Etusivu › Kalavedet › Kirkkonummen merialue ja Siuntionjoki
Kalavedet · Uusimaa
Kirkkonummen merialue ja Siuntionjoki — kalakannat ja saalistilastot
Kirkkonummi-Siuntionjoen kalatalousalue kattaa Kirkkonummen ja Siuntion merialueen sekä Siuntionjoen, Mankinjoen ja Estbyån vesistöt Uudellamaalla. Tällä sivulla on se, mitä kalatalousalueen viralliseen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: kuhan kasvu ja alamittaehdotus, merimetson ja hylkeiden vaikutus kalakantoihin sekä Siuntionjoen erittäin uhanalaisen meritaimenkannan tila.
Pikavastaus
Kirkkonummi-Siuntionjoen kalatalousalueen merialue on 22 408 hehtaaria, ja sen tärkein saalislaji kuha kasvaa Suomenlahdella selvästi nopeammin kuin Saaristomerellä: kuusivuotiaista kuhista 89 prosenttia oli vuosina 2010–2017 vähintään 40-senttisiä, kun Saaristomerellä osuus oli vain 25 prosenttia. Silti kuhan pyyntimittaa ehdotetaan nostettavaksi 42 senttimetristä 45 senttimetriin. Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon alueella pesii Suomen suurin merimetsokeskittymä, keskimäärin 2 300 paria — sen pesimäkauden kalankulutuksesta on laskennallisesti arvioitu kertyvän noin 240 000 kuhaa. Siuntionjoessa elää geneettisesti ainutlaatuinen, erittäin uhanalainen meritaimenkanta, jonka pääuoman populaatioksi on arvioitu vain noin 420 kalaa ja kutukannaksi 20–40 yksilöä vuodessa.
| Vesistöt | Kirkkonummen ja Siuntion merialue (22 408 ha), Siuntionjoki, osa Mankinjokea, Estbyån sekä 218 sisävesijärveä (4 658 ha) |
|---|---|
| Kuhan kasvu Suomenlahdella | kuusivuotiaista kuhista 89 % vähintään 40 cm ja 25 % vähintään 45 cm (2010–2017); Saaristomerellä vastaavat luvut 25 % ja 3 % |
| Ehdotettu kuhan alamitta merialueella | nousee 42 cm:stä 45 cm:iin käyttö- ja hoitosuunnitelman voimaantulosta seuraavana vuonna |
| Merimetson kuhankulutus | n. 2 300 pesivää paria; laskennallinen arvio n. 27,6 tonnia eli n. 240 000 kuhaa pesimäkaudessa |
| Siuntionjoen meritaimen | pääuoman populaatio n. 420 kalaa, kutukanta 20–40 yksilöä/v; luokiteltu erittäin uhanalaiseksi 2019 |
| Enäjärven happikato | kesällä 2018 happi lähes lopussa ja voimakkaita, mahdollisesti myrkyllisiä sinileväkukintoja |
| Kaupalliset kalastajat | 4 Kirkkonummella ja 1 Siuntiossa syyskuussa 2021; sisävesillä ei tiedossa ammattikalastusta |
| Aineisto | Luonnonvarakeskuksen tilastoruudut 53 ja 63, Pikkalanlahden yhteistarkkailu, sähkö- ja verkkokoekalastukset 2015–2020 |
Näytä Pikkalanlahti, Siuntionjoki, Mankinjoki, Estbyån ja Enäjärvi kartalla
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Pikkalanlahti ja Kirkkonummen rannikko — kuha kasvaa nopeasti mutta jää pieneksi
Kirkkonummi-Siuntionjoen kalatalousalueen merialue on 22 408 hehtaaria, ja siihen kuuluvat muun muassa Pikkalanlahti, Porkkalan niemeä ympäröivä vesialue ja Upinniemen välisaaristo. Siuntionjoen suulle avautuva Pikkalanlahti on ekologiselta tilaltaan välttävässä tilassa, ja yli 90 prosenttia sen ravinnekuormituksesta tulee Siuntionjoesta. Kaupallisia kalastajia alueella oli syyskuussa 2021 vain viisi: neljä Kirkkonummella ja yksi Siuntiossa.
