Etusivu › Kalavedet › Lapuanjoki

Kalavedet · Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa

Lapuanjoki — kalakannat ja saalistilastot

Lapuanjoen kalatalousalue kattaa koko vesistön Alavudelta Uuteenkaarlepyyhyn asti. Pääjärvi Kuortaneenjärvi on käsitelty erikseen Etelä-Pohjanmaan kalakannat -sivulla, mutta vesistössä on sen lisäksi Kuorasjärvi, Hirvijärven tekojärvi, noin 220 pienempää järveä sekä kaksi suurta sivujokea, Nurmonjoki ja Kauhavanjoki. Tällä sivulla on se, mitä alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu juuri näistä vesistä: koekalastustulokset, vedenlaatu ja kalakantojen tila sivunumeroineen.

Näytä Kuortaneenjärvi, Kuorasjärvi, Nurmonjoki, Kauhavanjoki ja Lapuanjoki (pääuoma) kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Kuorasjärvi ja Hirvijärven tekojärvi — kaksi pientä, kalataloudellisesti merkittävää vesistöä

Kuortaneenjärven ohella Lapuanjoen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma nimeää kalataloudellisesti merkittäviksi myös Kuorasjärven, Hirvijärven tekojärven ja Lapuanjoen pääuoman. Kuorasjärvi kuuluu Nurmonjoen vesistöalueeseen, sen yläpuolinen valuma-alue on 248 neliökilometriä ja pinta-ala 12 neliökilometriä, syvimmillään 6,4 metriä keskisyvyyden ollessa 2,3 metriä.

Kalastusseuran oman arvion mukaan Kuorasjärven kalakanta on luonnontilaisen kaltainen, monipuolinen ja runsas, ja särkikalojen ja petokalojen suhde on hyvä. Kuhakanta on hyvä, mutta suunnitelma toteaa sen olevan pienikokoista; hauki ja ahven menestyvät järvessä hyvin, eikä järveen istuteta kalaa lainkaan. Järvi on houkutteleva kalastuskohde, mutta sitä ei silti kalasteta merkittävästi — talvella harjoitetaan lähinnä verkkokalastusta muutaman pyyntikunnan toimesta, ja pilkintä on suosittua ahvenen keskikoon kasvun myötä. Kuhan alamittana käytetään kalastusasetuksen mukaista 42 senttiä, ja vapaaehtoisena ylämittana suositellaan kuhalle 70, hauelle 90 ja ahvenelle 30 senttiä.

Hirvijärven tekoallas rakennettiin vuonna 1974, kun sitä varten korotettiin jo 1962 valmistunutta Varpulan tekoallasta; pinta-ala on nykyisin noin 14 neliökilometriä ja säännöstelytilavuus 44 miljoonaa kuutiometriä. Vesi on ravinnepitoista, tummaa humusvettä, jonka happitilanne heikkenee selvästi kesäkerrostumisen aikana elokuussa, ja allas lisää talvella humusta ja ravinteita Nurmonjoen alaosan veteen. Vuoden 2019 koekalastuksessa kokonaissaaliin biomassasta 65 prosenttia oli ahvenkaloja — ahventa 46, kuhaa 17 ja kiiskeä 2 prosenttia — ja yleisimmät saalislajit yksilömäärältään olivat ahven (289 yksilöä), särki (268) ja kiiski (160). Ahvensaaliista petomaisiksi luokiteltavia yksilöitä oli 41 prosenttia, ja pituusjakaumien perusteella sekä ahvenen että särjen lisääntyminen on onnistunut hyvin. Alueella kalasti 500–600 henkilöä ja 150–300 ruokakuntaa.

Nurmonjoki ja Kauhavanjoki — vesistön kaksi suurinta ja kuormitetuinta sivujokea

Taimen puuttuu kokonaan Lapuanjoen suurimmasta sivuhaarasta Nurmonjoesta, jonka valuma-alue on 865 neliökilometriä ja pituus noin 52,7 kilometriä. Jokea säännöstellään voimatalouden tarpeisiin, ja sen vähävetiseen, noin 15 kilometrin pituiseen uomaan on rakennettu runsaasti pohjapatoja veden pinnan nostamiseksi alivirtaamakausina. Suunnitelma toteaa suoraan, että Nurmonjoen kalakannoista on melko vähän tietoa ja etteivät ne ole erityisen monipuoliset — vedenlaatu on vaelluskaloille käytännössä sopimaton. Huhdannevan purkuojan koekalastuksissa vuonna 2017 valtalajiksi vähävetisessä uomassa Hirvijärven kohdalla osoittautui ahven, ja kalatiheydet olivat kuivassa uomassa pieniä. Kalastustiedustelun mukaan yleisimmät lajit ovat nykyisin hauki ja ahven, kun taas made ja lahna — aiemmin säännöllisesti mainittuja saalislajeja — ovat vastaajien mielestä vähentyneet voimakkaasti tai hävinneet kokonaan.

Kauhavanjoki laskee Lapuanjokeen sen alaosan keskivaiheilla, valuma-alue 648 neliökilometriä ja pituus noin 44,8 kilometriä; toisin kuin Nurmonjoessa, siinä ei harjoiteta lyhytaikaissäännöstelyä. Suunnitelman mukaan Kauhavanjoki sivujokineen on koko Lapuanjoen vesistön kuormitetuinta aluetta: maatalous on intensiivistä, valuma-alueen yläosia on ojitettu laajalti, ja alueella on tehokkaasti kuivatettuja alunamaita, joiden happamat valumavedet nostavat metallipitoisuuksia. Kadmiumin ympäristölaatunormit ylittyvät joen alaosalla ja nikkelipitoisuudet ovat lähellä raja-arvoa, minkä vuoksi vedenlaatu on vain välttävää tai jopa huonoa. Kalaston tila on suunnitelmassa luonnehdittu suoraan huonoksi: kalastoon kuuluvat hauki, ahven, kiiski ja särki, made ja lahna vain satunnaisesti. Kalatalousalue esittää aloitteita Jylhäkosken voimalaitoksen vaellusesteen poistamiseksi.

Lakajoki, Kaarankajoki, Töysänjoki, Kätkänjoki ja Salonjoki — missä taimen ja harjus vielä elävät

Kuortaneenjärven alapuolisen pääuoman lisäksi luontaisesti lisääntyvää taimenta ja paikoin myös harjusta tavataan suunnitelman mukaan viidessä Lapuanjoen keskisuuressa sivujoessa. Haarajärvestä alkava, noin 37 kilometrin pituinen Lakajoki on uomaltaan varsin luonnontilainen mutta maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormittama; siinä esiintyy taimenta ja alaosilla myös harjusta, ja vanhaa myllypatoa on kunnostettu niin, että se mahdollistaa ainakin ylivirtaamilla kalan nousun padon yläpuolelle. Kaarankajärvestä lähtevään, 23,8 kilometrin pituiseen Kaarankajokeen taimenta istutettiin jo 1960-luvulla, ja istutuksia on jatkettu koeluonteisesti Kuortaneen kalastusseuran ja ELY-keskuksen toimesta.

Töysänjoessa koskialueet ovat suurimmaksi osaksi kokonaan tai osittain perattuja, ja Akonkosken sekä Marttilan pato ynnä Kallenkosken pohjapadot toimivat nousuesteinä — silti koekalastukset osoittavat joessa luontaisesti lisääntyvän harjus- ja taimenkannan. Lehtimäen Kätkänjärvestä alkavassa, 33,8 kilometrin Kätkänjoessa esiintyy luontainen taimenkanta sekä haukea, ahventa, särkeä, salakkaa, lahnaa, madetta, kiiskeä ja kivisimppua. Löyänjärvestä lähtevässä Salonjoessa taimenkanta on suunnitelman mukaan vahva, ja sen lisäksi joessa tavataan kivisimppua, madetta, särkeä, salakkaa, haukea ja puronahkiaista; jokeen ei istuteta kirjolohta eikä muitakaan lajeja, jotta alkuperäinen taimenkanta säilyy sekoittumattomana.

Yhtä kalataloudellisesti arvokasta jokea on menetetty jo aiemmin: latvavesillä sijaitseva, Virtain kaupungin puolelta alkava Pahajoki oli ekologisilta laatutekijöiltään erinomaisessa tilassa, mutta sen kalataloudellista arvoa pidetään suunnitelmassa nykyään olemattomana. Vuoden 2002 koekalastuksissa Ikkalanmäen ja Martinkosken koskilta valtalajiksi osoittautui kivisimppu, ja vuoden 2010 sähkökoekalastuksessa Martinkoskesta ei saatu saalista lainkaan. Ongelmina ovat kesäaikainen veden vähyys sekä Ikkalansillan ja Martinkosken padot, jotka muodostavat selkeän nousuesteen.

220 pientä järveä — rehevyyttä, humusta ja paikoin happamoitumista

Kuortaneenjärven, Kuorasjärven ja Hirvijärven lisäksi Lapuanjoen kalatalousalueella on kaikkiaan noin 220 järveä, ja käyttö- ja hoitosuunnitelma kuvaa niistä erikseen 33 pienempää kohdetta osakaskuntien ja kalastusseurojen omien tietojen sekä vedenlaaturekisterien perusteella. Suurin osa niistä on humuspitoisia ja rehevöityneitä latvavesiä, joissa hauki ja ahven lisääntyvät hyvin ja särkikalojen osuus on korkea.

Kuortaneen itäosassa sijaitsevan Kaarankajärven pH-arvo on ollut alhainen, 4,8–5,9, ja puskurointikyky pieni — järvi on suunnitelman mukaan altis happamoitumiselle, vaikka täydellistä happikatoa ei ole havaittu. Kalastoon kuuluvat hauki, ahven, kiiski, särki, lahna ja made; järveen on istutettu myös siikaa ja kuhaa, mutta luontaista lisääntymistä ei ole havaittu. Erittäin matala Jääskänjärvi on niin ikään ruskeavetinen — väriluku on ollut 2010-luvulla keskimäärin 184 mg Pt/l ja klorofylli-a-pitoisuus 24 mikrogrammaa litrassa — mutta kalastusseuran hoitokalastuksen ansiosta kalaston tila on hyvä, ja kuhan luontainen lisääntyminen on parantunut istutusten jälkeen. Autionselällä siikaa on istutettu peräti kolmella eri kannalla — Säkylän Pyhäjärven, Rautalammin plankton- ja venäläisperäisellä Peled-siialla — koska luontainen lisääntyminen vaatisi särkikalojen voimakasta poistoa eikä ole onnistunut.

Vaelluskalat ja koko vesistön tavoitetila

Käyttö- ja hoitosuunnitelman 12. luku asettaa koko kalatalousalueelle yhden ylätavoitteen: taimenen häviämisuhan poistamisen ja elinvoimaiset taimenkannat koko alueella, palauttamalla luonnonvarainen lisääntyminen ja vaellusmahdollisuudet. Suunnitelman mukaan lohen ja meritaimenen ensisijaiset lisääntymis- ja poikasalueet tulisivat todennäköisesti olemaan juuri Lapuanjoessa, ja merivaelluksen mahdollistaminen lohelle, taimenelle, siialle ja nahkiaiselle koko joessa on nimetty ensisijaiseksi tavoitteeksi. Istutuksissa käytetään ensisijaisesti paikallisia kantoja: taimenella omaa Lapuanjoen kantaa (toissijaisesti Isojoen tai Rautalammin reitin kantaa), harjuksella Iijoen kantaa virtavesiin ja kuhalla eteläistä kantaa, kun taas kirjolohta istutetaan vain vakiintuneisiin kohteisiin ja ankeriasta vesistöihin, joista on alasvaellusyhteys mereen.

Suunnitelma nimeää kalataloudellisesti merkittäviksi alueiksi Kuortaneenjärven, Kuorasjärven, Hirvijärven ja Lapuanjoen pääuoman, ja samat neljä ovat myös kalastusmatkailuun parhaiten soveltuvia kohteita. Kaupalliseen kalastukseen sopivat suunnitelman mukaan vain Kuortaneenjärvi ja Kuorasjärvi, joissa se perustuu särkikalojen pyyntiin rysillä, katiskoilla ja nuotalla. Vaelluskalavesistöiksi on nimetty Lapuanjoen pääuoma sivu-uomineen — mukaan lukien Kätkänjärven, Ponnenjärven ja Hakojärven väliset vesireitit Lapuanjokeen — eli juuri ne pienet joet, joissa taimenta ja harjusta yhä esiintyy.

Usein kysyttyä Lapuanjoesta