Etusivu › Kalavedet › Haminan-Virolahti

Kalavedet · Kymenlaakso

Haminan-Virolahti — kalakannat ja saalistilastot

Haminan-Virolahden kalatalousalue kattaa itäisimmän Suomenlahden merialueen Kotkan Kaarniemestä Vaalimaanjoelle sekä neljä siihen laskevaa vaelluskalajokea: Summanjoen, Vehkajoen, Virojoen ja Vaalimaanjoen. Tällä sivulla on se, mitä alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: meritaimenen luonnollinen nousu ja vaellusesteiden poisto, koekalastustulokset sekä kalastuksen sääntelyehdotukset.

Näytä Haminan-Virolahden merialue, Summanjoki, Vehkajoki, Virojoki ja Vaalimaanjoki kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Merialue — silakka vakaana, kuha ja ahven taantuneet

Haminan-Virolahden kalatalousalueen perustuskokous pidettiin 14. helmikuuta 2019, ja alueen vesipinta-ala on 54 762,28 hehtaaria — se ulottuu Kotkan Kaarniemestä itärajalle Vaalimaanjoelle ja ulkosaariston Ulko-Tammiosta ja Santiosta sisämaahan Kouvolan Uttiin ja Luumäen Luotolaan asti. Alueella on tavattu noin 60 kalalajia, ja kalataloudellisesti tärkeimmät ovat silakka, kilohaili, lohi, taimen, ahven, kuha, made, siika ja hauki. Silakkakanta on vakaalla tasolla. Särkikalakannat ovat runsaita, mutta sekä kuha- että ahvenkannat ovat taantuneet aiemmasta tasosta; kuha kasvaa Suomenlahdella nopeammin ja tulee sukukypsäksi suurempana kuin Saaristomerellä.

Kaupallinen kalastus on vähentynyt jyrkästi: Kaakkois-Suomen merialueilla oli vuonna 2022 enää 11 I-ryhmän ja 88 II-ryhmän kalastajaa, ja koko maan tasolla suurin syy on ollut kalastajien ikääntyminen. Alueella ei ole yhtään kalasatamaa eli virallista suurten saaliiden purkupaikkaa — yli 5 000 kilon lajittelemattomat silakka- ja kilohailisaaliit on purettava nimettyyn satamaan, lähimpänä Kotkan Kuusinen — ja Klamilan kalasataman siirtyminen muuhun käyttöön on hankaloittanut elinkeinoa merkittävästi. Venesatamia on silti 11. Vapaa-ajankalastus on aktiivista, vaikka hylkeet ovat pakottaneet monet kotitarvekalastajat lopettamaan verkkokalastuksen; verkkokalastuksen tärkeimmät kohdelajit ovat silakka, ahven, siika, kuha ja made, kun taas vapakalastuksessa painottuvat kuhan ja ahvenen jigikalastus, hauen ja taimenen heittokalastus sekä lohenuistelu avomeren laidalla.

Summanjoki — meritaimen nousee luonnostaan, jopa patojen ohi

Summanjoki on yksi Suomen päävesistöalueista: pituus noin 60 kilometriä, pinta-ala 569 neliökilometriä, järvisyys 2,2 prosenttia ja keskivirtaama 4,6 m³/s. Joen alkuperäinen taimenkanta on hävinnyt, ja tilalle on kotiutettu Mustajoen meritaimenkantaa. Vuoden 2015 selvityksen mukaan uusi "Isojoki hatchery group" -haara oli levittäytynyt koko joen alueelle aina alkulähteille asti; sukusiittoisuus oli pientä ja geneettinen muuntelu suurta, joten emokaloja on noussut merestä luonnollista tietä jopa nousuesteiden ohi — Summanjokea voidaan pitää hyvänä meritaimenen lisääntymispaikkana.

Koskituotantoalaksi on arvioitu noin 300 aaria, ja vuoden 2007 kartoituksessa koskipinta-alaksi mitattiin 330 aaria. Vuoden 2015 sähkökoekalastuksissa saatiin keskimäärin 6 taimenen 0+ poikasta aarilla (100 m²); laskennallisesti joki voisi tuottaa 1 800 jokipoikasta, joista noin 396 smolttia ja vain noin 3 prosenttia eli 12 kappaletta selviäisi kudulle asti kolmen merivuoden emokalana. Alajuoksun nousua on seurattu myös DIDSON-kaikuluotaimella: vuonna 2014 jokeen nousi 200–250 vaellussiikaa ja muutama kymmenen meritaimenta, syksyllä 2015 yli 700 vaellussiikaa ja 50–100 meritaimenta, ja vuoden 2017 luotauksessa havaittiin 84 meritaimenta — todellisen nousun arvioitiin olleen 100–200 kalaa, koska mittaus ei kattanut koko nousukautta. Yleisin koko oli 50–55 senttiä.

Reitkallin Laurinkosken kalatie valmistui 2007. Vuoden 2019 videoseurannassa (23.5.–5.11.) sitä pitkin nousi 17 taimenta eikä yksikään palannut alavirtaan; noin 20 prosenttia emokaloista arvioitiin nousseen padon ohi muuta reittiä. Kuduntarkkailuissa 2016–2019 merestä nousseet emokalat olivat 50–60-senttisiä (osa yli 70 cm), paikalliset joessa eläneet taimenet 25–45-senttisiä; syksyllä 2018 yhdeltä kutusoraikolta löytyi myös 1-kesäinen merilohen poikanen. Jokeen on 2013–2023 istutettu muun muassa planktonsiikaa, kuhaa, kirjolohta ja harjusta; ensimmäiset Mustajoen kannan vastakuoriutuneet meritaimenet istutettiin vuonna 2019.

Vehkajoki ja Virojoki — toinen pato puretaan, toinen kanta rauhoitetaan kokonaan

Vehkajoki (pituus n. 45 km, pinta-ala 380 km², järvisyys 5,8 %, keskivirtaama n. 3,9 m³/s) menetti alkuperäisen taimenkantansa patoamisen ja koskien perkauksen seurauksena; suunnitelmallisempi kannan palauttaminen käynnistyi vasta 2000-luvulla. Töytärinkosken nousueste ja Myllykylän myllypato on poistettu, joten taimenella on nyt vapaa kulku koko joessa, ja luonnonpoikasia on saatu Töytärinkoskesta (2015–2018) ja Myllykoskesta (2017). Myllykylän Myllykosken pato purettiin vielä erikseen vuonna 2023, mikä avasi nousun myös keski- ja yläosan koskiin ja sivujokiin. Jokeen tiedetään historiallisesti nousseen ainakin meritaimenta ja vimpaa. 1990-luvun vaihteen lohi-istutusten jälkeen koskissa tavattiin parhaimmillaan yli sata poikasta aarilla, mutta nykyään lohenpoikasia ei enää tavata eikä emokaloista ole havaintoja; istutuksista peräisin oleva harjuskantakin on taantunut ilman lisääntymishavaintoja.

Virojoessa (pinta-ala 357 km², pääuoman pituus 60 km) ja sen sivu-uomassa Saarasjärvenojassa elää sen sijaan alkuperäiseksi luokiteltu meritaimenkanta, jonka suojelu on erityisen tärkeää myös kansallisessa lohi- ja meritaimenstrategiassa. Mullikkakoskella mitattiin 2019 joen suurin taimenen 0+ ja 1+ poikastiheys, noin 31 kappaletta aarilla, ja Saarasjärvenojan koekalastusrekisterissä luonnonvaraisia 0+ poikasia on löytynyt joka vuosi 1989–2018, tiheyksien vaihdellessa reilusta 80:stä alle 10 kappaleeseen aarilla. Vaellussiian poikastuotanto sen sijaan on vähäistä, ja havaitut poikaset ovat todennäköisesti peräisin Kantturankosken hautomosta. Virojokeen ei saa istuttaa muita kuin alkuperäisiä taimenkantoja, ja suunnitelma suosittelee, ettei kannasta pyydystettäisi lainkaan yksilöitä — ei edes istutettuja. Kantturankosken voimalaitoksella on kalatien rakentamisvelvoite jo vuodelta 1924, mutta vuonna 2023 rakentaminen ei ollut juuri edistynyt, vaikka kalatien piti olla toiminnassa 2024.

Vaalimaanjoki — rajajoki, josta viimeinenkin pato purettiin 2019

Vaalimaanjoki saa alkunsa Salpausselän etelärinteiltä ja laskee itäiseen Suomenlahteen Venäjän puolella; vesireitin pituus latvalta mereen on 45 kilometriä, josta 1,7 kilometriä on Venäjän puolella. Vesistöalueen pinta-ala on 245 km², järvisyys 3,1 % ja keskivirtaama 2,6 m³/s. Joen oma alkuperäinen meritaimenkanta on hävinnyt patoamisten ja perkausten seurauksena, ja nykyään jokeen istutetaan Mustajoen kannan taimenta.

Nousuesteet on poistettu Vaalimaanjoesta kokonaan: Reinikkalankosken järjestelypato muutettiin pohjapadoksi 2012, Mattilankosken pato suistepadoksi 4.3.2015, ja viimeinen este poistui 11.9.2019 Savankoskelta. Joen 30 koskesta useita — muun muassa Hyyryläisenkoski, Nokankoski, Muurolan Myllykoski, Mattilankoski ja Savankoski — on kunnostettu, ja vaelluskalat pääsevät nykyään ohitusuomaa pitkin aina latvoille asti; erillisiä kalateitä joessa ei enää tarvita. Silti vaellussiikaa nousee kudulle vain vähän ja satunnaisesti, ja vuosien 2016 ja 2018 poikastutkimuksissa siian poikasia ei havaittu lainkaan. Paikallisten mukaan jokeen nousi ennen Reinikkalankosken patoa runsaasti nahkiaisia; pohjapadoksi muuttamisen jälkeen lisääntymisalueiden määrä on kasvanut selvästi, joten nahkiaiskannan arvioidaan kasvavan. Myös joen harjuskanta, joka on peräisin luonnonravintolammikoista, on taantunut vailla lisääntymishavaintoja. Istutuksia on tehty 2019–2023 ainakin meritaimenella ja vaellussiialla; ensimmäiset Mustajoen kannan vastakuoriutuneet poikaset istutettiin toukokuussa 2019.

Sääntelyehdotukset — kuhan alamitta nousee 45 senttiin vuonna 2026

Suunnitelma esittää kuhan alimman pyyntimitan nostamista 45 senttimetriin koko kalatalousalueella; kaupallisilla kalastajilla muutos astuu voimaan 1.1.2026. Samalla harjuksen alamitta nousisi 40 senttiin. Siian verkkokalastuksessa merellä pienin sallittu solmuväli olisi 50 mm 1.8.–30.4., ja ulkosaariston karisiian kutupyyntiin yli 3 metrin syvyydessä esitetään poikkeuksena 38 mm:n solmuväliä 15.10.–15.11.; kuhan verkkokalastuksessa alin solmuväli olisi niin ikään 50 mm.

Kuhan lisääntymisalueille — muun muassa Rautalanselälle Virolahdella sekä Summanlahdelle ja Haminanlahdelle Haminassa — esitetään kaikkien pyydysten (paitsi onkimisen ja katiskan) kieltoa 15.5.–15.6. Ahvenen ja hauen kutualueilla, kuten Uittimensalmella Haminassa, kalastus kiellettäisiin 1.4.–31.5. onkimista lukuun ottamatta. Saarasjärvenojassa esitetään täyskieltoa kaikelle kalastukselle ympäri vuoden alkuperäisen, erittäin uhanalaisen taimenkannan suojelemiseksi, ja kaikkien neljän vaelluskalajoen välijärvissä ja -lammissa verkkokalastus kiellettäisiin 15.8.–30.11. alle 100 metrin päässä jokisuusta. Lisäksi osa salmista ja kapeikoista, kuten Sirkkosalmi ja Lauttasalmi Haminassa, rauhoitettaisiin ympäri vuoden muulta kalastukselta kuin onkimiselta, pilkkimiseltä ja viehekalastukselta.

Uhanalaiset lajit ja vieraslajit

Alueen jokivedet sopivat suunnitelman mukaan erityisen hyvin äärimmäisen uhanalaiselle meritaimenelle, joten niiden olosuhteiden turvaaminen on ensisijaisen tärkeää. Vaellussiika on luokiteltu uhanalaiseksi ja lisääntyy joissa vain vähän, mutta istutukset tuottavat kohtuullisen hyvin. Ankerias on äärimmäisen uhanalainen eikä enää juuri vaella alueelle luontaisesti; kanta on kokonaan istutusten varassa, poikasia istutetaan vuosittain tuhansia, ja EU on kieltänyt ankeriaan vapaa-ajankalastuksen merellä kokonaan. Harjus on niin ikään äärimmäisen uhanalainen ja meressä kokonaan rauhoitettu — sama peruste on myös alamitan nostoesityksen takana. Made on luokiteltu silmälläpidettäväksi ja kärsii ilmastonmuutoksesta, vaikka kannat ovat alueella toistaiseksi vahvoja; samoin silmälläpidettävää toutainta tavataan jonkin verran alueen joissa ja jokisuissa. Merilohi on vaarantunut, ja alueella tavatut lohet ovat peräisin Kymijoen luonnontuotannosta tai istutuksista.

Rannikolle levinnyt mustatäplätokko ei ole enää hävitettävissä, eikä sitä vastaan ole varsinaisia toimia — hyvät petokala- ja lintukannat voisivat parhaimmillaan hidastaa leviämistä. Myös hopearuutanan leviämistä on vaikea estää, koska laji lisääntyy sekä suvullisesti että suvuttomasti ja voi muodostaa itseään kloonaavia täysnaarasparvia; tiheät esiintymät tulisi poistokalastaa, koska laji edistää rehevöitymistä. Kirjolohi ei ole alueella taloudellisesti merkittävä laji, mutta sen istutus lampiin voi olla perusteltua kalastusmatkailun vuoksi; koska laji ei lisäänny Suomen oloissa, istutettavien kalojen on oltava triploideja tai peräisin täysnaarasparvista.

Usein kysyttyä Haminan-Virolahdesta