Etusivu › Kalavedet › Pirkkalan kalatalousalueen pienvedet
Kalavedet · Pirkanmaa
Pirkkalan kalatalousalueen pienvedet — kalakannat ja saalistilastot
Pirkkalan kalatalousalueen suurvedet Pyhäjärvi ja Näsijärvi on käsitelty jo Pirkanmaan aluesivulla. Tällä sivulla on se, mitä saman alueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu sen parista kymmenestä pienemmästä järvestä ja lukuisista puro- ja koskikohteista: vedenlaatu, istutuslinjat ja virtavesikunnostukset.
Pikavastaus
Pirkkalan kalatalousalueella on parikymmentä yli 50 hehtaarin järveä, joista suurin on Suonojärvi (534 ha) vahvalla kuhakannalla. Tiiviisti rakennettujen taajamajärvien tila vaihtelee: keskellä Tamperetta sijaitseva Iidesjärvi (64 ha) on pahasti rehevöitynyt, kun taas Lempäälän Höytämönjärvi, Koipijärvi ja Tervajärvi sekä Vesilahden Iso Arajärvi luokitellaan ekologisesti erinomaisiksi. Lempäälän Mäyhäjärvi tunnetaan sekä ison hauen pilkkipaikkana että vuosien 2002–2003 kalakuolemasta, joka tappoi lähes kaiken paitsi suutarin ja ruutanan — juuri ennen kuolemia järvestä saatiin yksi Suomen suurimmista suutareista, 3,55 kiloa. Virtavesillä ankerias ja lohi ovat kokonaan menettäneet luonnonvaraisen kantansa Kokemäenjoen patojen takia, mutta Kuokkalankoskella taimen ja toutain lisääntyvät edelleen, ja Tampereen kaupungin ja kalatalousalueen kunnostukset ovat parantaneet taimenen elinoloja mm. Vihi-, Viinikan- ja Vuohenojalla.
| Alue | Pirkkalan kalatalousalueen pienjärvet ja virtavedet, pl. Pyhäjärvi ja Vanajaveden alaosa (ks. /kalavedet/pirkanmaa/); Tampereen, Kangasalan, Lempäälän, Vesilahden ja Nokian kunnat |
|---|---|
| Järviä | parikymmentä yli 50 ha:n järveä, 7 yli 100 ha:n järveä, yli 40 järveä yli 15 ha |
| Suurin pienjärvi | Suonojärvi 534 ha — vahva kuhakanta, istutettu planktonsiikaa |
| Heikoin vedenlaatu | Iidesjärvi (64 ha) — pahoin rehevöitynyt; myös Mäyhäjärvi, Ameenjärvi ja Tottijärvi luokitellaan välttäviksi |
| Parhaat pienjärvet | Höytämönjärvi, Koipijärvi, Tervajärvi, Iso Arajärvi, Särkijärvi ja Hervantajärvi — ekologinen luokka erinomainen |
| Mäyhäjärven kalakuolema | talvi 2002–2003, lähes koko kalakanta hävisi paitsi suutari ja ruutana; ennätyssuutari 3,55 kg saatiin samana vuonna |
| Uhanalaisluokitus alueella | monni hävinnyt; ankerias äärimmäisen uhanalainen; taimen erittäin uhanalainen; siikalajit ja lohi vaarantuneita; harjus ja made silmällä pidettäviä |
| Virtavesikunnostukset | Kuokkalankoski ja Haihunkoski 2000-luvulla; Moisionjoen Kuljun pato kalatiellä 2021; Vihi-, Viinikan- ja Vuohenoja sekä Härmälänoja kunnostuskohteina |
Näytä Suonojärvi, Iidesjärvi, Mäyhäjärvi, Kaukajärvi ja Kuokkalankoski kartalla
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Suonojärvi ja muut pienjärvet — kuhaa ja siikaa
Pirkkalan kalatalousalueella on Pyhäjärven ja Näsijärven lisäksi parikymmentä yli 50 hehtaarin järveä, joista selvästi suurin on keskikokoisiin järviin lukeutuva Suonojärvi (534 ha). Se on ruskeavetinen, rehevän ja lievästi rehevän välimaastoon luokittuva melko syvä järvi, jossa on vahva kuhakanta; viime vuosina järveen on istutettu planktonsiikaa. Aluetta hallinnoivat Suonojärven–Kuralan ja Narvan kalastuskunnat. Kalatalousalueen pienvesien rannoilla on tyypillisesti sekä vakituista asutusta että mökkejä, ja taajama-alueiden järvien — muun muassa Kaukajärven, Vinhusjärven ja Sääksjärven — ympäristö on tiiviisti rakennettu. Suonojärven lisäksi 7 muuta vesistöä yltää yli 100 hehtaarin kokoluokkaan, ja yli 40 järveä on pinta-alaltaan yli 15 hehtaaria; kaikissa tyypillisiä lajeja ovat ahven, hauki ja särkikalat, ja kalakantaa monipuolistetaan istutustoiminnalla.
Iidesjärvi — kuhaa, karppia ja toutainta keskellä Tamperetta
Heikoimmassa tilassa pienjärvistä on Tampereen keskustan Iidesjärvi (64 ha), matala ja pahasti rehevöitynyt sekä ulkoisen että sisäisen kuormituksen vaivaama järvi asutuksen keskellä. Sen tilaa on yritetty parantaa muun muassa ravintoverkkokunnostuksella: särkikalakantaa on vähennetty nuotta- ja rysäpyynnillä vuosina 2020–2021, ja vuonna 2019 järveen istutettiin kuhia, joskin niiden eloonjääminen on ollut heikkoa tai ne ovat vaeltaneet järvestä pois. Iidesjärvessä elää myös kookkaita karppeja, jotka ovat peräisin vuonna 2013 lopetetuista istutuksista, sekä muiden särkikalojen ohella toutainta ja isoja ahvenia ja haukia.
Lempäälän Mäyhäjärvi (209 ha), Vesilahden Ameenjärvi (159 ha) ja Nokian Tottijärvi (69 ha) on niin ikään luokiteltu vedenlaadultaan välttäviksi. Mäyhäjärvi on ollut historian saatossa tunnettu useista kalakuolemista: ongelmatalvella 2002–2003 järvestä kuolivat lähes kaikki kalat suutaria ja ruutanaa lukuun ottamatta. Ennätyskalarekisterin mukaan Mäyhäjärvestä saatiin vuonna 2002 juuri ennen kalakuolemia yksi Suomen suurimmista suutareista, 3,55 kiloa painava yksilö, ja kalakuolemien jälkeen suutari kansoitti tilapäisesti järven ulappa-alueitakin myöten (Olin ja Ruuhijärvi 2005). Mäyhäjärvessä on nykyään jälleen vahva kalakanta, ja se tunnetaan hyvänä hauen pilkkipaikkana. Tottijärven heikon nykytilan taustalla on taajaman jätevedenpuhdistamon puhdistettujen jätevesien johtaminen järveen takavuosina sekä hajakuormitus; järvellä on kokeiltu 1990-luvulta lähtien lukuisia kunnostustoimia, hoitokalastus mukaan lukien.
Kirkasvetiset pienjärvet ja Kaukajärvi
Lempäälän Höytämönjärvi (200 ha), Koipijärvi (58 ha) ja Tervajärvi (126 ha), Vesilahden Iso Arajärvi (176 ha) sekä Tampereen Särkijärvi (145 ha) ja Hervantajärvi (83 ha) ovat uusimman vesien tilan arvioinnin mukaan ekologisessa luokassa erinomainen, ja Tervajärveä lukuun ottamatta ne ovat kirkasvetisiä tai melko kirkasvetisiä. Ekologinen luokitus ei kuitenkaan kerro kaikkea: esimerkiksi Höytämönjärvellä ja Koipijärvellä happitaloudessa on ajoittain ongelmia, ja kesällä ne luokitellaan lievästi reheviksi (Ruususaari 2019). Näissä järvissä planktonsiika on ollut pääasiallinen hoitolaji, ja myös kirjolohta on istutettu eräisiin kohteisiin.
Kaukajärvi (142 ha) Tampereen ja Kangasalan rajalla on kirkasvetinen, tiiviin asutuksen keskellä sijaitseva merkittävä virkistys-, melonta- ja soutukohde. Sen tila on tyydyttävä, ja sitä kuormittavat erityisesti taajama-alueen hulevedet. Siika ja kirjolohi ovat olleet pitkään Kaukajärven pääasiallisina hoitolajeina, mutta kirjolohi-istutuksia ei ole tehty enää vuoden 2019 jälkeen; Vehmaisten osakaskunta kokeilee sen sijaan järvitaimenen menestymistä, ja ensimmäinen istutus 3-kesäisillä taimenilla tehtiin vuonna 2020 — vuosikymmeniä aiemmin järvitaimenista saatiin ainakin kohtuullisia tuloksia.
Pienvesien kalastuksen ja hoidon järjestävät osakaskunnat ja Tampereen kaupunki. Yleiskalastusoikeuksin tapahtuva vapakalastus on yleisin kalastustapa; osa järvistä on rajattu kokonaan verkkopyynnin ulkopuolelle (mm. Tampereen Peltolammi ja Iidesjärvi) tai verkkopyyntiaikaa on rajoitettu ajallisesti (mm. Tohloppi). Suositeltavin istutuskala useimpiin pienvesiin on planktonsiika; myös ankerias, kuha, karppi ja peled-siika voivat kohteesta riippuen toimia hoitolajeina, ja pyyntikokoisen kirjolohen istutukset on nähty perusteltuina kalastusharrastuksen innostamiseksi. Järvitaimen antaa yleensä parhaat tulokset isoissa järvissä, ja syvissä karummissa järvissä, joissa on ravintokalana muikkua tai kuoretta, myös taimenistutuksia voidaan harkita.
Uhanalaiset lajit ja hävinneet vaelluskannat
Pirkkalan kalatalousalueella esiintyvien tai esiintyneiden lajien uhanalaisuusluokitus Etelä-Suomessa on heikoimmasta tilasta parhaaseen: monni on hävinnyt; ankerias on äärimmäisen uhanalainen; taimen on erittäin uhanalainen; järvisiika, planktonsiika ja lohi ovat vaarantuneita; harjus, made ja toutain ovat silmällä pidettäviä.
Ennen ihmistoiminnan merkittävää vaikutusta Pirkkalan kalatalousalueella sijaitsivat Kokemäenjoen vesistön järvialueen keskeisimmät virtavesikohteet, Tammerkoski ja Nokiankoski, mutta vaelluskalojen lisääntymismahdollisuudet tuhottiin 1800–1900-lukujen vesistörakentamisella, ja Kokemäenjoen patoaminen estää nykyään vaelluskalojen nousun Pyhäjärveen ja muihin alueen vesistöihin. Luonnonvarainen kanta on menetetty kokonaan ankeriaan ja lohen osalta, reittiveden isojen koskien taimenkannat ovat hävinneet, ja monnikanta hävisi Vanajaveden alueelta jo 1800-luvun loppupuolella.
Kuokkalankoski ja purokunnostukset — taimen palaa vähitellen
Lempäälän Kuokkalankoski ja Viialan Haihunkoski on kalataloudellisesti kunnostettu 2000-luvulla, ja niissä virtavesikalojen lisääntymisen edellytykset lienevät nykyään ainakin kohtalaiset olosuhteisiin nähden — taimen ja toutain lisääntyvät Kuokkalankoskilla. Vanajaveden reitin valuma-alueelta tuleva kuormitus heikentää silti vedenlaatua ja lohikalojen viihtymistä, ja säännöstelyllä on Kuokkalankoskilla haittavaikutuksia; myös petokalojen nuoriin lohikaloihin kohdistama saalistuspaine on rehevässä vesistössä suuri. Eräissä kalatalousalueen purovesissä esiintyy tammukkakantoja, mutta kaupunkien lähialueiden rakennushankkeet tuovat puroihin sameita valumavesiä — syksyllä 2021 Nokian Kyyninojalle päätyi rakennushankkeen seurauksena myös ei-toivottuja rakennusmateriaaleja.
Pirkkalan kalatalousalueella tai koko Kokemäenjoen vesistöalueella ei ole yhtään valtakunnallisen kalatiestrategian kärkikohdetta, sillä Kokemäenjokea ja Tammerkoskea ei ole nähty potentiaalisina kohteina ennallistamistoimille — se edellyttäisi voimalaitospatojen purkamista ja mittavaa koskien rakentamista, mikä ei ole tällä hetkellä realistinen ajatus. Pienimuotoisempia toimia on silti tehty: Herralanvirran patoalueella toteutettiin vuonna 2021 kehittämistoimenpiteitä, jotka helpottavat kalojen vaelluksia Pyhäjärven ja Vanajaveden välillä, ja Lempäälän Moisionjoen Kuljun padolle rakennettiin vuonna 2021 kalatie.
Kalatalousalue on ollut mukana KVVY:n vetämässä Virta-hankkeessa, jossa on tehty kunnostustoimenpiteitä muun muassa Nokian Kyyniojalla; Kyyni- ja Laajanojalla on jo lisääntyvä taimenkanta, joten sinne ei tehdä istutuksia. Taimenen mätiä on sen sijaan istutettu Tampereen alueen virtakohteisiin: Pärrinkoskeen vuosina 2019–2020 sekä Vihi-, Viinikan- ja Vuohenojaan vuonna 2020. Tampereen kaupunki kunnosti kesällä 2021 Vihiojan, tavoitteenaan etenkin hauen lisääntymisedellytysten parantaminen, ja Vuohenojaa on kunnostettu muun muassa sorastuksin ja ennallistamalla avo-ojaksi aiemmin putkessa kulkenut puro. Härmälänojan kunnostus on käynnistymässä, ja virtavesiteemaan keskittyvä hankemuotoinen toiminta on osoittautunut hyväksi työmenetelmäksi, jota kalatalousalue aikoo jatkaa. Ks. taimenen lajisivu.
Miten näitä lukuja luetaan oikein
- Pienjärvien luvut ovat pääosin hehtaareja ja vedenlaatuluokituksia, ei saalistilastoja. Toisin kuin Pyhäjärvellä ja Näsijärvellä, useimmista tämän sivun pienjärvistä ei ole julkaistu kalastustiedustelujen saalismääriä — kantojen vahvuutta kuvataan suunnitelmassa sanallisesti.
- Tämä sivu ei käsittele Pyhäjärveä eikä Näsijärveä. Niiden kuhan, hauen ja lohikalojen yksikkösaaliit sekä saalistilastot ovat Pirkanmaan aluesivulla, joka perustuu samaan käyttö- ja hoitosuunnitelmaan.
- Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Pirkkalan kalatalousalueen pienvesistä
Mikä on Pirkkalan kalatalousalueen suurin pienjärvi?
Suonojärvi (534 ha) Vesilahdella, joka on ruskeavetinen ja melko syvä järvi vahvalla kuhakannalla. Sen jälkeen 7 muuta järveä yltää yli 100 hehtaarin kokoluokkaan ja yli 40 järveä on pinta-alaltaan yli 15 hehtaaria.
Mikä pienjärvi on huonoimmassa kunnossa?
Tampereen keskustan Iidesjärvi (64 ha) on matala ja pahasti rehevöitynyt asutuksen keskellä. Sen tilaa yritetään parantaa ravintoverkkokunnostuksella, ja särkikalakantaa on vähennetty nuotta- ja rysäpyynnillä vuosina 2020–2021.
Mitä Mäyhäjärvellä tapahtui vuosina 2002–2003?
Ongelmatalvi tappoi lähes koko kalakannan lukuun ottamatta suutaria ja ruutanaa. Juuri ennen kalakuolemia järvestä saatiin kuitenkin vuonna 2002 yksi Suomen suurimmista suutareista, 3,55 kiloa painava yksilö, ja kalakuoleman jälkeen suutari kansoitti tilapäisesti myös järven ulappa-alueita.
Nousevatko lohi ja ankerias enää Pirkkalan kalatalousalueen vesiin?
Ei luontaisesti. Kokemäenjoen padot estävät vaelluskalojen nousun Pyhäjärveen ja muihin alueen vesistöihin, ja luonnonvarainen kanta on menetetty kokonaan sekä ankeriaan että lohen osalta — molemmat ovat myös valtakunnallisessa uhanalaisluokituksessa (ankerias äärimmäisen uhanalainen, lohi vaarantunut).
Onko Pirkkalan alueen puroissa luontaista taimenkantaa?
Osassa on. Kuokkalankoskella ja Kyyni- sekä Laajanojalla taimen lisääntyy jo luontaisesti, minkä vuoksi niihin ei tehdä istutuksia. Muualle, kuten Pärrinkoskeen sekä Vihi-, Viinikan- ja Vuohenojaan, on istutettu taimenen mätiä ja tehty uomakunnostuksia 2019–2021.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Pirkkalan kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma vuosille 2022–2031 (Ismo Kolari, Pirkanmaan kalatalouskeskuksen tiedonantoja nro 69, 2021) — pienjärvien määrä, Suonojärvi ja taajamajärvet s. 41; Iidesjärven, Mäyhäjärven, Ameenjärven ja Tottijärven kuvaus ja vedenlaatu s. 41; Höytämönjärven, Koipijärven, Tervajärven, Iso Arajärven, Särkijärven ja Hervantajärven ekologinen luokka sekä Kaukajärven kuvaus s. 41–42; pienvesien kalastuksen järjestäminen ja suositellut istutuslajit s. 42; järvikunnostusten periaatteet ja rahoitus s. 42–43; uhanalaisluokitus s. 43; vaelluskalojen historian tuho ja hävinneet kannat s. 43–44; Kuokkalankosken ja Haihunkosken kunnostus, tammukkakannat ja Kyyninojan tapaus s. 44; kalatiestrategian kärkikohteet ja Kokemäenjoen tilanne s. 44–45; Herralanvirta ja Moisionjoen Kuljun kalatie s. 45; KVVY:n Virta-hanke, Kyyni- ja Laajanoja, Pärrinkosken ja Tampereen purojen istutukset ja kunnostukset s. 46
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta