Etusivu › Kalavedet › Rautalammin reitti
Kalavedet · Pohjois-Savo ja Keski-Suomi
Rautalammin reitti — kalakannat ja saalistilastot
Rautalammin reitti on sisävesiemme suurin vapaana virtaava ja säännöstelemätön reittivesi, ja sen taimenkanta on maamme eniten istutuksiin käytetty. Tällä sivulla on se, mitä kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: koskilta mitatut poikastiheydet ja kutupesämäärät, osakaskuntien arviot kalakantojen tilasta sekä ne säätelytoimet, joita suunnitelma esittää ELY-keskukselle.
Pikavastaus
Kalatalousalueen vesipinta-ala on 81 181 hehtaaria ja reitillä on pituutta noin 250 kilometriä; pääreitti on ollut lähes esteetön vaelluskaloille vähintään neljäkymmentä vuotta. Kuha-, ahven- ja haukikannat ovat suunnitelman mukaan runsaat, mutta villi järvitaimen on lähes kokonaan hävinnyt: reitin yläosan koskilla poikastiheys on keskimäärin 5 yksilöä sadalla neliömetrillä, kun suunnitelman keskitasoisena pitämä tavoite on 20–40 yksilöä. Suunnitelma esittää ELY-keskukselle kuhan alamitaksi 45 senttiä, harjukselle 40 senttiä ja 31–54 millin solmuvälirajoitusta keskusjärville.
| Vesistö | Rautalammin reitti Nilakkajärven luusuasta Korholankosken alle: mm. Konnevesi, Niinivesi, Iisvesi, Rasvanki, Virmasvesi, Vesantojärvi, Hankavesi ja Koskelovesi |
|---|---|
| Kalatalousalueen vesipinta-ala | 81 181 ha, alue ulottuu 13 kunnan alueelle |
| Runsaat kannat | kuha, ahven ja hauki — suunnitelma toteaa nämä kannat runsaiksi |
| Heikoin kanta | villi järvitaimen — lähes kokonaan hävinnyt, poikastiheys reitin yläosalla keskimäärin 5 yksilöä/100 m² |
| Suurin järvi | Konnevesi: Etelä-Konnevesi noin 12 100 ha (keskisyvyys 12,5 m), Pohjois-Konnevesi noin 6 600 ha (keskisyvyys noin 7,5 m) |
| Aineisto | Rautalammin reitin kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2022–2031; osakaskuntakysely 2020 (39 vastausta 90 lähetetystä), kutupesälaskennat, sähkökoekalastukset ja merkintätutkimukset |
Näytä Konnevesi ja Rautalampi kartalla
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Mikä reitti tämä on
Kalatalousalue ulottuu Nilakkajärven luusuasta Korholankosken alle ja kaikkiaan 13 kunnan alueelle; vesipinta-alaa on 81 181 hehtaaria. Suunnitelma kuvaa Rautalammin reitin sisävesiemme suurimmaksi vapaana virtaavaksi ja säännöstelemättömäksi reittivedeksi: pituutta noin 250 kilometriä, kaikki pääuoman kosket kunnostettu ja pääreitti lähes esteetön vaelluskaloille vähintään neljänkymmenen vuoden ajan. Ekologinen tila on kauttaaltaan erinomainen tai hyvä. Tärkeimmiksi kalastettaviksi lajeiksi suunnitelma nimeää muikun, ahvenen, kuhan, siian, hauen, taimenen, lahnan ja mateen, ja toteaa kuha-, ahven- ja haukikannat runsaiksi.
⚠️ Koskipinta-alasta suunnitelmassa on kaksi lukua: reitin koskien ja virtojen yhteispinta-alaksi ilmoitetaan 44 hehtaaria, mutta koskiluvussa todetaan, että näistä 13 on tällä kalatalousalueella ja niiden yhteispinta-ala on noin 30 hehtaaria. Suunnitelma ei selitä eroa.
Taimen — reitin tunnusmerkki, jonka villi kanta on lähes hävinnyt
Suunnitelma kertoo reitin olleen kuuluisa hyvästä taimenkannastaan ja runsaista saaliistaan 1500-luvulta lähtien, ja taimenen eläneen pääväylän kaikissa koskissa kookkaimpien yksilöiden ollessa lähes 15 kilon painoisia. Luonnonvaraisen kannan jyrkin taantuminen tapahtui 1970-luvulla, ja 1990-luvun puolivälissä luontainen lisääntyminen havaittiin ainakin paikoin lähes loppuneeksi. Syiksi suunnitelma nimeää patoamiset, vesien likaantumisen ja koskialueiden voimakkaat ruoppaukset, ja arvioi tehostuneen kalastuksen vaikuttaneen romahdukseen.
Virtavesiä käsittelevässä luvussa suunnitelma kuitenkin toteaa, ettei reitin koskia ole padottu eikä patoaminen siksi voi olla syynä järvitaimenen katoamiseen — kaksi kohtaa painottavat siis eri syitä. Reittiä pidetään koko eteläisen Suomen merkittävimpänä vaeltavan järvitaimenen elinalueena, ja Rautalammin reitin taimen on maassamme eniten istutuksiin käytetty taimenkanta. Kannan perinnöllinen tila on kuitenkin heikko: täysin puhtaita alkuperäisiä Rautalammin reitin taimenkantoja ei enää ole. Ks. taimenen lajisivu.
Mitä koskilta on mitattu
Taimenen poikastiheys on reitin yläosalla keskimäärin 5 yksilöä sadalla neliömetrillä, ja suunnitelma asettaa sen rinnalle vertailukohdan: Kuusamon Kitkajoessa poikastiheys oli keskimäärin 43 yksilöä/100 m² vuosina 1987–1994. Korkeimmat mitatut luvut ovat reitin alaosan koskilta, joita suunnitelma luonnehtii koko reitin parhaimmistoksi: vuosina 1996–2012 kesänvanhojen poikasten tiheys oli Simunankoskella keskimäärin 35, Siikakoskella 21 ja Kellankoskella 12 yksilöä/100 m².
Tavoitetaso on tätä korkeampi: taimenta tai sen mätiä ei pitäisi 2020-luvun lopulla tarvita koskiin lainkaan, vaan luontaisen kutukannan tulisi ylläpitää keskitasoista 20–40 yksilön poikastiheyttä sadalla neliömetrillä. Mäti-istutuksia esitetään kohteisiin, joissa poikastiheys on syys–lokakuun sähkökoekalastuksella arvioituna jatkuvasti alle 10 yksilöä/100 m².
Äyskoskelta löytyi 26 ja Tyyrinvirralta 27 kutupesää vuonna 2012, kun kosket tarkastettiin osittain. Konneveden alapuolella olevista neljästä ylimmästä koskesta on kahlaamalla löytynyt 2000-luvulla yleensä 0–10 pesää koskea kohti, eniten Siikakoskesta; koska suurten koskien keskiuomaa ei yleensä pystytä kahlaamaan, osa pesistä jäänee laskematta. Kudulla käyneiden naaraiden lukumäärän arvioidaan olleen Siikakoskella vuosittain 10–30 yksilöä ja muilla koskilla vähemmän. Koskipinta-alaa, jossa yksikesäiset poikaset viihtyvät, on koko reitillä 7,3 hehtaaria.
Merkintätutkimuksissa kalatalousalueen alemmissa koskissa kaloista noin 60 prosenttia oli villejä ja 40 prosenttia villiintyneitä istukkaita, ja merkittyjen kalojen pituus oli 20–65 senttiä. Palautuksia saatiin merkintäkoskista ennen järvivaellusta 329 ja järviltä 56 kappaletta, ja 70 prosenttia järvipalautuksista tuli yläpuolisesta Konnevedestä — yli puolet Konnevedelle pyrkivistä taimenista pyydystettiin heti Siikakosken yläpuolelta ja Mieronvirrasta. Yhtään palautusta ei saatu kaloista, jotka olisivat palanneet järvivaellukselta koskiin kudulle.
Kuha — heikoista kannoista runsaisiin
Vielä 90-luvun alussa kuhakannat olivat suunnitelman mukaan Nilakkajärveä lukuun ottamatta huonot, ja kuhan viljely ja istuttaminen aloitettiin reitillä 90-luvulla. Nyt kuhakannat ovat poikkeuksetta vahvistuneet alueen keskusjärvissä runsaiksi. Suunnitelma toteaa, että kuhaistutusten merkitystä on vaikea selvittää, koska alueella ei ole tehty tutkimusta juuri tästä asiasta; istutusten suurimman merkityksen arvioidaan olleen heikon kannan vahvistamisessa huonon emokalatilanteen aikana ja viileinä kesinä, jolloin luontainen lisääntyminen ei onnistu. Nykytilannetta selitetään sillä, että lämpimiä kesiä on ilmaston lämmetessä usein ja että kalastusrajoitusten ansiosta yhä useampi emokuha pääsee lisääntymään.
Osakaskuntakyselyssä kuhakannat arvioitiin vähintään hyviksi Niinivedellä, Vesantojärvellä, Koskelovedellä, Iisvedellä ja Hankavedellä. Vuoden 2010 jälkeen tapahtunut paraneminen kirjataan näistä Niinivedelle, Vesantojärvelle ja Iisvedelle; Koskelovedeltä ja Hankavedeltä suunnitelma kertoo vain nykytilan. Konnevesi on poikkeus — siellä kuha luettiin kohtalaista huonommassa tilassa oleviin lajeihin, joskin senkin nähtiin parantuneen. Ks. kuhan lajisivu.
Ahven, hauki, made ja särkikalat
Ahven ja hauki toistuvat kyselyvastauksissa vahvoina. Konnevedellä ahven-, hauki-, lahna-, made- ja muikkukannat arvioitiin kohtalaista paremmiksi, ja Iisvedellä ahven-, kuha-, lahna- ja haukikannat vähintään hyviksi ja tilaltaan parantuneiksi. Hankavedellä haukikanta arvioitiin erinomaiseksi. Osalla vesistä made arvioitiin heikoksi: Koskelovedellä made-, siika- ja särkikannat nähtiin välttävinä, ja Paasveden, Puruveden, Suontienselän ja Eteläselän alueella madekantojen katsottiin huonontuneen vuoden 2010 jälkeen, kun hauki ja särki arvioitiin hyviksi. Saaliiksi tavoitellaan suunnitelman mukaan usein isoa ahventa ja kuhaa. Ks. ahvenen, hauen, mateen, lahnan ja särjen lajisivut.
Muikku, siika ja harjus
Muikku on kaupallisen kalastuksen perinteinen pääkohde, mutta suunnitelma pitää sitä epävarmana tulonlähteenä: syiksi mainitaan kannanvaihtelu, usein ravinnoksi liian pienikokoinen muikku ja kysynnän väheneminen kaupungeissa. Kyselyssä muikkukannat arvioitiin hyviksi Niinivedellä ja Vesantojärvellä sekä kohtalaista paremmiksi Konnevedellä, mutta Hankavedellä välttäviksi tai huonoiksi.
Siika arvioitiin kyselyssä heikoksi lähes kaikilla vesillä: se luettiin kohtalaista huonommassa tilassa oleviin lajeihin Konnevedellä, välttäviin Niinivedellä ja Koskelovedellä sekä huonoihin Vesantojärvellä, ja Iisvedellä ja Rasvangissa siikakannan nähtiin huonontuneen vuoden 2010 jälkeen — Rasvanki-Virmasveden osakaskunta pitää kuitenkin oman alueensa siikakantaa kohtalaisena. Reitillä esiintyy kolme siikamuotoa: pikkusiika eli murokas, järvisiika ja planktonsiika, joista planktonsiika kutee yksinomaan virroissa. Keskusjärvissä siialla on suunnitelman mukaan voimakkaita planktonravintokilpailijoita — muikku, kuore ja pienikokoinen luontaisesti lisääntyvä järvisiika — eikä istutuksista liene keskusjärvillä saatu yhtä hyviä tuloksia kuin pienvesissä.
Harjus on kotiutettu reitille: Vuoksen kantaa oleva harjus istutettiin Simunankoskeen ja myöhemmin muihinkin pääreitin koskiin 1920-luvun alussa. Suunnitelma kutsuu sitä taimenen ohella toiseksi koskikalastuksen päälajiksi; harjuskanta on kohtalainen Äyskoskessa, ja laji esiintyy myös Nokisenkoskella, Tyyrinvirralla ja Kukertaisjoessa. Ks. muikun, siian, kuoreen ja harjuksen lajisivut.
Koskikalastuskohteet ja niiden säännöt
Osaan koskista myydään erikseen lunastettavia lupia. Äyskoski on suosittu erityiskalastuskohde, jossa saa kalastaa vain väkäsettömillä koukuilla; kosken keskiosa on varattu perhoskalastukselle ja kaksi muuta osaa uisteluun, ja taimenen ja harjuksen kalastus on pyydystä ja päästä -kalastusta. Nokisenkoskella saaliskiintiö on yksi lohikala vuorokaudessa, mutta se ei koske siikaa. Konnekoskella ei ole kalastajakiintiötä, saaliskiintiöitä eikä järjestettyä saalisseurantaa.
Siikakosken ja Hannulankosken välisillä koskilupa-alueilla siimassa saa olla enintään kolme perhoa puolen metrin välein — Siikakoskessa kaksi, ja siellä vain perhokalastus on sallittu. Vapamäärä on rajattu koskikohtaisesti, ja kaikki lohikalat paitsi kirjolohi tulee vapauttaa. Mehtiön- ja Ahvenkoskella saalisrajoitus on kolme lohikalaa vuorokaudessa. Ks. kirjolohen lajisivu ja pyydä ja päästä -opas.
Pienvedet ja kaupallinen kalastus
Keskusjärvien ulkopuolella on kartta-aineistojen perusteella yli tuhat järveä tai lampea. Koekalastusten päälajeja pienissä järvissä ovat ahven ja särki sekä toisinaan kiiski, salakka, lahna ja hauki; Iso-Lauaksesta ja Liesvedestä on saatu myös kuoretta ja muikkua.
Kaupallisia kalastajia alueella arvioidaan olevan 38, joista ryhmään I kuuluu 10 ja ryhmään II 28. Kalastus tapahtuu troolilla, talvinuotalla, isorysillä ja verkoilla, ja pääsaalislajit ovat muikku, kuha, ahven, hauki ja made. Runsas kuha- ja ahvenkanta on tuonut vakautta kalastajien talouteen, ja aiemmin vähäarvoisena pidetyn särjen kysyntä on kasvanut. Kalastuslain 13 §:n mukaisilla ELY-keskuksen luvilla troolaukselle asetetaan 100 metrin suojaetäisyys rannasta rakennetuilla alueilla, ja se kielletään kokonaan liitteessä luetelluilla alueilla.
Säätelyehdotukset ja miten lukuja luetaan
- Alamittaehdotukset ovat ehdotuksia, eivät voimassa olevia määräyksiä. Suunnitelma esittää ELY-keskukselle kuhan alamitaksi koko alueella 45 senttiä ja ylämittasuositukseksi 70 senttiä; perusteluna on, että 450 millimetrin pituudesta lähtien käytännössä kaikki kuhat ovat Virmasvedellä sukukypsiä (Puranen ym. 2019), ja työryhmä katsoo tilanteen olevan sama muilla keskusjärvillä. Harjuksen alamitaksi esitetään 40 senttiä: lähdesuositus oli 40 tai 50 senttiä, ja alempi valitaan, koska harjus on reitillä melko harvinainen eikä sillä ole juurikaan potentiaalia kasvaa 50-senttiseksi näillä leveysasteilla.
- Solmuvälisäätely on ehdotettu laajennettavaksi. Suunnitelmassa esitetään 31–54 millin solmuvälirajoitusta keskusjärvien ja Liesveden alueelle; perusteluna on vaelluskalojen luonnonkierron suojelu ja kuhan kalastuksen ohjaaminen ekologisesti kestäväksi. Vanhat kalastusalueet rajoittivat verkkoja eri tavoin: Rasvanki-Virmasveden kalastusalue on kieltänyt 28–54 millin verkot yli 5 metrin syvyydessä osalla vesistään, kun taas Niiniveden kalastusalue suositteli 28–49 millin verkkojen kieltämistä jään alla sekä Koskelo-Konneveden ja Konneveden-Kuusveden kalastusalueet 36–54 millin verkkojen kieltämistä (Koskelo-Konnevedellä pintapyynnissä 36–69 mm).
- Koskien suualueille esitetään rauhoitusalueita, joilla verkko, rysä, paunetti ja pitkäsiima sekä uistelu useammalla kuin yhdellä vavalla olisivat kiellettyjä mutta katiska ja rantanuotta sallittuja: Nokisenkoski, Tyyrinvirta, Konnekoski, väli Mieronvirralta Siikakoskelle, Liesveden luusua ja Kivisalmi.
- Kyselytulos ja työryhmän näkemys ovat vetouistelusta eri mieltä. Osakaskuntakyselyn mukaan vetouistelu on lisääntynyt vuoden 2010 jälkeen; kalatalousalueen oma kanta on päinvastainen — vetouistelu on vähentynyt viimeisen 10 vuoden aikana ja jigikalastus lisääntynyt. Ristiriita on kirjattu suunnitelmaan itseensä.
- Nämä eivät ole saalislukuja. Poikastiheys (yksilöä/100 m²), kutupesien lukumäärä ja merkkipalautukset kertovat kannan tilasta, eivät siitä paljonko vavalla tai verkolla saa kalaa — eikä niitä voi verrata muiden alueiden yksikkösaaliisiin. Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Rautalammin reitistä
Onko Rautalammin reitillä hyvä kuhakanta?
On. Käyttö- ja hoitosuunnitelma toteaa kuhakantojen vahvistuneen poikkeuksetta alueen keskusjärvissä runsaiksi, vaikka vielä 90-luvun alussa kannat olivat Nilakkajärveä lukuun ottamatta huonot. Osakaskuntakyselyssä kuhakanta arvioitiin vähintään hyväksi Niinivedellä, Iisvedellä, Vesantojärvellä, Koskelovedellä ja Hankavedellä, ja parantuneeksi vuoden 2010 jälkeen näistä Niinivedellä, Iisvedellä ja Vesantojärvellä. Konnevedellä kuha luettiin kohtalaista huonommassa tilassa oleviin lajeihin, mutta senkin nähtiin parantuneen.
Saako Rautalammin reitiltä taimenta?
Villi järvitaimen on suunnitelman mukaan lähes kokonaan hävinnyt ja suuret yksilöt ovat harvassa, vaikka reittiä pidetään koko eteläisen Suomen merkittävimpänä vaeltavan järvitaimenen elinalueena. Reitin yläosan koskilla poikastiheys on keskimäärin 5 yksilöä/100 m². Koskilupakohteissa kaikki lohikalat kirjolohta lukuun ottamatta tulee vapauttaa, ja Äyskoskella taimenen ja harjuksen kalastus on pyydystä ja päästä -kalastusta.
Mikä kuhan alamitta Rautalammin reitillä on?
Käyttö- ja hoitosuunnitelma esittää ELY-keskukselle koko alueen kuhan alamitaksi 45 senttiä ja ylämittasuositukseksi 70 senttiä. Kyse on suunnitelman ehdotuksesta, ei sen kirjaamisesta voimassa olevaksi määräykseksi — säätelytoimenpiteet vahvistetaan erillisellä päätöksellä. Perusteluna on tutkimustulos, jonka mukaan 450 millimetrin pituudesta lähtien käytännössä kaikki kuhat ovat Virmasvedellä sukukypsiä. Tarkista voimassa oleva tilanne kalastusrajoitus.fi-palvelusta.
Millä koskilla Rautalammin reitillä voi kalastaa luvalla?
Suunnitelma nimeää erikseen myytävien lupien kohteina muun muassa Äyskosken, Nokisenkosken, Konnekosken sekä Siikakosken ja Hannulankosken välille sijoittuvat Taikinaisen, Karinkosken, Ylisenkosken, Keskisenkosken ja Kellankosken. Lisäksi Mehtiön- ja Ahvenkoski ovat yleisiä lupakoskia, joilla saalisrajoitus on kolme lohikalaa vuorokaudessa. Vapa-, koukku- ja väkäsrajoitukset vaihtelevat koskittain.
Kannattaako reitin pienvesille lähteä kalaan?
Riippuu tavoitteesta. Koekalastusten perusteella pienten järvien päälajeja ovat ahven ja särki, toisinaan myös kiiski, salakka, lahna ja hauki; Iso-Lauaksesta ja Liesvedestä on saatu myös kuoretta ja muikkua. Osakaskuntakyselyn mukaan kuha- ja haukikannat ovat pienvesissä pääosin hyvät ja parantuneet vuoden 2010 jälkeen, kun taas taimenen ja muikun tila nähtiin huonona. Pienvesien luvat myyvät osakaskunnat itse, eivätkä nämä alueet kuulu reitin yhteislupiin.
Miksi taimenen poikastiheyttä verrataan Kitkajokeen?
Vertailu on suunnitelman oma. Se asettaa Rautalammin reitin yläosan keskimääräisen 5 yksilön poikastiheyden sadalla neliömetrillä rinnakkain Kuusamon Kitkajoen kanssa, jossa tiheys oli keskimäärin 43 yksilöä/100 m² vuosina 1987–1994. Suunnitelman oma tavoitetaso on 20–40 yksilöä/100 m², eli nykytila jää selvästi sen alle.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Rautalammin reitin kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2022–2031 (Pohjois-Savon kalatalouskeskus ry 2021); sivunumerot ovat PDF-sivuja — vesipinta-ala 81 181 ha, 13 kuntaa, reitin pituus 250 km, koskipinta-ala 44 ha ja koskien kunnostus s. 6; veden laatu, kuormitus ja tärkeimmät kalalajit s. 7; harjuksen kotiutus 1920-luvulla, taimenkannan tila, kaupalliset kalastajat 38/10/28 ja osakaskuntakysely 39/90 s. 8; Etelä- ja Pohjois-Konneveden pinta-alat ja keskisyvyydet s. 10; kalakantojen tila Konnevedellä ja Niinivedellä s. 13; Vesantojärvi ja Koskelovesi s. 14; Iisvesi ja Hankavesi s. 15; Rasvanki, Koskivesi, Paasvesi, Puruvesi ja Suontienselkä s. 16; taimenkannan historia ja 15 kilon yksilöt s. 17; siikamuodot ja kuhan viljelyn aloitus s. 18; kuhakantojen vahvistuminen ja kalastuksen nykytila s. 19; vetouistelun kysely- ja työryhmänäkemyksen ristiriita s. 19–20; vanhat solmuvälirajoitukset ja kaupallinen kalastus s. 20–21; troolausrajoitukset ja 100 m suojaetäisyys s. 24 ja liite 1 (s. 42); istutuslinjaukset s. 23 ja s. 26; säätelytoimenpide-ehdotukset esitetään ELY-keskukselle s. 25; koskipinta-ala 44 ha, 7,3 ha, poikastiheys 5 ja Kitkajoen 43 yks./100 m² sekä harjuksen esiintyminen s. 28; koskiluettelo, 13 koskea ja niiden yhteispinta-ala noin 30 ha sekä Äyskosken, Nokisenkosken ja Konnekosken säännöt s. 29; Mehtiön- ja Ahvenkosken 3 lohikalan saalisrajoitus, merkintätutkimus (60/40 %, 20–65 cm, 329 ja 56 palautusta, 70 %), kutupesät 26 ja 27 vuonna 2012, 0–10 pesää/koski ja 10–30 naarasta Siikakoskella s. 30; poikastiheydet 21/12/35 yks./100 m² 1996–2012 ja puroinventoinnit s. 31; tavoitetiheys 20–40 ja mäti-istutusraja alle 10 yks./100 m² s. 33; pienvedet, noin 50 osakaskuntaa ja koekalastusten lajisto s. 34–35; alamittaehdotukset 45/70/40 cm, solmuvälirajoitus 31–54 mm ja rauhoitusalueet liite 3 (s. 48)
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta