Etusivu › Kalavedet › Saarijärven reitti

Kalavedet · Keski-Suomi

Saarijärven reitti — kalakannat ja saalistilastot

Saarijärven reitin kalatalousalue kattaa Keski-Suomen ison järvijonon Kyyjärvestä Pyhäjärveen — vahvan kuhaveden, jossa myös erittäin uhanalainen järvitaimen ja Pyhäjärven järvilohi ovat vapaa-ajankalastajien tavoitteita. Tällä sivulla on se, mitä kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: mitatut saalisosuudet, yksikkösaaliit ja kantojen suunta.

Näytä Saarijärvi ja Summasjärvi kartalla

Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.

Kuha — Saarijärven reitin tärkein saalislaji

Kuha on Saarijärven reitin vapaa-ajankalastajien pääasiallinen tavoitesaalis ja kaupallisen kalastuksen taloudellisesti merkittävin laji koko reitillä. Se esiintyy runsaana ja lisääntyy nykyisin myös luontaisesti, vaikka on ollut yksi reitin suosituimmista istutuslajeista; 2010-luvulla istutusmäärät ovat olleet keskimäärin 5–15 kappaletta hehtaarille. Kuhakanta kestää pyyntipainetta hyvin, ja sen osuus vaihtelee järveltä toiselle mutta on lähes kaikkialla suurin tai toiseksi suurin saalislaji.

Osakaskuntien lupia lunastaneiden saalistiedustelujen (2016) mukaan kuhan osuus kokonaissaaliista oli Pääjärvellä 44 prosenttia (10 996 kiloa 24 731 kilon kokonaissaaliista, 8,4 kg/ha), Karangalla 23 prosenttia (1 918 kiloa 8 353 kilon saaliista, 7,6 kg/ha) ja Kyyjärvellä 33 prosenttia (2 415 kiloa 7 342 kilon saaliista, 4,5 kg/ha). Kalmarinselällä kuhan osuus oli 28,3 prosenttia (201 kiloa) 710 kilon kokonaissaaliista vuonna 2018 (Alaja 2019). Saarijärven reitin viehekalastusalueiden yhteislupatiedustelussa (2019) kuha oli vielä selvemmin ykköslaji: Pääjärvellä 70 prosenttia (658 kiloa), Kyyjärvellä 66 prosenttia (288 kiloa), Lannevedellä 78 prosenttia (48,5 kiloa) ja Summasjärvellä 54 prosenttia (299 kiloa) yhteislupasaaliista.

Kuhan kasvunopeudessa on suuria eroja reitin sisällä. Nopeinta kasvu on ollut Kiesimenjärvellä ja Summasella, selvästi hitaampaa Kalmarinselällä: Kiesimenjärvellä kuha saavuttaa 42 sentin laillisen alamitan keskimäärin jo neljäntenä kasvukautena, Kalmarinselällä vasta seitsemäntenä. Kasvuselvitys perustuu vaihteleviin näytemääriin (Kyyjärvi 31, Karanka 34, Kiesimenjärvi 20, Kiminki 17, Kalmarinselkä 13, Summasjärvi 4 ja Saarijärvi 5 kalaa), joten pienimpien näytteiden tuloksiin — erityisesti Summasjärvi ja Saarijärvi — kannattaa suhtautua varauksella.

Nordic-koeverkkokalastuksissa Kyyjärvellä, Karankajärvellä, Vahangalla ja Pääjärvellä kuhan luonnonpoikasten määrä on tavallisesti alhainen, 0–0,4 kappaletta verkkoyötä kohti, mutta suotuisina vuosina huomattavasti suurempi — esimerkiksi vuoden 2013 Saarijärven koeverkkokalastuksissa. Ks. kuhan lajisivu.

Hauki ja ahven — vakaita valtalajeja joka järvellä

Kalastustiedustelujen mukaan hauen saalisosuus vaihtelee 22–36 prosentin välillä järvien kokonaissaaliista ja ahvenen 15–22 prosentin välillä (Salonen 2018) — molemmat ovat siis lähes aina kolmen yleisimmän saaliskalan joukossa kuhan ohella. Karummissa Kyyjärvessä ja Karangassa hauki on jopa kuhaa suurempi laji: Kyyjärvellä 36 prosenttia (2 656 kiloa) ja Karangalla 35 prosenttia (2 899 kiloa) vuoden 2016 kokonaissaaliista. Pyhäjärvellä ero on vielä jyrkempi: viehekalastusalueen yhteislupasaaliista 73 prosenttia (1 370 kiloa) oli haukea vuonna 2019. Saarijärvellä ja Summasjärvellä hauki ja kuha olivat lähes tasoissa (Saarijärvi 50 % hauki / 46 % kuha, Summasjärvi 35 % hauki / 54 % kuha), ja saalishauen keskikoko kasvoi järveltä toiselle: Saarijärvellä 1,3 kiloa, Summasjärvellä 2,4 kiloa ja Lannevedellä 2,5 kiloa.

Ahventa saatiin osakaskuntien lupasaaliista Kyyjärvellä 19 prosenttia (1 368 kiloa), Pääjärvellä 15 prosenttia (3 707 kiloa) ja Karangalla 22 prosenttia (1 842 kiloa) vuonna 2016. Suunnitelma huomauttaa, että lämpimät kesät ja runsas pienikokoinen kalaravinto voivat kasvattaa suuren ahvenen määrää saaliissa. Hauen lisääntymisedellytykset ovat Saarijärven reitillä lähes luonnontilaiset, mutta säännöstely voi heikentää niitä reitin säännöstellyissä järvissä — haukisaaliin pienentymistä on havaittu muun muassa Summasjärvessä. Ks. hauen ja ahvenen lajisivut.

Muikku ja siika — Pyhäjärvi vahva, muualla vaihtelevaa

Muikkua esiintyy ainakin Pääjärvellä, Karangalla ja Pyhäjärvellä; Lannevedelle istutettiin vastakuoriutuneita muikkuja vuonna 2017. Kantaa ei ole seurattu Saarijärven reitillä järjestelmällisesti, mutta Salosen (2018) mukaan muikkusaaliit ovat olleet melko pieniä Pääjärvellä ja hiukan parempia Karangalla, jossa muikun yksikkösaalis vuonna 2018 oli 196 grammaa verkkovuorokaudessa. Pyhäjärvellä muikkukanta on vahva, ja järvellä on muikun vapaa-ajankalastuksen lisäksi myös kaupallista kalastusta; Piilolan (2015) mukaan Pyhäjärven muikku kasvaa hitaasti, ja kesänvanhan 0+ muikun pituus on vain 70–90 millimetriä.

Siika on selvästi heikommassa asemassa: sen istutukset reitin suurimmille järville ovat vähentyneet huippuvuosistaan, eikä siikamuotojen tai istukkaiden osuudesta saaliissa ole tietoa. Luvut kertovat kannan tilasta karua kieltä — siian kokonaissaalis oli Kyyjärvellä vain 3 kiloa ja Pääjärvellä 9 kiloa vuonna 2016, kun taas Karangalla siikasaaliit ovat suunnitelman mukaan parantuneet. Siika lisääntyy luontaisesti ainakin Pyhäjärvessä, mutta säännöstely ja kutualueiden kunto voivat heikentää luonnon lisääntymistä koko reitillä. Ks. muikun ja siian lajisivut.

Järvitaimen ja järvilohi — uhanalainen taimen, Pyhäjärven järvilohi

Järvitaimen on Saarijärven reitillä erittäin uhanalainen, ja sen elinkiertoa ovat pitkään estäneet Leuhun, Hietaman ja Parantalan voimalat. Taimenta on saatu saaliiksi reitin järviltä varsin vähän: yhteislupatiedusteluissa (2019) alamittaisia taimenia vapautettiin Pyhäjärvellä 27, Summasjärvellä 5, Lannevedellä 5 ja Saarijärvellä 3 kappaletta, ja Pyhäjärven taimensaalis jäi vain 3 kiloon.

Taimenen järvi-istutusten tuloksellisuutta on selvitetty merkintätutkimuksilla vuosina 2005, 2014 ja 2015, jolloin reitille merkittiin yhteensä 1 421 kappaletta 2–3-vuotiaita taimenistukkaita. Tulos oli heikko: vuoden 2005 istutuksesta saatiin vain 4 palautusta, ja vuosien 2014 ja 2015 istutuksista ei saatu palautuksia lainkaan. Suunnitelman johtopäätös on suora: taimenen järvi-istutuksia ei voi suositella ainakaan tutkimuksissa olleille järville, ja järvi-istutuksia voisi suositella lähinnä Pyhäjärveen. Taimen lisääntyy luontaisesti useilla reitin virtavesistä, ja vaellusyhteys Päijänteelle on palautumassa Leuhun ja Hietaman kalaportaiden valmistuessa.

