Etusivu › Kalavedet › Oulujoki ja Oulun merialue

Kalavedet · Pohjois-Pohjanmaa

Oulujoki ja Oulun merialue — kalakannat ja saalistilastot

Oulujoki virtaa Oulujärvestä 107 kilometrin matkan Perämereen ja on padottu lähes täyteen: 18 voimalaitosta katkoo joen, ja sen oma lohikanta elää istutusten varassa. Tällä sivulla on se, mitä alueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu Oulujoen alajuoksusta, sivujoista, Temmesjoesta ja Oulun edustan merialueesta: mitatut saaliit, kalateiden historia ja kantojen suunta.

Näytä Oulujoki, alajuoksu, Oulujoen sivujoet (Kutujoki, Utosjoki, Muhosjoki), Oulun edustan merialue ja Temmesjoki kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Oulun edustan merialue — hylkeet syövät kaupallisen kalastuksen saalista

Oulujoen ja merialueen kalatalousalueeseen kuuluu Perämeren rannikko Oulun Haukiputaalta Lumijoen kuntaan, Hailuoto mukaan lukien; kalatalousalueen koko on 578 907 hehtaaria, josta vesialuetta 79 408 hehtaaria. Merialueelle kohdistuu vuosittain noin 38 000 tonnin kiintoainekuormitus, ja Oulujoen osuus merialueen ravinnekuormasta oli noin 80 prosenttia vuonna 2019 — suurin yksittäinen syy alueen rehevöitymiseen.

Kaupallisen kalastuksen tärkeimmät lajit rannikolla ovat lohi, vaellus- ja karisiika, ahven, muikku, silakka, kuha ja hauki. Kalastajien määrä ja pyyntiponnistus ovat kuitenkin olleet laskussa: hylkeet karkottavat kaloja ja repivät pyydyksiä, rysäpyynti onnistuu enää hylkeenkestävillä rysillä, ja merimetsot aiheuttavat lisää saalistappioita. Perämeren alueella pesii 5 prosenttia Suomen merimetsokannasta. Alueen kaupalliset kalastajat myös ikääntyvät, eikä uusia juuri tule tilalle.

Alueen neljä kalasatamaa painottuvat hieman eri tavoin: Kiviniemessä (Haukipudas) kalastetaan troolilla silakkaa ja muikkua, rysillä lohta, muikkua ja siikaa; Hailuodon Marjaniemessä pyydetään rysillä siikaa ja lohta, ja satamassa järjestetään syksyisin Siikamarkkinat; Riutunkarilla (Oulunsalo) verkoilla saadaan siikaa, kuoretta, ahventa, haukea ja lahnaa; Lumijoen Varjakassa taas pyydetään ennen kaikkea ahventa, ja paikkakunnalla on oma syksyinen Ahvenmarkkina-perinteensä.

Siika ja lohi merellä — istutusvaraisia ja tarkkaan säädeltyjä

Merialueen siikasaalis koostuu kahdesta erilaisesta kannasta, joita pyydetään samoilla välineillä samoilta paikoilta: luontaisesti lisääntyvästä, paikallisesta karisiiasta (merikutuinen siika, joka vaeltaa enintään 20 kilometrin päähän kutualueiltaan) ja jokisuista kutevasta vaellussiiasta, joka voi vaeltaa yli 500 kilometrin päähän ja jonka saaliit perustuvat pääosin istutuksiin. Karisiian kutukarikoita on suunnitelman mukaan runsaasti Haukiputaan-Oulunsalon ja Hailuodon vesillä, alle kolmen metrin syvyydessä karkeilla sorapohjilla.

Keväällä 2020 Merikosken voimalaitoksen alapuolella tehtiin merkintäkoe siian luonnonlisääntymisen osuuden selvittämiseksi: jokisuun pohja kartoitettiin viistokaikuluotaimella, muutamia mahdollisia kutupaikkoja löytyi, ja haudontarasiakokeen perusteella siian mädin selviytyminen onnistuu Oulujoessa vedenlaadun puolesta hyvin.

Siian verkkopyynnin solmuväli on säädelty vuodesta 2013 lähtien: rannikolla pienin sallittu on 43 millimetriä, Merenkurkussa 40 millimetriä, ja joillain Perämeren alueilla merikutuista karisiikaa saa pyytää 27–35 millimetrin pohjaverkoilla. Siialla ei silti ole alamittaa. Meritaimenen rasvaevälliset yksilöt ovat merialueella kokonaan rauhoitettuja, ja rasvaeväleikatun lohen vapaa-ajankalastajan saalisrajoitus on yksi kala kalastajaa kohti vuorokaudessa — touko-elokuussa neljän merimailin sisäpuolella saa poikkeuksellisesti kalastaa myös rasvaevällisiä lohia. Jokisuiden edustalla on lisäksi kolme päällekkäistä kieltovyöhykettä: yhden kilometrin sisällä verkkokalastus on kielletty 15.8.–31.10., kolmen kilometrin sisällä isorysäpyynti ympäri vuoden ja viiden kilometrin sisällä trooli- ja nuottakalastus ympäri vuoden. Vuonna 2019 Oulun edustalta pyydettiin noin 29 tonnia ahventa, ja Perämerellä ahvensaaliit ovat kaksinkertaistuneet 30 vuoden aikana.

Oulujoen pääuoma — Suomen rakennetuin lohijoki

Oulujärvestä alkava ja Perämereen laskeva Oulujoki on 107 kilometriä pitkä, ja sen vesistöalueen kokonaispinta-ala on 22 840 neliökilometriä, järvisyys 11,5 prosenttia. Vesistöalueella on 18 vesivoimalaitosta, joista seitsemän sijaitsee Oulujoen pääuomassa; Oulujärven yläpuolisilla Sotkamon ja Hyrynsalmen reiteillä on lisäksi kymmenen voimalaitosta. Suunnitelma toteaa suoraan: Oulujoen rakentamisaste on yli 80 prosenttia, Suomen korkein, ja laajoista pääuoman koskialueista ei ole enää yhtään jäljellä.

Oulujokeen leimaantuneen lohikannan nykytila on kokonaan istutusten varassa, sillä luonnollinen lisääntymiskierto on padoilla estetty. Merikosken kalatie rakennettiin joen alimpaan voimalaitokseen ja avasi vuonna 2003 uudelleen yhteyden pääuomaan Muhokselle sekä Muhos- ja Sanginjoelle. Vuodesta 2014 lähtien Merikoskelle nousseita kutulohia on lisäksi kuljetettu ylisiirroin usean voimalaitospadon yläpuolelle Utos- ja Kutujokiin leimautuneen lohikannan vahvistamiseksi, ja tätä varten Montan voimalaitokselle rakennettiin 2017 kalojen kiinniottolaite.

Pääuomalla kalastetaan pääasiassa vetouistelulla ja patoaltailla lisäksi verkoilla ja katiskoilla; pyydettäviä lajeja ovat lohi, taimen, siika, ahven, hauki, harjus, kuha, lahna, made, muikku, särki ja säyne. Kalastustiedustelujen mukaan hauen ja ahvenen saalismäärät pääuomalla ovat pienentyneet, taimen- ja kirjolohisaaliit riippuvat suoraan istutetun pyyntikokoisen kalan määrästä, kuhasaaliit ovat kasvaneet istutusten myötä, mutta harjusistutukset eivät ole tuottaneet merkittävää tulosta. Erityiskalastusalueita pääuomalla ovat mm. Montan Kala-Apaja Muhoksella ja Sanginjoen erityiskalastusalue Oulussa.

Sivujoet — Kutujoki, Utosjoki, Muhosjoki ja Sanginjoki

Oulujokeen laskee neljä sivujokea. Kutujoki (17 km, valuma-alue 504 km²) saa alkunsa Otermanjärvestä; kalastossa on taimenta, harjusta, haukea, ahventa ja särkeä, ja Kutujoen kalastusyhtymä istuttaa siihen vuosittain kirjolohta ja järvitaimenta sekä ajoittain merilohen, meritaimenen ja harjuksen poikasia. Suunnitelma pitää lähes luonnontilaista Kutujokea potentiaalisena taimenjokena. Otermanjärveen laskevaan Tervajokeen istutetaan 1-kesäistä harjusta, ja siinä on myös luontainen harjuskanta.

Utosjoki on noin 65 kilometriä pitkä (valuma-alue 590 km²); sen suulla on voimalaitos ilman kalatietä. Jokeen on istutettu kirjolohta, kesänvanhoja harjuksia ja eri-ikäisiä taimenia, alaosalle myös lohen ja meritaimenen poikasia; jokea kuormittavat maa- ja metsätalous sekä turvetuotanto, mutta sen ekologinen tila on silti luokiteltu hyväksi.

Muhosjoki (n. 70 km, valuma-alue 537 km²) on voimakkaasti perattu kanavin ja pohjapadoin, jotka muodostavat keskeisen vaellusesteen; luontainen taimenkanta on taantunut, ja jokeen istutetaan kirjolohta sekä lohen ja taimenen poikasia. Kalataloudellisesti merkittäviä lajeja ovat harjus, hauki, ahven, made, lahna, särki ja nahkiainen. Sanginjoki (n. 70 km, valuma-alue 399 km²) on sitä vastoin lähes luonnontilainen ja suunnitelman mukaan potentiaalinen taimenvesistö, kunhan veden ekologinen tila paranee nykyisestä tyydyttävästä. Molemmilla joilla hauki-, ahven- ja särkisaaliit ovat kalastustiedustelujen mukaan vähentyneet, ja kirjolohisaaliit ovat täysin istutusten varassa.

Sivujokien latvavesillä pääkalalajeihin kuuluvat myös kiiski ja salakka: Oterma- ja Paatinjärven pääkalalajeiksi suunnitelma nimeää ahvenen, hauen, lahnan, särjen, salakan, kiiskin, mateen, muikun ja siian, ja Puokiojärveen istutetaan pyyntikokoista kirjolohta sen luontaisen ahven-, lahna-, särki- ja kiiskikannan rinnalle.

Temmesjoki ja Lumijoki — omat pienet vesistönsä

Temmesjoki (73 km, valuma-alue 1 181 km²) laskee Liminganlahteen ja saa lisää vettä Tyrnävänjoesta, Ängeslevänjoesta ja Liminganjoesta. Jokeen nousee siikaa, jota pyydetään lippoamalla lokakuun alusta marraskuun 10. päivään, kiintiönä 5 kalaa vuorokaudessa; jokeen myös istutetaan vaellussiikaa. Temmesjoen pohjapadolla on 100 metrin rauhoitusalue ylä- ja alapuolella, ja Liminganjokeen istutettuun meritaimeneen kohdistuva verkkopyynti on kokonaan kielletty. Temmesjoen, Ängeslevänjoen ja Liminganjoen ekologinen tila on luokiteltu välttäväksi.

Lumijoki (valuma-alue 154 km²) on ainoa Perämereen laskeva joki, jonka virtaussuunta kulkee lännestä itään. Sen kalasto koostuu lähinnä kevätkutuisista lajeista — ahven, hauki, särki — ja joella harjoitetaan lähinnä virkistyskalastusta.

Istutukset ja vieraslajit

Kalatalousviranomaisen suositusten mukaan Oulujoen vesistöalueella istutuksissa käytetään lohella ja meritaimenella Oulujoen tai Iijoen kantaa, harjuksella Iijoen kantaa (merialueella meriharjuskantaa) ja siialla Perämeren vaellussiikaa; myös madeistutuksissa on käytetty Perämeren kantaa. Temmesjoen vesistöalueella lohta ei istuteta lainkaan. Kuhaistutuksia suunnitelma kehottaa välttämään sekä Oulujoella että Temmesjoella — Oulun kaupunki on silti istuttanut kuhaa omistamilleen vesille jo 1990-luvun alusta lähtien, sillä se on vapaa-ajankalastajien suosituimpia istutuslajeja.

Vuosille 2021–2025 Fortum Power and Heat Oy istuttaa kalatalousvelvoitteena meritaimenta, merilohta, vaellussiikaa, pyyntikokoista kirjolohta ja järvitaimenta sekä kesänvanhoja kuhan- ja harjuksenpoikasia. Oulun Energia puolestaan istuttaa Merikosken voimalaitoksen velvoitteena sisävesiin järvitaimenta ja sisävesisiikaa — suunnitelmakaudella 2017–2021 nämä korvattiin kirjolohi-istutuksilla — ja sen nahkiaisen ylisiirtovelvoite on 50 000 emokalaa vuodessa.

Kirjolohi on suunnitelman mukaan vieraslaji, jonka istutuksia tulisi vähentää ja korvata paikallisilla lajeilla sitä mukaa kun luontaiset kannat vahvistuvat kalastusta kestävälle tasolle — vaikka kirjolohen vapaa-ajankalastus tuottaakin sisävesillä vesialueen omistajille merkittäviä lupatuloja.

Usein kysyttyä Oulujoki ja Oulun merialuestä