Etusivu › Kalavedet › Merenkurkku

Kalavedet · Pohjanmaa

Merenkurkku — kalakannat ja saalistilastot

Merenkurkku on matala maankohoamissaaristo Mustasaaren ja Vöyrin edustalla. Tällä sivulla on se, mitä kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: mitkä kannat ovat vahvoja, mitkä laskussa, mitä säätelyä on voimassa ja mitä suunnitelma esittää otettavaksi käyttöön.

Näytä Raippaluodon saaristo ja Maksamaan saaristo kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Ahven — alueelta kolmasosa koko maan kaupallisesta ahvensaaliista

Ahven on suunnitelman mukaan nykyään kaupallisen kalastuksen tärkein rannikkolaji Merenkurkussa. Muutos hallitsevasta siian kalastuksesta ahvenen kalastukseen tapahtui alueen länsiosassa (Mustasaari) vuonna 2007, kun ahvensaaliin kilomäärä ylitti ensimmäistä kertaa siikasaaliin kilomäärän. Alueen itäosassa (Vöyri) sama muutos tapahtui vasta vuonna 2017. Merenkurkun alue vastaa nykyisin kolmasosasta kaupallisen ahvenkalastuksen saalismääristä.

Suuri osuus ei tarkoita, että kanta olisi hyvässä kunnossa. Suunnitelma toteaa, että ahvenen pyynti on alueella enimmäistasolla eikä kokonaispyyntimäärää voida kartuttaa vaarantamatta ahvenkantaa (Olin & Veneranta 2020). Ahvensaaliit ovat pienentyneet viime vuosina ennen kaikkea Raippaluodossa, ja vuonna 2020 alueen eteläosista raportoitiin, että ahvenen 15–25 senttimetrin kokoluokat puuttuvat verkkokalastuksesta täysin.

Ahven on ainoa laji, josta Luke on tehnyt alueella tutkimuksia. Se on myös suhteellisen stationaarinen: useimmat ahvenet vaeltavat vain 5–10 kilometriä kutupaikaltaan, ja siksi toimivia kutupaikkoja tulisi olla enintään kymmenen kilometrin etäisyydellä toisistaan. Ks. ahvenen lajisivu.

Siika — kaksi muotoa ja lasku, jota suunnitelma kutsuu katastrofaaliseksi

Siikasaalis oli 2000-luvun alussa noin 120–140 tonnia vuosittain. Suunnitelma toteaa saaliin supistumisen jatkuvan ja pitää supistumista katastrofaalisena 1990-lukuun verrattuna. Suurimmaksi yksittäiseksi syyksi suunnitelma nimeää kasvavan hyljekannan; muita mainittuja syitä ovat vaellussiian vähentynyt istutus ja kaupallisen kalastuksen siirtymä ahveneen.

Pohjanlahdella esiintyy kahta pääsiikamuotoa. Merikutuinen siika kasvaa hitaammin eikä Merenkurkussa saavuta useinkaan yli 500 gramman painoa; se liikkuu noin 20 kilometrin etäisyydellä kutualueista ja kutee matalikoiden ja niemien sora- ja kivipohjiin 1–3,5 metrin syvyyteen. Vaellussiika vaeltaa pitkän matkan ja hakeutuu jokiin ja puroihin lisääntymään. Kyrönjoen vaellussiikakanta on äärimmäisen uhanalainen, ja sekä joen vaellussiika että suiston merikutuinen siika ovat suunnitelman mukaan heikkoja kantoja.

Siikaverkon silmäkoko on Merenkurkussa 40 millimetriä. Sandfladanin luontoravinnealtaassa tuotettiin vuosina 2002–2019 yhteensä 1 097 000 vahvistettua siianpoikasta, mutta vuosina 2019–2020 tuotanto jäi vähäiseksi kolmipiikin esiintymän takia. Ks. siian lajisivu.

Hauki ja kuha — vakaa haukikanta, leviävä kuha

Luken vapaa-ajankalastustilastot Pohjanmaan merialueelta vuodelta 2018 osoittavat, että ahven ja hauki ovat suosituimmat kalalajit ja siika kolmantena. Alueen haukikanta on suunnitelman mukaan vakaa. Hauki on hyvin stationaarinen kala, minkä takia paikallinen seuranta ja sääntely on suunnitelman mukaan tärkeää. Ks. hauen lajisivu.

Kuhan kalastus on lisääntynyt, ja kuhaa pyydetään nykyisin jopa alueen länsiosissa Raippaluodonselällä. Syyksi länsiosan kasvuun suunnitelma esittää Vaasan kaupungin 1980-luvulla tekemät kuhaistutukset ja lämpimämmät kesät. Kyrönjoen suistoalueella on ennestään vanha kuhakanta, joka on eräs pohjoisimmista luontaisesti kutevista kannoista. Kuhan kutupaikat ovat alueella rajalliset, ja kanta vaihtelee voimakkaasti vuosien mittaan; lämmin kevät ja alkukesä kasvattavat poikastuotantoa. Istutustaulukon mukaan kuhaa istutettiin alueelle 3 961 poikasta vuonna 2012 ja 30 567 poikasta vuonna 2019.

Made, lahna ja vähemmän hyödynnetyt lajit

Madekanta on kasvanut ennen kaikkea Mustasaaren kunnan vesialueilla, ja made on palannut monille alueille, joista se oli kadonnut. Paluun syiksi suunnitelma nimeää mateenpoikasten istuttamisen, paremman vedenlaadun ja erityisesti rannikkovesien happamoitumisen vähentymisen. Kalatalousalue on päättänyt lopettaa mateen tuki-istutukset, koska kanta kasvaa luontaisesti. Vastakuoriutuneita madepoikasia istutettiin vuonna 2010 yhteensä 887 938 kappaletta ja vuonna 2019 enää 260 000 kappaletta.

Särkikaloja esiintyy runsaasti, ja erityisesti säynävän, sorvan ja lahnan määrät ovat nousussa. Lahnakanta on erityisen vahva Kyrönjoen suistoalueella, ja Maksamaan saariston itäosassa lahnan kilomäärä on ylittänyt sekä ahven- että siikasaaliin määrän. Suunnitelma huomauttaa itse, että lahnanpyynnin nousu johtuu vain osittain lahnakannan kasvusta — kuoreen tavoin noususta vastaavat kysyntä ja ostajat. Koska ahvenkantaa hyödynnetään maksimaalisesti, suunnitelma katsoo, että kalastusta voidaan lisätä juuri vähemmän hyödynnetyissä lajeissa: lahnassa, säynävässä ja särjessä.

Silakkakanta on alueen vesissä vahva, ja silakkaa pyydetään rannikolla rysillä nykyisin ainoastaan Maksamaan saaristossa. Kuoretta pyydetään keväisin rysillä samassa saaristossa; kalastettavat määrät riippuvat pitkälti kysynnästä ja ostajista, minkä takia kannan koosta ja kehityksestä on suunnitelman mukaan hankala vetää johtopäätöksiä. Kaupallisen kalastuksen kokonaissaalis on kasvanut vuosina 2010–2019, ja kasvu tulee suurilta osin juuri silakan ja kuoreen lisääntyneistä saalismääristä.

Meritaimen, lohi ja meriharjus

Alueella ei ole meritaimenen kutujokia eikä -puroja, ja meritaimenen kalastus on riippuvainen poikasistutuksista. Kaupallisessa kalastuksessa meritaimenta pyydetään lähinnä siian kalastuksen sivusaaliina, ja verkkokalastuksella pyydetty meritaimen on usein alamittainen. Koko maassa meritaimenta esiintyy enää 12 joessa, ja laskelmien mukaan vain kymmenen prosenttia pyydetystä meritaimenesta periytyy luonnollisesta kannasta. Istutustaulukon mukaan meritaimenta istutettiin vuosina 2010–2019 vuosittain 8 168 ja 19 684 poikasen välillä.

Lohen kalastus on vähentynyt huomattavasti. Rysäkalastus on loppunut hylkeen takia, ja pyyntimäärä oli 0 kiloa molemmissa tilastoruuduissa vuonna 2018, vaikka luku oli jo muutaman vuoden ajan ollut tasaisesti 1 000 kiloa vuodessa.

Merikutuinen harjus oli vielä 1940–1950-luvuilla yleinen Raippaluodossa, Mikkelinsaarilla, Valassaarilla, Punakareilla ja Paniken vesillä. Vähentyminen oli nähtävissä 1960-luvulla, ja viimeinen harjus päätyi kalanostajalle vuonna 2006. Kevään 2020 tutkimuksessa alueelta yritettiin löytää harjuksen poikasia tuloksetta. Merikutuinen harjus luokitellaan Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi, ja se on ollut meressä kokonaan rauhoitettu vuodesta 2016. Suunnitelma ei esitä harjukselle erillisiä kieltoalueita eikä näytä kartoilla aiemmin tunnettuja kutupaikkoja, koska palauttamishanke ei ollut vielä käynnistynyt ja Metsähallituksen meriharjuksen hoitosuunnitelmaa oltiin päivittämässä.

Hylje ja merimetso — suunnitelman mukaan kalastuksen suurin uhka

Hylje on suunnitelman mukaan alueen kaupallisen kalastuksen suurin yksittäinen uhka. Harmaahylje ja itämerennorppa aiheuttavat vuosittain 0,6–0,8 miljoonan euron vahingot Pohjanmaan kalataloudelle. Ennen kaikkea hylje estää siiankalastuksen myöhäissyksystä, ja itämerennorppa hankaloittaa talvella jäänalaista verkko- ja rysäkalastusta.

Merimetsojen pesämäärä Merenkurkussa oli 3 799 vuonna 2019 ja 3 200 vuonna 2020. Aikuisen merimetson ravinnontarve on noin 350–500 grammaa vuorokaudessa, ja ravinto koostuu pääasiassa ahvenesta, särjestä ja kiiskestä. Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan merimetsokanta kulutti 217 tonnia kalaa Merenkurkussa vuonna 2012, kun kaupallisen kalastuksen kokonaissaalis oli samana vuonna 89 tonnia tilastoruudussa 24. Kalastajien saalismenetys yhdyskuntien läheisyydessä voi olla jopa 32–67 prosenttia, kun taas koko saalislaatikkoa tarkastellen vaikutus on pienempi, 10–33 prosenttia.

Kyrönjoki ja sisävedet

Kyrönjoen suistoalue on suunnitelman mukaan Merenkurkun alueen tärkein kutu- ja poikastuotantoalue. Joen pääuoma on 147 kilometriä, valuma-alue 4 920 km² ja järvien osuus valuma-alueesta vain 1,3 prosenttia; keskivirtaama on alajuoksulla 44 kuutiometriä sekunnissa. Joki virtaa suurelta osin happamien sulfaattimaiden läpi, ja sen pH-arvo oli syksyllä 2019 Skatilassa alimmillaan 4,9 — alempana kuin kertaakaan vuoden 2010 jälkeen. Kalantuotanto on suunnitelman mukaan vahvasti riippuvainen joen happamuusasteen vaihteluista.

Koekalastuksissa ja poikasnuottauksissa Voitilan eteläpuolella ja suistoalueella on saatu muun muassa ahventa, haukea, madetta, kuhaa, siikaa, lahnaa, salakkaa, seipeä, kiiskeä ja pasuria. Särki hallitsee saaliita sekä lukumäärän että painon suhteen, lahna seuraavana.

Kyrönjokea nousevaa siikaa seurataan vuosittain syksyllä, ja siianpoikasia on löydetty Voitbyn kosken alapuolelta vuosina 2012, 2014 ja 2016. Voitilankosken pato muodostaa vaellusesteen, jonka poistaminen antaisi Kyrönjoen siialle mahdollisuuden saavuttaa uusia lisääntymisalueita ylempänä joella. Joessa esiintyy myös nahkiaista, jota pyydetään Voitilassa pienissä määrin merroilla.

Säätely — mitä on voimassa ja mitä suunnitelma esittää

Kalatalousalueella ei suunnitelman kirjoitushetkellä ollut voimassa olevia omia kalastusasetuksia. Kalastusasetuksen mukaiset pyyntimitat koko Merenkurkun merialueella ovat suunnitelman luettelon mukaan lohi 60 senttiä, rasvaeväleikattu taimen 50 senttiä ja kuha 40 senttiä. Luontaisesti lisääntyvän taimenen kaikki kalastus on kiellettyä, taimenen kalastus meressä pintaverkolla on kielletty ja meriharjus on rauhoitettu ympärivuotisesti.

⚠️ Suunnitelma on kuhan alamitan osalta ristiriidassa itsensä kanssa: säädösluettelossa mitta on 40 senttiä, mutta leipätekstissä todetaan kuhan alamitan olleen kaikessa kalastuksessa 42 senttimetriä vuodesta 2019 lähtien. Tarkista voimassa oleva mitta ennen kalastusta.

Kyrönjoen suistoalueella kuhan kalastuskielto on ollut voimassa vuodesta 2000. Koska nykyinen kalastuslaki ei enää salli vain yhden lajin alueellista rauhoitusta, kalatalousalue ehdottaa suunnitelmassa, että ELY-keskus asettaa noin tuhannen hehtaarin alueelle kaiken kalastuksen täyskiellon 1.–25.6. kahden vuoden ajaksi. Siialle esitetään 30 senttimetrin alamittaa, joka olisi voimassa ympäri vuoden ja koskisi kaikkea siian kalastusta; lisäksi osakaskunnille suositellaan yhteistä vuosittaista siian rauhoitusaikaa 20.10.–5.11.

Suunnitelma esittää myös viehekalastuskieltoa 1.3.–15.5. tärkeimmillä kevätkutuisten kalojen kutupaikoilla. Erikseen selvitettäväksi jätetään ahvenverkon 40 millimetrin vähimmäissilmäkoko tai ahvenen 23 senttimetrin alamitta — suunnitelma esittää nämä vaihtoehtoina, ja molemmat ovat suunniteltuja, eivät voimassa olevia rajoituksia. Kalastajille suunnitelma suosittelee vapauttamaan kaikessa kalastuksessa yli kilon ahvenet ja yli 80–90 senttimetrin hauet, koska suurten yksilöiden mätimunat selviytyvät paremmin kuin pienempien.

Usein kysyttyä Merenkurkusta