Etusivu › Kalavedet › Kyrösjärvi ja Ikaalisten reitti

Kalavedet · Pirkanmaa

Kyrösjärvi ja Ikaalisten reitti — kalakannat ja saalistilastot

Kyrösjärvi on Pirkanmaan syvimpiä ja Suomen 47. suurin järvi, jonka kuhakanta on niin tiheä että kolme neljästä vapakalastajasta pitää saaliskuhiaan liian pieninä. Tällä sivulla on se, mitä Kyrösjärven kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: mitatut saaliit, koekalastustulokset, kantojen suunta ja jokivesien nousuesteet.

Näytä Kyrösjärvi ja Aurejoki kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Kyrösjärvi — Suomen 47. suurin järvi tummuu nopeasti

Kyrösjärven kalatalousalue kattaa 1 439 neliökilometriä Pirkanmaan länsiosissa, pääosin Hämeenkyrön, Ikaalisten, Jämijärven, Kankaanpään, Karvian, Parkanon ja Ylöjärven kuntien alueella; vesistöjen osuus pinta-alasta on noin 14 073 hehtaaria eli 9,8 prosenttia. Alueen keskusjärvi Kyrösjärvi on 9 607 hehtaarin kokoinen ja kattaa reilut kaksi kolmasosaa kalatalousalueen koko vesipinta-alasta; toiseksi suurin on Jämijärvi (879 ha). Kyrösjärvi on Suomen suurimpien järvien tilastossa sijalla 47, sen syvin kohta on 47 metriä Isollaselällä, ja keskisyvyydellään 10,4 metriä se kuuluu Pirkanmaan syvimpiin vesistöihin. Vedet purkautuvat noin vuoden viipymällä Kyröskosken kautta Pappilanjokeen ja edelleen Mahnalanselälle.

Järvi on lievästi rehevä, runsashumuksinen ja ruskeavetinen; pääaltaan ekologinen tila on hyvä, mutta heikointa se on Kelmiselällä sekä pohjoisosan Kovelahdella ja Uuraslahdella (tyydyttävä). Fosforipitoisuus Kartun havaintopisteellä on vaihdellut 15–30 µg/l lievästi laskevalla trendillä 1970–2020. Sen sijaan vesi on tummunut hälyttävän nopeasti: Isoniemen mittauspisteellä näkösyvyys on pudonnut lähes puoli metriä neljässä vuosikymmenessä, mikä heikentää ravintoeläinten määrää ja kalan rasvahappojen laatua. 1990-luvulla mitattu 1–1,4 kilon haukien elohopeapitoisuuksien keskiarvo oli 0,39–0,80 mg/kg osa-alueesta riippuen. Kyröskosken voimalaitoksen vuorokausisäännöstely ja pakollinen kevätkuoppa ovat vuodesta 1998 poistaneet luonnontilaiset kevättulvat ja heikentäneet hauen, siian ja muiden lajien lisääntymistä.

Kuha — vahva mutta ylitiheä kanta

Kuha on ollut 2010-luvulla Kyrösjärven merkittävin saaliskala sekä vapaa-ajan- että kaupallisessa kalastuksessa, ja kuhakanta on pysynyt vahvana 1990-luvulta saakka ja vahvistunut edelleen. Kovan ravintokilpailun vuoksi kasvu on kuitenkin hidasta: pienimmät naaraat ovat sukukypsiä jo 33 senttimetrin kokoisina, yli 40 prosenttia kuhista on sukukypsiä alle 36 senttimetrin mitalla, ja alle 40-senttisistä lisääntymisvalmiuden on saavuttanut peräti 90 prosenttia. Kyrösjärven kuhien kuntokerroin oli Pyhäjärven pohjoisosan jälkeen toiseksi pienin Pirkanmaan isoista kuhajärvistä (Kolari ja Westermark 2017). Tiheän, pienikokoisen kannan seurauksena 90 prosenttia teematiedusteluun vastanneista vapakalastajista piti saaliskuhiaan liian pieninä, kun verkkokalastajista tyytymättömiä oli vain joka kymmenes (Westermark 2019).

Kuhan luontainen uusiutuminen toimii Kyrösjärvellä niin hyvin, että kesänvanhojen kuhien istutukset — joita tehtiin lähes jatkuvasti 1980–2010-luvuilla — lopetettiin kokonaan vuonna 2019 tarpeettomina. DNA-analyysin mukaan Kyrösjärven omaan kantaan luokittuneilla kuhilla sukukypsyys ja kuntokerroin olivat paremmat kuin istutuskantoihin luokittuneilla, mikä viittaa siihen, että järven oma, vuosituhansia sopeutunut kuhakanta hyödyntää ravintovarat tehokkaammin (Kolari ym. 2019).

Kuhasaalis on kalastustiedusteluissa laskenut pyynnin tehostumisesta huolimatta: vuonna 2010 tiedustelualueen kuhasaalis oli 26 tonnia (37 % kokonaissaaliista), vuonna 2019 enää 11 tonnia (33 % tuolloisesta 32 tonnin kokonaissaaliista) — pudotus selittyy verkkopyynnin vähenemisellä, sillä harvojen verkkojen kuhan yksikkösaalis on samaan aikaan kasvanut voimakkaasti. Kaupallisten kalastajien Lukeen ilmoittama kuhasaalis oli 23 tonnia vuonna 2020, yleiskalastusoikeudella pyytävien saalis on arvioitu 10–20 tonniksi, ja Viljakkalanselän saaliit mukaan lukien Kyrösjärven kokonaiskuhasaaliin arvioidaan olevan suuruusluokkaa 50 tonnia vuodessa (5 kg/ha).

Ylitiheän kannan hyödyntämiseksi harvan verkon alin solmuväli laskettiin 45 millimetriin ja kuhan alin pyyntimitta 37 senttimetriin (kalastusasetuksen 42 cm sijaan) vuosiksi 2020–2024; asetus sallisi laskun enintään 20 prosentilla, jolloin alin mahdollinen mitta olisi 34 cm. Kaupallisen kuhapyynnin pyydysmääriä lisätään korkeintaan 10 % vuoden 2021 tasosta 2022–2024. Aiemmat neljä kuhan kutualueiden rauhoituspiiriä on poistettu, koska kutu onnistuu jo laajalti ympäri järveä.

Muikku ja siika — romahdus ja hidas paluu

Vielä 1990-luvun alussa muikku oli Kyrösjärven tuottoisin saalislaji: vuoden 1991 muikkusaaliiksi arvioitiin 78 tonnia (8,1 kg/ha), ja muikun osuus kokonaissaaliista oli peräti 44 prosenttia (Kirjavainen), minkä ansiosta järvellä harjoitettiin myös muikun kaupallista kalastusta avorysillä. Vapaa-ajankalastuksen muikkusaalis oli vielä vuonna 2000 noin 15 tonnia, mutta kanta romahti pian sen jälkeen, ja 2010-luvulla saaliit ovat olleet parhaimmillaankin vain muutamia tonneja; kaupallisten kalastajien ilmoittama muikkusaalis oli enää 1 400 kiloa vuonna 2020. Kalastajien havaintojen mukaan kanta on kuitenkin hieman vahvistunut aivan viime vuosina.

Siian luontainen lisääntyminen on Kyrösjärvessä käytännössä olematonta, joten saalis riippuu suoraan istutuksista. 1980-luvun alkupuolen säännöllisten istutusten (keskimäärin 4 kpl/ha/vuosi) ansiosta siikasaalis oli 1990-luvun alussa noin 2 tonnia, mutta istutukset jäivät 1987–1999 useina vuosina väliin ja jäivät muutenkin pieniksi (enintään 1,4 kpl/ha), minkä seurauksena saalis romahti alle 200 kiloon vuosituhannen vaihteessa. Vuosina 2000–2007 siikaa ei istutettu lainkaan, ja vuoteen 2019 asti voimassa ollut 50 millimetrin alin verkon solmuväli rajoitti siianpyyntiä edelleen — velvoitetarkkailun mukaan siikasaaliit putosivat lähes nollaan 2010-luvulla. Istutuksia on jatkettu vuodesta 2008 lähtien 4 000–44 000 kesänvanhalla poikasella vuosittain (keskimäärin 2,4 kpl/ha vuosina 2008–2020), ja tulokset näkyvät jo avorysäsaaliissa ja koekalastuksissa. Kyrösjärven siika kasvaa kohtalaisen nopeasti: 40 senttimetrin pituus saavutetaan seitsemässä vuodessa. Pääistutuslajina käytetään vielä ainakin 2–3 vuotta planktonsiikaa, jonka jälkeen arvioidaan, kannattaako istutuksia jatkaa; muina sallittuina istutuslajeina suunnitelmassa mainitaan myös peledsiika, ankerias, harjus, järvilohi, karppi, kirjolohi ja toutain — sen sijaan kuhaa ei istuteta Kyrösjärveen lainkaan koko suunnitelmakauden aikana, jotta kannan kasvu ja geneettinen alkuperäisyys turvataan.

Ahven, hauki, sulkava, lahna, särki ja made — loput saalislajit

Ahvenen kanta on ollut viime vuosina vahva, ja sen kasvu nopeutuu selvästi kuudennesta kasvukaudesta lähtien siirryttäessä kalaravintoon (Hölli 2011); hellekesät ovat tuottaneet runsaita vuosiluokkia, ja vuoden 2019 koekalastuksissa havaittiin erityisen paljon pientä ahventa vahvasta vuosiluokasta 2018. Kalastustiedustelujen mukaan ahvensaalis oli vuosina 2016 ja 2019 reilut 4 tonnia, ja kaupallinen saalis 2,4 tonnia vuonna 2020.

Hauen saalis oli 1990-luvun alkupuolella noin 30–40 tonnia vuodessa, mutta pudotus on ollut jyrkkä: vuonna 2002 tarkkailualueilta A ja B (5 400 ha) saatiin vielä 17 tonnia, vuonna 2016 enää vajaat 4 tonnia. Koko Kyrösjärven (pl. Viljakkalanselkä) haukisaalis oli sekä 2016 että 2019 noin 7–8 tonnia eli viidennes omistajan luvilla kalastetusta kokonaissaaliista, ja kaupallinen saalis oli vajaat 4 tonnia vuonna 2020. Kuhakannan vahvistuminen ja siitä seuraava kuhapredaatio sekä pyynnin kohdentuminen entistä enemmän kuhaan ovat todennäköisiä syitä haukikannan pienenemiseen, ja säännöstely voi vaikuttaa samaan suuntaan.

Sulkava on Kyrösjärven kalabiomassan merkittävä osa: vuosien 2009–2010 kalastoselvityksen koenuottauksissa sulkavan osuus nuottasaaliin massasta oli 43 prosenttia vuonna 2009 ja peräti 99 prosenttia vuonna 2010 (Hölli 2011). Kanta koostuu monesta vuosiluokasta — saalisnäytteissä oli sulkavia 14 eri ikäluokasta, 4–20-vuotiaita — mutta kasvu on hidasta: 10-vuotiaan sulkavan keskipituus on vain 22 senttimetriä, ja 30 senttimetrin mitta saavutetaan vasta 15-vuotiaana, selvästi hitaammin kuin rehevämmällä Pyhäjärvellä (5–7 vuotta). Vapaa-ajan verkkosaaliit ovat romahtaneet, ja sekä 2016 että 2019 koko järven sulkavasaalis jäi alle 3 tonniin, mutta 2018–2019 sulkavaa pyydettiin tehokkaasti kaupallisesti Kyrösjärven tila paremmaksi -hankkeen tukemana, ja pyynti käynnistettiin uudelleen vuonna 2021.

Lahna kasvaa sulkavan tavoin hitaasti — 15-vuotiaat lahnat painavat keskimäärin alle 700 grammaa — ja sen vapaa-ajankalastuksen saalis on 2010-luvulla ollut suunnilleen sulkavan tasolla. Särjen kanta ei koekalastusten perusteella ole erityisen vahva, ja vuoden 2019 saalis oli reilut 2 tonnia, valtaosin katiskalla pyydettynä. Mateen osuus saaliista on pienentynyt selvästi: 1990-luvun alussa vuosisaalis oli noin 10 tonnia, mutta vuosina 2016 ja 2019 enää noin 500 kiloa.

Virtavedet — taimen ja kuusi täydellistä nousuestettä

Kyrösjärveen laskee useita jokivesistöjä, ja monissa niistä — Aurejoella, Jyllinjoella, Kovesjoella ja Sipsiönjärven reitillä — esiintyy DNA-tutkimuksin erilaistuneita taimenkantoja. Luontaisten kantojen tila on pääosin heikko, mutta Kovesjoessa kanta on koekalastusten perusteella paikoin jopa vahvahko (Holsti 2015, 2017). Virtavesikohteista ainoastaan Aurejoen alaosan koskikalastusalue on tällä hetkellä kalastuksellisesti merkittävä.

Voimalaitospadot muodostavat täydellisiä nousuesteitä kuudessa kohteessa: Huopionkoski (Sipsiönreitti), Jyllinkoski (Jyllinjoki), Kovelahdenkoski (Kovesjoki), Kukkurakoski (Vääräjoki), Kyröskoski ja Leppäskoski (Aurejoki). Näiden lisäksi vesistössä on runsaasti muita kalan kulkua hankaloittavia patoja ja tierumpuja, ja osa rantakiinteistöjen tekemistä padoista on suunnitelman mukaan luvattomia ja tulisi purkaa. Koveskosken kalatiehanke sai aluehallintovirastolta luvan keväällä 2021 ja on tarkoitus toteuttaa piakkoin; Jyllinkoskella on tehty katselmus, ja Leppäkosken Sähkö pohtii Leppäskosken voimalaitoksen tulevaisuutta, mikä voisi parhaimmillaan avata vapaan kulkuväylän Kyrösjärven ja Aurejärven välille. Koska luontaisesti lisääntyviä ja mahdollisesti alkuperäisiä taimenkantoja esiintyy, suunnitelma linjaa, ettei virtavesiin tule istuttaa vieraita taimenkantoja — sen sijaan etusijalla ovat kalojen kulkua edistävät toimet ja kunnostukset.

Pyynti ja luvat — vapakalastus ohittaa pyydyskalastuksen

Kyrösjärven vapaa-ajankalastuksen kokonaissaalis on romahtanut: koko järven saaliiksi ammattikalastus mukaan lukien arvioitiin 180 tonnia vuonna 1991, ja sama taso piti velvoitetarkkailualueella (8 400 ha) 1990-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 2010 tarkkailualueiden A ja B (5 526 ha) saalis oli enää 43 tonnia, ja 2010-luvun lopulla se oli romahtanut noin 15 tonniin — lisäalueiden noin 10 tonnin saalis huomioidenkin vastaavalta alueelta kertyi enää 25 tonnia eli seitsemäsosa 1990-luvun tasosta. Eteläosan saaliit (8,7 t 2016, 7,2 t 2019) mukaan luettuina koko Kyrösjärven kokonaissaalis on ollut 2010-luvun lopulla yli 30 tonnia vuodessa. Pudotus ei kerro kalakannan romahduksesta vaan kalastuksen rakennemuutoksesta: harvojen verkkojen pyyntiponnistus oli 1990-luvun alkupuolella yli 200 000 pyydysvuorokautta 50 % nykyistä laajemmalla alueella, vielä 2010 yli 100 000, mutta enää 25 000 vuonna 2019. Kalastavien ruokakuntien määrä on samalla pudonnut noin 600:sta (2000-luvun lopulla) reiluun pariin sataan (2019).

Tilalle on tullut vapakalastus: koko kalatalousalueella kalastettiin kalastonhoitomaksulla yhdellä vavalla 57 844 päivää 1.9.2017–31.8.2018, josta Kyrösjärvelle arvioidaan kohdistuneen noin 40 000 päivää. Vuonna 2019 heittokalastajat saivat tarkkailualueelta B keskimäärin 807 grammaa kalaa päivässä, josta kuhaa 292 grammaa — tästä arvioitu vieheellä kalastavien kokonaissaalis on suuruusluokkaa 30 tonnia vuodessa, josta kuhaa noin 10 tonnia. Onkijoiden ja pilkkijöiden saalis on arvioitu noin 19 tonniksi, josta kuhan osuus on noin tonni. Kaikki kalastusmuodot huomioiden Kyrösjärven vuotuisen kokonaissaaliin arvioidaan olevan 100–200 tonnia — haarukka on leveä kaupallisen särkikalasaaliin suuren vuosivaihtelun vuoksi.

Vapaa-ajankalastuksen lupa on ruokakuntakohtainen könttälupa, joka sisältää sekä seisovat pyydykset että viehekalastuksen: kalenterivuodeksi 40 euroa ja 10 vuorokaudeksi 15 euroa (2021), ja siihen sisältyy 16 pyydysyksikköä osakkaille, ulkopaikkakuntalaisille 8. Verkkojen enimmäismäärä on lakisääteinen 8 kappaletta vapaa-ajankalastajaa kohti.

Usein kysyttyä Kyrösjärvestä ja Ikaalisten reitistä