Etusivu › Kalavedet › Pihlajavesi
Kalavedet · Etelä-Savo
Pihlajavesi — kalakannat ja saalistilastot
Pihlajavesi on Saimaan pohjoisosan laaja vesistö Savonlinnan seudulla, jonka kalatalousalue kattaa lähes 79 000 hehtaaria vettä. Tällä sivulla on se, mitä alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: kalastuspäivät ja saaliit, istutusmäärät sekä saimaannorpan ja lohikalojen takia asetetut rajoitukset.
Pikavastaus
Pihlajavedellä harjoitettiin vuonna 2009 viehekalastusta 45 678 pyyntipäivää, mikä teki siitä Etelä-Savon suosituimman viehekalastusalueen. Vuosien 2014–2015 selvityksessä alueen vapaa-ajankalastajat saivat verkoilla runsaat 86 000 kiloa kalaa ja uistimella lisää noin 39 000 kiloa — hauki, kuha ja ahven olivat yleisimmät saalislajit. Kaupallisia kalastajia alueella on 20–30 vuosittain, ja he pyytävät muikkua pääosin trooleilla ja nuotalla: kokonaissaalis on ollut suurimmillaan reilusti yli 200 000 kiloa vuodessa. Kuhaa on istutettu alueelle eniten, 40 000–217 000 poikasta vuodessa, mutta järvitaimenella ja -lohella ei nykyisin ole merkittäviä luonnollisia lisääntymisalueita — molemmat ovat käytännössä kokonaan istutusten varassa.
| Vesistö | Pihlajaveden kalatalousalue, Saimaan pohjoisosa Savonlinnan seudulla; vesipinta-ala n. 79 000 ha, noin 550 vesialueen omistajaa |
|---|---|
| Viehekalastus 2009 (Suomi kalastaa) | 45 678 pyyntipäivää — Etelä-Savon suosituin viehekalastusalue |
| Vapaa-ajan verkkosaalis 2014–2015 | n. 86 000 kg; siika 2 521 kg, järvitaimen 948 kg, järvilohi 519 kg — verkkosaalis 1,68 kg/ha |
| Vapaa-ajan uistinsaalis 2014–2015 | n. 39 000 kg; hauki yleisin saalislaji, järvilohta n. 2 500 kg, taimenta n. 900 kg |
| Kaupallisen kalastuksen kokonaissaalis | suurimmillaan reilusti yli 200 000 kg/vuosi; valtaosa muikkua ja hottamuikkua, kuha toiseksi merkittävin |
| Kuhaistutukset 2010–2020 | 40 000–217 000 poikasta/vuosi, istutusmäärä nyt laskussa |
| Alamitat | koho- ja välivesiverkkojen alin solmuväli 80 mm (alle 22 mm muikkuverkot sallittu); istutetulle taimenelle 50 cm, järvilohelle 60 cm |
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Kalastus Pihlajavedellä on Etelä-Savon vilkkainta
Pihlajaveden kalatalousalue ulottuu Saimaan pohjoisosan Pihlajaveden-Kokonselän ja erillisen Kyrsyänjärven-Tuusjärven valuma-alueelle, ja alueen vesipinta-ala on yhteensä lähes 79 000 hehtaaria. Vesialueen omistajia on noin 550, ja käyttö- ja hoitosuunnitelma on laadittu vuosiksi 2022–2031.
Viimeisin koko maan kattava Suomi kalastaa -tutkimus on vuodelta 2009 (Seppänen ym. 2011), ja sen mukaan Pihlajavedellä harjoitettiin viehekalastusta 45 678 pyyntipäivää — eniten koko Etelä-Savon kalastusalueista. Samana vuonna onginnalla ja pilkinnällä jokamiehenoikeudella kertyi 59 996 pyyntipäivää ja muulla kalastuksella omistajan luvalla peräti 76 822 pyyntipäivää; verkko- ja katiskakalastus sekä onginta ja pilkintä olivat tuolloin suosituimmat kalastusmuodot.
Tarkempi, vuosien 2014–2015 vapaa-ajankalastusselvitys (Kolari ym. 2018) käsitteli Pihlajavettä omana norppa-alueenaan (tutkimusalue 8). Sen mukaan verkkokalastus oli edelleen suosituinta — Pihlajavesi oli jopa koko Saimaan alueen suosituin verkkokalastusalue kalastuspäivien kokonaismäärässä, ja yleisimpiä olivat alle 60 millimetrin verkot — mutta verkkokalastus oli selvityksen mukaan vähenemässä norpan takia asetettujen rajoitusten ja kalastajien ikääntymisen vuoksi. Uistinkalastuksen pyyntipäiviä kertyi hieman yli 100 000 ja pilkki- ja onkikalastusvuorokausia noin 50 000. Vuoden 2019 valtakunnallisessa viehekalastusselvityksessä (Eskelinen & Mikkola 2019) alueen viehekalastuspäiviksi arvioitiin 74 996 kappaletta 99 vastauksen perusteella; "muun viehekalastuksen" osalta vastauksia saatiin vain viisi, joten suunnitelma toteaa otannan liian pieneksi luotettavaksi arvioksi.
