EtusivuKalavedet › Karjaanjoen vesistö

Kalavedet · Uusimaa

Karjaanjoen vesistö — kalakannat ja saalistilastot

Karjaanjoen vesistö kokoaa Uudenmaan suurimman järven, savisamean Hiidenveden ja yli tuhat kilometriä virtavesiä saman kalatalousalueen sisään. Tällä sivulla on se, mitä kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: saalismäärät lajeittain, säätelyn vaiheet ja kantojen suunta.

Pikavastaus

Lohjanjärven arvioitu kokonaissaalis oli vuonna 2017 yhteensä 45 270 kiloa, josta kuhaa 11 657 kiloa — enemmän kuin mitään muuta lajia. Kuhakannan käännettä selittää suunnitelman mukaan verkkojen solmuvälin nosto 50 milliin vuonna 1992 ja 55 milliin vuonna 2017. Hiidenvedellä kuha ja ahven muodostavat noin puolet saaliista. Vesistön virtavesissä on lähes sata täydellistä vaellusestettä, ja taimen elää toistakymmenenä toisistaan eriytyneenä latvavesikantana.

VesistötLohjanjärvi (92,7 km²), Hiidenvesi (noin 3 000 ha) ja vesistön virtavedet
Lohjanjärven kokonaissaalis 201745 270 kg — kuha 11 657 kg, hauki 9 412 kg, ahven 8 542 kg, sulkava 5 482 kg, muikku 2 331 kg
Pyydysjakauma Lohjanjärvelläverkoilla 62,8 %, vapavälineillä 28,8 %, katiskoilla 8 % saaliista
Hiidenveden saalisjakauma 2018kuha 24 %, ahven 23 %, sulkava 17 %, hauki 13 %, lahna 11 %, särki 7 %
Vahvistunut kantakuha — solmuvälisäätely ja istutukset käänsivät 1980-luvun romahduksen
Heikentynyt kantataimen — Lohjanjärven saalis oli vuonna 1990 yhteensä 2 321 kg ja vuonna 2017 enää 16 kg
Aineistokalastustiedustelut 1990–2017 (Lohjanjärvi) ja 2018 (Hiidenvesi), koekalastukset, kaupallisen kalastuksen saalisilmoitukset 2017–2018

Näytä Lohjanjärvi, Hiidenvesi ja Karjaanjoki kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Kuha — Lohjanjärven taloudellisesti merkittävin laji

Käyttö- ja hoitosuunnitelma toteaa suoraan, että Lohjanjärvi on yksi maamme parhaista kuhavesistä. Vuoden 2017 kalastustiedustelun mukaan järven arvioitu kokonaissaalis oli 45 270 kiloa, josta kuhaa oli 11 657 kiloa — enemmän kuin mitään muuta lajia. Kuhasaalis ei ole aina ollut tällainen: vuonna 1990 se oli 10 978 kiloa, vuonna 1994 enää 4 297 kiloa, ja korkein tiedusteluissa mitattu lukema 15 472 kiloa saatiin vuonna 2006.

Suunnitelma kirjaa käänteen säätelyn ansioksi. 1980-luvun hyvinä kuhavuosina Isoselän alueella käytettiin 45 millin verkkoja, jotka pyydystivät kalat ennen sukukypsyyskokoa, ja tämä tehokalastus romahdutti kannan. Yli kahden metrin korkuisten verkkojen solmuväli nostettiin 50 milliin vuonna 1992 ja 55 milliin vuonna 2017, ja samaan aikaan tehtiin säännöllisiä kuhaistutuksia. Solmuvälin asteittainen nosto nimetään suunnitelmassa tärkeäksi syyksi sekä saaliskalojen keskikoon että kuhan kokonaissaaliin kasvulle.

Sama kehitys näkyy kilpailutuloksissa. Vuodesta 1985 järjestetyn Lohjanjärven Kuhauistajan voittotulos oli ensimmäisenä vuonna 2 610 grammaa, vuonna 2019 25 235 grammaa ja vuonna 2021 24 550 grammaa; viimeksi mainitun vuoden suurin kuha painoi 7 235 grammaa. Pienin tilastoitu kilpailun kokonaissaalis oli 74,8 kiloa vuonna 2004, kun vuonna 2021 kuhaa saatiin 601 kiloa. Lisätietoa: kuhan lajisivu ja vetouistelun opas.

Hauki ja ahven — viidennes saaliista kumpikin

Hauki ja ahven ovat vuoden 2017 tiedustelussa lähes yhtä suuria: hauen saalis oli noin 9,4 tonnia eli 20,8 prosenttia ja ahvenen noin 8,5 tonnia eli 18,9 prosenttia järven kokonaissaaliista. Suunnitelma kuvaa haukikannan vahvaksi joka puolella järveä ja parhaaksi matalilla, rehevillä alueilla; ahven on sen mukaan järven runsaslukuisin kala.

Suurten ahventen määrä on kasvanut. Koekalastuksissa on saatu 0,5–1,5 kilon ahvenia kaikilta järven matalilta alueilta, ja viime vuosien talvikalastuksessa suurikokoisia ahvenia on tullut 60–70 millin verkoilla. Ahvensaalis on silti pitkällä aikavälillä pienentynyt: vuonna 1990 se oli 25 844 kiloa. Ks. hauki ja ahven.

Muikku ja siika — vaihtelevin ja istutuksiin perustuva

Muikku on aineiston epävakain laji. Lohjanjärven muikkusaalis oli vuonna 1990 vain 857 kiloa. Vuonna 2006 se oli 12 553 kiloa ja vuonna 2017 enää 2 331 kiloa. Suunnitelman mukaan kanta on 1990-luvun muikkukadon jälkeen pysynyt pyyntivahvana mutta alikalastettuna, ja saalis voitaisiin moninkertaistaa parantamalla kaupallisen pyynnin edellytyksiä. Muikku välttää koekalastusten ja tiedustelujen mukaan järven rehevämpiä alueita. Ks. muikku.

Siian saalis oli vuonna 2017 949 kiloa eli 2,1 prosenttia kalansaaliista, ja se on suunnitelman mukaan kokonaan istutusten varassa — luontaisesta lisääntymisestä ei ole varmuutta. Suunnitelmaan on kirjattu selvitys, jossa asiaa tutkitaan alkusyksyyn ajoittuvalla pyynnillä tiheillä 12–14 millin verkoilla. Vuonna 1990 siikasaalis oli 2 589 kiloa. Järveen on istutettu kotimaisten siikamuotojen lisäksi myös peledsiikaa, jota ei nykyisin enää saa istuttaa uusille alueille. Kuhan verkkokalastuksen sivusaaliina saadaan runsaasti hyväkasvuista sulkavaa, jonka osuus vuoden 2017 saaliista oli 5 482 kiloa ja jota suunnitelma pitää selvästi aliarvostettuna.

Hiidenvesi — kuhajärvi, jossa verkko on yhä pääpyydys

Noin 3 000 hehtaarin savisamea Hiidenvesi on suunnitelman mukaan kuhalle erittäin sovelias elinympäristö: matalia lisääntymisalueita on runsaasti, runsaita vuosiluokkia syntyy säännöllisesti, eikä kuhakantaa ole tarvinnut istutuksin vahvistaa. Runsas kuorekanta on suunnitelman mukaan syy järven erinomaiseen kuhakantaan — joissakin tutkimuskalastuksissa kuore on muodostanut noin 75 prosenttia saaliista. Kuhan kasvu on kuitenkin hitaampaa kuin Lohjanjärvessä ja kalat tulevat sukukypsiksi pienempinä.

Vuoden 2018 kalastustiedustelussa kuha (24 %) ja ahven (23 %) muodostivat noin puolet koko järven saaliista, sulkavan osuus oli 17, hauen 13, lahnan 11 ja särjen 7 prosenttia. Verkoilla saatiin lähes puolet (48 %) saaliista, vapavälineillä kolmannes ja katiskalla 18 prosenttia. Matalilla alueilla verkkojen osuus nousi 88 prosenttiin, kun taas Kiihkelyksenselän saaliista 62 prosenttia tuli vapakalastusvälineillä. Kaupallisen kalastuksen ilmoitettu saalis oli 923 kiloa vuonna 2017 ja 835 kiloa vuonna 2018; kuhan osuus siitä oli 438 ja 684 kiloa.

Suunnitelma nostaa esiin uuden ilmiön: kaikuluotainta hyödyntävässä vertikaalijigauksessa saaliit ovat kuhan kutuaikana varmoja, ja kalatalousalueen tietoon on tullut tapauksia, joissa yhden venekunnan kuhasaalis on ollut 50–70 alamitan ylittävää kalaa. Ks. jigikalastuksen opas.

Toutain — kotiutettu petokala, joka lisääntyy vesistön joissa

Kokemäenjoen toutaimelle luotiin 1980-luvun lopulla istutuksin varakanta Lohjanjärveen ja Hiidenveteen, ja kotiuttaminen onnistui: toutain lisääntyy vesistön joissa ja virtapaikoissa. Suurin tietoon tullut punnittu yksilö painoi 8 020 grammaa, ja samassa koenuottauksessa vapautettiin 19 toutainta yhteispainoltaan 105 kiloa. Vanhimmat yksilöt ovat huomattavasti yli 20-vuotiaita. Suunnitelma suosittelee toutaimen kutujokiin kalastuskieltoa 15.4.–15.5. sekä kolmihaarakoukkujen sijasta yksihaaraisia, väkäsettömiä koukkuja.

Taimen ja virtavedet — lähes sata vaellusestettä

Vesistön virtavesien yhteenlaskettu uomapituus on yli 1 000 kilometriä. Inventointien mukaan täydellisiä vaellusesteitä on lähes sata ja lisäksi suunnilleen saman verran merkittäviä tai osittaisia esteitä. Mustionjoen kahteen alimpaan voimalaitospatoon on rakennettu tekniset kalatiet.

Myllypadot ja muut nousuesteet eristivät taimenen jokien yläosille ja sivupuroihin. Vesistössä elää toistakymmentä erillistä taimenpopulaatiota, ja vain yksi niistä on vesistön alaosalla. DNA-näytteitä kerättiin yhdestätoista paikasta, ja tutkimukset osoittivat kaikkien säilyneiden populaatioiden olevan Karjaanjoen vesistön omaa kantaa. Lohjanjärven yläpuolisten alueiden vuotuiseksi tuotantopotentiaaliksi on arvioitu 13 000–21 000 taimenen vaelluspoikasta, mitä suunnitelma itse pitää koskipinta-aloihin perustuvana minimiarviona. Lohjanjärven verkko- ja vapasaaliissa taimen on käynyt lähes olemattomaksi: vuonna 1990 saalis oli 2 321 kiloa ja vuonna 2017 enää 16 kiloa.

Harjusta on istutettu runsaasti vesistön virtavesiin, varsinkin Karkkilan alueelle, jossa se on paikoin menestynyt hyvin. Luonnonkudusta syntyneitä poikasia on löytynyt sähkökoekalastuksissa, mutta itseään ylläpitävää kantaa se ei suunnitelman mukaan ole missään muodostanut. Latvavesillä esiintyvät myös kivisimppu ja kivennuoliainen. Haitalliseksi vieraslajiksi luokitellun, taimenen kanssa kilpailevan puronieriän eliminointi Kyrönojasta aloitettiin kesällä 2020. Karkkilan koskikalastuspaikoille istutetaan kirjolohta: Vanjoen vuoden 2017 tiedustelussa lähes 70 prosenttia saaliista oli kirjolohta, harjusta 12, haukea 9 ja taimenta 3 prosenttia. Ks. perhokalastuksen opas.

Ankerias ja lohi — molemmat patojen takana

Ankerias on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi, ja Suomessa se on kokonaan rauhoitettu 1.10.–31.1. Ankeriaan suojeluarvo on maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 614/2019 mukaan 3 510 euroa. Mustionjoen patoamisen jälkeen Lohjanjärven kanta on ollut istutusten varassa, ja viimeiset istutukset järveen tehtiin 1990-luvulla; kutuvaellukselle lähtevät ankeriaat silpoutuvat voimalan turbiineissa. Lohi on vesistöstä hävinnyt, ja suunnitelman pitkän tähtäimen tavoitteena on sen palauttaminen sen jälkeen, kun jokijatkumo on saatu aikaan.

Säätely — mitä suunnitelmaan on kirjattu

Kuhan alamitta on kalastusasetuksen mukaan 42 senttiä, mutta Lohjanjärvessä se on nostettu 45 senttiin kuhan nopean kasvun takia. Samaa 45 sentin mittaa ja 55 millin solmuväliä yli kahden metrin korkuisiin verkkoihin suositellaan suunnitelmassa myös Hiidenvedelle ja alueen muihin kuhavesiin; muualla suositus on vähintään 50 millin solmuväli. Hauelle ei ole alamittaa, mutta kalastuskilpailuissa hyväksytään vain yli 60 sentin kalat. Tiukkaa ylämittaa kalatalousalue ei pidä tarkoituksenmukaisena, mutta suosittelee isojen ja vahingoittumattomien petokalojen vapauttamista.

Kalatalousalue esittää kuhan lisääntymisen turvaamiseksi veneestä tapahtuvan viehekalastuksen sekä verkko- ja rysäkalastuksen kieltoa neljälle Lohjanjärven alueelle 1.5.–30.6. väliseksi ajaksi. Karjaanjoen vesistö on luokiteltu vaelluskalavesistöksi, minkä takia siihen kuuluvissa joissa kalastus verkolla on kielletty elokuun 15. päivästä marraskuun 30. päivään. Suuri osa virtavesistä on luokiteltu lohi- ja siikapitoisiksi vesistöiksi, joissa yleiskalastusoikeudella kalastaminen ei ole sallittua, ja niissä on voimassa syksyinen kalastuskielto 1.9.–31.11. — kirjolohen kalastuskohteissa kalastus voi jatkua 20.9. asti. Ks. pyyntimitat ja rauhoitusajat.

Miten näitä lukuja luetaan oikein

  • Eri menetelmien lukuja ei voi verrata keskenään. Kalastustiedustelun arvioitu kokonaissaalis, koekalastuksen yksikkösaalis verkkoa kohden ja kaupallisen kalastuksen ilmoitettu saalis mittaavat eri asiaa. Sivun luvut on siksi merkitty menetelmineen.
  • Kokonaissaalis kertoo kalastuksen määrästä, ei pelkästään kannasta. Lohjanjärven kokonaissaalis oli vuonna 1990 yhteensä 97 413 kiloa ja vuonna 2017 enää 45 270 kiloa, ja samalla ajanjaksolla kalastaneiden ruokakuntien määrä väheni.
  • Ilmoitettu saalis ei ole sama kuin todellinen saalis. Kaupallisen kalastuksen luvut ovat saalisilmoituksia, ja suunnitelma huomauttaa itse, ettei vuosien 2019 ja 2020 tietoja voitu julkaista ilmoitusten vähäisyyden takia.
  • Luvut ovat vuosilta 1990–2021. Ne kuvaavat kantojen suuntaa, eivät tämän päivän tilannetta. Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.

Usein kysyttyä Karjaanjoen vesistöstä

Onko Lohjanjärvessä hyvä kuhakanta?

Käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan on: se kuvaa Lohjanjärveä yhtenä maamme parhaista kuhavesistä. Kuha oli vuoden 2017 tiedustelussa suurin laji 11 657 kilolla, kun järven koko arvioitu saalis oli 45 270 kiloa. Kanta romahti 1980-luvun tehokalastuksessa ja toipui solmuvälisäätelyn ja istutusten jälkeen.

Mikä on kuhan alamitta Lohjanjärvellä?

Kalastusasetuksen mukainen alamitta on 42 senttiä, mutta Lohjanjärvessä se on nostettu 45 senttiin kuhan nopean kasvun takia. Yli kahden metrin korkuisten kuhaverkkojen solmuväli on ollut 55 milliä vuodesta 2017. Samaa suositellaan suunnitelmassa myös Hiidenvedelle. Tarkista voimassa olevat rajoitukset kalastusrajoitus.fi-portaalista.

Kummasta saa paremmin kuhaa, Lohjanjärvestä vai Hiidenvedestä?

Molemmat ovat suunnitelmassa hyviä kuhavesiä, mutta eri tavalla. Lohjanjärvessä kuha kasvaa nopeammin ja järvestä saadaan suurikokoisia kaloja. Hiidenvedessä lisääntymisalueita on runsaasti ja runsaita vuosiluokkia syntyy säännöllisesti ilman istutuksia, mutta kuhan kasvu on hitaampaa ja kalat tulevat sukukypsiksi pienempinä. Hiidenveden vuoden 2018 saaliista kuhaa oli 24 prosenttia.

Saako Karjaanjoen vesistöstä taimenta?

Järvistä käytännössä ei. Lohjanjärven taimensaalis oli vuonna 1990 vielä 2 321 kiloa, mutta vuonna 2017 enää 16 kiloa. Taimen elää vesistössä toistakymmenenä erillisenä latvavesipopulaationa, jotka DNA-tutkimusten mukaan ovat kaikki vesistön omaa kantaa. Suuri osa virtavesistä on lohi- ja siikapitoisia vesistöjä, joissa yleiskalastusoikeus ei ole voimassa.

Millä pyydyksellä Lohjanjärvestä ja Hiidenvedestä saadaan eniten kalaa?

Verkolla. Lohjanjärvellä 62,8 prosenttia vuoden 2017 saaliista pyydettiin verkoilla, 28,8 prosenttia vapavälineillä ja 8 prosenttia katiskoilla. Hiidenvedellä verkkojen osuus vuoden 2018 saaliista oli 48 prosenttia, vapavälineiden kolmannes ja katiskan 18 prosenttia. Matalilla alueilla verkoilla saatiin peräti 88 prosenttia saaliista.

Miksi Karjaanjoen vesistössä puhutaan vaellusesteistä?

Koska niitä on paljon: vesistön yli tuhannen kilometrin virtavesissä on inventointien mukaan lähes sata täydellistä vaellusestettä ja suunnilleen saman verran merkittäviä tai osittaisia esteitä. Mustionjoen kahteen alimpaan voimalaitospatoon on rakennettu tekniset kalatiet. Esteiden poistaminen on suunnitelman ehto sille, että merivaelteinen taimen elpyy ja lohi palautetaan vesistöön.

Lähteet ja lisätieto

Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.

  1. Karjaanjoen vesistön kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2022–2031 — Lohjanjärven perustiedot s. 15; jäätalven pituus s. 16; kalatalousmaksut ja kalakantojen tila tiivistettynä s. 23; lajitaulukko ja istutushistoria s. 24; kuhan säätelyhistoria ja solmuvälit s. 25; Kuhauistajan kokonaissaaliit s. 26; Kuhauistajan voittotulokset, suurimmat kuhat ja kuhan alamitta s. 27; ehdotettu kuturauhoitusalue s. 28–29; hauen ja ahvenen saaliit ja osuudet s. 29; siian saalis ja alkuperä s. 30; toutaimen kotiutus ja suurin yksilö sekä ankeriaan tila s. 31; ankeriaan rauhoitus ja suojeluarvo s. 32; kaupallinen kalastus ja saalistaulukko s. 33–34; kokonaissaalis 2017 ja pyydysjakauma s. 35; kokonaissaalis lajeittain 1990–2017 s. 36; Hiidenveden kuha ja jigikalastus s. 43; Hiidenveden saalisjakauma ja pyydysosuudet s. 44; kuore ja petokalatavoite s. 41; Hiidenveden kaupallinen saalis ja istutukset s. 46; siikatutkimukset ja lohen palautus s. 48; virtavesien kuvaus ja valuma-alueet s. 127–128; vaellusesteet ja kalatiet s. 129; virtavesien lajisto ja toutaimen nousumatkat s. 131; taimenpopulaatiot ja DNA-tulokset s. 132; taimenen tuotantopotentiaali, harjus ja puronieriä s. 133; Vanjoen kalastustiedustelut s. 134; vaelluskalavesistön verkkokalastuskielto s. 137; virtavesien syksyinen kalastuskielto s. 142; toutaimen kuturauhoitussuositus s. 143; pyyntimitat, solmuvälit ja ylämitta s. 59 ja s. 119, s. 125; vieraslajit s. 151–152
  2. Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
  3. Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta

Jatka tästä