Etusivu › Kalavedet › Kyrönjoki
Kalavedet · Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa
Kyrönjoki — kalakannat ja saalistilastot
Kyrönjoki syntyy kolmesta latvahaarasta — Kauhajoesta, Jalasjoesta ja Seinäjoesta — ja laskee 127 kilometrin pääuoman jälkeen Merenkurkkuun. Tällä sivulla on se, mitä joen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan sekä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen velvoitetarkkailuraportteihin vuosilta 2011 ja 2021 on kirjattu: koekalastustulokset, latvavesien taimenkannat ja kaksi yllättävää yksittäishavaintoa.
Pikavastaus
Kyrönjoki on Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan suurin jokivesistö: 127 kilometriä pääuomaa, 4 920 neliökilometriä valuma-aluetta ja niin äärimmäinen virtaamanvaihtelu, että vuosina 1991–2010 tulvavirtaama oli keskimäärin 287 m³/s mutta kuivan kesän alivirtaama vain 3,62 m³/s. Valuma-alueen 350–400 neliökilometrin happamat sulfaattimaat tekevät joesta ajoittain erittäin happaman — vuonna 2021 pH painui alle 5,5:n sekä keväällä että syksyllä. Silti joesta löytyi yllätyksiä: vuoden 2021 sähkökoekalastuksessa Perttilänkoskelta nousi 3-kiloinen villitaimen ja Seinäjoen Rengosta kaksi ankeriasta — ensimmäinen koskaan kirjattu ankerashavainto koko vesistössä. Kalastajien mukaan myös kuha on runsastunut selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana.
| Vesistö | Kyrönjoki: 127 km pitkä pääuoma (Kauhajoki + Jalasjoki → Seinäjoki → Merenkurkku), valuma-alue 4 920 km², keskivirtaama alaosalla 44 m³/s |
|---|---|
| Happamat sulfaattimaat | 350–400 km² valuma-alueesta, josta 264 km² viljelyksessä; vuonna 2021 jokivesi Skatilassa pH ≤5,5 keväällä ja syksyllä |
| Latvavesien taimen | luontaisia kantoja mm. Hyypänjoessa, Päntäneenjoessa, Ikkelänjoessa ja Jalasjoen sivu-uomissa; pääuomassa Jyllinkosken pato estää nousun kokonaan |
| Sähkökoekalastus 2021, Perttilänkoski | 1 kpl, n. 3 kg / 65 cm rasvaevällinen taimen — massamääräisesti koskien runsain laji, raportin mukaan poikkeuksellista |
| Ankerias, Seinäjoki Renko 2021 | 2 kpl (34 cm/75 g ja 42 cm/157 g) — ensimmäinen sähkökalastushavainto koko Kyrönjoen vesistössä, todennäköisesti Kyrkösjärven 2017-istukaserästä |
| Kuha | kalastajahavaintojen mukaan runsastunut selvästi 2010-luvulla, lisääntyy luontaisesti suvannoissa; poikasnuotalla vain 0,2–2,1 kpl/veto muutamilta paikoilta |
| Nahkiainen, Voitilankoski | nousevan kannan kokoarvio 1997–2011 vaihdellut n. 20 000–209 350 yksilön välillä; toukkia ei löytynyt lainkaan 2011 tai 2021 |
| Vaellussiika, Voitilankoski | saalis vähäinen molempina seurantavuosina: 24 kpl (2011) ja 3 kpl (2021) |
Näytä Kyrönjoki ja Seinäjoki kartalla
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Kyrönjoki — iso, hapan ja voimakkaasti rakennettu jokivesistö
Kyrönjoki syntyy kolmesta latvahaarasta, Kauhajoesta, Jalasjoesta ja Seinäjoesta, jotka yhtyvät Ilmajoella. Siitä alkaa 127 kilometriä pitkä pääuoma, joka virtaa Ylistaron, Isonkyrön ja Vähänkyrön kautta Mustasaaren Voitilankoskelle ja laskee lopulta laajan suiston kautta Merenkurkkuun. Valuma-alueen pinta-ala on 4 920 neliökilometriä, ja sillä asuu noin 100 000 ihmistä. Virtaama vaihtelee poikkeuksellisen paljon: vuosina 1991–2010 ylivirtaama oli keskimäärin 287 m³/s, keskivirtaama 41,3 m³/s ja alivirtaama vain 3,62 m³/s. Peltoviljely aiheuttaa 58 prosenttia joen fosforikuormituksesta, ja vuosina 1968–2004 toteutettu laaja tulvasuojelutyö perkasi ja pengersi suuren osan pääuomaa.
Kyrönjoen erityispiirre on happamuus. Valuma-alueella on 350–400 neliökilometriä happamia sulfaattimaita, joista 264 neliökilometriä on viljelykäytössä; kun pohjaveden pinta laskee, maaperän sulfidit hapettuvat rikkihapoksi asti. Vuonna 2021 jokivesi oli Mustasaaren Skatilassa vesieliöstölle hyvin hapanta (pH ≤5,5) sekä huhtikuun tulva-aikaan että marraskuussa, ja Pajuluoman pengerryspumppaamon kuivatusvesi oli ajoittain äärimmäisen hapanta, pH 3,2–3,8.
Latvavesien taimen elää puroissa — pääuomassa tuskin lainkaan
Taimen lisääntyy luontaisesti Kyrönjoen latvavesissä, muttei juuri pääuomassa. Kauhajoen Hyypänjoen alueella taimenta on Kauhajärven alapuolisessa uomassa ja useissa pohjavesivaikutteisissa sivupuroissa, joiden kannan kuvataan olevan endeeminen. Päntäneenjoessa taimenta esiintyy koko sen alueella, tuottoisimpana sivu-uomana Takaluoma; Ikkelänjoen Sotkan- ja Keevelinluomassa kanta on niin ikään merkittävä. Jalasjoen puolella Mustaluomasta löytyy elinvoimainen taimenkanta ja Koskutjoesta kohtalainen, kun taas Hirvijoen Keski-Vallin ja Jupakkaperän alueella taimenta tavataan vain satunnaisesti, alkuperän jäädessä epäselväksi.
Pääuomassa tilanne on toinen: Kurikassa sijaitseva Jyllinkosken pato muodostaa täydellisen nousuesteen kaikelle kalastolle, eikä padon alapuolisesta pääuomasta ole tavattu taimenta muualta kuin Koskenkorvan padon alueelta — sielläkään ilman varmuutta luontaisesta kannasta. Käyttö- ja hoitosuunnitelma kieltääkin istuttamasta vieraita taimenkantoja tai kirjolohta latvavesiin, joissa luontaista taimenta esiintyy; kirjolohi-istutukset on ohjattu pääuoman koskialueille sekä Seinäjoen, Jalasjoen ja Ikkelänjoen alaosien erillisille koskikohteille.
Koekalastukset 2011 ja 2021: kaksi yllätystä kymmenessä vuodessa
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen velvoitetarkkailu sähkökoekalastaa Kyrönjoen ja Seinäjoen koskia lähes vuosittain. Vuonna 2011 valtalajeja olivat kivennuoliainen ja kivisimppu jokaisessa seitsemästä koskesta, tiheyksien vaihdellessa 5,6:sta 14,3 kappaleeseen sataa neliömetriä kohden — taimenta ei tavattu yhdestäkään. Vuonna 2021 kalasto oli koskissa pääosin samanlaista: kivennuoliainen hallitsi Rengossa ja Harjankoskella, ahven Rajamäenkoskella ja Voitilankoskella, särki Koskenkorvan padon alapuolella. Perttilänkoskella massamääräisesti runsain laji oli kuitenkin taimen: yksi noin 3-kiloinen, 65-senttinen rasvaevällinen yksilö — raportin mukaan "hyvin poikkeuksellista".
Vielä harvinaisempi löytö tuli Seinäjoen Rengosta: kaksi ankeriasta, 34- ja 42-senttiset, painoltaan 75 ja 157 grammaa. Kyseessä on ensimmäinen koskaan sähkökalastusrekisteriin kirjattu ankerashavainto koko Kyrönjoen vesistössä. Kalat ovat raportin mukaan todennäköisesti peräisin Kyrkösjärven eteläosan uimarannalle vuonna 2017 vapautetusta 3 000 yksilön istukaserästä ja olisivat siten kasvaneet noin 10 senttimetristä 24–32 senttiin neljässä vuodessa uitettuaan Rengon säännöstelypadon ohi. Samalla kertaa Harjankoskelta saatiin myös 10-senttinen, samana kesänä kuoriutunut harjus — merkki lajin lisääntymisestä koskella pitkään aikaan.
Kuha vahvistuu suvannoissa, muu saalis on särkikalavaltaista
Kuha on kalastajilta saatujen tietojen perusteella runsastunut Kyrönjoessa selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja velvoitetarkkailun mukaan se myös lisääntyy luontaisesti — silti pyyntipaine joen pitkillä, kuhalle hyvin soveltuvilla suvanto-osuuksilla on vähäistä, eikä kasvunopeutta tai ikäjakaumaa ole tarkasti selvitetty. Poikasnuotalla kuhanpoikasia löytyi vuonna 2021 ainoastaan Ilmajoen Peuralasta, 1,1 kappaletta vetoa kohden, ja Kitinojan verkkokoekalastuksesta saatiin yhdeksän 7–10-senttistä kuhaa. Muutoin saalis on vahvasti särkikalavaltaista: Kyrönjoen edustan merialueella Österfjärdenillä pasuri oli vuonna 2021 sekä lukumäärältään (70 %) että massaltaan (47 %) valtalaji, ja sen osuus oli kasvanut selvästi vuoden 2019 46 prosentista. Verkkokoekalastuksissa mukana kulkevat myös hauki, lahna, salakka, kiiski ja säyne, ja Voitilankoskella sähkökalastuksessa on tavattu myös seipi ja made.
Käyttö- ja hoitosuunnitelma suosittelee vapauttamaan yli 70-senttiset kuhat ja yli 90-senttiset hauet sekä käyttämään kuhavesillä 55 millimetrin verkon solmuväliä, jotta alle 42-senttiset kuhat eivät jää pyydykseen; kuhan kutuaikaiseksi rauhoitukseksi ehdotetaan 15.5.–31.6. Ajantasaiset mitat ja rauhoitusajat kannattaa aina tarkistaa erikseen.
Nahkiainen ja vaellussiika Voitilankoskella
Nahkiaisen nousua on seurattu Voitilankoskella kirjanpitopyynnillä vuodesta 1997, ja tulokset heittelevät rajusti veden riittävyyden mukaan: parhaimmillaan, vuonna 1998, saaliiksi saatiin 8 824 nahkiaista ja nousevan kannan kokoarvioksi laskettiin 209 350 yksilöä, kun taas vuosina 2002, 2003 ja 2006 pyynti jäi kokonaan väliin veden vähyyden takia. Vuonna 2011 saalis oli 4 219 kappaletta ja kannan kokoarvio noin 59 000 yksilöä. Nahkiaisen poikasia eli toukkia etsittiin joen pohjasedimentistä sekä 2011 että 2021 — kummallakaan kerralla ei löytynyt yhtään ainoaa, vaikka vuosina 2015–2019 toukkatiheys oli vielä 1–2 kappaletta neliömetrillä.
Vaellussiikaa nousee Voitilankoskelle vain vähän: vuonna 2011 rysä- ja verkkopyynnillä saatiin 24 siikaa, vuonna 2021 pelkillä verkoilla enää kolme — kaksi noin kilon painoista koirasta ja yksi kolmekiloinen naaras, joka ei ollut vielä kutuvalmis marraskuun alussa. Kevään 2021 poikashaavinnoissa ei löytynyt yhtään siianpoikasta, vaikka niitä on aiemmin tavattu Kyrönjoen alaosalta vuosina 2012, 2014 ja 2016. Vuoden 2021 poikasnuottauksessa Österfjärdenillä tavattiin myös kuoretta.
Miten näitä lukuja luetaan oikein
- Menetelmät eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Sähkökoekalastuksen kappale- ja massatiheydet (kpl tai g/100 m²), verkkokalastuksen yksikkösaaliit (kpl tai g/verkko/vrk), poikasnuotan yksikkösaaliit (kpl/veto) ja nahkiaisen yksikkösaalis (kpl/mertavuorokausi) mittaavat kaikki eri asioita.
- Vuosien 2011 ja 2021 verkkokalastustulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia edes keskenään. Vuonna 2011 käytettiin kahdeksan verkon Vekary-koeverkkosarjaa, vuonna 2021 siirryttiin Nordic-yleiskatsausverkkoihin, joiden rakenne ja pyyntiteho poikkeavat toisistaan.
- Sähkökoekalastuspaikatkin vaihtelivat. Vuonna 2011 mukana olivat Köykänkoski ja Lammaskoski, vuonna 2021 niiden tilalla kalastettiin Rajamäenkoski, joten kaikkien koskien tuloksia ei voi verrata suoraan vuodesta toiseen.
- Perttilänkosken taimen ja Rengon ankeriaat ovat yksittäishavaintoja, eivät osoitus vakiintuneesta kannasta — raportti itse kuvaa niitä poikkeuksellisiksi. Ajantasaiset kalastusrajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Kyrönjoesta
Onko Kyrönjoessa taimenta?
Latvavesissä kyllä paikoin — luontaisia kantoja on mm. Hyypänjoessa, Päntäneenjoessa, Ikkelänjoessa ja Jalasjoen sivu-uomissa kuten Mustaluomassa ja Koskutjoessa. Pääuomassa tilanne on toinen: Jyllinkosken pato Kurikassa estää nousun kokonaan, ja pääuomasta taimenta on tavattu vain Koskenkorvan padon alueella. Vuoden 2021 sähkökoekalastuksessa Perttilänkoskelta saatiin poikkeuksellisesti yksi noin 3-kiloinen, 65-senttinen rasvaevällinen taimen.
Miksi Kyrönjoesta löytyi ankerias vuonna 2021?
Seinäjoen Rengosta saatiin kaksi ankeriasta (34 cm/75 g ja 42 cm/157 g) — ensimmäinen koskaan sähkökalastusrekisteriin kirjattu havainto koko Kyrönjoen vesistössä. Ne ovat raportin mukaan todennäköisesti peräisin Kyrkösjärven eteläosan uimarannalle vuonna 2017 vapautetusta 3 000 yksilön istukaserästä ja olisivat siirtyneet Seinäjokeen Rengon säännöstelypadon ohi.
Onko Kyrönjoessa hyvä kuhakanta?
Kalastajahavaintojen mukaan kuha on runsastunut selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana ja lisääntyy luontaisesti joen suvanto-osuuksilla, mutta kasvunopeutta tai ikäjakaumaa ei ole tarkasti selvitetty. Poikasnuotalla kuhanpoikasia löytyy vain muutamilta paikoilta ja pieninä määrinä — vuonna 2021 ainoastaan Ilmajoen Peuralasta.
Miksi Kyrönjoen vesi on niin hapanta?
Valuma-alueella on 350–400 neliökilometriä happamia sulfaattimaita, jotka vapauttavat rikkihappoa pohjaveden pinnan laskiessa. Vuonna 2021 jokivesi oli Mustasaaren Skatilassa hyvin hapanta (pH ≤5,5) sekä keväällä että syksyllä, ja Pajuluoman pengerryspumppaamon kuivatusvesi oli ajoittain erittäin hapanta, pH 3,2–3,8.
Miten hyvin nahkiainen menestyy Kyrönjoessa?
Vaihtelevasti. Voitilankosken seurannassa nousevan nahkiaiskannan kokoarvio on heitellyt noin 20 000:sta 209 350:een yksilöön vuodesta toiseen, ja osana vuosista pyynti on jäänyt kokonaan väliin veden vähyyden takia. Nahkiaisen poikasia ei löytynyt lainkaan pohjaseurannoissa vuosina 2011 ja 2021, vaikka 2015–2019 niitä oli vielä 1–2 kappaletta neliömetrillä.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Kyrönjoen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2022–2031 — kuhakannan runsastuminen ja luontainen lisääntyminen s. 10; kuhajärvien kasvu- ja ikäjakaumaselvitysten tarve s. 9; petokalojen ylämittasuositukset (kuha 70, hauki 90, ahven 40 cm) ja vapautussuositus s. 16–17; kuhan verkon solmuväli 55 mm ja kuturauhoitussuositus 15.5.–31.6. s. 17; latvavesien taimenkantojen kuvaus (Hyypänjoki, Päntäneenjoki, Ikkelänjoki) s. 10–11; Jalasjoen sivu-uomien taimenkannat (Mustaluoma, Koskutjoki, Hirvijoki) s. 12–13; Jyllinkosken pato ja Koskenkorvan padon alueen taimen s. 11; istutussuunnitelma, latvavesien suojaus ja kirjolohen erityislupa-alueet s. 19–20
- Tolonen, M. 2012: Kyrönjoen vesistötyöt — Velvoitetarkkailu vuonna 2011. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Raportteja 44/2012 — Kyrönjoen yleiskuvaus, pääuoma, valuma-alue, virtaama ja sulfaattimaat s. 6; sähkökalastuksen kappalemääräiset tiheydet koskittain s. 26; sähkökalastuksen biomassa-arviot koskittain s. 27; poikasnuottauksen yksikkösaaliit s. 28; verkkokalastuksen kappalemääräiset yksikkösaaliit s. 30; verkkokalastuksen massamääräiset yksikkösaaliit s. 31; vaellussiian saalis 2011 s. 32; nahkiaisen saalis, yksikkösaalis ja kannan kokoarvio sekä aikasarja 1997–2011 s. 33–34; nahkiaistoukkakaivut s. 34
- Tolonen, M. 2022: Kyrönjoen vesistötyöt — Velvoitetarkkailu vuonna 2021. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Raportteja 40/2022 — sähkökalastettujen koskien tiedot s. 23; sähkökalastuksen tulokset koskittain, mm. Perttilänkosken taimen ja Harjankosken harjus s. 29–30; Rengon ankeriashavainnot ja alkuperäarvio s. 30; poikasnuottauksen tulokset ja kuhan esiintyminen Peuralassa s. 31; Nordic-verkkokalastuksen tulokset s. 31–32; Coastal-verkkokalastuksen tulokset Österfjärdenillä ja vertailu vuoteen 2019 s. 33; vaellussiian tulokset ja poikashaavinnat s. 34; nahkiaistoukkien tulokset s. 35; yhteenveto ja vuoden 2021 vedenlaadun happamuus s. 36
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta