Kalavedet · Kainuu
Emäjoki — kalakannat ja saalistilastot
Emäjoen kalatalousalue kattaa Hyrynsalmen reitin alaosan ja Luvan reitin vedet Oulujoen vesistössä. Pääjärvet Hyrynjärvi, Iijärvi ja Iso-Pyhäntä on koottu Kainuun kalakannat -sivulle; tällä sivulla on se, mitä samaan käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu Emäjoen omasta kalanhoitovelvoitteesta sekä säännöstelemättömistä sivuvesistä Hyrynsalmen reitin alaosalla ja Luvan reitillä — mitatut saaliit, koekalastustulokset ja kantojen suunta sivunumeroineen.
Pikavastaus
Emäjoen kalatalousalueen 18 476,90 hehtaarin vesipinta-alasta 75 prosenttia on osakaskuntien ja 25 prosenttia valtion omistuksessa, ja koko alueen ravinnepitoisuuteen perustuva kestävän kokonaissaaliin arvio on 130–180 tonnia vuodessa — 2010-luvulla toteutunut vapaa-ajankalastuksen saalis jäi kuitenkin vain noin 104 tonniin, joten vedet ovat suunnitelman mukaan vajaasti kalastettuja. Neljästä pienemmästä osa-alueesta juuri Emäjoki saa suurimman siika- ja taimenistutusten osuuden. Hyrynsalmen reitin alaosan ja Luvan reitin säännöstelemättömillä sivuvesillä taimen ja kivisimppu ovat 16 koekalastetun puron ja joen yleisimmät lajit, mutta Mikitänjärvellä, Luvanjärvellä ja Niemelänjärvellä kuha on noussut suurimmaksi saalislajiksi 33 prosentin osuudella — ahvenen ja hauen ohi. Luvan reitin koskialueilla taas taimen ja muut lohikalat muodostavat lähes puolet koko saaliista.
| Vesistö | Emäjoen kalatalousalue: Hyrynsalmen reitin alaosan ja Luvan reitin säännöstelemättömät sivuvedet (mm. Mikitänjärvi, Luvanjärvi, Niemelänjärvi); Hyrynsalmen, Ristijärven, Kuhmon, Puolangan, Sotkamon ja Suomussalmen kunnat |
|---|---|
| Vesipinta-ala | 18 476,90 hehtaaria; osakaskunnat omistavat n. 75 %, valtio (Metsähallitus) 25 % |
| Vaellusesteet | Leppikosken, Pyhännän, Seitenoikean ja Aittokosken voimalaitospadot estävät kalan nousun Oulujärvestä Emäjokeen |
| Kestävä kokonaissaalis, koko alue | arvio 130–180 tonnia/v; toteutunut vapaa-ajankalastuksen saalis 2010-luvulla n. 104 tonnia/v — vedet vajaasti kalastettuja |
| Emäjoen oma istutusvelvoite | 56 000 planktonsiikaa ja 3 000 yli 18 cm:n järvitaimenta vuodessa, kalatalousmaksua 14 493 € |
| Yleisin laji virtavesissä | taimen ja kivisimppu, kumpikin 11:ssä 16:sta koekalastetusta purosta tai joesta (2012–2019) |
| Mikitän-, Luvan- ja Niemelänjärven saalis | n. 10 500 kg/v: kuhaa 33 %, ahventa 28 %, haukea 17 %, särkikaloja 17 % |
| Luvan reitin koskialueiden saalis | n. 1 320 kg/v: taimenta 41 %, haukea 24 %, ahventa 15 %, kuhaa 10 % — lohikalojen osuus lähes puolet |
Näytä Emäjoki, Mikitänjärvi ja Luvanjärvi kartalla
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Emäjoen kalatalousalue — säännöstelty joki kuuden kunnan vesillä
Emäjoen kalatalousalue kattaa Hyrynsalmen reitin alaosan ja Luvan reitin vedet Oulujoen vesistössä, ja sen vedet sijaitsevat Hyrynsalmen, Ristijärven, Kuhmon, Puolangan, Sotkamon ja Suomussalmen kunnissa. Kalpa-rekisterin mukainen vesipinta-ala on yhteensä 18 476,90 hehtaaria, josta osakaskunnat omistavat noin 75 prosenttia ja valtio, jota alueella hallinnoi Metsähallitus, 25 prosenttia; yli tuhannen hehtaarin vesialueita on 80 prosenttia kokonaispinta-alasta. Suomen ympäristökeskuksen luokituksen mukaan Emäjoki on voimakkaasti muutettu mutta silti hyvässä ekologisessa tilassa, samoin suurimmat järvet ja sivuvedet.
Neljä voimalaitospatoa — Leppikoski, Pyhäntä, Seitenoikea ja Aittokoski — estävät kalan kulun Oulujärvestä Emäjokeen ja edelleen Ison-Pyhännän alueelle, Luvan reitille sekä Kianta- ja Vuokkijärven reiteille. Pistekuormitusta aiheuttavat taajamien jätevedenpuhdistamot Ristijärvellä ja Hyrynsalmella sekä Nuottijoen ja Emäjoen kalankasvatuslaitokset Hyrynsalmella. Alueen suurimmat järvet Hyrynsalmen reitin alaosalla ovat Iijärvi (2 197 ha), Hyrynjärvi (1 802 ha) ja Iso-Pyhäntä (1 156 ha) — niiden kalakannat ja saalistilastot on koottu Kainuun kalakannat -sivulle. Luvan reitin suurimmat järvet ovat Mikitänjärvi (915 ha) ja Luvanjärvi (841 ha), ja juuri niitä sekä reitin virtavesiä tämä sivu käsittelee.
Emäjoen oma osuus kalanhoitovelvoitteesta
Hyrynsalmen reitin säännöstelijälle, vuonna 2020 Fortum Oyj:lle, on määrätty kalanhoitovelvoite, joka sisältää istutusvelvoitteen, kalatalousmaksun ja kalataloudellisen tarkkailuvelvoitteen. Koko reitin vuosittainen istutusvelvoite on yhteensä 661 000 vähintään 8 senttimetrin planktonsiikaa, 18 900 vähintään 18 senttimetrin järvitaimenta ja 26 400 vähintään 25 senttimetrin järvitaimenta, ja kalatalousmaksu on 40 803 euroa vuodessa.
Suunnitelma erittelee tästä velvoitteesta neljän pienemmän osa-alueen — Iso-Pyhäntä, Emäjoki, Luvanjoen alue ja Lietejoki-Uva — yhteisosuuden: niille kohdistuu 22 prosenttia planktonsiikavelvoitteesta, 35 prosenttia yli 18-senttisen taimenen velvoitteesta ja 57 prosenttia kalatalousmaksusta, loppu kohdentuu Hyrynjärvelle ja Iijärvelle. Näistä neljästä juuri Emäjoki saa suurimman yksittäisen osuuden: 56 000 planktonsiikaa, 3 000 yli 18-senttistä järvitaimenta ja 14 493 euroa kalatalousmaksua vuodessa. Velvoite on joustava istutettavien kalamäärien ja lajien suhteen sillä edellytyksellä, ettei sen rahallinen arvo muutu, ja joustoa on jo hyödynnetty istutuksissa.
Kuinka paljon Emäjoen vedet kestäisivät kalastusta
Vesistöjen ravinnepitoisuuteen perustuva arvio koko kalatalousalueen kestävästä kokonaissaaliista on 130–180 tonnia vuodessa (5,5–8,3 kg/ha/v), edellyttäen että kaikki alueen vedet olisivat kalastuksen piirissä ja kalavaroja kalastettaisiin tasapuolisesti lajien kantokyvyn mukaan. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Luonnonvarakeskuksen aineistoista arvioitu vapaa-ajankalastuksen keskimääräinen toteutunut kokonaissaalis 2010-luvulla entisellä Hyrynsalmen-Ristijärven kalastusalueella oli sen sijaan vain noin 104 tonnia vuodessa (4,7 kg/ha/v), josta pyydyskalastuksen osuus oli 57 tonnia (55 %) ja vapakalastuksen 47 tonnia (45 %).
Koska toteutunut saalis jää selvästi alle lasketun kestävyysrajan, suunnitelma toteaa kalatalousalueen vedet kokonaisuutena vajaasti kalastetuiksi. Vapaa-ajan pyydyskalastuksen suosion vähetessä kalavarannon parempi hyödyntäminen edellyttäisi suunnitelman mukaan kalastuksen lisäämistä tai tehostamista myös kaupallisen kalastuksen keinoin.
Virtavedet — taimen ja kivisimppu tavataan useimmin
Kalatalousalueen sivuvesien järvien kalastorakenteesta ei ole koekalastuksiin perustuvaa kattavaa tietoa: koekalastuksia on tehty vain Roukajärvessä ja Särkkäjärvessä, joissa molemmissa valtalaji on ahven, ja suunnitelman mukaan niiden lajistojakauma kuvannee runsaussuhteita kohtalaisen hyvin myös alueen muissa sivuvesijärvissä. Osakaskunnille vuonna 2020 tehdyn kyselyn mukaan Luvan reitin vesissä ahven- ja haukikannat ovat kohtalaisessa kunnossa, madekanta heikko mutta kuha vahva, kun taas muikku- ja siikakannat ovat heikkoja ja taimenen ja harjuksen kannat paikoitellen erittäin heikkoja. Hyrynsalmen reitin alaosan sivuvesissä ahven-, hauki- ja madekannoissa ei ole havaittu muutoksia 2010-luvun loppupuolella, kuhan, muikun ja siian tila vaihtelee järvittäin, ja taimenkanta on heikko.
Vuosina 2012–2019 sähkökoekalastettiin 16 puroa ja jokea Hyrynsalmen reitin alaosan ja Luvanjoen valuma-alueilla. Koko aineiston yleisimmät lajit olivat taimen ja kivisimppu, kumpikin havaittu 11:ssä 16:sta virtavedestä; made oli lähes yhtä yleinen (10), mutu seitsemässä ja harjus sekä ahven kumpikin viidessä. Lajirikkain kohde oli Koirajärven-Niemelänjärven alueen Kynäkoski seitsemällä lajillaan, niukimmat Seitenjärven-Hyrynjärven lähialueen Myllypuro ja Uvan alueen Sutelanjoki, joista kummastakin löytyi vain yksi laji.
Mikitänjärvi, Luvanjärvi ja Niemelänjärvi — kuha suurin saalislaji
Velvoitetarkkailun kalastustiedustelut vuosilta 2009 ja 2014 kattavat Mikitänjärven sekä Luvan- ja Niemelänjärven. Yleisimmin käytetään solmuväliltään yli 40 millimetrin verkkoja, ja vapakalastus järvillä on pääasiassa moottoriuistelua; koskialueilla kalastetaan heitto- ja perhovavoilla. Näiden kolmen järven yhteenlaskettu kokonaissaalis oli noin 10 500 kiloa, josta kuhaa 33 prosenttia, ahventa 28 prosenttia, haukea 17 prosenttia ja särkikaloja 17 prosenttia — loppu jakautui lohikalojen, mateen, muikun ja siian kesken. Hehtaarisaalis oli kuhalle 1,7 kilogrammaa, ahvenelle 1,5 kilogrammaa, hauelle 0,9 kilogrammaa ja särkikaloille niin ikään 0,9 kilogrammaa. Suunnitelma huomauttaa, ettei särjen (laskennallinen potentiaali 2,9 kg/ha) eikä ahvenen (2,1 kg/ha) saalispotentiaali ole täydessä käytössä, kun taas hauen 1 kilon hehtaarisaalista pidetään jo kestävänä tasona.
Kokonaisuutena näiden velvoitetarkkailujärvien saalis on noin 10–11 tonnia vuodessa (5–6 kg/ha), kun laskennallinen kestävän kalastuksen taso olisi noin 14 tonnia (7 kg/ha) — järvet ovat siis vajaasti kalastettuja, etenkin särkikalojen osalta. Koko 13 000 hehtaarin sivuvesialalle laskettu kestävä kokonaissaalis olisi noin 90 tonnia, josta ahvenen ja särjen osuus olisi noin 60 tonnia.
Luvan reitin koskialueilla samalta tiedustelukaudelta kokonaissaalis oli noin 1 320 kiloa, josta taimenta 41 prosenttia, haukea 24 prosenttia, ahventa 15 prosenttia, kuhaa 10 prosenttia, kirjolohta 5 prosenttia ja harjusta 3 prosenttia — luontaisten ja istutettujen lohikalojen osuus oli siis lähes puolet koko koskisaaliista. Harjuksen tavoitetilassa mainitaan erikseen kohteita, joilta on mahdollista saada säännöllisesti yli 500 gramman tai yli 40 senttimetrin harjuksia. Taimenkantojen tuntemus on suunnitelman mukaan vielä puutteellista: kartoitus perustuu pääosin vesialueen omistajilta ja vapaa-ajankalastajilta saatavaan tietoon, eikä alueen poikastuotantokyvystä ole toistaiseksi olemassa realistista arviota.
Vajaasti hyödynnetty kala ja kalastussäännöt
Suurimmalla osalla sivuvesistä ei ollut vuonna 2020 Lapin ELY-keskuksen päätöksillä vahvistettuja erityisiä kalastuskieltoja, lukuun ottamatta muutamille yksittäisille kohteille asetettua onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskieltoa. Vesialueen omistajat säätelevät kalastusta yksittäisissä virkistyskalastuskohteissa ajallisin rajoituksin ja muilla vesillä solmuvälirajoituksin ja paikkakohtaisin pyyntikielloin.
Pienikokoisen särkikalan sekä pienen ahvenen, kiisken ja kuoreen osalta tavoitteena on, ettei niiden kannat kasva ongelma-alueiksi koetuissa järvissä nykyisestä; keinoina ovat suunnitelmalliset hoitokalastukset sekä edulliset tai maksuttomat katiska- ja muut pyydysluvat, jotka kannustavat vapaa-ajankalastajia monilajiseen pyyntiin.
Miten näitä lukuja luetaan oikein
- Luvut eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Sähkökoekalastuksen lajimäärä puroa kohden, velvoitetarkkailun hehtaarisaalis ja ravinnepitoisuuteen perustuva kestävyysarvio mittaavat eri asioita eri menetelmillä.
- Hyrynjärven, Iijärven ja Ison-Pyhännän kalakannat ja saalisluvut ovat Kainuun kalakannat -sivulla — tämä sivu ei toista niitä, vaan käsittelee Emäjoen omaa velvoiteosuutta ja sivuvesiä erikseen.
- Suurimmasta osasta sivuvesien järviä ei ole ajantasaista seurantatietoa lainkaan. Vain Mikitänjärvi, Luvan- ja Niemelänjärvi sekä Luvan reitin koskialueet ovat mukana velvoitetarkkailussa; suunnitelma toteaa tämän suoraan, joten aukkoa ei voi täyttää arvauksella.
- Luvut ovat vuosien 2009–2019 viranomaisaineistoa, eivät tämän päivän tilannetta. Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Emäjoesta
Mitä kalaa Mikitänjärvestä, Luvanjärvestä ja Niemelänjärvestä saa eniten?
Kuhaa. Velvoitetarkkailun kalastustiedustelujen mukaan näiden kolmen järven noin 10 500 kilon kokonaissaaliista kuhan osuus oli 33 prosenttia, ahvenen 28 prosenttia ja hauen 17 prosenttia — kuha on siis noussut alueen suurimmaksi yksittäiseksi saalislajiksi ahvenen ja hauen ohi.
Onko Emäjoen ja Luvan reitin sivuvedet ylikalastettuja?
Päinvastoin, suunnitelman mukaan vajaasti kalastettuja. Velvoitetarkkailujärvien toteutunut saalis on noin 10–11 tonnia vuodessa, kun laskennallinen kestävä taso olisi noin 14 tonnia — etenkin särkikalojen ja ahvenen saalispotentiaalia on vielä käyttämättä. Koko kalatalousalueen tasolla toteutunut 104 tonnin vuosisaalis jää niin ikään selvästi alle 130–180 tonnin kestävyysarvion.
Miksi kalat eivät pääse Oulujärvestä Emäjokeen?
Neljä voimalaitospatoa — Leppikoski, Pyhäntä, Seitenoikea ja Aittokoski — pysäyttävät kalan nousun Oulujärvestä Emäjokeen ja edelleen Ison-Pyhännän, Luvan reitin sekä Kianta- ja Vuokkijärven reittien suuntaan.
Missä Emäjoen alueella kannattaa kalastaa taimenta tai harjusta vieheellä?
Luvan reitin koskialueilla: velvoitetarkkailun mukaan taimenen, harjuksen ja kirjolohen yhteenlaskettu osuus koskien noin 1 320 kilon vuosisaaliista oli lähes puolet, ja taimenen osuus yksinään 41 prosenttia. Osalla kohteista on mahdollista saada säännöllisesti myös yli 500 gramman tai yli 40 senttimetrin harjuksia.
Kuinka paljon Emäjoki saa omaa kalanhoitovelvoitetta?
Emäjoen osuus Hyrynsalmen reitin säännöstelijän istutusvelvoitteesta on 56 000 planktonsiikaa ja 3 000 yli 18-senttistä järvitaimenta vuodessa, ja siihen kohdistuvaa kalatalousmaksua maksetaan 14 493 euroa vuodessa — suurin yksittäinen osuus neljästä eritellystä osa-alueesta.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Ehdotus Emäjoen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaksi (2021) — kalatalousalueen sijainti, kunnat, vesipinta-ala, omistus, ekologinen tila, vaellusesteet ja pistekuormittajat sekä suurimpien järvien pinta-alat s. 4; kalanhoitovelvoite, istutusvelvoitteen ja kalatalousmaksun jako osa-alueittain (taulukko 1) s. 5; koko alueen kestävän kokonaissaaliin arvio ja toteutunut vapaa-ajankalastuksen saalis 2010-luvulla s. 6; sivuvesien kalakantojen nykytila, Roukajärven ja Särkkäjärven koekalastus sekä osakaskuntakysely 2020 s. 22; sähkökoekalastusten 2012–2019 lajiesiintyvyys virtavesittäin (taulukko 2) s. 23; Mikitän-, Luvan- ja Niemelänjärven sekä Luvan reitin koskialueiden kalastuksen nykytila, pyydykset ja hehtaarisaaliit s. 25; sivuvesien kokonaissaalisarvio ja kestävyys sekä saalisjakaumat (kuva 4) s. 26; harjuksen tavoitekoko ja toimenpiteet s. 27; taimenkantojen tuntemuksen puutteellisuus s. 28; vajaasti hyödynnetyn kalan tavoitetila ja toimenpiteet s. 29–30
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta