Etusivu › Kalavedet › Vesijärvi ja Pyhäjärvi

Kalavedet · Päijät-Häme ja Kymenlaakso

Vesijärvi ja Pyhäjärvi — kalakannat ja saalistilastot

Salpausselän kalatalousalue kattaa Päijät-Hämeen Vesijärven, Kymijoen patoaman Pyhäjärven ja Urajärven Kymenlaaksossa sekä niiden väliin jäävän Arrajärven reitin sivujärvet. Tällä sivulla on se, mitä alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: mitatut saaliit, koekalastustulokset ja kantojen suunta.

Näytä Vesijärvi, Pyhäjärvi (Kymijoki), Urajärvi ja Arrajärven reitti kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Vesijärvi — kuha kasvaa hyvin, mutta kalastuskuolleisuus pakotti alamitan nostoon

Vesijärvi on Salpausselän kalatalousalueen suurin järvi, pinta-alaltaan noin 109 neliökilometriä ja syvimmillään 42 metriä. Sen valuma-alueella asuu noin 150 000 ihmistä — muun muassa Lahden kaupunki sijaitsee sen rannalla — ja valuma-alueesta noin 60 prosenttia on metsää ja 23 prosenttia maatalousaluetta. Rantakiinteistöjä on yli 1 300, valtaosin vapaa-ajan asuntoja. Järven tila heikkeni 1900-luvulla teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesien seurauksena, ja sitä on kunnostettu 1980-luvulta lähtien muun muassa särkikalojen hoitokalastuksella. Kunnostustyö näkyy alueittain: pohjoisella Kajaanselällä pintavesien ekologinen tila on nykyisin hyvä, mutta eteläisellä Enonselällä vain tyydyttävä.

Luonnonvarakeskuksen vuoden 2017 koekalastuksen perusteella Vesijärven kalasto on ekologisella mittarilla arvioituna kuitenkin edelleen tyydyttävässä tilassa: se on vuotuisesta noin 200 tonnin kalasaaliista huolimatta ylisuuri ja paikoin särkikalavaltainen, vaikka petokalojen osuus on onnistuneen istutus- ja kalastustoiminnan ansiosta nykyisin varsin hyvällä tasolla. Kuha kasvaa Vesijärvessä seurannan perusteella erinomaisesti, mutta kalastuskuolleisuus arvioidaan niin suureksi, että käyttö- ja hoitosuunnitelmassa alamittaa on korotettu 45 senttimetristä 50 senttimetriin ja verkon minimisolmuväliä 55 millimetristä 60 millimetriin. Kuoren ja muikun kannat vaihtelevat vuosittain — Enonselällä enemmän kuin Kajaanselällä — ja vahva kuore- tai muikkukanta parantaa sekä kuhan kasvua että lohikalojen ravinnonsaantia: taimenen istutustuotto on ollut parhaimmillaan juuri vahvojen kuore- ja muikkuvuosien aikaan, kun istukkaina on käytetty kolmekesäisiä, syksyllä istutettuja poikasia.

Vesijärven muut lajit — vahva hauki ja ahven, liian suuret särkikalat

Hauen kantaa ei pystytä luotettavasti arvioimaan verkkokoekalastuksilla, mutta haukisaaliit ovat olleet hyviä, ja kanta arvioidaan suhteellisen vahvaksi. Ahven on runsaslukuinen ja voi kasvaa kookkaaksi; se on myös merkittävä tekijä Vesijärven ekosysteemissä, koska se rajoittaa kuorekantojen kasvua petokalana. Made on kohtalaisessa tilassa. Siikaa saadaan jonkin verran, ja järveen on istutettu järvisiikaa, mutta sen luontaisesta lisääntymisestä ei ole tarkempaa tietoa. Vesijärven särkikalakannat ovat käyttö- ja hoitosuunnitelman taulukon mukaan edelleen ylisuuret voimakkaasta poistopyynnistä huolimatta; lahnan yksilökoko pieneni merkittävästi rehevöitymisen myötä, mutta on nykyisin alkanut kasvaa uudelleen, ja särki on taloudellisesti tärkeä saalislaji Vesijärven kaupalliselle kalastukselle — järvellä on toiminut viime vuosina kaksi kaupallista kalastajaa, jotka pyytävät särkikalojen lisäksi kuhaa.