Merialueen tärkein saalislaji on kuha, joka kasvaa Suomenlahdella selvästi nopeammin kuin Saaristomerellä: vuosina 2010–2017 kuusivuotiaista kuhista 89 prosenttia oli vähintään 40-senttisiä ja 25 prosenttia vähintään 45-senttisiä eli todennäköisesti jo kutenut ainakin kerran, kun Saaristomerellä vastaavat osuudet olivat vain 25 ja 3 prosenttia. Nopeasta kasvusta huolimatta Pikkalanlahden kuhan yksikkösaaliit ovat laskeneet selvästi 2000-luvun alusta 2010-luvulle, ja kalatalousalue ehdottaa kuhan pyyntimitan nostamista kalastusasetuksen 42 senttimetristä 45 senttimetriin koko merialueella. Kuhan ja ahvenen rysäsaaliissa näkyi selvä piikki 2010–2012, mutta pitkällä aikavälillä lohen ja taimenen rysäsaaliit ovat pudonneet 1990-luvun alun 35 000–45 000 kilosta vuodessa murto-osaan.
Ahven on ollut Pikkalanlahdella 2000-luvun runsaslukuisin saalislaji, vaikka koko Suomenlahden rannikolta saadaan enää 3 prosenttia maan kaupallisesta ahvensaaliista. Siikaa taas kalastetaan kaupallisesti vähemmän kuin missään muualla rannikollamme — vain noin 7 prosenttia koko maan kaupallisesta siikasaaliista tuli Suomenlahdelta vuonna 2018. Madetta on istutettu merialueelle vaihtelevasti, mutta vuonna 2019 Porkkalan edustalle istutettiin 200 000 vastakuoriutunutta poikasta — kappalemääräisesti enemmän kuin mitään muuta lajia yhtenä vuonna koko 2010-luvulla. Kalatalousalue on lisäksi nimennyt rannikolle kymmenen kutu- ja poikastuotantoaluetta, muun muassa Pikkalanlahden ja Espoonlahden Pentalan, joilla kalastusta voidaan tarvittaessa rajoittaa määräajaksi.
Merimetso ja hylje — laskennallisesti enemmän kuhaa kuin kalastajat saavat
Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon alueella pesii Suomen suurin merimetsokeskittymä: kaksi yhdyskuntaa kuudella luodolla, joissa on pesinyt keskimäärin 2 300 paria vuosina 2009–2020. Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija-arvion mukaan tämä kanta söi pesimäkautenaan (huhti–heinäkuu) noin 460 tonnia kalaa, josta kuhan osuudeksi arvioitiin 27,6 tonnia. Kuhan keskipainoksi oletettuna 115 grammaa tämä tarkoittaisi laskennallisesti noin 240 000 kuhayksilöä häiriöttömissä olosuhteissa.
Myös harmaahylje verottaa saalista: Suomenlahdella laskettiin vuonna 2020 yhteensä 2 390 harmaahyljettä, joista 663 Suomen puolella. Hylkeen aiheuttama vahinko on keskimäärin noin 20 000 euroa vuodessa ammattikalastajaa kohden koko Suomen rannikolla, ja merimetson aiheuttama vahinko Etelä-Suomen kalatalousryhmän (ESKO) alueen kyselytutkimuksen mukaan vajaat 10 000 euroa vuodessa kalastajaa kohden. Kummankin lajin todellisia vaikutuksia kalakantoihin pidetään suunnitelmassa vaikeina arvioida tarkasti, koska ne ovat suurelta osin epäsuoria.
Siuntionjoki — Uudenmaan ainoa erityissuojeltava jokivesistö
Siuntionjoki on ainoa ympäristöministeriön erityissuojeluun ehdottama jokivesistö Uudellamaalla, ja sen pääuoma Pikkalanjoen suulta Kvarnbyn Sågarsforsille kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Ekologiselta tilaltaan joki on silti luokiteltu vain tyydyttäväksi. Joessa elää geneettisesti ainutlaatuinen ja vuoden 2019 luokituksessa erittäin uhanalaiseksi arvioitu meritaimenkanta, ja joessa kutee myös uhanalainen vimpa. Kaladirektiivin lajeista vesistössä esiintyy lisäksi kivisimppu.
Taimenen nykytilaa selvittäneessä tutkimuksessa pääuoman populaatiokooksi arvioitiin vain noin 420 kalaa, ja kutukannan koko on vaihdellut vuosittain 20–40 yksilön välillä. Kanta jakautuu kahteen alapopulaatioon: osin merivaeltavaan pääuoman kantaan sekä Munksin padon yläpuolella Kirkkojoen Lempansässa paikallisesti lisääntyvään, geneettisesti selvästi homogeenisempaan kantaan. Vuosien 2015–2016 sähkökoekalastuksissa taimenta tavattiin koko matkalla Passilankoskelta Purnukselle sekä Skogsforsilla, Kvarnbynkoskella ja Sågarsforssilla, ja Munksin padon yläpuolella erityisesti Lempansän ja Kivikoskenpuron poikastiheys oli korkea.
Taimenen nousua rajoittavat vaellusesteet: Pikkalanjoen suulla oleva Pikkalan sulku -säännöstelypato estää suolaisen veden pääsyn jokeen, ja Sågarsforssin pato on jo aiemmin purettu vaellusyhteyden avaamiseksi. Kalatiet on rakennettu Palojärvenkosken putoukseen ja Sjundbynkoskeen, ja kansallisen kalatiestrategian kärkikohteeseen Munksin patoon kalatie valmistui 2018, mikä avasi taimenelle joen läntisen haaran joki- ja puroverkoston. Vuonna 2019 purettiin lisäksi Bölebäckenin 1500-luvulla rakennettu pato osana Siuntionjoki 2030 -hanketta, joka kunnostaa 1–2 taimenen elinaluetta ja poistaa 1–2 vaellusestettä vuosittain.
Mankinjoki ja Estbyån — kaksi pienempää alkuperäiskantaa
Osa Mankinjoen vesistön länsihaarasta kuuluu Kirkkonummi-Siuntionjoen kalatalousalueeseen: pieni osa itse Mankinjokea ja Loojärveä sekä yläpuoliset vesistöreitit Kalakoskibäckenin ja Kauhalanjoen kautta latvajärviin. Mankinjoen ylä- ja alaosa ovat ekologiselta tilaltaan hyviä, mutta runsasravinteisen Loojärven tila on luokiteltu huonoksi ja Kauhalanjoen tyydyttäväksi. Myös Mankinjoessa elää todennäköisesti alkuperäinen meritaimenkanta, mutta se tuhoutui 2000-luvulla lähes kokonaan, kun Dämmanin vesilaitoksen saostusaltaasta karkasi laimentunutta polyalumiinikloridia Gumbölenjokeen.
Kanta on sittemmin elpynyt, mutta tunnetut lisääntymisalueet — Mankinjoen Espoonkartanonkoski ja Gumbölenjokeen laskeva Karhusuonpuro — sijaitsevat naapurissa Helsinki-Espoon kalatalousalueen puolella. Kirkkonummi-Siuntionjoen omalla osuudella nousua rajoittavat vielä Kalakoskibäckenin Oitbackankartanon pato ja Kauhalanjoen Träskmässforsin pato, molemmat vanhoja myllypatoja. Toinen alueen vaelluskalajoista, Estbyån, on ekologiselta tilaltaan tyydyttävä ja jatkuu ylempänä Kvarnbyåna Humaljärveen asti; uomassa on kaksi vaellusestettä, mutta joki on kaloille esteetön alimmalle, Överbyn padolle saakka. Vuoden 2018 koekalastuksissa 0-ikäisten taimenten poikastiheys oli siellä korkea, ja havaintojen perusteella padon alapuolelle näyttää olevan syntymässä kokonaan uusi luonnonvarainen meritaimenkanta.
Sisävesien järvet — särkikalavaltaisia, mutta kuha viihtyy
Kalatalousalueella on 218 yli hehtaarin kokoista järveä, yhteispinta-alaltaan 4 658 hehtaaria, joista suurimmat ovat Enäjärvi (490 ha), Humaljärvi (430 ha), Poikkipuoliainen (192 ha) ja Karhujärvi (188 ha). Ekologiselta tilaltaan luokitelluista järvistä vain kymmenen — alle puolet — on hyvässä tai erinomaisessa tilassa, ja rehevöityminen on ajoittain johtanut myös happikatoihin: Vihdin Enäjärvellä happi oli vuonna 2018 lähes lopussa samaan aikaan kun järvellä esiintyi voimakkaita, mahdollisesti myrkyllisiä sinileväkukintoja.
Vuoden 2019 koeverkkokalastuksissa Heparissa, Petäjärvessä, Enäjärvessä ja Poikkipuoliaisessa särkikalakanta oli kaikissa runsas ja petokalakokoisia ahvenia vähän, mutta kuhakanta oli kaikissa järvissä vähintään hyvä ja poikastuotanto erityisen runsasta Enäjärvellä ja Heparilla; tihein haukikanta oli Heparilla ja Petäjärvellä. Veikkolan Kalljärvi ja Perälänjärvi olivat samana vuonna särkivaltaisia ja petokalojen osuus jäi pieneksi, kun taas naapurissa Lamminjärven kalasto oli tasapainoisempi. Humaljärven verkkokoekalastuksessa 2018 särkikalojen osuus biomassasta ja yksilömäärästä oli 60 prosenttia, ja muina lajeina saatiin kuhaa, kiiskeä, lahnaa ja salakkaa. Yleisimpiä lajeja suurimmissa järvissä ovat muutenkin särki, lahna, pasuri ja ahven.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana istutuksia on tehty 25 järveen, ja kappalemääräisesti eniten on istutettu madetta, haukea, kuhaa ja siikaa. Virtavesistä ainoastaan Siuntionjokeen on istutettu harjusta ja kirjolohta, ja osakaskuntien varoin alueelle on istutettu myös karppia vapaa-ajankalastusta varten.
Miten näitä lukuja luetaan oikein
- Luvut eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Merialueen kaupallisen kalastuksen tilastot (pyyntiruudut 53 ja 63), Pikkalanlahden kalastustiedustelu ja sisävesien sähkö- ja verkkokoekalastukset mittaavat eri asiaa eri menetelmillä.
- Merimetson kuhalaskelma on asiantuntija-arvio, ei mittaus. Se perustuu oletuksiin merimetson ravinnonkulutuksesta ja saaliskuhan keskipainosta, ei suoraan havaittuun saalismäärään.
- Kuhan 45 sentin alamitta ja merialueen verkkorajoitukset ovat vielä ehdotuksia. Ne on suunniteltu tulemaan voimaan vasta käyttö- ja hoitosuunnitelman hyväksymisen jälkeen, osa vasta kolmen vuoden siirtymäajalla.
- Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Kirkkonummen merialueesta ja Siuntionjoesta
Onko Kirkkonummen merialueella hyvä kuhakanta?
Kuha kasvaa Suomenlahdella selvästi nopeammin kuin Saaristomerellä — vuosina 2010–2017 kuusivuotiaista kuhista 89 prosenttia oli vähintään 40-senttisiä, kun Saaristomerellä osuus oli vain 25 prosenttia. Silti Pikkalanlahden yksikkösaaliit ovat laskeneet 2000-luvulla, ja kalatalousalue ehdottaa alamitan nostamista 42 senttimetristä 45 senttimetriin koko merialueelle.
Kuinka paljon merimetsot syövät kuhaa Kirkkonummen ja Siuntion edustalla?
Alueella pesii Suomen suurin merimetsoyhdyskunta, keskimäärin 2 300 paria vuosina 2009–2020. Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija-arvion mukaan tämä kanta söi pesimäkautenaan noin 460 tonnia kalaa, josta kuhaa olisi ollut 27,6 tonnia eli laskennallisesti noin 240 000 yksilöä — arvio, ei mitattu saalis.
Onko Siuntionjoessa hyvä meritaimenkanta?
Siuntionjoessa elää geneettisesti ainutlaatuinen, alkuperäinen meritaimenkanta, joka luokiteltiin vuonna 2019 erittäin uhanalaiseksi. Pääuoman populaatiokooksi on arvioitu vain noin 420 kalaa ja kutukannaksi 20–40 yksilöä vuodessa. Kalatie valmistui kärkikohteeseen Munksin patoon 2018, ja Bölebäckenin vanha pato purettiin 2019.
Miksi Mankinjoen meritaimenkanta on niin heikko?
Kanta tuhoutui 2000-luvulla lähes kokonaan Dämmanin vesilaitoksen kemikaalipäästössä, kun saostusaltaasta karkasi laimentunutta polyalumiinikloridia Gumbölenjokeen. Kanta on sittemmin elpynyt ja lisääntyy luontaisesti muun muassa Espoonkartanonkoskessa ja Karhusuonpurossa, jotka sijaitsevat naapurissa Helsinki-Espoon kalatalousalueen puolella.
Onko Kirkkonummi-Siuntionjoen sisävesillä hyvä kuhakanta?
On — vuoden 2019 koekalastuksissa Heparissa, Petäjärvessä, Enäjärvessä ja Poikkipuoliaisessa kuhakanta oli kaikissa vähintään hyvä ja poikastuotanto erityisen runsasta Enäjärvellä ja Heparilla, vaikka järvet ovatkin muuten särkikalavaltaisia ja osa niistä, kuten Enäjärvi, kärsii ajoittaisesta happikadosta.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Kirkkonummi-Siuntionjoen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma — merialueen koko ja kuvaus s. 6; Pikkalanlahden ekologinen tila ja kuormitus s. 9; kaupallisten kalastajien määrä s. 16; kuhan kasvuerot Suomenlahdella ja Saaristomerellä sekä ahvenen ja siian kaupallinen saalisosuus s. 12; rysäsaaliiden historia s. 17; kutu- ja poikastuotantoalueet s. 28; kuhan alamitan nostoehdotus s. 43; merimetsoyhdyskunnan koko s. 20–21 ja pesimäkauden kuhalaskelma s. 22–23; harmaahylkeiden laskenta ja vahinkoarviot s. 19–20; Siuntionjoen Natura-status, ekologinen tila, uhanalaisuus ja vimpa s. 33, 50; taimenen populaatiokoko, kutukanta ja poikastuotantoalueet s. 50–51; vaellusesteet ja kalatiet s. 51; Bölebäckenin padon purku ja Siuntionjoki 2030 -hankkeen kunnostustahti s. 44, 51; Mankinjoen ja Loojärven kuvaus, ekologinen tila ja kemikaalipäästö s. 53; Estbyån ja Kvarnbyån ekologinen tila, vaellusesteet ja taimentiheys s. 33, 36; sisävesijärvien pinta-alat ja ekologinen tila s. 33; Enäjärven happikato 2018 s. 33; koekalastukset Heparissa, Petäjärvessä, Enäjärvessä, Poikkipuoliaisessa, Veikkolan järvillä ja Humaljärvellä s. 36–37; made merialueella ja istutuslajit sisävesillä s. 14, 36–37
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta