Etusivu › Kalavedet › Koskenkylänjoki ja Taasianjoki

Kalavedet · Itä-Uusimaa ja Kymenlaakso

Koskenkylänjoki ja Taasianjoki — kalakannat ja saalistilastot

Koskenkylänjoki ja Taasianjoki laskevat molemmat Suomenlahteen Loviisan seudulla samalla kalatalousalueella; Koskenkylänjoen latvoilla ovat myös Pyhäjärvi ja Villikkalanjärvi. Tällä sivulla on se, mitä viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: taimenen kotiutusistutukset, Kuuskosken kalatie ja mitatut kalakantojen tulokset.

Näytä Koskenkylänjoki, Pyhäjärvi (Orimattila), Villikkalanjärvi ja Taasianjoki kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Koskenkylänjoki — taimen palaa hitaasti patojen takaa

Koskenkylänjoki saa alkunsa Pyhäjärvestä Lapinjärven Porlammilla ja laskee Pernajanlahden pohjukkaan Loviisassa; pääuoman pituus on noin 38 kilometriä ja valuma-alue noin 895 neliökilometriä. Joen alkuperäinen taimenkanta on tiettävästi hävinnyt patoamisen ja muiden ympäristömuutosten seurauksena. Jokeen istutettiin Isojoen ja Ingarskilanjoen kantaa olevia taimenia 1980- ja 1990-luvuilla, ja istutusten jälkeen tavattiin myös luonnonpoikasia — todennäköisesti istukkaiden jälkeläisiä — mutta lisääntyminen hiipui ennen uusia istutuksia.

Kotiutusistutuksia mäti-istutuksin on tehty 2000-luvun alkupuolelta lähtien, ja vuodesta 2010 istutetut poikaset on eväleikattu. Vuosina 2016–2021 pääuomaan ja puroihin istutettiin taimenen mätiä ja vastakuoriutuneita poikasia seuraavasti: 4 350 kappaletta (2016), 9 600 (2017), ei tietoa (2018), 17 600 (2019), 21 100 (2020) ja 16 400 (2021). Meritaimenista on saatu varmoja näköhavaintoja Kuuskosken kalatiessä ja sen yläpuolella Myrskylänjoessa, ja luonnonkudusta peräisin olevia poikasia on sähkökalastuksissa tavattu Kartanonkoskesta, Seppäläis-Huopinkoskesta, Mickelspiltomin Kvarnforsista, Sävträskforsista ja Kuuskoskesta.

Vesistön ainoa voimalaitos on Kuuskoskessa, ja sen yhteyteen rakennettiin luonnonmukainen kalatie vuonna 2008; ylempänä joessa Mickelspiltomin ja Kartanonkosken vanhojen myllypatojen kohdalle kalatiet valmistuivat 2006 ja 2010, ja jokisuun Forsbynkosken pato purettiin jo 1993. Koskikunnostuksia tehtiin viranomaistyönä 2006–2010 muun muassa Hammarkoskessa, Sävträskforsissa, Mickelspiltomin Kvarnforsissa, Sahankoskessa, Käkikoskessa, Kartanonkoskessa, Kylmäkoskessa ja Luukkukoskessa. Kuuskosken kalatien kohdalla kaikki kalastus on kielletty 200 metriä molempiin suuntiin, ja koko joessa verkkokalastus on kielletty 15.8.–30.11. välisenä aikana vaelluskalavesistömäärityksen perusteella.

Muut kalalajit Koskenkylänjoessa

Hauki, ahven ja made ovat joessa yleisiä lajeja ja myös saalislajeja, mutta pyynnin tai saaliin määrästä ei ole tietoja saatavilla. Kuhaa laskeutuu Pyhäjärvestä jokeen ja sitä pyydetään vapavälinein joen yläjuoksulta; merialueelta nousee kuhaa alajuoksulle, mutta todennäköisesti se ei nouse kalatalousalueen puolelle asti, eikä jokialueilla tapahdu juuri lisääntymistä. Tärkeimmät särkikalasaaliit ovat särki ja turpa; lisäksi lajistoon kuuluvat ainakin salakka, lahna ja pasuri sekä todennäköisesti suutari. Vimpa nousee nykyisin ainakin Kuuskoskelle asti, ja kalatie mahdollistaa lajin nousun ylemmäksikin jokeen.

Lohta istutettiin Koskenkylänjokeen vaellus- ja jokipoikasina vuosina 2007–2013 ja pieni erä vielä 2017, ja lohen mäti-istutuksia tehtiin 2009 ja 2011; istutettuja Kymijoen kannan poikasia tavattiin sähkökalastuksissa vaihtelevasti. Forsbynkoskesta saatiin vuonna 2012 kaksi kesänvanhaa lohen luonnonpoikasta, mutta muutoin takaisin nousseista lohista ei ole havaintoja. Siian poikasten haavipyyntiä tehtiin kunnostushankkeen yhteydessä 2007–2012, mutta vain yksi poikanen tavoitettiin; alajuoksulle istutettiin yksi erä vastakuoriutuneita siikoja 2016, eikä ole tiedossa, nouseeko jokeen nykyisin vaellussiikoja kutemaan. Ankeriasta on istutettu muun muassa Pyhäjärveen, ja näistä peräisin olevia ankeriaita on tavattu myös jokialueelta; nahkiaista ei koekalastuksissa ole Koskenkylänjoesta tavattu, mutta lajin arvioidaan nousevan jokeen vähäisissä määrin kuten muihinkin alueen jokiin. Jokeen istutettiin aiemmin kirjolohta niin sanottuihin kalastuspuistoihin, mutta uusia istutuksia ei ole tehty pitkään aikaan; Myrskylän kalahautomolta karanneita pieniä kirjolohia on silti tavattu Karsojasta.

Pyhäjärvi ja Villikkalanjärvi — joen lähde- ja latvajärvet

Koskenkylänjoki saa siis alkunsa Pyhäjärvestä, jonka syvänne on laaja ja vesitilavuus suuri — se ei yleensä kärsi vakavasta hapenpuutteesta kevättalvella tai loppukesällä. Ylempänä vesistössä sijaitsee Villikkalanjärvi, johon laskevat latvavesien kolme suurempaa jokea, Haltia-Köylinjoki, Litinjoki ja Lanskinjoki. Artjärven järvillä (Pyhäjärvi, Villikkalanjärvi ja Säyhtee) tavattiin viimeisimmissä verkkokoekalastuksissa 12 kalalajia, ja kuha lisääntyy luontaisesti kaikissa kolmessa; Villikkalanjärvessä kuhan arvioidaan hyötyneen järven rehevöitymisestä hauen ja ahvenen kustannuksella. Madekannat sen sijaan kärsivät jatkuvasta rehevöitymisestä ja ovat ilmeisesti heikentyneet.

Istutusrekisterin mukaan Pyhäjärveen istutettiin 10.5.2018 5 000 kappaletta 1-vuotiasta siikaa (Rautalammin reitin kantaa) ja 21.8.2018 1 500 ankeriasta (Severn, Englanti -kantaa); ankeriasta on istutettu Pyhäjärveen myös vuonna 2015. Villikkalanjärveen istutettiin 9.5.2018 3 250 kappaletta samaa siikakantaa. Taimenta on kotiutettu Villikkalanjärveen laskeviin puroihin ja Pyhäjärvestä alkunsa saavaan Koskenkylänjokeen.

Kuha on järvien tärkein pyyntilaji, ja verkkojen solmuväliksi on määritetty 55 millimetriä; muita yleisiä saalislajeja ovat ahven, hauki, made, lahna ja särki. Porlammin osakaskunnan alueella solmuvälirajoitus nostettiin 55 millimetriin keväällä 2021, tosin vanhoilla 50 millimetrin verkoilla on siirtymäaika, ja kuha on siellä rauhoitettu 16.5.–15.6. välisenä aikana. Pyhäjärvellä on koeverkkokalastettu vuosina 2007, 2010 ja 2016: kalaston perusteella ekologinen luokitus oli 2016 hyvä, mutta aiempaa erinomaista heikompi, koska rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuus oli kasvanut (Sairanen 2016). Villikkalanjärvellä koeverkkokalastetaan kolmen vuoden välein, ja kalaston tila on muuttunut parempaan suuntaan viimeisen kymmenen vuoden aikana (Sairanen 2020).

Taasianjoki — taimenen kotiutus vasta alussa

Taasianjoen alkulähteet ovat Iitin Kausalan kirkonkylän seudulla ja Kouvolan puoleisessa Kontjärvessä; joki virtaa keskijuoksullaan Lapinjärven kunnan ja alajuoksullaan Loviisan kaupungin alueella ja laskee Loviisan Kullanlahteen. Pituutta joella on noin 80 kilometriä ja valuma-aluetta noin 530 neliökilometriä. Ekologiselta tilaltaan joki on keskijuoksullaan tyydyttävässä tilassa, kun taas Lindkosken ja Haapa-Kimolan välinen jokiosuus sekä Virmajoki ovat luokitukseltaan välttäviä. Joen keskijuoksulla on ollut happikadosta johtuvia kalakuolemia ainakin vuosina 2013 ja 2014, ja 1990-luvulla joella toteutettiin mittava vesistöjärjestelyhanke, jossa jokea perattiin ja suoristettiin kymmenien kilometrien matkalla ja kosket muutettiin pohjakynnyksiksi. Vaellusesteitä on nykyisin vain latvavesien puroissa ja alajuoksun Särkjärvenpurossa; kalataloudellisia kunnostuksia on tehty pääuoman Fallforsenissa ja Nyforsenissa sekä sivupuroista Lappbäckenissä, Virmajoessa ja Kaalijoessa.

Taimenta ei esiintynyt Taasianjoessa luontaisesti 2000-luvun alkupuolella, ja ensimmäiset kotiutusistutukset tehtiin Lapinjärven Lappbäckeniin ja Virmajokeen vasta vuonna 2008; myöhemmin istutuksia on laajennettu muutamiin pääuoman koskiin, Iitin puoleisiin latvapuroihin ja Särkjärven laskupuroon. Puroihin tehdyt istutukset ovat olleet pääsääntöisesti onnistuneita, mutta pääuoman koskissa taimen ei alun perin menestynyt hyvin lajien välisessä kilpailussa suuresta särkikalamäärästä johtuen — vuosien 2013 ja 2014 kalakuolemien jälkeen istutukset onnistuivat kuitenkin paremmin, koska muu kalasto oli merkittävästi vähentynyt. Taimenen luontaista lisääntymistä on toistaiseksi selvitetty vasta muutaman kerran, eikä sitä ole vielä todettu. Vuosina 2016–2021 jokeen ja sivupuroihin istutettiin taimenen mätiä ja vastakuoriutuneita poikasia seuraavasti: 11 460 kappaletta (2016), 14 700 (2017), 27 940 (2018), 25 100 (2019), 33 500 (2020) ja 10 425 (2021).

Hauki ja ahven ovat Taasianjoen merkittävimmät pyynnin kohteena olevat lajit, joskin kannat mahdollisesti kärsivät rehevöitymisestä ja tulva-alueiden puuttumisesta; made esiintyy yleisesti sähkökalastussaaliissa, mutta pyyntiä ei tiettävästi juuri harjoiteta. Tärkeimmät särkikalasaaliit ovat särki ja turpa, ja lajistoon kuuluvat lisäksi ainakin salakka, lahna, pasuri ja suutari; vimpa esiintyy todennäköisesti, vaikka sitä ei ole tavattu sähkökoekalastuksissa vuoden 2013 kalakuolemien jälkeen. Nahkiainen tavattiin sähkökalastusten yhteydessä vuonna 2011 ja havaittiin vesistöjärjestelytyön aikana Pukaron korkeudella asti; ankeriasta ei ole Taasianjoesta tavattu, mutta esiintyminen on mahdollista, koska lajia istutetaan joen edustan merialueelle. Vaellussiikaa kotiutettiin jokeen 2000-luvun alkupuolella kompensaationa perkaushankkeen haitoista, mutta seuranta jäi lyhytaikaiseksi eikä siikojen nousemisesta jokeen ole nykyisin tietoa; mahdollinen kutualue olisi alajuoksun Pitkäkoski. Kalastuksessa tärkeimmät saalislajit ovat hauki, ahven ja särki (Haikonen 2007), ja taimenkannan kotiuttamista jatketaan erityisesti sivupuroissa Lappbäcken ja Virmajoki Lapinjärvellä sekä Raajoki ja Kaalijoki Iitissä.

Uhanalaisuus ja säätely koko kalatalousalueella

Kalatalousalueen omassa uhanalaisuustaulukossa (2019, verrattuna vuoteen 2010) ankerias on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (oli 2010 erittäin uhanalainen), taimenen merivaeltavat kannat erittäin uhanalaisiksi (oli 2010 äärimmäisen uhanalainen), merialueen vaellussiika erittäin uhanalaiseksi (sama luokka molempina vuosina), planktonsiika ja Itämeren lohikannat vaarantuneiksi (sama luokka molempina vuosina), ja made silmälläpidettäväksi — vuonna 2010 made luokiteltiin vielä elinvoimaiseksi. Myös toutain ja nahkiainen on luokiteltu silmälläpidettäviksi molempina vuosina.

Kalatalousalueen kuhajärvillä, myös Pyhäjärvellä ja Villikkalanjärvellä, tulee siirtyä solmuväliltään vähintään 55 millimetrin verkkoihin viimeistään vuonna 2024. Koskenkylänjoessa verkkokalastus on kielletty 15.8.–30.11. välisenä aikana vaelluskalavesistömäärityksen perusteella, eikä Porlammin osakaskunnan alueen jokiosuudelle myönnetä verkkokalastuslupaa lainkaan; kalatalousalue on lisäksi hakemassa ELY-keskukselta ympärivuotista verkkokalastuskieltoa Koskenkylänjokeen. Suosituksena on vapauttaa yli 90 senttimetrin hauet, 40 senttimetrin ahvenet ja 65 senttimetrin kuhat. Istutuksissa käytetään taimenella Ingarskilanjoen kantaa ja lohella Kymijoen kantaa; molempia lajeja istutetaan nimenomaan Koskenkylänjoen pääuoman vuolaisiin koskiin, joista lohelle soveltuvat erityisesti Käkikoski, Sahankoski, Mickelspiltomin Kvarnfors ja Sävträskfors.

Usein kysyttyä Koskenkylänjoki ja Taasianjokistä