Järvilohi on istutettu Saarijärven reitillä Pyhäjärveen, jossa se kasvaa hyvin: vuoden 2019 yhteislupasaaliissa järvilohta oli 123 kiloa ja saaliskalojen keskikoko 4,14 kiloa — huomattavasti enemmän kuin taimenta samana vuonna. Alhaista kokonaissaalismäärää selittävät kuitenkin vähäiset istutusmäärät, jotka johtuvat osin istukkaiden saatavuudesta ja korkeasta hinnasta. Ks. taimenen ja järvilohen lajisivut sekä pyyntimitat ja rauhoitusajat.

Made ja särkikalat — talven erikoisuus ja aliarvostettu sivusaalis

Madetta esiintyy Saarijärven reitillä yleisesti, ja sitä pyydetään erityisesti talvella madesesongin aikana. Lajia on tutkittu vähän, mutta Pyhäjärven mateen on havaittu olevan karulle järvelle tyypillisesti hidaskasvuista: kilon painon se saavuttaa vasta noin 10–15 vuoden iässä (Marjomäki, JYU, julkaisematon). Kalastustiedustelun mukaan vapaa-ajankalastajien madesaaliit ovat enimmillään noin 5 prosentin luokkaa järvien kokonaissaaliista (Salonen 2018).

Koeverkkokalastusten mukaan Saarijärven reitin järvet ovat pääosin petokalavaltaisia, mutta särkikalojen — kuten lahnan — määrän on huomattu lisääntyneen muun muassa Pyhäjärvellä, missä se haittaa jo siian verkkokalastusta. Vahangalla särki on jo suurin saalislaji: osakaskuntien lupasaaliista 52 prosenttia (176 kiloa) oli särkeä ja 47 prosenttia (157 kiloa) ahventa 337 kilon kokonaissaaliista vuonna 2016. Kalastustiedustelun mukaan särkikalojen osuus vapaa-ajankalastajien saaliista on koko reitillä noin 11–14 prosenttia kokonaissaaliista, ja niitä hyödynnetään vapaa-ajankalastuksessa melko vähän. Särkikaloja voidaan kuitenkin pyytää ja hyödyntää myös kaupallisesti, ja kalatalousalue pyrkii tarvittaessa tukemaan järvien hoitokalastushankkeita — Pääjärvestä on vuosina 2000–2020 tehdyillä hoitokalastuksilla saatu saaliiksi yhteensä noin 200 000 kiloa kalaa, josta 70–80 prosenttia on ollut sulkavaa. Ks. mateen, lahnan ja särjen lajisivut.

Elohopea petokaloissa — mitä kannattaa tietää ennen syöntiä

EU:n asettama sallittu enimmäispitoisuus elintarvikkeena käytettävälle kalalle on 0,5 milligrammaa elohopeaa kalakiloa kohti, poikkeuksena hauki, jolle raja on 1,0 mg/kg (EY 1881/2006, muutos 629/2008). Ruokavirasto ohjeistaa, että lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1–2 kertaa kuussa, ja raskaana olevien ja imettävien äitien ei pitäisi syödä haukea ollenkaan. Lisäksi sisävesialueiden kalaa päivittäin syöviä suositellaan vähentämään muiden elohopeaa keräävien petokalojen — ison ahvenen, kuhan ja mateen — käyttöä; ajoittain sisävesien petokalaa voi Ruokaviraston mukaan syödä runsaastikin, kunhan käyttöä rajoitetaan ajallisesti.

Saarijärven reitin osalta tilanne on toistaiseksi rauhoittava: Mykrän ym. (2017) tutkimuksen mukaan Karankajärvestä, Pääjärvestä, Pyhäjärvestä ja Summasjärvestä tutkituissa hauissa elohopeapitoisuudet olivat raja-arvojen alapuolella, eikä niiden syöntiä tarvitse tämän perusteella rajoittaa. Leppänen (2016) on kuitenkin havainnut hauella raja-arvon ylittäviä elohopeapitoisuuksia muutamissa pienemmissä vesistöissä: Valkkunassa, Vahangassa, Vahvasessa ja Alasessa. Elohopea kulkeutuu valuma-alueelta vesistöön pääosin humusaineiden mukana, ja haukien elohopeapitoisuuden tiedetään yleensä kasvavan veden humuspitoisuuden kasvaessa.

Vaellusesteet ja kalatiet — reitti avautumassa Päijänteelle

Saarijärven reitin pääuoman yli- ja alivesien erotus on suurimmillaan lähes kolme metriä — maakunnan suurin. Reitin hydrologis-morfologista tilaa on parannettu lukuisilla virtavesien uomakunnostuksilla: 1990-luvulla Pyhäkosken patoon rakennettiin kaloille kulkuaukko, ja kunnostuksia on tehty muun muassa Kalmujoella, Lehtolan- ja Muittarinkoskialueilla, Riekonkoskella, Majakoskella, Tarvaalankoskella, Summakoskella, Naarakoskella, Isojoen Lannejoella, Kohmujoella, Murronjoella, Pajupurolla, Peltojoella, Pohjapurolla, Pyhäkoskella, Pöykynjoella ja Vuosjoella. Reitin virtavesien yhteispituus on noin 380 kilometriä (valuma-alue yli 10 km², uomaleveys vähintään 1 metri; Hertta-tietojärjestelmä).

Isoin muutos on kalatiestössä: Hietamankosken ja Leuhunkosken voimalaitospatoihin suunniteltiin kalatiet, joiden oli käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan tarkoitus valmistua vuosina 2020–2021 — jolloin reitiltä avautuisi periaatteessa vaellusyhteys aina Päijänteelle asti. "Taimen takaisin Saarijärven reitille" -hankkeessa kartoitetaan koko valuma-alueen potentiaaliset taimenen tuotantoalueet ja tehdään sähkökoekalastuksia lupaavimmilla kohteilla.

Vieraslajit — kirjolohi ja puronieriä

Kalataloudelle haitallisiin vieraslajeihin kuuluu Saarijärven reitin suunnitelman luokittelussa muun muassa puronieriä, mustatäplätokko ja hopearuutana. Tarkkailtaviksi tai paikallisesti haitallisiksi kaloiksi on luokiteltu harmaanieriä, karppi, kirjolohi, kyttyrälohi, peledsiika, putkikuonotokko ja rohmutokko.

Kirjolohi on alueella vieraslaji, jota esiintyy vain istutettuna — sillä ei ole lisääntyvää luonnonkantaa. Se on ainakin taimenen ravinto- ja reviirikilpailija, eikä risteydy taimenen kanssa. Kirjolohen luonnonpoikasia on tavattu paikoin muun muassa eteläisten jokien latvavesissä, mutta pysyviä kantoja ei ole toistaiseksi muodostunut kalataloudellisesti merkittäviin vesistöihin. Sitä suositellaan istutettavaksi vain vesistöihin, joissa kilpailutilannetta taimenen kanssa ei synny — lähinnä lampiin tai muihin rajattuihin alueisiin — ja turhan suuria kertaistutuksia tulee välttää.

Puronieriä kilpailee taimenen kanssa samasta tilasta ja ravinnosta, muttei lisäänny sen kanssa. Se sietää happamampaa, humuksista vettä ja pystyy joillakin alueilla hyödyntämään pienten purojen resursseja taimenta paremmin; naaras voi olla sukukypsä jo 3-vuotiaana 16–17 senttimetrin pituisena, ja kannat voivat olla tiheitä mutta kalat huomattavan pieniä. Pohjois-Suomessa puronieriä on runsastuessaan syrjäyttänyt alkuperäisen taimenen ja muita kaloja, mutta suurten jokien latvavesien alapuolisilla osilla taimen pystyy rinnakkaiseloon sen kanssa. Keski-Suomessa puronieriäistutuksia tehtiin 1950–1960-luvulla, ja luontaista lisääntymistä on Saarijärven reitillä havaittu Peukalonpurolla. Puronieriää ei nykyisin istuteta eikä levitetä alueen vesistöihin, eikä mahdollista puronieriäsaalista vapauteta — se tulee ottaa saaliiksi. Ks. kirjolohen, harmaanieriän, peledsiian ja puronieriän lajisivut.

Usein kysyttyä Saarijärven reitistä