokalastusalueet.
Saako Kymijoesta kuhaa?
Kuhaa esiintyy pitkin Kymijoen vesistöaluetta, ja joen alaosalle nousee kuhia myös merestä. Laajentumajärvi Muhjärvi on tärkeä kuhien lisääntymisjärvi, ja muita tärkeitä lisääntymisalueita ovat ainakin Tammijärvi, Suvijärvi, Vuohijärvi ja Koskenalusjärvi. Vuoden 2010 kalastustiedustelussa yleisimmät saaliskalat olivat kuitenkin särkikalat (38 %), ahven (29 %) ja hauki (15 %).
Miten Kymijoen alamittoja ollaan muuttamassa?
Suunnitelma esittää kuhan alimman pyyntimitan nostoa 45 senttimetriin koko kalatalousalueella ja ylämitan suositukseksi 65 senttimetriä sekä harjuksen alimman pyyntimitan nostoa 40 senttimetriin. Nämä ovat suunnitelman ehdotuksia, eivät voimassa olevia määräyksiä — voimassa olevat rajoitukset kannattaa tarkistaa erikseen ennen kalastusta.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Kymen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2023–2032 — kalataloudellisesti tärkeimmät lajit ja luonnonlohen osuus s. 7; kalakantojen nykytila merialueella, kuhan kasvu ja ahvensaaliit s. 12; Kymijoki Suomenlahden merkittävimpänä vaelluskalajokena s. 13; joen pinta-ala, järvisyys, pituus ja virtaamat s. 14; voimalaitosten määrä ja tehot sekä alkuperäiskantojen häviäminen s. 15; jokialueen kalasto, kuhan lisääntymisjärvet, harjus, toutain ja kirjolohi s. 16; sähkökoekalastusseuranta ja 0+ poikastiheydet s. 17; smolttituotanto 2017 ja tuotantopotentiaaliarviot s. 18; kalatieseurannan historia ja Didson-kaikuluotaus s. 19; nousumäärät Korkeakosken ja Langinkosken haaroissa sekä kalateiden toimivuus s. 20; Koivukosken pulssituskokeilut s. 21; poikastuotantoalueiden pinta-alat s. 22; istutusten tuotto ja istutustaulukko s. 23; ankkurimerkittyjen lohien eloonjäänti ja kalastustiedustelu 2010 s. 24; tiedustelun saalisjakauma ja vapakalastusalueet s. 25; koski- ja virta-alueiden yleiskalastusoikeudet ja ELY:n päätös 19.5.2020 s. 27; Suurojan kunnostus ja kutusoran määrä s. 27–28; smolttien alasvaellustutkimus s. 29–30; istutussuunnitelma ja rasvaeväleikkausvaatimus s. 48; säätelyehdotukset s. 37–38; uhanalaisluokitukset sekä vaellussiika, ankerias ja meritaimen s. 52–53; harjus, toutain, made ja nahkiainen s. 54
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta