Etusivu › Kalavedet › Längelmäveden ja Pälkäneen reitti

Kalavedet · Pirkanmaa ja Kanta-Häme

Längelmäveden ja Pälkäneen reitti — kalakannat ja saalistilastot

Längelmävesi kuuluu omaan kalatalousalueeseensa, ja sen vedet virtaavat Kaivannon kanavaa pitkin Roineeseen, joka kuuluu naapurissa olevaan Pälkäneen kalatalousalueeseen yhdessä Mallasveden ja Pälkäneveden kanssa. Tällä sivulla on koottu se, mitä näiden kahden viranomaisen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu neljästä järvestä: mitatut saaliit, koekalastustulokset ja kantojen suunta.

Näytä Längelmävesi, Pälkänevesi, Mallasvesi ja Roine kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Kuha vahvistui voimakkaasti Längelmävedessä

Längelmävesi on Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen rajalla sijaitsevan Längelmäveden kalatalousalueen keskusjärvi, pinta-alaltaan noin 177 neliökilometriä ja keskisyvyydeltään 7,8 metriä; valuma-alue on 2 179,7 neliökilometriä ja järven keskiviipymä 5,6 vuotta. Kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan suurin muutos alueen kalakannoissa edellisen suunnitelman jälkeen on tapahtunut juuri Längelmäveden kuhakannassa: kasvua ovat edesauttaneet 2010-luvun lämpimät kesät sekä alueella suosituksena käyttöön otettu 45 senttimetrin alamitta, ja myös kuhaistutukset olivat huomattavan voimakkaita vuoden 2010 molemmin puolin. Kanta on tehtyjen selvitysten mukaan hyvin nopeakasvuinen: kuha saavuttaa 45 senttimetrin alamitan keskimäärin kuudessa vuodessa, jolloin valtaosa yksilöistä on jo sukukypsiä.

Siikakannan kehitys vaihtelee selkäalueittain. Pappilan- ja Ristinselillä siikasaaliit ovat laskeneet, mikä johtuu suunnitelman mukaan mahdollisesti pienentyneistä istutusmääristä ja kalastajien siirtymisestä suurempaan solmuväliin. Kautialanselällä kehitys on ollut päinvastainen — siikasaaliit ovat olleet hienoisessa kasvussa, ja yksikkösaalis siellä on lähes kymmenkertainen Pappilan- ja Ristinselkään verrattuna. Järvitaimenen kalastus sen sijaan perustuu Längelmävedellä täysin istutuksiin, joiden määrä vaihtelee vuosittain rahoituksen ja istukkaiden saatavuuden mukaan; kalastettavaa kantaa kuvataan suunnitelmassa heikoksi. Luontaista lisääntymistä esiintyy kyllä monissa Längelmäveteen laskevissa virtavesissä, mutta ne ovat pienimuotoisia ja poikastuotantoalueita rajallisesti. Luonnonvarainen, eväleikkaamaton järvitaimen on Längelmävedellä rauhoitettu kalastusasetuksella koko eteläisen Suomen tavoin.

Kaupallinen kalastus jää Längelmävedellä pieneksi

Tietoa kaupallisesta kalastuksesta on koko kalatalousalueelta niukasti, ja luonnonvarakeskuksen saalisrekisteritiedot kattavat vain Längelmäveden vuosilta 2016–2018. Näinä vuosina alueella kalasti vuosittain yhdestä kahteen ensimmäisen ryhmän ja kaksi toisen ryhmän ammattikalastajaa; vuodelta 2019 lakisääteisiä ilmoituksia ei tehty lainkaan. Ilmoitettu kokonaispyyntiponnistus vastasi maksimissaan yhden kokopäiväisen I-luokan kalastajan vuotuista työmäärää. Eniten pyydysvuorokausia kertyi yli 54 millimetrin solmuvälin verkoille — poikkeuksena vuosi 2016, jolloin katiskakalastus oli poikkeuksellisen aktiivista. Saalis painottui kuhaan, ja kuhasaalis kaksi ja puolikertaistui vuodesta 2016 vuoteen 2018, vaikka verkkokalastuksen pyyntiponnistus kasvoi samana aikana vain noin neljänneksellä. Muiden lajien saalis oli vähäistä, joskin vuonna 2016 särkisaalis oli lähes 5 000 kilogrammaa.

Virtavedet ja taimenkannat Längelmäveden reitillä

Längelmäveden reitin virtavesiä on kunnostettu jo pitkään. Pääskylänjokeen valmistui vuonna 1994 kalatalousalueen ensimmäinen kalataloudellinen virtavesikunnostus. Koljonselän länsipuolella Leppähampaanjoen, Leppähampaankosken ja Putaankosken kunnostus tehtiin vuonna 2010, ja Eväjärvestä Längelmäveden Säkkiään laskevan koskireitin kunnostus valmistui 2013, minkä jälkeen osakaskunnat ovat järjestäneet alueella pienimuotoisempia kutusoraikkotalkoita. Suunnittelukaudella 2022–2032 kunnostetaan koneellisesti Sahalahden Myllyoja sekä Oriveden Västilänjoki; kummallekin on jo laadittu yksityiskohtainen suunnitelma ja rahoitus. Kummankaan kohteen taimenkantaa ei tulla istuttamaan pyyntikokoisena, vaan järvitaimen kotiutetaan tarvittaessa mätirasiaistutuksilla, tavoitteena luontainen poikastuotanto. Sähkökoekalastusohjelman mukaan Pääskylänjoki oli vuorossa jo vuonna 2022.

Luonnonvarainen taimen on rauhoitettu kalastusasetuksella koko leveyspiirin 64°00′N eteläpuolisessa Suomessa, mikä koskee myös Längelmäveden kalatalousalueen vesiä. Virtavesikohteet, jotka soveltuvat edes pienimuotoiseen koskikalastukseen — Leppähampaankoski, Putaankoski ja Pääskylänjoki — kohdistuvat suunnitelman mukaan hyvin todennäköisesti luonnonvaraisiin taimeniin, jotka on kalastuslain mukaan vapautettava. Pääskylän osakaskunta on jo kieltänyt taimenen kalastuksen Pääskylänjoella ja Korpi-Kalkun osakaskunta Eväjärven reitillä, ja kalatalousalue suosittelee samaa muillekin osakaskunnille.

Pälkänevesi (Jouttesselkä) — kuha ja hauki kärjessä

Pälkäneen kalatalousalue rajautuu Längelmäveden kalatalousalueeseen Kaivannon kanavan kautta, ja sen suunnitelma kattaa kolme suurta järveä: Pälkäneveden, Mallasveden ja Roineen. Pälkänevesi (vesistötunnus 35.714/715, pinta-ala 4 633 ha, keskisyvyys 7,7 m) saa vetensä muun muassa Sappeenjärven ja Linnajärven reiteiltä ja jakautuu Jouttesselkään sekä varsinaiseen Pälkäneveteen. Kalastus on vähentynyt selvästi: vuonna 2019 kyselyyn vastasi alle 10 ruokakuntaa, kun vuonna 2003 kalastavia ruokakuntia oli vielä vajaa 40.

Vuoden 2019 kalastustiedustelun (Westermark 2021) mukaan Jouttesselän kokonaissaalisarvio oli 5 679 kilogrammaa eli 3,6 kilogrammaa hehtaarilta. Kuha oli tärkein saaliskala, 1 450 kg eli 26 prosenttia saaliista (0,9 kg/ha); seuraavaksi eniten saatiin haukea, 1 219 kg (21 %, 0,8 kg/ha) ja ahventa, 929 kg (16 %, 0,6 kg/ha). Muikkua saatiin 646 kg (11 %) ja siikaa 212 kg (4 %), mateen osuus oli 104 kg (2 %). Vuoden 2015 kyselyyn verrattuna kuhan saalisosuus nousi 21 prosentista 26 prosenttiin ja hauen osuus pysyi ennallaan (21 %), kun taas ahvenen osuus laski hieman (20 %:sta 16 %:iin).

Mallasvesi — kuhan yksikkösaalis vaihtelee rajusti

Mallasvesi (vesistötunnus 35.711, pinta-ala 5 581 ha, keskisyvyys 6,8 m) on Pälkäneen kalatalousalueen suurin järvi, ja se saa vetensä pääasiassa Pälkänevedestä, Roineesta ja Pinteleestä. Kirjanpitokalastuksen mukaan (KVVY Tutkimus Oy 2020) 41–60 millimetrin verkoilla saatu kokonaissaalis oli vuonna 2018 439 kg ja vuonna 2019 495 kg; kuhan osuus näistä kasvoi 39 prosentista 47 prosenttiin (172 kg → 233 kg). Samaan aikaan pyyntiponnistus putosi merkittävästi: pyydysvuorokausia kertyi 1 861 vuonna 2018 mutta enää 1 012 vuonna 2019. Suunnitelma toteaa, että Mallasvedellä kuhan luonnolliset saalisvaihtelut ovat olleet viime vuosina tavallista rajumpia, mikä on heijastunut suoraan kalastuksen tuloksellisuuteen. Myös ahvenen yksikkösaalis oli vuonna 2019 yli 60 grammaa pyydysvuorokaudessa — kuusinkertainen edeltävien vuosien tasoon verrattuna — ja hauen yksikkösaaliit nousivat kaksinkertaisiksi, 111 grammaan pyydysvuorokaudessa. Mallasveteen on istutettu planktonsiikaa, taimenta, järvilohta, kuhaa, kirjolohta ja ankeriasta; luontaisesti järvessä esiintyy myös kuoretta, lahnaa, pasuria, säynettä, särkeä, sorvaa ja suutaria.

Roine — kalastuskysely paljasti aukot tiedossa

Roine (vesistötunnus 35.712/713, pinta-ala 5 458 ha, keskisyvyys 7,4 m) saa suurimman osan vedestään Längelmävedestä Kaivannon kanavan kautta ja laskee edelleen Mallasveteen. Suunnitelma toteaa suoraan, ettei Roineen kalakantojen nykytilasta ole ajantasaista tietoa: alueella ei ole säännöllistä velvoitetarkkailua, joka seuraisi veden laadun tilaa tai kalakannoissa tapahtuvia muutoksia. Kalatalousalue teki alueelle kalastuskyselyn vuonna 2021: 262 vastaajasta 75 henkilöä ilmoitti kalastaneensa Roineella, ja heidän yhteenlaskettu saaliinsa oli 3,5 tonnia, josta kuhan osuus oli noin tonni. Sekä hauen että ahvenen osuus saaliista oli reilu viidennes, ja suurin osa saaliista — noin 2 tonnia — pyydystettiin vapakalastusvälinein.

Kyselyvastaajat pystyivät arvioimaan parhaiten yleisimpien pyynnin kohteena olevien lajien — hauen, ahvenen, kuhan ja särjen — kantojen tilaa. Yli 70 prosenttia vastaajista arvioi haukikannan tilan vähintään hyväksi, ja noin puolet piti ahven- ja kuhakantoja hyvinä tai erittäin hyvinä; noin kolmannes luonnehti niitä vain tyydyttäviksi. Sen sijaan pääasiassa verkoilla tavoiteltavien lajien — muikun, mateen ja siian — kohdalla "en osaa sanoa" -vastauksia kertyi eniten, mikä kertoo suunnitelman mukaan siitä, että vastaajista enemmistö oli vapakalastajia. Roineen kalastusta haittaa joka syksyinen piileväkukinta, joka estää verkko- ja muun havaspyynnin lähes kokonaan; sen arvellaan olevan yksi syy muikkukannan hitaaseen elpymiseen.

Solmuvälit, alamitat ja istutuslinjaukset

Längelmäveden reitillä pienin sallittu verkon solmuväli on suosituksena 55 mm useimmilla järvillä (Längelmävesi, Vesijärvi, Eväjärvi, Iso Löytäne, Pajulanjärvi), poikkeuksin syvemmässä ja matalammassa vedessä; Eräjärvellä raja on 60 mm eikä aikavälisäätelyä tarvita, koska kalastettavaa siikakantaa ei suunnitelman mukaan ole. Kaikilla alueen järvillä sallitaan lisäksi enintään 25 mm:n solmuvälin muikku- ja täkykalaverkot. Kuhan alamittasuositukseksi koko Längelmäveden reitille on asetettu 45 cm ja ylämittasuositukseksi 70 cm suurimpien emokalojen säästämiseksi; suositusta on tarkoitus tarkastella uudelleen suunnittelukauden puolivälissä vuonna 2027. Lakisääteisiä alamittoja ovat eväleikatulla järvitaimenella 50 cm ja eväleikatulla järvilohella 60 cm.

Pälkäneen alueella Roineella ja Mallasvedellä on voimassa solmuvälisuositus, jonka mukaan 29–44 mm:n verkkoja tulisi välttää (paitsi 1.10.–31.12.); alle 3 metrin syvyisillä ruohikkorannoilla on lisäksi koeluonteinen lievennys, joka sallii tämän solmuvälin ahven- ja särkikalojen pyyntiin. Kuhan lisääntymisen turvaamiseksi suunnitelma suosittelee koko alueelle vähintään 50 mm:n solmuväliä ja kutualueiden rauhoittamista touko-heinäkuun puolivälin väliseksi ajaksi. Ankeriasta istutetaan Pälkäneen alueella kalatalousmaksuvaroilla vuosittain noin 8 000 euron edestä, mutta hankinnat päättyvät vuodelle 2023 ja istutuksista pidetään sen jälkeen tauko, jonka aikana seurataan istutusten tuottavuutta. ELY-keskuksen kantasuositukset ohjaavat istutuslajivalintoja: esimerkiksi järvitaimenessa ensisijaisesti paikallista kantaa, muutoin Rautalammin tai Vuoksen vesistön kantaa, ja järvisiiassa Sysmän Majutveden, Saarijärven Pyhäjärven tai Säkylän Pyhäjärven kantaa.

Usein kysyttyä Längelmäveden ja Pälkäneen reitistä