Saaliit — muikku ja hauki kärjessä, kuha nousussa
Vuosien 2014–2015 selvityksessä (Kolari ym. 2018) Pihlajaveden vapaa-ajankalastajien verkkosaalis oli runsaat 86 000 kiloa, mikä vastaa 1,68 kilon hehtaarisaalista. Yleisimpiä saalislajeja olivat muikku, hauki, kuha ja ahven; lohikaloista verkoilla saatiin siikaa 2 521 kiloa, järvitaimenta 948 kiloa ja järvilohta 519 kiloa. Muikkusaalis oli noin 0,5 kiloa hehtaarilta.
Uistinkalastajat saivat samalla ajanjaksolla saalista yhteensä runsaat 39 000 kiloa, ja selvästi yleisin saalislaji oli hauki, toiseksi ahven ja kolmanneksi kuha; järvilohta saatiin hieman alle 2 500 kiloa ja taimenta noin 900 kiloa. Katiskoilla ja muilla pyydyksillä vapaa-ajankalastajat saivat runsaat 47 000 kiloa, josta ahvenen osuus oli noin 27 500 kiloa, särkikalojen reilut 8 000 kiloa ja hauen noin 7 500 kiloa.
Kaupallista kalastusta harjoitetaan alueella runsaasti — vuosina 2015–2020 saalisilmoituksen on jättänyt 20–30 kalastajaa vuodessa, ja trooleja on ollut 10–14 kappaletta. Kaupallisten kalastajien LUKE:lle ilmoittama kokonaissaalis on ollut viime vuosina suurimmillaan reilusti yli 200 000 kiloa, josta valtaosa on muikkua ja niin sanottua hottamuikkua. Kuha on toiseksi merkittävin kaupallisen kalastuksen saalislaji, ja sekä särjen että lahnan kaupallinen pyynti on lisääntynyt viime vuosina. Vuonna 2020 kaupallisten kalastajien ilmoittama saalis oli muun muassa 157 356 kiloa muikkua, 11 497 kiloa hottaa, 7 439 kiloa kuhaa, 2 038 kiloa lahnaa, 1 727 kiloa särkeä ja 828 kiloa mateita.
Istutukset: kuha ja siika vaihtelevat, lohikalat Vuoksen kantaa
Pihlajaveden kalatalousalueelle on istutusrekisterin mukaan tehty vuosina 2010–2020 istutuksia reilusti yli sataan eri vesistöön. Lukumääräisesti eniten on istutettu kuhaa ja siikaa: kuhapoikasten vuosittainen määrä on vaihdellut noin 40 000:sta 217 000:een kappaleeseen, ja istutusmäärä näyttää tällä hetkellä olevan laskussa. Siikaa — pääosin planktonsiikaa — on istutettu 16 000–64 000 kappaletta vuodessa, ja se on ohjattu pääosin alueen pienempiin vesiin.
Järvitaimenta on istutettu järvialueille pääosin kaksikesäisinä–kaksivuotiaina poikasina, pääosin Pihlajaveden alueelle. Järvilohta on istutettu enimmillään noin 8 000 kappaletta vuodessa 2010-luvulla, mutta vuoden 2015 jälkeen istutuksia ei ole tehty, koska poikasia ei ole ollut riittävästi saatavilla. Molemmat lohikalat istutetaan suunnitelman mukaan Vuoksen kantaa olevina, ja ne ovat käytännössä kokonaan istutusten varassa — luontaista lisääntymistä voisi tapahtua käytännössä vain kunnostetuilla koskikohteilla.
Harjusta on istutettu alueelle lähes joka vuosi, määrän vaihdellessa reilusta tuhannesta 11 500 poikaseen vuodessa. Istutukset ovat kuitenkin hiipuneet, koska valtion kalanviljely ei enää tuota Puruveden kantaa olevia poikasia luonnonravintolammikkokasvattajille jatkokasvatettaviksi, ja poikasten kysyntä on ylittänyt tarjonnan. Muista lajeista alueelle on istutettu satunnaisesti nieriää, kirjolohta ja ankeriaita.
Suunnitelman istutusohjeen mukaan kuhaa suositellaan istutettavaksi 10–20 kappaletta hehtaarille yksikesäisillä poikasilla, ja reheviin vesiin 20–50 kappaletta hehtaarille; tiheys voi olla lähes kaksinkertainen, jos istutetaan vain muutaman vuoden välein tai vesistössä on runsaasti haukea. Harjukselle suositellaan 1–3 kappaletta sadalle neliömetrille tunnetuille lisääntymis- ja elinalueille 0–3 metrin syvyyteen, ja taimen- sekä lohi-istukkaiden tulee olla Vuoksen kantaa.
Uhanalaiset lohikalat ja saimaannorppa rajoittavat kalastusta
Pihlajaveden kalatalousalueella ei nykyisellään ole merkittäviä järvitaimenen luonnollisia lisääntymisalueita — alueella liikkuvat taimenet ovat pääosin istutettuja. Rasvaevälliset järvilohet ja taimenet on rauhoitettu kaikelta kalastukselta ympäri vuoden, ja alue kuuluu järvilohen syönnösvaellusalueeseen, jossa myös rasvaeväleikattujen järvilohien kalastus on kielletty 1.6.–31.8. Alamittaisten lohikalojen suojelemiseksi Pihlajavedelle on asetettu koho- ja välivesiverkkojen alimmaksi sallituksi solmuväliksi 80 millimetriä (alle 22 millimetrin muikkuverkot sallitaan edelleen). Kalastusta varten istutetuille taimenille riittää kalastuslain mukainen 50 senttimetrin alamitta ja järvilohille 60 senttimetrin alamitta, koska luonnossa syntyneet ja lisääntymiseen istutetut yksilöt on jo rauhoitettu kokonaan.
Hankkeessa "Saimaan uhanalaiset lohikalat" on esitetty, että Kommersalmen ja Vekaransalmen alueille voitaisiin tarvittaessa asettaa verkkokalastusrajoituksia — Vekaransalmella mahdollisesti 1.7.–31.8. — lohikalojen liikkumisen helpottamiseksi, mutta suunnitelman mukaan näiden alueiden tarvetta tarkastellaan vielä yhdessä vesialueiden omistajien kanssa, eivätkä ne siis ole vielä voimassa olevia rajoituksia. Samoin harjuksen suojelemiseksi on esitetty mahdollista rajoitusaluetta Tuohi-Liistonsaaren alueelle; siellä oli aiemmin voimassa ollut rauhoitusalue vuoteen 2019 saakka.
Pihlajaveden alue on lähes kokonaan saimaannorpan keskeistä elinaluetta. Norpan suojelemiseksi on kielletty muun muassa pitkäsiiman, riimuverkon, päältä suljetun rysän sekä alle 60 millimetrin, yli 0,17 millimetriä paksusta yksisäikeisestä langasta tehdyn verkon käyttö ympäri vuoden. Lisäksi norpan poikasten keskeisillä elinalueilla verkkokalastus on kielletty vuosittain 15.4.–30.6., ja muikkuverkkojen osalta kielto päättyy jo 20.6. Suunnitelma toteaa, että aiemmin voimassa olleilla rajoituksilla on päästy norpansuojelussa ennakko-odotukset ylittäviin tuloksiin, eikä tosiasioihin perustuvaa tarvetta rajoitusten tiukentamiselle tällä hetkellä ole.
Ankerias ja kunnostetut koskikohteet
Ankeriasta on istutettu Pihlajaveden alueelle 2000-luvulla, ja suunnitelma esittää, että näistä istutusjärvistä poistettaisiin ankeriaan rauhoitus kokonaan tai sallittaisiin sen pyynti 1.6.–30.9. — ankeriaan pyynti vaellusesteiden takana ei suunnitelman mukaan vaaranna rauhoituksen tarkoitusta.
Etelä-Savon virtavesien kalataloudellisessa kunnostusohjelmassa (Hentinen & Hyytinen 2008) alueen maakunnallisesti arvokkaiksi koskikohteiksi on nimetty Siikakoski, Kyrsyänjoki, Tiittalankoski, Kuhakoski ja Lohnakoski; nämä kunnostettiin vuoden 2010 tienoilla. Paikallisesti arvokkaana kohteena mainitaan lisäksi Lohikoski, jonka kunnostustarpeita selvitetään edelleen yhdessä ELY-keskuksen ja paikallisten toimijoiden kanssa.
Miten näitä lukuja luetaan oikein
- Pyyntipäivät ja saaliskilot eivät ole sama asia. Suomi kalastaa 2009 -tutkimuksen 45 678 viehekalastuspäivää kertoo kalastuksen määrästä, ei saaliin painosta — sitä ei voi verrata suoraan vuosien 2014–2015 selvityksen kilomääriin.
- Vapaa-ajan ja kaupallisen kalastuksen saalisluvut on kerätty eri menetelmillä. Vapaa-ajankalastajien 86 000 kilon verkkosaalis (2014–2015) perustuu kalastustiedusteluun, kun taas kaupallisten kalastajien yli 200 000 kilon vuosisaalis perustuu LUKE:lle tehtyihin lakisääteisiin saalisilmoituksiin — nämä eivät ole keskenään suoraan vertailukelpoisia.
- Suunnitelma itse muistuttaa, että valtakunnallisiin tutkimuksiin liittyy epävarmuutta alueittain pienen otoksen vuoksi — esimerkiksi vuoden 2019 viehekalastusselvityksen "muun viehekalastuksen" luku perustui vain viiteen vastaukseen, eikä sitä suunnitelman mukaan kannata huomioida.
- Ajantasaiset kalastusrajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Pihlajavedestä
Onko Pihlajavedellä hyvä kuhakanta?
Kuhakannat ovat suunnitelman mukaan runsastuneet viime vuosien ja vuosikymmenen aikana. Kuhaa on istutettu alueelle eniten kaikista lajeista, 40 000–217 000 poikasta vuodessa 2010-luvulla, ja se on myös kaupallisen kalastuksen toiseksi merkittävin saalislaji — vuoden 2020 ilmoitettu kuhasaalis oli 7 439 kiloa.
Voiko Pihlajavedellä kalastaa verkolla saimaannorpan takia?
Kyllä, mutta rajoitetusti. Norpan poikasten keskeisillä elinalueilla verkkokalastus on kielletty joka vuosi 15.4.–30.6. (muikkuverkoilla kielto päättyy jo 20.6.), ja lisäksi tietyt pyydystyypit — kuten alle 60 mm:n yksisäikeiset verkot, riimuverkot, pitkäsiimat ja päältä suljetut rysät — ovat kiellettyjä ympäri vuoden koko alueella.
Kannattaako Pihlajavedelle istuttaa järvilohta?
Suunnitelman mukaan kyllä, jos poikasia on saatavilla — mutta juuri poikaspula on pysäyttänyt istutukset vuoden 2015 jälkeen kokonaan. Aiemmin istutusmäärä oli enimmillään noin 8 000 kappaletta vuodessa, ja järvilohi on käytännössä kokonaan istutusten varassa, koska alueella ei ole merkittävää luonnollista lisääntymistä.
Miksi harjuksen istutukset ovat vähentyneet Pihlajavedellä?
Koska valtion kalanviljely ei enää tuota Puruveden kantaa olevia harjuksen poikasia luonnonravintolammikkokasvattajille jatkokasvatettaviksi. Aiemmin istutusmäärät vaihtelivat reilusta tuhannesta 11 500 poikaseen vuodessa, mutta poikasten kysyntä on nyt suurempi kuin tarjonta.
Onko Pihlajavesi hyvä kaupallisen kalastuksen alue?
Kyllä — alueella on 20–30 saalisilmoituksen jättänyttä kaupallista kalastajaa vuosittain ja 10–14 muikkutroolia, ja kokonaissaalis on ollut suurimmillaan reilusti yli 200 000 kiloa vuodessa, valtaosin muikkua ja hottamuikkua.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Pihlajaveden kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2023–32 — Vesistöjen kuvaus ja pinta-ala s. 4; kalakantojen tila (muikku, järvilohi, taimen, kuha) s. 6; kuha- ja siikaistutusten määrät s. 6–7; taimen- ja järvilohi-istutukset s. 8–9; harjus- ja muut lajit -istutukset s. 9; vapaa-ajan kalastuksen laajuus ja pyyntipäivät 2009 s. 10; vuosien 2014–2015 kalastusselvitys ja pyydystiheydet s. 12–14; viehekalastusrasitusselvitys 2019 s. 15; kaupallinen kalastus ja kalastajamäärä s. 15–16; kaupallisten kalastajien saalistaulukko s. 16; vapaa-ajan verkko-, uistin- ja katiskasaaliit s. 16–17; rajoitusten vaikutus kalastukseen s. 17; omistajarakenne s. 18; istutusohjeet ja -tiheydet s. 22–23; kunnostetut koskikohteet s. 24; järvitaimenen ja järvilohen tila ja rajoitukset s. 24–25; Kommersalmen ja Vekaransalmen mahdolliset rajoitusalueet s. 24–25; alamitat ja solmuvälirajoitus s. 25–26; ankeriaan pyyntisuositus s. 26; harjuksen suojelu Tuohi-Liistonsaari s. 27; saimaannorpan suojelu ja kielletyt pyydykset s. 29; kalakantojen seurantasuunnitelma s. 29–30; yhteenveto uhanalaisista lajeista s. 33
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta