Etusivu › Kalavedet › Hauhon reitti
Kalavedet · Kanta-Häme
Hauhon reitti — kalakannat ja saalistilastot
Hauhon reitin kalatalousalue kattaa Hauhonselän, Ilmoilanselän, Iso-Roineen, Pyhäjärven, Kukkian, Kuohijärven, Vesijaon ja Vehkajärven sekä niitä yhdistävät virtavedet Hämeenlinnan, Pälkäneen ja Padasjoen seuduilla. Tällä sivulla on se, mitä alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: koekalastustulokset, kuhan kasvu ja alamitat sekä taimenkantojen tila alueen puroissa ja koskissa.
Pikavastaus
Hauhon reitin kymmenestä suuresta järvestä vain kaksi, Hauhonselkä ja Ilmoilanselkä, tunnetaan riittävän hyvin kalastuksensäätelypäätöksiin: molemmilla kuhan alamitta nousee 42 senttimetristä 45 senttiin vuodesta 2023 alkaen, koska kuha kasvaa nopeasti ja saavuttaa vanhan alamitan jo neljännellä tai viidennellä kasvukaudella. Muualla tieto on paljon ohuempaa — Iso-Roine on suurimmalta syvyydeltään 73 metriä yksi Suomen syvimmistä järvistä, mutta sen kalakantoja ei ole koskaan selvitetty, ja Vesijaolta ja Vehkajärveltä puuttuu kalakanta- ja kalastustieto kokonaan. Kukkia on alueen suurin järvi, mutta vuoden 2014 koekalastuksessa se osoittautui ahvenkalavaltaiseksi: petokalojen osuus biomassasta oli vain 7,91 prosenttia ja kuhaa saatiin hyvin vähän. Virtavesistä Evojoella ja Luutajoella on luontaisesti lisääntyvä taimenkanta, ja alueen selvästi suosituin kalastuskohde on Vihavuodenkoski, jonka taimentiheys on vaihdellut vuosittain rajusti — parhaimmillaan yli 20 kappaletta sadalla neliömetrillä vuonna 2017.
| Vesistöt | Hauhonselkä, Ilmoilanselkä, Iso-Roine, Pyhäjärvi, Kukkia, Kuohijärvi, Vesijako ja Vehkajärvi; alueen vesipinta-ala yhteensä n. 28 283 ha, Hämeenlinnan, Pälkäneen ja Padasjoen kunnissa |
|---|---|
| Kuhan alamitta Hauhonselkä ja Ilmoilanselkä | nousee 42 cm:stä 45 cm:iin 1.1.2023 alkaen; verkkojen alin sallittu solmuväli 55 mm |
| Iso-Roine | pinta-ala 3 145 ha, suurin syvyys 73 m — yksi Suomen syvimmistä järvistä; kalakantoja ei ole koskaan selvitetty |
| Kukkian koekalastus 2014 | ahvenkalavaltainen (51,35 % biomassasta), petokalojen osuus vain 7,91 %; kuhaa saatiin hyvin vähän |
| Kuohijärven koekalastus 2009 → 2015 | petokalojen (etenkin petoahvenen) osuus kasvoi, kuha lisääntyi ja särki väheni huomattavasti |
| Vesijako ja Vehkajärvi | ei aiempaa kalakanta- tai kalastustietoa lainkaan; Vesijaolla 24 osakaskuntaa yhdistyi yhdeksi syksyllä 2021 |
| Vihavuodenkoski | alueen selvästi merkittävin virtavesikalastuskohde; taimenen poikastiheys vaihdellut 0:sta yli 20 kpl:aan/100 m² (2017) |
| Evojoki ja Luutajoki | luontaisesti lisääntyvät taimenkannat; DNA-näytteet osoittavat kantojen eroavan toisistaan lyhyestä etäisyydestä huolimatta |
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Hauhonselkä ja Ilmoilanselkä — ainoat järvet joilla kuhan alamitta nousee
Hauhonselkä (n. 2 219 ha) on matala järvi, jonka pohjanläheisen vesikerroksen happi on ollut usein hyvin vähissä tai ajoittain jopa loppunut kokonaan; erityisesti syvänteissä ravinnepitoisuudet nousevat tämän vuoksi ajoittain erittäin korkeiksi. Järveä on koekalastettu viitenä vuotena, 2008, 2011, 2014, 2017 ja 2020, ja kalakanta on koko ajan ollut särkikalavaltainen petokalojen osuuden jäädessä alhaiseksi. Vuoden 2017 kasvuselvitys (Puranen & Ranta 2017) osoitti, että kuha kasvaa Hauhonselällä poikkeuksellisen nopeasti: se saavuttaa vanhan 42 senttimetrin alamitan jo neljännen kasvukauden lopussa, mutta naaraat tulevat sukukypsiksi vasta noin 45 senttimetrin pituudessa. Koska sukukypsymisikä ja alamitta olivat näin lähellä toisiaan, kuhan alamitta nostetaan Hauhonselällä 45 senttimetriin ja verkkojen alin sallittu solmuväli 55 millimetriin — molemmat vuodesta 2023 alkaen. Lisäksi suositellaan vähintään 60 millimetrin verkkoja kuhan pyynnissä ja yli 70 senttimetrin kuhien vapauttamista.
Ilmoilanselkä (n. 1 500 ha) on Hauhonselkään suorassa yhteydessä oleva, mutta profiililtaan ja vedenlaadultaan selvästi erilainen järvi, jota ei ole koskaan koekalastettu — ainoa kuvaus kalakannasta perustuu vuoden 2017 kuha-aineistoon ja osakaskunnan saaliskirjanpitoon. Kirjanpidon mukaan kuhasaaliit olivat 1990-luvulla käytännössä olemattomia, yleistyivät 2000-luvulla ja olivat vuonna 2011 jo huomattavan suuria. Vuoden 2017 aineistossa vuosiluokka 2013 erottui poikkeuksellisen vahvana, vaikka sen vuoden istutusmäärä oli melko vähäinen — suunnitelman johtopäätös on, että kanta lisääntyy nykyisin pääosin luontaisesti. Kuha kasvaa täälläkin nopeasti, ja samalla perusteella kuin Hauhonselällä alamitta nostetaan 45 senttimetriin ja solmuväli 55 millimetriin.
Iso-Roine ja Pyhäjärvi — syviä järviä ilman perustietoa
Iso-Roine on suurimmalta syvyydeltään 73 metriä yksi Suomen syvimmistä järvistä, mutta sen kalakantoja ei suunnitelman mukaan ole koskaan aiemmin selvitetty. Kalastus on osakaskuntien kirjanpitojen perusteella keskittynyt kuhaan, siikaan ja muikkuun, ja myös ahventa saadaan melko hyvin; kuhasaaliissa on tapahtunut selvä parantuminen 1990-luvun heikoista vuosista 2000-luvulle tultaessa. Järveen on istutettu 2000-luvulla joka vuosi planktonsiikaa ja kuhaa sekä ajoittain järvilohta ja taimenta (viimeksi 2020), ja kirjolohta vuodesta 2013 vuosittain pieniä määriä. Koska pohjatietoa kalojen kasvusta tai sukukypsymisestä ei ole, kalatalousalue ei aseta omia rajoituksiaan: kuhan alamitta pysyy lakisääteisenä 42 senttimetrissä, ja suosituksena on käyttää vähintään 50 millimetrin verkkoja.
Pyhäjärvi (n. 968 ha, keskisyvyys 10,5 m, suurin syvyys 35 m) koekalastettiin vuonna 2012 ainoan kerran: kalakanta oli särkikalavaltainen, mutta kokonaisyksikkösaalis oli hyvin pieni, mikä on suunnitelman mukaan tyypillistä karummille, syville vesille. Yleisimmät lajit olivat ahven (10,39 kpl/verkkovuorokausi), särki (7,28 kpl) ja salakka (5,72 kpl); kiiskeä, pasuria ja kuoretta saatiin selvästi vähemmän. Sotjalan osakaskunnalla on ollut kalastuskirjanpitoa jo vuodesta 1991, mutta koska sillä on vesialueita sekä Iso-Roineen että Pyhäjärven puolella eikä saaliita ole eritelty järvittäin, kirjanpito ei kerro Pyhäjärven tilanteesta erikseen mitään.
Kukkia — alueen suurin järvi mutta vaatimaton kuhajärvi
Kukkia (n. 4 388 ha) on Hauhon reitin selvästi suurin järvi, karu ja kirkasvetinen, joskin syvänteiden ajoittainen hapenpuute vapauttaa pohjasedimentistä ravinteita hetkellisesti. Se ei kuulu Hauhon reitin yhtenäislupa-alueeseen. Vuoden 2014 koekalastuksessa kalakanta oli lievästi ahvenkalavaltainen (51,35 % kokonaisbiomassasta), särkikalojen osuus 46,98 % ja petokalojen (kuha ja isommat ahvenet) osuus jäi vain 7,91 prosenttiin — kuhaa saatiin hyvin vähän. Osakaskuntien kirjanpitojen mukaan kuhaa saatiin vielä vuosituhannen vaihteessa hyvin satunnaisesti; laji on runsastunut 2000-luvulla, mutta saaliit ovat edelleen vaatimattomia. Järveen on istutettu kuhaa melko säännöllisesti, viimeksi myös taimenta ja järvilohta vuonna 2013 sekä Saarijärven Pyhäjärven kantaa olevaa järvisiikaa vuonna 2014. Kalastuksensäätelypäätöksiä ei tehdä ennen kuin seurantatietoa saadaan lisää.
Kuohijärvi, Vesijako ja Vehkajärvi — kirkkaat mutta tuntemattomat vedet
Kuohijärvi (n. 3 504 ha) on vedenlaadultaan ja ekologiselta tilaltaan erinomainen: happikatoja ei esiinny, ja lähes koko järvi on yhden ainoan, Lieson osakaskunnan hallinnassa, joka myy Kuohi- ja Nerosjärvelle viehekalastuslupaa ilman vaparajoitusta. Koekalastuksissa 2009 ja 2015 petokalojen — etenkin petoahvenen — osuus kasvoi, kuha lisääntyi ja särki väheni huomattavasti; muikkua ei koekalastuksissa saatu paljon, mutta sitä pyydetään järvellä kaupallisestikin, joten se lienee tärkeä sekä ekologisesti että taloudellisesti.
Vesijako (n. 1 663 ha) ja Vehkajärvi (n. 2 606 ha) ovat molemmat erittäin karuja ja kirkasvetisiä — Vehkajärvellä talvinen näkösyvyys on parhaimmillaan 7–8 metriä — mutta kummastakaan ei ole minkäänlaista aiempaa kalakanta- tai kalastustietoa. Vesijaon omistus oli pitkään sirpaleista, kunnes 24 osakaskuntaa yhdistettiin syksyllä 2021 yhdeksi Vesijaon osakaskunnaksi. Kalastajien kokemusten perusteella molemmissa järvissä on elinvoimainen muikkukanta ja runsaasti haukea ja ahventa; Vehkajärveen kuhaa on istutettu vasta vuodesta 2013, joten vahvaa kalastettavaa kantaa ei suunnitelman mukaan voi vielä olla.
Evojoki ja Luutajoki — luontaiset taimenkannat, Vihavuodenkoski suosituin kalastuskohde
Taimen lisääntyy luontaisesti sekä Evojoessa että Luutajoessa, jotka molemmat laskevat kohti Kuohijärveä. Evojoen vuoden 2020 sähkökoekalastuksissa taimenia saatiin kaikilta kolmelta koealalta, joskin tiheydet vaihtelivat paljon: Ämmänmäenkoskella ne olivat kohtalaisen hyviä, Kinnas- ja Lehmäkoskella hyvin alhaisia. DNA-näytteet paljastivat, että Evojoen taimenkanta eroaa selvästi Luutajoen kannasta, vaikka uomien välissä ei ole kuin pieni Alinen Rautjärvi (Koskiniemi & Koljonen 2021) — kannat ovat siis hyvin paikallisia. Luutajokeen taimenta on istutettu ensimmäisen kerran jo yli sata vuotta sitten, ja seitsemältä kahdeksasta koekalastusalasta on saatu taimenia, joskin tiheydet ovat pääosin alhaisia.
Alueen virtavesistä käytännössä vain Vihavuodenkoski on merkittävä kalastuskohteena: Vihavuosi-yhdistys myy sinne kalastuslupia, ja vapakalastus on siellä ainoana virtavetenä alueella sallittua. Taimenen poikastiheydet ovat vaihdelleet siellä rajusti — vuosina 2014, 2015 ja 2018 ne olivat heikkoja, vuonna 2017 yli 20 kappaletta sadalla neliömetrillä. DNA-näytteet osoittavat, että Vihavuodenkosken taimenkannassa näkyy voimakas istutusvaikutus Rautalammin ja Vuoksen vesistöjen kannoista (Koskiniemi & Koljonen 2019), joten kanta ei ole alkuperäinen. Teuronjoessa on niin ikään luontaisesti lisääntyvä taimenkanta, mutta yksi totaalinen nousueste (pato) katkaisee kalojen vaellukset, ja tiheydet olivat vuonna 2014 selvästi korkeampia kuin 2018. Jänisjoella ja Vuolujoella luontaista taimenkantaa ei sen sijaan ole lainkaan — vuosien 2018 ja 2020 koekalastuksissa ei saatu saalista miltään koealalta — mutta Vuolujoella aloitettiin 2021 mätirasiaistutuskokeilu, jonka istukkaat selvisivät hengissä poikkeuksellisen lämpimän kesän yli.
Porraskosken pato — avain koko reitin vaellusyhteyksiin
Nerosjärven ja Kuohijärven välissä sijaitseva Porraskosken voimalapato on suunnitelman mukaan koko kalatalousaluetta laajempien vaellusreittien kannalta keskeisin yksittäinen este. Naapurissa Etelä- ja Keski-Päijänteen puolella vaellusreitti Päijänteeltä Nerosjärvelle avautui, kun Arrakosken kalatie valmistui vuonna 2020; mikäli myös Porraskosken padon ohi joskus saadaan kaloille vaellusväylä, Kymijoen ja Kokemäenjoen päävaellusreitit yhdistyvät. Samantyyppinen, pienempi este on Koivukoski Vehkajärven ja Vesijaon välissä: sen pato on täydellinen nousueste, jolle on tehty kalatiesuunnitelma, mutta suunnitelmaa ollaan vielä päivittämässä. Reitin ylimmillä latvavesillä, Palsanoja-Suomenjoella, taimenkanta on jo nyt erittäin heikko — vuoden 2010 sähkökoekalastuksessa saatiin 17 taimenta, joista 6 oli peräisin luonnollisesta lisääntymisestä, mutta vuonna 2019 enää kaksi.
Miten näitä lukuja luetaan oikein
- Luvut eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Koekalastusten yksikkösaaliit (kpl ja g), osakaskuntien kalastuskirjanpito ja sähkökoekalastusten poikastiheydet (kpl/100 m²) mittaavat eri asioita eri menetelmillä — niitä ei voi laskea suoraan yhteen.
- Iso-Roine ei ole sama järvi kuin Pälkäneen kalatalousalueen Roine. Ne ovat kaksi eri, samannimen sukuista järveä eri kalatalousalueilla ja eri käyttö- ja hoitosuunnitelmissa.
- Suurimmasta osasta järviä puuttuu perustieto kokonaan. Iso-Roine, Kukkia, Kuohijärvi, Vesijako ja Vehkajärvi etenevät toistaiseksi lakisääteisin mitoin, koska kalatalousalueella ei ole ollut riittävästi seurantatietoa omien rajoitusten asettamiseksi.
- Ajantasaiset kalastusrajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Hauhon reittistä
Onko Hauhon reitillä hyviä kuhajärviä?
Vaihtelee paljon järvittäin. Hauhonselällä ja Ilmoilanselällä kuha kasvaa nopeasti ja saavuttaa nykyisen 42 senttimetrin alamitan jo neljännellä kasvukaudella, minkä vuoksi alamitta nostetaan molemmilla 45 senttimetriin vuodesta 2023 alkaen. Alueen suurimmalla järvellä Kukkialla tilanne on päinvastainen: vuoden 2014 koekalastuksessa petokalojen osuus biomassasta oli vain 7,91 prosenttia ja kuhaa saatiin hyvin vähän.
Miksi Iso-Roineesta ja Pyhäjärvestä ei tiedetä juuri mitään?
Kummastakin puuttuu perustutkimus. Iso-Roineen kalakantoja ei ole koskaan selvitetty, vaikka järvi on suurimmalta syvyydeltään 73 metriä yksi Suomen syvimmistä. Pyhäjärvi koekalastettiin ainoastaan kerran, vuonna 2012, ja Sotjalan osakaskunnan kalastuskirjanpito kattaa sekä Iso-Roineen että Pyhäjärven yhtenä kokonaisuutena, joten Pyhäjärven omaa tilannetta ei siitäkään näy.
Missä Hauhon reitillä on parhaat taimenvedet?
Luontaisesti lisääntyvä taimenkanta on Evojoessa ja Luutajoessa, ja DNA-näytteiden mukaan nämä kaksi, vain pienen Alisen Rautjärven erottamaa kantaa ovat silti selvästi erilaisia. Parhaan kalastuskohteen tarjoaa kuitenkin Vihavuodenkoski, jonne Vihavuosi-yhdistys myy lupia ja jonka taimentiheys nousi vuonna 2017 yli 20 kappaleeseen sadalla neliömetrillä — vaikka DNA osoittaa kannan olevan pääosin istutusperäinen.
Onko Vesijaolla ja Vehkajärvellä kalastusrajoituksia?
Ei kalatalousalueen omia. Kummastakin järvestä puuttuu kokonaan aiempi kalakanta- ja kalastustieto, joten kalastuksessa noudatetaan toistaiseksi lakisääteisiä mittoja ja osakaskuntien omia sääntöjä. Suosituksena on käyttää vähintään 50 millimetrin verkkoja, jos kohteena on kuha, kunnes seurantatietoa saadaan kerättyä.
Pääseekö taimen enää Päijänteeltä Hauhon reitin latvoille?
Osittain. Arrakosken kalatien valmistuttua 2020 vaellusreitti Päijänteeltä Nerosjärvelle on auki, mutta Nerosjärven ja Kuohijärven välissä oleva Porraskosken voimalapato pysäyttää nousun edelleen. Jos padon ohi joskus saadaan vaellusväylä, suunnitelman mukaan Kymijoen ja Kokemäenjoen päävaellusreitit yhdistyisivät.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Hauhon reitin kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2022–2031 — alueen yleiskuvaus, suurimmat järvet ja kokonaispinta-ala s. 1; naapurialueet, Porraskosken pato ja Arrakosken kalatie s. 1–2; tärkeimmät virtavedet s. 3; Hauhonselän kuvaus ja happiongelmat s. 6, koekalastukset ja kalakannat s. 7, kuhan kasvu ja alamitan perusteet s. 8, säätelypäätökset s. 9; Ilmoilanselän kuvaus s. 10, kalakannat ja kuhasaaliiden historia s. 11–12, säätely s. 12; Iso-Roineen kuvaus ja kalakannat s. 14–15; Pyhäjärven kuvaus ja koekalastustaulukko s. 16–18; Kukkian kuvaus s. 19, koekalastus 2014 s. 20, istutukset s. 20–21; Kuohijärven kuvaus s. 22, koekalastukset 2009/2015 s. 23; Vesijaon kuvaus ja osakaskuntien yhdistyminen s. 25–26; Vehkajärven kuvaus ja kalakannat s. 27–28; Palsanoja-Suomenjoen taimenseuranta s. 30; Koivukosken nousueste s. 31; Evojoen kalakannat ja DNA-tulokset s. 33–34; Luutajoen kalakannat s. 34–35; Vihavuodenkosken kuvaus ja kalakannat s. 36–37; Teuronjoen ja Jänisjoki-Vuolujoen tila s. 37–38; pyyntimitta- ja solmuvälitaulukko s. 39–40; virtavesien kalastuskiellot s. 42
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta