Etusivu › Kalavedet › Haminan ja Virolahden merialue

Kalavedet · Kymenlaakso

Haminan ja Virolahden merialue — kalakannat ja saalistilastot

Haminan-Virolahden kalatalousalue kattaa itäisen Suomenlahden rannikon Kotkan Kaarniemestä Vaalimaanjoelle itärajalle sekä neljä mereen laskevaa vaelluskalajokea: Summanjoen, Vehkajoen, Virojoen ja Vaalimaanjoen. Alue ulottuu myös sisämaahan Kouvolan Uttiin ja Luumäen Luotolaan asti, joten siihen kuuluu meri-, joki- ja järvivesiä. Tällä sivulla on se, mitä kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan 2024–2033 on kirjattu: sähkökoekalastusten poikastiheydet, kaikuluotauksella lasketut nousukalamäärät, istutuskannat ja suunnitelman esittämät kalastusrajoitukset.

Näytä Haminan edusta ja Virolahden merialue kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Mitä tällä alueella on mitattu — ja mitä ei

Moni kalatalousalueen suunnitelma perustuu kalastustiedusteluihin ja yksikkösaaliisiin. Haminan-Virolahdella niitä ei ole: suunnitelma toteaa jokaisen neljän joen kohdalla erikseen saman lauseen, ettei joen kalastuksesta tai kalansaaliista ole saatavilla mitään kerättyä tietoa. Myöskään merialueen vapaa-ajankalastuksesta ei ole tarkkaa kuvaa, koska vapaa-ajankalastajien ei ole tarvinnut raportoida saalistaan; kaupallisen kalastuksen saaliit sen sijaan tilastoidaan. Alueella on tavattu noin 60 kalalajia, ja kalataloudellisesti tärkeimmiksi luetellaan silakka, kilohaili, lohi, taimen, ahven, kuha, made, siika ja hauki sekä Summanjoessa nahkiainen. Mitattua aineistoa on sen sijaan runsaasti virtavesistä: Summanjoella on tehty sähkökoekalastuksia ainakin kolmen vuosikymmenen ajan ja Vehkajoella koekalastuksia 1980-luvulta lähtien. Ne kertovat poikastuotannosta, eivät siitä paljonko kalaa saa.

Meritaimen — neljä jokea, neljä eri lähtötilannetta

Meritaimen on äärimmäisen uhanalainen, ja suunnitelman mukaan alueen taimen on valtaosin istutettua, vaikka joet sivupuroineen tuottavat jonkin verran luonnonpoikasia. Istutuskanta oli aiemmin Selkämereltä peräisin oleva Isojoen kanta; viimeiset silloisen kalastusalueen tekemät kaksivuotiaiden istutukset tehtiin Summanjoen yläosiin vuosina 2004 (521 kpl) ja 2005 (460 kpl). Vuosina 2010–2013 alettiin viljellä itäisen Suomenlahden omaa Mustajoen kantaa, ja ensimmäiset vastakuoriutuneet poikaset istutettiin Summan-, Vehka- ja Vaalimaanjokeen toukokuussa 2019; istutuksia on sen jälkeen jatkettu vuosittain. Ks. taimenen lajisivu.

Erityisasemassa on Virojoki, jossa on alueen ainoa alkuperäiseksi luokiteltu meritaimenkanta ja jonka suojelu katsotaan erityisen tärkeäksi myös kansallisessa lohi- ja meritaimenstrategiassa. Kanta on säilynyt joen yläosalla ja sivu-uomassa Saarasjärvenojassa ja kuuluu samaan ryhmään Viipurinlahden ja Karjalan kannaksen alkuperäiskantojen kanssa. Kanta jakautuu kahteen osaan: yläjuoksun kanta vaikuttaa geneettisesti elinvoimaiselta, Saarasjärvenojan kanta melko kapealta. Lain mukaan Virojoen vesistöön ei saa istuttaa muita kuin alkuperäisiä taimenkantoja, ja suunnitelma katsoo, ettei kantaa tulisi pyydystää joesta lainkaan — ei edes istutettuja yksilöitä.

Summan-, Vehka- ja Vaalimaanjoen alkuperäiset taimenkannat ovat hävinneet. Vehka- ja Vaalimaanjoen kohdalla suunnitelma nimeää syyksi joen patoamisen ja koskien perkaukset; Summanjoen kohdalla syytä ei ole kirjattu, todetaan vain että kanta on hävinnyt ja jokeen on kotiutettu Mustajoen kantaa. Summanjoen vuoden 2015 selvityksessä todettiin, että istutuksista peräisin oleva meritaimen oli levittäytynyt koko joen alueelle alkulähteille saakka ja vaikuttaisi lisääntyvän luontaisesti; kannan sukusiittoisuus todettiin melko pieneksi ja geneettinen muuntelu suureksi.

Poikastiheydet ja nousukalamäärät

Virojoen vuoden 2019 sähkökalastuksissa joen yläosan suurin taimenen 0+ ja 1+ poikastiheys mitattiin Mullikkakoskesta: yhteensä noin 31 kappaletta aarilla. Saarasjärvenojan koekalastusrekisterin mukaan luonnonvaraisia 0+ poikasia löytyi koko jaksolta 1989–2018, ja tiheydet vaihtelivat reilusta 80 kappaleesta alle 10 kappaleeseen aarilla.

Summanjoella saatiin vuoden 2015 sähkökoekalastuksissa keskimäärin 6 taimenen 0+ poikasta aarilla. Suunnitelmassa esitetään tästä laskelma — ei mittaus: joki voisi tuottaa 1800 kpl 0+ jokipoikasia, joista tulisi noin 396 smolttia, ja näistä selviäisi kudulle kolmen merivuoden emokaloja noin 3 prosenttia eli 12 kpl. Suunnitelma huomauttaa itse, ettei tehtyjen kunnostusten vaikutus näy vielä 0+ poikastiheyksissä. Joen koskipinta-alaksi saatiin vuoden 2007 kartoituksessa 330 aaria, ja koskituotantoalaksi on arvioitu noin 300 aaria pääuoman puolella.

Nousukaloja on laskettu kaikuluotaimella Summanjoen Alakosken niskalla vuosina 2014–2017. Vuonna 2014 jokeen nousi 200–250 vaellussiikaa ja muutamia kymmeniä meritaimenia, syksyllä 2015 arviolta yli 700 vaellussiikaa ja 50–100 meritaimenta. Vuoden 2017 luotauksessa havaittiin 84 meritaimeneksi arvioitua kalaa, ja koska osa oli todennäköisesti noussut ennen luotauksen alkua, kokonaismääräksi arvioitiin 100–200 kalaa; yleisin kokoluokka oli 50–55 senttiä. Kutusoraikkojen vedenalaiskuvauksissa 2016–2019 merestä nousseet emokalat olivat pääosin 50–60 senttiä, joessa ikänsä asuneet paikalliset emokalat 25–45 senttiä.

Vaellusesteet ja kalatiet

Summanjoen Reitkallin Laurinkosken kalatie valmistui vuonna 2007. Sen toimivuutta seurattiin vuonna 2019 videokuvaamalla ajalla 23.5.–5.11.: kalatietä pitkin nousi tutkimusaikana 17 taimenta, kooltaan noin 40–80 senttiä, eikä yksikään uinut takaisin alavirtaan. Karkeasti arvioitiin, että 20 prosenttia emokaloista nousi portaan ohi ylävesiin. Summanjoen muita patoja on muutettu koskiksi: Kelkanjoen ja Turpaan padot pohjapadollisiksi koskiksi vuonna 2010 ja Metsäkylän Sahakoski pohjapadoksi ja tekokoskeksi 2018, ja Koskelan kosken pohjapato purettiin heinäkuussa 2020. Vaelluskalat pääsevät nyt latvoille asti, joskin nousua hidastavia kohtia on yhä jäljellä.

Vaalimaanjoesta nousuesteet on poistettu kokonaan: Reinikkalankosken järjestelypato muutettiin pohjapadoksi vuonna 2012, Mattilankosken pato suistepadoksi 4.3.2015 ja viimeinen nousueste poistui Savankoskelta 11.09.2019. Joessa on 30 koskea eikä yhtään kalatietä. Vehkajoella Myllykylän Myllykosken pato purettiin vuonna 2023, mikä avasi nousun joen keski- ja yläosan koskiin.

Virojoen tilanne on toinen: vaeltavat meritaimenet pääsevät nousemaan vain Kantturankosken voimalaitokselle asti. Voimalaitoksella on alun perin vuodelta 1924 peräisin oleva rakentamisvelvoite kalatielle, ja viranomainen on hakenut rakentamiselle hallintopakkoa, jonka mukaan kalatien tulisi olla valmis vuoden 2023 loppuun mennessä. Suunnitelmaa kirjoitettaessa rakentaminen ei ollut juuri edistynyt, vaikka kalatien olisi oltava toiminnassa vuonna 2024. Virojoki kuuluu kansallisen kalatiestrategian kärkikohteisiin.

Merialueen kalakannat

Alueella kuteva silakkakanta on suunnitelman mukaan vakaalla tasolla ja särkikalakannat runsaita, mutta kuhan ja ahvenen kannat ovat taantuneet aiemmasta tasosta ja ahvensaaliit ovat pienentyneet yleisesti Suomenlahdella. Kuha kasvaa Suomenlahdella nopeammin ja saavuttaa sukukypsyyden suurempana kuin Saaristomerellä. Sisälahdet ja jokisuut toimivat kuhan, ahvenen, hauen ja mateen lisääntymisalueina. Mateen kannat ovat alueella vahvoja, mutta laji on silmälläpidettävä ja kärsii ilmastonmuutoksesta. Kuhaistutusten tuloksellisuus on ollut erittäin huono, ja tavoitteena on pitää kuhakanta elinvoimaisena luonnontuotannon avulla. Ks. kuhan lajisivu, ahvenen lajisivu, hauen lajisivu ja mateen lajisivu.

Siikoja on alueella kahta tyyppiä. Jokikutuiset vaellussiikakannat ovat neljän joen luonnontuotannon varassa, jota tuetaan istutuksin; ulkosaaristossa elää lisäksi paikallinen, kohtuullisen pienikokoiseksi kasvava merikutuinen karisiikakanta. Karisiikaa ei suunnitelman mukaan käytännössä saa pyydettyä yli 40–42 millin solmuvälin verkolla, ja se kutee yli viiden metrin syvyydessä marraskuun alkupäivinä. Vaellussiian lisääntyminen alueen joissa on vähäistä: Vaalimaanjoella vuosien 2016 ja 2018 tutkimuksissa ei havaittu lainkaan poikasia, kun taas Summanjoella todettiin vuonna 2018, että siikaa nousee jokeen ja lisääntyminen onnistuu. Ks. siian lajisivu.

Merilohta esiintyy alueella, vaikka aluetta ei tunneta lohijoistaan: saatavat merilohet ovat peräisin Kymijoen luonnontuotannosta tai istutuksista. Harjus on äärimmäisen uhanalainen ja meressä kalastusasetuksella kokonaan rauhoitettu; joissa kanta on taantunut eikä Vehka- ja Vaalimaanjoella ole enää havaintoja lisääntymisestä. Ankeriaan kanta on istutusten varassa, ja Euroopan komissio on kieltänyt ankeriaan vapaa-ajankalastuksen merellä kokonaan. Ks. lohen lajisivu, harjuksen lajisivu, ankeriaan lajisivu, silakan lajisivu, kilohailin lajisivu ja nahkiaisen lajisivu.

Kalastus ja sen säätely

Vapaa-ajankalastus on merialueella aktiivista, mutta verkkokalastus on vähentynyt huomattavasti. Verkolla tärkeimmät kohdelajit ovat silakka, ahven, siika, kuha ja made; vapakalastuksessa pääpaino on kuhan ja ahvenen jigikalastuksessa sekä hauen ja taimenen heittokalastuksessa. Kaupallisia kalastajia oli Kaakkois-Suomen merialueilla vuonna 2022 I-ryhmässä enää 11 ja II-ryhmässä 88.

Voimassa olevaa säätelyä on jo nyt paljon. Rasvaevällinen eli luonnossa syntynyt taimen on rauhoitettu kokonaan merialueella ja mereen laskevissa joissa, ja rasvaeväleikatutkin taimenet ovat joissa ja puroissa rauhoitettuja syyskuun alusta marraskuun loppuun. Summanjoen, Vehkajoen ja Virojoen suualueilla on kalastuslain edellyttämät verkko-, isorysä-, trooli- ja nuottakiellot sekä kalaväylät.

Sen lisäksi suunnitelma esittää joukon uusia rajoituksia — ehdotuksia, ei voimassa olevaa oikeutta. Keskeisimmät: kuhan alin pyyntimitta 45 senttiin koko alueella (kaupallisilla kalastajilla voimaan 1.1.2026) ja harjuksen 40 senttiin; alin solmuväli 50 mm kuhan verkkokalastuksessa ja siian verkkokalastuksessa merellä ajalla 1.8.–30.4., karisiian kutupyynnissä poikkeuksena 38 mm ulkosaaristossa yli 3 metrin syvyydellä 15.10.–15.11.; kalastuskielto kuhan lisääntymisalueilla 15.5.–15.6. onkimista ja katiskaa lukuun ottamatta sekä ahvenen ja hauen lisääntymisalueilla 1.4.–31.5. onkimista lukuun ottamatta; väkäsettömät koukut meritaimenen vapakalastuksessa merialueella koko vuoden; siian, taimenen ja lohen pyyntiin tarkoitettujen kiilaverkkojen, pesäverkkojen ja isorysän kielto 5 kilometriä lähempänä jokisuita; verkkokalastuskielto vaelluskalajokien välijärvissä 15.8.–30.11. sadan metrin säteellä jokisuusta tai luusuasta; sekä kuhan ja hauen saaliskiintiö 3 kalaa lajia kohti vuorokaudessa henkilöä kohti (ei koske verkkokalastusta eikä kaupallista kalastusta). Saarasjärvenojaan esitetään kaikkien pyydysten ympärivuotista kalastuskieltoa alkuperäisen taimenkannan suojelemiseksi. Ks. pyyntimitat ja rauhoitusajat.

Vieraslajit ja haittaeläimet

Mustatäplätokko, putkisieraintokko ja rohmutokko ovat levittäytyneet alueen rannikolle; suunnitelman mukaan niitä ei ole enää mahdollista hävittää ja kannat ovat lisääntymään päin. Hopearuutanan levinneisyydestä ei ole tarkkaa kuvaa; laji lisääntyy sekä suvullisesti että suvuttomasti ja edistää rehevöitymistä. Kirjolohi ei ole alueella taloudellisesti merkittävä. Ks. mustatäplätokon lajisivu, hopearuutanan lajisivu ja kirjolohen lajisivu.

Haittaeläimistä merkittävimmät ovat harmaahylje ja merimetso. Suunnitelmassa siteerattu tutkimus ei koske pelkästään tätä aluetta vaan koko Suomen merialuetta: sen mukaan merialueen kalastajat ilmoittivat haittaeläinten vuoksi menetetyksi saaliiksi keskimäärin 14 173 kiloa kalaa vuodessa, ja yhden kaupallisen kalastajan menettämiksi tuloiksi arvioitiin hylkeiden vuoksi keskimäärin 20 465 euroa ja merimetsojen vuoksi 6 188 euroa vuodessa.

Usein kysyttyä Haminan ja Virolahden merialueesta