Etusivu › Kalavedet › Kustavin ja Uudenkaupungin saaristo

Kalavedet · Varsinais-Suomi ja Satakunta

Kustavin ja Uudenkaupungin saaristo — kalakannat ja saalistilastot

Kustavin-Uudenkaupungin kalatalousalue on lähes kokonaan merialuetta pohjoisella Saaristomerellä ja Selkämeren rajalla, Kustavin, Taivassalon ja Pyhärannan kunnissa sekä Uudenkaupungin kaupungissa. Tällä sivulla on se, mitä alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan 2022–2031 on kirjattu: kaupallisen kalastuksen saalistilastot lajeittain, hylkeiden ja merimetsojen vaikutus saaliisiin sekä alueen ainoan ison järven, Ahmasveden, tutkimaton kalakanta.

Näytä Kustavi, Uusikaupunki ja Ahmasvesi kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Kuha, ahven ja hauki — kaupallisen kalastuksen ydinlajit

Kustavin-Uudenkaupungin kalatalousalue on lähes kokonaan merialuetta: vesipinta-alaa on noin 88 896 hehtaaria, ja siitä 2 171 erillistä vesikiinteistöä on omistukseltaan niin pirstoutunut, että 63 prosenttia niistä on alle viiden hehtaarin kokoisia. Ammattikalastus on samaan aikaan rakennemurroksessa: alueella asui vuonna 2019 enää 51 I-ryhmän kaupallista kalastajaa, kolmanneksen vähemmän kuin vuonna 2010, ja verkkokalastuspäivien määrä on kymmenessä vuodessa pudonnut viidesosaan.

Kuha on alueen eteläosan tärkein kaupallinen saalislaji. Hyvänä vuonna 2011 saalis oli noin 50 tonnia, mutta viimeisen viiden vuoden aikana se on vaihdellut 10–20 tonnin välillä — vaihtelua selittävät voimakkaat erot vuosiluokkien koossa ja hylkeiden verkkokalastukselle aiheuttamat tappiot. Kuhan tärkeimmät tunnetut lisääntymisalueet ovat Lautvesi, Kivivesi ja Hillostenaukko-Kolkanaukko.

Ahventa pyydetään koko alueella, eteläosassa verkkojen lisäksi rysillä ja Selkämeren puolella pääasiassa verkoilla; vuoden 2019 saalis oli 56 tonnia, vähemmän kuin aiempina vuosina. Hauen saalis on viiden viime vuoden ajan pyörinyt 10–15 tonnissa, ja sekä vapaa-ajan- että ammattikalastajien havaintojen mukaan kanta on heikentynyt — silti hauki on kalastusmatkailun tärkein laji, ja alueella toimii säännöllisesti noin viisi kalastusopasta. Lahnaa saatiin 2019 18 tonnia ja särkeä 9 tonnia; särkikalojen kysyntä ja siten pyyntikin vaihtelee suoraan markkinatilanteen mukaan.

Kalatalousalue suosittelee kookkaimpien yksilöiden vapauttamista mahdollisuuksien mukaan: yli 60-senttisiä kuhia, yli 80-senttisiä haukia ja yli 35-senttisiä ahvenia sekä kuturauhaa lisääntymisalueilla kutuaikaan — nämä ovat suosituksia, eivät lakisääteisiä rajoituksia.

Silakka ja kuore — rannikon massakalastuksen ääripäät

Silakka on alueen tärkein merikalastuksen laji, ja saalismäärät heittelevät rajusti vuodesta toiseen: pyyntiruudusta 47 ilmoitettiin troolisaaliiksi 120 tonnia vuonna 2019, kun vuonna 2010 luku oli 870 tonnia. Perinteinen silakkarysäkalastus on vähentynyt, mutta se on yhä tärkeä elinkeino Uusikaupunki–Taivassalo-alueella noin 2 miljoonan kilon vuosisaaliilla; troolikalastuksen pääsaaliit puretaan avomereltä kalatalousalueen rajojen ulkopuolelta, ja Uudenkaupungin Suukarin kalasataman kautta purettiin vuonna 2020 noin 20 miljoonaa kiloa silakkaa. Silakan lisääntymisalueista ei ole koottua tietoa, mutta kalastajien havaintoja kutualueista on eri puolilta aluetta, ja syyskutuinen silakka lisääntyy ulkosaaristossa.

Kuoretta pyydetään rysillä muutaman viikon ajan keväällä heti jäidenlähdön jälkeen, ja saalis on ollut viime vuosina nousussa: vuonna 2019 se oli ennätykselliset 1 330 tonnia, ja valtaosa saaliista meni vientiin. Vuoden 2020 saalis oli alustavien tietojen mukaan vielä suurempi. Kuore lisääntyy jokisuissa ja sisälahdissa koko alueella.

Siika, meritaimen ja ankerias — istutusten varassa elävä kalasto

Siika on ollut perinteisesti alueen pohjoisosien tärkein rannikkokalastuksen laji, mutta saalis on laskusuunnassa: vuoden 2019 ilmoitettu kaupallinen saalis oli enää 5 200 kiloa, puolittunut viiden vuoden aikana. Pääosa saaliista on vaellussiikaa; aiemmin runsas karisiika (merikutuinen siika) on vähentynyt rajusti, ja sen tunnetut lisääntymisalueet rajoittuvat VELMU-mallinnuksissa alueen pohjoisosiin Kajakulman tasalta pohjoiseen — syyksi arvioidaan kutualueiden liettymistä sekä talvisen jääpeitteen vähenemistä. Siikaa istutetaan runsaasti, ja valtaosa saaliista lieneekin istukkaita.

Meritaimenta kalastetaan kaupallisesti vain vähän ja pelkästään alueen pohjoisosissa henkilökohtaisin kiintiöin. Kanta on käytännössä kokonaan istutusten varassa: rasvaevälliset kalat on täysin rauhoitettu, alamitta on 50 senttiä ja pintaverkkokalastus meressä on kielletty kokonaan. Kalatalousalue suosittelee lisäksi tuki-istutuksia, jotta meressä olisi myös kalastettavaa taimenkantaa.

Ankerias on Euroopan laajuisesti uhanalainen, ja alueelle nousee luontaisesti ilmeisen vähän poikasia; siksi ankeriaan kalastus on kielletty asetuksella vuosittain 1.10.–31.1., ja valtio on tehnyt kannanhoidollisia ankeriasistutuksia Ahmasveden laskuuomaan vuosina 2019 ja 2021.

Istutuksissa käytetään suunnitelmaan taulukoituja kantoja: meritaimen Isojoen kannasta, lohi Nevan tai Perämeren jokien kannoista, siika paikallisista kannoista ja Kokemäenjoen vaellussiiasta, kuha ensisijaisesti mereisestä kannasta ja made Saaristomeren ja Selkämeren omasta kannasta. Vuonna 2019 istutettiin muun muassa 58 700 kuhanpoikasta Painionjärven kannasta, 14 704 Pyhäjärven kannasta, 103 885 Kokemäenjoen vaellussiikaa ja 9 625 Isojoen meritaimenta — velvoiteistutuksia rahoittavat muun muassa Uudenkaupungin jätevedenpuhdistamo, Yaran lannoitetehdas ja Liikenneviraston väylä, joiden kalatalousmaksujen kertymä oli vuonna 2021 noin 49 700 euroa. Alueen 22 merellisessä kasvatuspaikassa ja yhdessä Uudenkaupungin kiertovesilaitoksessa kasvatettiin vuonna 2019 yhteensä 1,82 miljoonaa kiloa kalaa, valtaosin kirjolohta.

Hylkeet ja merimetsot — suurempi uhka kuin kalastus

Merialueella esiintyy runsaasti harmaahylkeitä, jotka haittaavat merkittävästi sekä kaupallista kalastusta, kalastusopastoimintaa että vapaa-ajankalastusta; Sandbäckin hylkeiden suojelualue sijaitsee avomerellä alueen länsireunalla. Kalastuskäytössä on silti yhä noin 185 rysäpaikkaa, joilla pyydetään erityisesti silakkaa, kuoretta, siikaa, lohta, ahventa ja lahnaa — verkkokalastus kärsii hyljehaitoista pahiten.

Vuonna 2021 alueella pesi kaksi merimetsokoloniaa: Uudenkaupungin Urpoistensaaressa 1 160 paria ja Tiiraletolla, aivan alueen eteläosassa, 140 paria. Poikastuotto ja pesimättömät linnut mukaan lukien alueella saalistaa loppukesällä vähintään 6 000 merimetsoa, ja lisäksi syksyisin Pohjanlahtea pitkin muuttavat, sadoista linnuista koostuvat parvet pysähtyvät ruokailemaan ja tyhjentävät alueita tehokkaasti kaloista pitkäksi aikaa. Tutkimusten mukaan ahvenkannat voivat kärsiä jopa 20–40 kilometrin säteellä pesäkolonioista. Kalatalousalueen saamalla poikkeusluvalla estettiin 2020–2022 uusien kolonioiden syntyminen ahvenen ja kuhan poikastuotantoalueiden lähelle, ja ammattikalastusta on suojattu karkottamalla ja ampumalla merimetsoja pyydysten läheltä.

Ahmasvesi ja muut järvet — sisävesi vailla tutkimusta

Alueella on vain vähän järviä ja virtavesiä. Suurin on Lokalahden Ahmasvesi, 259 hehtaaria, Uudenkaupungin ja Vehmaan rajalla — entinen merenlahti, johon virtaa ajoittain edelleen murtovettä ja jossa elää yhä murtovesilajeja, muun muassa merinäkinruohoa. Järvi on matala ja vähähumuksinen, sen ekologinen tila on hyvä, ja sen pohjoisosa kuuluu linnustonsuojeluun perustuvaan Natura 2000 -alueeseen. Ahmasveden kalastosta tai kalastuksesta ei ole tutkittua tietoa; järveen on istutettu 2013 ja 2014 kuhia sekä 2020 madetta ja ankeriasta, ja esteetön meriyhteys mahdollistaa muun muassa lahnojen ja särkikalojen nousun merestä. Kalatalousalue pitää järveä todennäköisesti tärkeänä myös merialueen kalaston poikastuotantoalueena ja suosittelee sille määrävuosin tehtäviä koekalastuksia.

Muista järvistä suurin on Taipaleenjärvi (80 ha); loput — muun muassa Reilanjärvi, Isojärvi, Hilappajärvi, Särkijärvi, Kattilavesi ja Kylänjärvi (13 ha) — ovat suunnitelman mukaan kaikki alle 50 hehtaarin kokoisia. Näidenkään kalastosta tai kalastuksesta ei ole tutkittua tietoa käytettävissä; ne palvelevat lähinnä lähialueen asukkaita ja mökkiläisiä koti- ja virkistyskalastuksessa. Rannikolla on lisäksi tunnistettu 12 luonnontilaista, laista suojeltua fladaa, ja ihmistoiminnan muuttamia on moninkertainen määrä — nämä matalat merenlahdet ovat erityisen tärkeitä ahvenen, hauen ja särkikalojen poikastuotannolle.

Säätely — mitat, solmuvälit ja rauhoitusalueet

Merialueella on voimassa muun muassa seuraavat valtakunnalliset säätelyt: kuhan alamitta on 42 senttiä, kaupallisessa kalastuksessa 40 senttiä; rasvaeväleikatun taimenen alamitta on 50 senttiä, ja rasvaevällinen taimen on täysin rauhoitettu; siian verkkopyynnissä solmuvälin on oltava vähintään 43 millimetriä; lohen alamitta on 60 senttiä ja verkon solmuväli vähintään 80 millimetriä, ja vapaa-ajankalastajan saaliskiintiö on kaksi lohta vuorokaudessa. Ajoverkkokalastus on kielletty kokonaan, ja isorysän käyttö lohen ja taimenen vapaa-ajankalastuksessa on niin ikään kielletty. Kalatalousalue ei pidä paikallisia lisärajoituksia tarpeellisina, sillä se katsoo lainsäädännön säätelyn riittäväksi.

Kalastuskieltoalueita on kolme, kaikki pienialaisia ja luonnonsuojelulain nojalla perustettuja: Topenginleija Kaurissalossa, Kleemola Putsaaressa sekä Kivikarit-Varestus, jälkimmäinen ajallisesti rajattuna 1.4.–30.6. Ajantasaiset rajoitukset kannattaa aina tarkistaa osoitteesta kalastusrajoitus.fi.

Usein kysyttyä Kustavin ja Uudenkaupungin saaristosta