Vesijärvi oli aikoinaan yksi Suomen merkittävimmistä ankeriasvesistöistä, kunnes Kymijoen patoaminen hävitti alkuperäiset kannat; nykyisin ankeriasta esiintyy kohtalaisesti istutusten ansiosta. Vesijärvestä laskevassa Vääksynjoessa on kalatalousalueen omistama ankeriasloukku, jota Luonnonvarakeskus käyttää pyytääkseen ankeriaita siirrettäväksi kutuvaellukselle rannikkoalueille. Istutuksia järvellä toteuttavat osakaskuntien lisäksi Petokalarahasto, joka istuttaa keskitetysti muun muassa kuhaa, taimenta ja ankeriasta ylitiheiden kalakantojen kasvun hillitsemiseksi. Vesijärvellä kalastaa vuosittain arviolta 9 000 henkilöä, joista noin 2 000 on maksanut kalastonhoitomaksun; suosituimmat kalastusmuodot vuoden 2019 kyselyn mukaan olivat pilkkiminen ja vetouistelu.

Pyhäjärvi ja Urajärvi — Kymijoen patoallasketju

Kalatalousalueen itäosassa Kymijoki muodostaa Mankalan ja Voikkaan voimalaitospatojen välille samassa vedenpinnan tasossa olevan patoallasketjun, jota käyttö- ja hoitosuunnitelmassa kutsutaan Pyhäjärveksi. Sen suurimmat altaat ovat Leininselkä, Kirkkojärvi, Pelinginselkä ja varsinainen Pyhäjärvi, yhteispinta-alaltaan noin 6 180 hehtaaria ja syvimmillään 22 metriä. Kapean Kupparinojan kautta Pyhäjärveen yhdistyy Urajärvi, pinta-alaltaan noin 1 414 hehtaaria ja syvimmillään 16 metriä. Pyhäjärven altaiden pintavesien ekologinen tila on arvioitu hyväksi, mutta Urajärven vain tyydyttäväksi — Urajärven veden vaihtuvuus on selvästi hitaampi kuin varsinaisilla Pyhäjärven selkävesillä, mikä on edistänyt rehevöitymistä.

Pyhäjärvellä hauki kärsii säännöstelyn aiheuttamasta vedenkorkeuden vaihtelusta: nopea vedenpinnan lasku kutuaikana voi pahimmillaan jättää hauenkudun kuiville. Ahven- ja madekannat arvioidaan sen sijaan vahvoiksi ja elinvoimaisiksi. Kuhakannan arvioidaan kasvaneen 2010-luvulla, ja se on nykyisin hyvin kalastusta kestävä; kasvunopeudesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta sen arvellaan olevan nopeaa ainakin nuorilla yksilöillä. Taimenistutuksilla ei sen sijaan ole saatu hyviä tuloksia: Pyhäjärvi on luonteeltaan voimakkaasti virtaava patoallas, ja taimenen luontainen vaellusvietti johtaa istukkaat vaellukselle alavirtaan, jonka jälkeen ne eivät enää pääse palaamaan istutusvesistöön. Pyhäjärvellä toteutetaan myös voimalaitosten velvoiteistutuksia, joissa käytetään kuhaa, taimenta, järvilohta ja kirjolohta; kalastus on pääasiassa vapaa-ajankalastusta, ja alueella on toiminut viime vuosina yksi sivutoiminen kaupallinen kalastaja, joka keskittyy kuhan verkkokalastukseen.

Kalastuksen säätely ja istutuslajit

Kuhan kalastusta säädellään koko kalatalousalueella alamitta- ja solmuvälirajoituksilla, jotka on mitoitettu vastaamaan toisiaan: lähtökohta on 45 senttimetrin alamitta ja 55 millimetrin minimisolmuväli. Vesijärvellä ja Arrajärven reitin järvillä säätely on korkeampi, 50 senttimetriä ja 60 millimetriä, koska kuhan kalastuskuolleisuus on siellä arvioitu erityisen suureksi. Istutuslajien kannat on määritelty tarkasti: järvitaimen on paikallista kantaa tai Rautalammin reitin kantaa, harjus Rautalammin reitin kantaa, järvilohi Vuoksen vesistön kantaa ja kirjolohi viljelykantaa. Kirjolohi ei kuulu alueen alkuperäiseen kalalajistoon ja on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi; pitkän aikavälin tavoitteena on luopua kirjolohi-istutuksista kokonaan. Järvilohta voidaan istuttaa hyvissä muikku- tai kuorevesissä, kuten Vesijärvessä ja Pyhäjärvessä, mutta poikasten heikko saatavuus rajoittaa sen käyttöä eikä alue kuulu järvilohen suojelun kannalta tärkeisiin vesiin.

Arrajärven reitin sivujärvet

Vesijärven ja Pyhäjärven väliin jää joukko pienempiä sivujärviä, joita käyttö- ja hoitosuunnitelmassa kutsutaan Arrajärven reitiksi. Suurimmat ovat Arrajärvi (991 ha, syvin kohta 9 m, ekologinen tila tyydyttävä), Salajärvi (809 ha, 14 m, tyydyttävä), Kymijärvi (646 ha, 10 m, välttävä), Ruuhijärvi (573 ha, 18 m, tyydyttävä), Kukkaset (520 ha, 33 m, hyvä) ja Oksjärvi (248 ha, 14 m, hyvä). Kuha on näillä sivuvesillä tärkeä saalislaji: istutusten avulla voimistuneet kannat ovat nykyisin pääosin itsestään lisääntyviä ja monissa järvissä runsaita, minkä vuoksi sivuvesiin ei enää istuteta kuhaa merkittävissä määrin. Järvisiika on sen sijaan sivuvesien tärkein istutuslaji, ja hyviä tuloksia on saatu ainakin Kukkasissa, Alasenjärvessä ja Salajärvessä sekä Ruuhijärvessä ja Oksjärvessä.

Arrajärven reitin järviin on istutettu myös merkittäviä määriä ankeriasta, joka menestyy alueella hyvin — viimeisin istutus tehtiin vuonna 2020. Kirjolohta istutetaan epäsäännöllisesti kalastuksen kiinnostavuuden nostamiseksi; viimeisimmät istutukset tehtiin kesällä 2021 Ruuhijärveen, Salajärveen ja Oksjärveen. Nastolan järvialueille istutettiin 2000-luvulla sekä taimenta että järvilohta, mutta molemmista luovuttiin 2010-luvulla istutusten huonon tuottavuuden vuoksi. Hoitokalastusta on toteutettu muun muassa Salajärvellä, Arrajärvellä ja Sääskjärvellä, ja Kymijärvellä se on edelleen säännöllistä kalakantojen ja veden laadun parantamiseksi. Pienempien, alle 100 hehtaarin järvien yleisimmät lajit ovat ahven, hauki ja särki; Kymijärvi ja Salajärvi ovat suunnitelman mukaan erityisen suosittuja jigikalastus- ja pilkkikohteita nopeasti kasvavien kuhakantojensa ansiosta.

Kymijoen virtavedet — kotiutettu lohi ja luonnonkutuinen taimen

Kymijoen alaosalle kotiutettiin 1970-luvulla Nevajoelta peräisin oleva lohikanta, ja se lisääntyy nykyisin luontaisesti joen alaosilla; kansallisessa kalatiestrategiassa Kymijoen Anjalankosken voimalaitoksen alapuoliset alueet on priorisoitu korkealle. Useat Kymijoen voimalaitosten padot estävät kuitenkin edelleen vaelluskalojen nousun merialueilta Salpausselän kalatalousalueen vesille. Kalatalousalueella esiintyy myös luonnonkutuisia taimenkantoja useassa pienessä purossa ja joessa, ainakin Hammonjoen alaosalla, Immilänjoella, Oksjärven Korvenojalla ja Kumiankoskella; kantojen geneettistä alkuperää ei tunneta tarkasti, koska alueella on istutettu historiallisesti eri taimenkantoja ja alkuperäisten kantojen oletetaan sekoittuneen. Hammonjoessa esiintyy lisäksi luontaisesti lisääntyvää harjusta heikkona kantana; sen alkuperä on viimeksi vuonna 2008 tehdyissä poikasistutuksissa, ja nykyisin sitä saadaan saaliiksi vain vähän kalastuskuolleisuuden vuoksi.

Usein kysyttyä Vesijärvestä ja Pyhäjärvestä