Etusivu › Kalavedet › Puumalan Saimaa

Kalavedet · Etelä-Savo

Puumalan Saimaa — kalakannat ja saalistilastot

Puumalan kalatalousalueen keskeisimmät vedet ovat Saimaan selkävedet Lietvesi, Haapaselkä, Naistenvesi, Katosselkä, Ristivesi, Ruokovesi, Liittokivenselkä ja Petraselkä, yhteensä 46 403 hehtaaria. Tällä sivulla on se, mitä alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: kaupallisen ja vapaa-ajankalastuksen saalistilastot, istutusmäärät sekä nieriän, järvilohen ja saimaannorpan suojelu.

Näytä Puumala ja Lietvesi kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Saimaan karu kalasto — noin 30 lajia, harvasta uutta tutkimusta

Puumalan kalatalousalueella esiintyy todennäköisesti lähes 30 eri kalalajia, mutta suunnitelma toteaa suoraan, että alueen kalakannoista on tutkittua tietoa hyvin vähän. Yleisimpiä lajeja ovat ahven, kuha, hauki, särki, muikku, lahna ja kiiski. Kirjolohi ja järvilohi esiintyvät alueella ainoastaan istutettuina, ja myös harjus, siika ja taimen ovat voimakkaasti istutuksista riippuvaisia. Puumalan Saimaan osien kalasto on karun veden kalastoa, jossa särkikalojen osuus on melko pieni.

Uhanalainen saimaannieriä esiintyy kalatalousalueella ja on rauhoitettu ympäri vuoden Puumalansalmen ja Vuoksenniskan välisellä alueella. Vuosituhannen alussa alueella tutkittiin harjuksen esiintymistä ja sille laadittiin hoitosuunnitelma, mutta harjuksen menestymisestä alueella ei ole uutta tutkittua tietoa. Alueen virtavesissä ei ole merkittävää lohikalojen luontaista lisääntymistä — nousuesteet, muun muassa Lieviskäjoella, estävät lohikalojen pääsyn lisääntymisalueille.

Kaupallinen kalastus — muikku ja hottamuikku ylivoimaisia

LUKE:n tilastoiman kaupallisen kalastuksen saalis Haapaselän, Lehmänselän, Pihlajaveden, Koskenselän, Lietveden, Kuitinselän, Tammaveden, Naistenveden ja Petranselän alueilta oli vuosina 2016–2018: ahventa 10, 160 ja 278 kiloa; haukea 178, 482 ja 382 kiloa; kuhaa 1 177, 3 389 ja 3 056 kiloa; hottamuikkua 4 010, 22 190 ja 3 650 kiloa; muikkua 27 154, 78 525 ja 49 891 kiloa; matetta 120, 207 ja 183 kiloa; lahnaa 50, 297 ja 244 kiloa; siikaa 191, 67 ja 162 kiloa. Kokonaissaalis oli näinä vuosina 33 905, 105 328 ja 58 020 kiloa — suurimmillaan siis runsaat 100 000 kiloa. Muita saalislajeja olivat kuore, taimen, järvilohi ja särki; vuonna 2016 kuoresaalis oli 1 015 kiloa, mutta muuten näiden lajien kilomääräinen saalis oli hyvin pieni.

Alueella on 4–5 I-ryhmän kaupallista kalastajaa ja muutamia II-ryhmän kalastajia. I-ryhmän kalastajat kalastavat pääasiassa muikkua troolaamalla, ja viime vuosina troolareja alueella on ollut kaksi–kolme. Suomukaloja eli kuhaa, haukea ja ahventa kalastetaan myyntiin verkoilla, ja osa kalastajista pyytää muikkua verkoilla myös kutuaikana. Isolla muikkutroolilla (paulan pituus 160 metriä, pyyntikorkeus 8–18 metriä) troolataan alueen suurilla, yli 10 metriä syvillä selkävesillä; pientroolilla (leveys 15 metriä, korkeus 5–8 metriä) voidaan kalastaa myös yli kuusi metriä syvillä alueilla. Keskeisimmät troolausalueet ovat Katosselkä, Muikkuselkä, Ummistonvesi, Haapaselkä, Kukkeistenselkä, Koskenselkä, Lehmäinselkä, Lietvesi, Liittokivenselkä ja Petranselkä — Ruokovesi sen sijaan pidetään kokonaan vapaana trooleista nieriän suojelemiseksi. Alueen rikkonaisuus huomioiden troolien määräksi suositellaan nykyistä kolmea (3) kappaletta. Jos kaupallinen kalastaja ei saa lupaa osakaskunnalta, ELY-keskuksen kautta haettavan luvan vuoden 2021 hintataso oli trooli 2 000 €, nuotta 300 €, isorysä 150 € ja pyydysyksikkö 10 € kappaleelta.

Vapaa-ajankalastus — verkko, katiska ja uistin

Suomi kalastaa -tutkimuksen mukaan Puumalan kalastusalueella harjoitettiin vuonna 2009 viehekalastusta 29 133 pyyntipäivää, mikä teki siitä kuudenneksi suosituimman viehekalastusalueen Etelä-Savon kalastusalueista. Saman vuoden tiedustelun mukaan pyyntipäiviä kertyi lisäksi onginnasta ja pilkinnästä jokamiehenoikeudella 58 077, viehekalastuksesta läänikohtaisella luvalla 20 768, ikään perustuvalla viehekalastusoikeudella 8 365, viehekalastuksesta kalaveden omistajan luvalla 14 362 ja muusta kalastuksesta omistajan luvalla 81 828. Alueella on myös oma, noin 32 000 hehtaarin virkistyskalastusalue, jonka luvan ostaa vuosittain noin 450 kalastajaa.

Tuoreempi selvitys vuosilta 2014–2015 (Kolari ym. 2018) tutki vapaa-ajankalastusta Sulkava-Puumalan ja pohjoisen Suur-Saimaan alueilla. Verkkosaalista kertyi Sulkava-Puumalan alueelta: ahventa 3 243 kg, haukea 5 168 kg, kuhaa 5 955 kg, matetta 3 520 kg, muikkua 2 231,8 kg, lahnaa 1 311 kg, siikaa 727 kg ja muita lajeja 1 606 kg. Pinta-alaan suhteutettuna verkkosaalis oli Sulkava-Puumalan alueella 1,2 kiloa hehtaarilta ja pohjoisen Suur-Saimaan alueella 1,5 kiloa hehtaarilta. Katiskapyyntivuorokausia Sulkava-Puumalan alueella kertyi 34 620. Uistinkalastajat saivat tutkimusalueelta saalista yhteensä runsaat 25 000 kiloa, ja selvästi yleisin saalislaji oli hauki; Sulkava-Puumalan alueen uistinsaalis jakautui seuraavasti: ahven 2 497 kg, hauki 5 608 kg, kuha 1 098 kg, järvilohi 490 kg, taimen 20 kg ja muut 238 kg. Uistinkalastuksen pyyntipäiviä alueelle kertyi noin 67 000, ja pilkki- ja onkikalastusvuorokausia hieman yli 30 000.

Viehekalastusrasitusta selvitettiin valtakunnallisesti vuonna 2019 (Eskelinen & Mikkola 2019): Puumalan kalatalousalueella viehekalastuspäiviä arvioitiin kertyvän 42 412, mutta vastauksia alueelta saatiin vain 87 kappaletta. Muun viehekalastuksen arviointiin saatiin niin ikään vain neljä vastausta, joten suunnitelma toteaa, että otanta on niin pieni, ettei tuloksia kannata huomioida.

Istutukset pitävät montaa lajia yllä

Istutusrekisterin mukaan entisen Puumalan kalastusalueen alueelle on vuosina 2010–2019 tehty istutuksia yli 50:een eri vesistöön. Lukumääräisesti eniten on istutettu kuhaa ja siikaa: kuhan poikasten kokonaismäärä on vaihdellut vuosittain noin 6 000:sta 100 000 kappaleeseen, ja kuhaistutukset ovat antaneet kalatalousalueen mukaan kohtuullisen hyviä tuloksia, joten kuhan kannoille ei aseteta erillisiä rajoituksia. Siikaistukkaista suurin osa on ollut planktonsiikaa; siikaa istutetaan vain niille alueille, joilla se on aiemmin menestynyt hyvin.

Järvilohta on istutettu muutamia tuhansia kappaleita vuodessa, enimmillään noin 15 000 kappaletta vuodessa 2010-luvulla — esimerkiksi vuonna 2014 istutettiin 3 660 kappaletta 3-kesäisiä järvilohia. Suunnitelmaa laadittaessa järvilohia ei ollut istutettu kolmeen vuoteen, koska poikasia ei ollut saatavilla. Harjusta on istutettu Saimaan alueelle vuosina 2010–2015 muutaman tuhannen poikasen vuosivauhtia, mutta istutukset ovat hiipuneet, koska valtion kalanviljely ei enää tuota Puruveden kantaa olevia poikasia jatkokasvatettavaksi. Tunnettuja harjusalueita on Lietvedellä, Haapaselällä, Liittokivenselällä ja Hälinvirrassa; istutuksissa on käytetty Puruveden tai Etelä-Saimaan kantaa, mutta koska tätä kantaa ei juuri enää viljellä, jatkossa voidaan käyttää myös muita kantoja.

Nieriää on istutettu kannan vahvistamiseksi ja kompensoimaan emokalapyynnissä kalastettuja kaloja: aiemmin 1–2-vuotiailla poikasilla, mutta vuodesta 2016 alkaen vastakuoriutuneilla poikasilla, joita on istutettu 50 000–100 000 kappaletta vuodessa. Puumalansalmen alapuolelle tehtävät nieriäistutukset ylläpitävät kantaa, yläpuolelle voidaan istuttaa myös kalastuksen tarpeisiin. Virtavesiin istutetaan pääosin taimenta tukemaan luontaista lisääntymistä, ja istutuksia tehdään vain kunnostettuihin kohteisiin silmäpisteastemädillä tai 2-vuotiailla poikasilla; pyyntikokoisia, rasvaeväleikattuja taimenia voidaan istuttaa myös suoraan kalastuksen tarpeisiin.

Nieriä ja järvilohi — uhanalaiset lohikalat

Nieriä on kokonaan rauhoitettu Puumalansalmen alapuolisissa vesissä — yli puolella koko kalatalousalueesta. Tuoreimmassa tutkimuksessa (Kolari & Hirvonen 2018) nieriöitä saatiin saaliiksi Ruokovedeltä ja Lehtisenselältä; jälkimmäinen kuuluu naapurin Mikkeli-Luonterin kalatalousalueeseen. Nieriäsaaliit olivat heikentyneet aiempiin koekalastuksiin verrattuna. Ruokovedeltä saadut nieriät olivat pääosin peräisin istutuksista, mutta saaliissa oli myös kolme luonnossa syntynyttä nieriää; istukkaat olivat selvinneet hengissä 5–6 vuotta, joten luontainen lisääntyminen alueella on mahdollista, vaikka siitä ei ole vielä selvää näyttöä. Eniten nieriähavaintoja on tehty juuri Ruokovedeltä, jonne tehdään valtion varoin nieriän poikasistutuksia myös jatkossa. Ruokovedellä on tiedossa olevia nieriän lisääntymisalueita, joilla verkkokalastus on kielletty 1.9.–30.11.; alueelle ei myöskään suositella myönnettäväksi troolauslupia, mikä vähentää nieriän sivusaaliskuolleisuutta. Mikäli nieriän ympärivuotinen rauhoitus joskus poistetaan, alamitaksi on suunniteltu 70 senttiä Puumalansalmen alapuolisilla vesialueilla.

Järvilohella ei nykyisellään ole Puumalan kalatalousalueella merkittäviä lisääntymisalueita, ja liikkuvat kalat ovat pääosin kalastusta varten istutettuja. Jos esimerkiksi Lieviskäjoelle saadaan kunnostettua kutualueita ja niille ilmenee luontaista lisääntymistä, joen suulle voidaan tehdä kalastusrajoitusalue yhteistyössä vesialueiden omistajien kanssa. Rasvaevälliset eli luonnossa syntyneet järvilohet ja -taimenet on rauhoitettu kaikelta kalastukselta ympäri vuoden, ja koko Puumalan kalatalousalue kuuluu järvilohen syönnösvaellusalueeseen, jossa kaikkien järvilohien kalastus on kielletty 1.6.–31.8. "Saimaan uhanalaiset lohikalat" -hankkeessa arvioitiin, että Hampunsalmen alueella — Puumalan ja Mikkeli-Luonterin kalatalousalueiden rajalla — olisi tarpeen rajoittaa verkkokalastusta lohikalojen liikkumisen helpottamiseksi; jos Mikkeli-Luonteri suostuu, pyydyskalastus kielletään 100 metrin matkalta syväväylän molemmin puolin Hampunsalmessa.

Alamittaisten lohikalojen suojelemiseksi koho- ja välivesiverkkojen alin sallittu solmuväli on koko kalatalousalueella 80 millimetriä (poikkeuksena alle 22 mm:n muikkuverkot). Koska luonnossa syntyneet ja lisääntymistarkoitukseen istutetut järvilohet ja taimenet on jo rauhoitettu, niiden yleiset alamitat pidetään kalastuslain mukaisina — kalastusta varten istutetulle taimenelle 50 senttiä ja järvilohelle 60 senttiä on suunnitelman mukaan riittävä. Kuhan lisääntymismahdollisuuden turvaamiseksi ja alamittaisten lohikalojen suojelemiseksi yli kahdeksan metriä syvillä vesialueilla on lisäksi kielletty kalastaminen alle 55 mm:n verkoilla, paitsi alle 22 mm:n muikkuverkoilla.

Saimaannorppa säätelee koko alueen kalastusta

Puumalan kalatalousalueen vedet ovat lähes kokonaan saimaannorpan keskeistä elinaluetta, joilla on voimassa ympärivuotisia kalastusrajoituksia. Kiellettyjä pyydyksiä ovat muun muassa pitkäsiima, riimuverkko, monisäikeisestä tai -kuituisesta langasta tehty verkko, avoveden aikana molemmista päistä ankkuroimaton verkko, päältä suljettu rysä sekä katiska tai merta, jonka nielu on leveydeltään tai venytettynä yli 150 millimetriä. Lisäksi saimaannorpan poikasten keskeisillä elinalueilla verkkokalastus on kielletty vuosittain 15.4.–30.6., muikkuverkot kuitenkin vain 15.4.–20.6. Suunnitelman mukaan nykyiset rajoitukset ovat voimassa 14.4.2026 asti, ja niillä on aiemmin päästy hyviin tuloksiin norpansuojelussa.

Usein kysyttyä Puumalan Saimaasta