Etusivu › Kalavedet › Karvianjoki
Kalavedet · Satakunta
Karvianjoki — kalakannat ja saalistilastot
Karvianjoen kalatalousalue kattaa Merikarvian edustan merialueen, joukon järviä ja Karvianjoen vesistön kolme mereen laskevaa haaraa. Tällä sivulla on se, mitä alueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattu: koekalastusten yksikkösaaliit, järvikohtaiset solmuvälit ja alamitat, istutusmäärät ja alkuperäisen taimenkannan tilanne.
Pikavastaus
Karvianjoen kalatalousalueella on vettä 31 746 hehtaaria, josta merialuetta on runsas 10 000 hehtaaria. Alueen suurimmalla järvellä Isojärvellä kuha on suunnitelman mukaan suosituin saalis, ja kuhakanta on vahva myös Karvianjärvellä ja Siikaisjärvellä — Karvianjärvellä se perustuu nykyään pelkästään luonnontuotantoon. Alueen erityispiirre on alkuperäinen Karvianjoen taimen, joka lisääntyy lähinnä pääuoman sivujoissa ja -puroissa, koska pääuoman vedenlaatu on turvetuotannon takia heikko. Merialueella kaupallisen kalastuksen verkkopyyntipäivät laskivat vuosina 2010–2019 vajaasta 70 000:sta runsaaseen 20 000:een.
| Vesistö | Karvianjoen vesistö: merialue Merikarvian edustalla, Isojärvi, Karhijärvi, Siikaisjärvi, Inhottujärvi, Valkjärvi, Karvianjärvi, Venesjärvi ja Hirvijärvi sekä Merikarvianjoki, Eteläjoki ja Pohjajoki |
|---|---|
| Vesipinta-ala | 31 746 ha, josta merialuetta runsas 10 000 ha |
| Suurimmat järvet | Isojärvi 3 941 ha (alueen suurin), Karhijärvi 3 335 ha, Karvianjärvi 900 ha, Siikaisjärvi 495 ha |
| Vahva kuhakanta | Isojärvi, Karvianjärvi ja Siikaisjärvi sekä muutama pienempi järvi |
| Alkuperäiskanta | Karvianjoen taimen — emokalasto Kantin kalanviljelylaitoksella |
| Heikentynyt kanta | meriharjus — Ouran saariston kanta kääntyi laskuun 1990-luvun lopulla |
| Aineisto | Luken ja konsulttien verkkokoekalastukset 2007–2021, Luken kaupallisen kalastuksen tilastot 2010–2019, kalataloudellinen yhteistarkkailuohjelma 2017–2023 |
Näytä Karvianjoen vesistö kartalla
Sisältö tarkistettu 27.7.2026. Säädökset, luvat ja hinnat muuttuvat: tarkista ajantasainen tieto alla linkitetyistä viranomaislähteistä.
Karvianjoen taimen — oma kanta, joka lisääntyy sivupuroissa
Alueella esiintyy suunnitelman mukaan arvokas alkuperäinen Karvianjoen taimen. Luonnonlisääntymistä tapahtuu lähinnä joen sivujoissa ja -puroissa, koska pääuoman vedenlaatu ei ole kovin hyvä: Karvianjoen yläosilla on runsaasti turvetuotantoa, joten pääuoman humus- ja ravinnepitoisuus on suuri. Sivu-uomiin eli luomiin purkautuu kuitenkin runsaasti pohjavettä, ja selvitysten mukaan suurin osa niistä soveltuu taimenelle hyvin.
Kannasta on emokalasto Kantin kalanviljelylaitoksella Karvialla, ja eri kokoisia taimenia istutetaan vesistöön vuosittain. Suunnitelma toteaa, että rasvaevälliset taimenet ovat toistaiseksi olleet käytännössä rauhoitettuja, ja että vedenomistajien omat istutukset ovat tästä syystä vähentyneet.
⚠️ Suunnitelmassa esitetään ELY-keskukselle Karvianjoen taimenen välimitaksi 25–35 senttiä, alueena Vatajankosken yläpuolinen päävirta sivujokineen. Suunnitelman oma perustelu esitykselle on se, että vesialueen omistajien kannattaa istuttaa taimenta kalastettavaksi, kun sekä pienet että suuret yksilöt jäävät silti rauhoitetuiksi ympäri vuoden. Taustatietona suunnitelma mainitsee, että naaraat saavuttavat sukukypsyyden laitosoloissa noin 30 sentin pituisena ja koiraat jo pienempänä. Kyseessä on esitys, ei voimassa oleva sääntö. Osassa aluetta ei suunnittelukauden alussa ole kunnon vaellusyhteyttä järveen tai mereen, jolloin sovelletaan kalastusasetuksen 2 §:n mukaista 45 sentin ylämittaa.
Taimenen osatavoitteeksi on kirjattu luonnonkantojen elpyminen. Toteutumista mitataan jokien poikastiheyksien perusteella, mutta suunnittelukaudelle ei aseteta tiheystavoitteita; merenhoitoa varten on kuitenkin asetettu hyvän tilan raja-arvoksi 20 poikasta sadalla neliömetrillä.
Kuha — vahva kanta kolmella suurella järvellä
Kuhaa esiintyy useissa alueen järvissä, joista monet ovat reheviä. Kannat ovat osin istutusten varassa, mutta suunnitelman mukaan ainakin Isojärvellä, Karvianjärvellä ja Siikaisjärvellä sekä muutamalla pienemmällä järvellä kanta on vahva. Karvianjärvellä vahva kuhakanta perustuu nykyään pelkästään luonnontuotantoon, eikä tuki-istutuksia enää tarvita.
Istutusmäärät vaihtelevat järvittäin. Siikaisjärvelle on istutettu viime vuosina noin 15 000 yksikesäistä kuhanpoikasta vuodessa, ja suunnitelman mukaan istutusmääränä on hyvä pitää noin 15 000 kappaletta istutusvuotta kohti — luonnonlisääntyminen ei järvessä joka vuosi onnistu sillä tasolla, että istutuksista voitaisiin luopua. Hirvijärvelle istutettiin vuosina 2005–2011 kuhaa 6 500–10 000 kappaletta vuosittain, ja niillä on suunnitelman mukaan saatu järveen vahva kalastettava kuhakanta.
Isojärvi on alueen suurin järvi (3 941 ha), ja kuha on siellä suosituin saalis. Yleisimpiin lajeihin kuuluvat kuhan lisäksi ahven, made ja hauki; järvestä on tavattu myös muikkua ja toutainta. Muikkua on aiemmin ollut Isojärvessä, mutta sitä on tavattu viimeksi vuonna 2008.
Mitä koekalastukset kertovat järvistä
Karhijärvi (3 335 ha) on matala — suurin syvyys 7,3 metriä — runsashumuksinen ja erittäin rehevä järvi, jonka kokonaisfosforipitoisuus on 32–200 µg/l. Luonnonvarakeskuksen vuoden 2020 verkkokoekalastuksessa kokonaisyksikkösaalis oli keskimäärin 2,8 kiloa verkkoa kohti, mikä on suunnitelman mukaan erittäin suuri lukema mutta pienempi kuin vuosien 2007 ja 2010 koekalastuksissa (noin 4 kg/verkko). Kalayhteisö oli painosaaliin osalta edelleen särkikalavaltainen, mutta lukumääräsaaliissa ahvenkalat olivat särkikaloja runsaampia.
Petokaloista tärkein laji Karhijärvessä oli vuonna 2020 vähintään 15-senttinen ahven, ja petokalojen saalisosuuksien kasvu vuoden 2017 tasosta johtui pääasiassa juuri petomaisten ahventen runsastumisesta. Suunnitelma korostaa silti, että petokalojen osuudet saaliissa jäivät kasvusta huolimatta edelleen melko pieniksi. Kuhan osuus painosaaliissa jäi erittäin pieneksi, 3 prosenttiin, vaikka kuha onkin runsastunut vuodesta 2017. Suunnitelma huomauttaa, että vastaavan rehevyystason järvissä kuha on yleensä runsain petokala, koska se hyötyy rehevöitymisestä hauen ja ahvenen kustannuksella. Järvellä on tehty hoitokalastuksia nuottaamalla vuodesta 2010 alkaen; vuosisaalis on vaihdellut muutamasta tonnista sataan tonniin (2014), ja yhteensä vuoden 2010 jälkeen on saatu yli 200 tonnia.
Siikaisjärvi (495 ha) on matala, rehevä ja humuspitoinen: keskisyvyys 1,9 metriä, suurin syvyys 5,3 metriä. Vuoden 2015 koekalastuksessa ahvenkalat (ahven, kuha ja kiiski) olivat painosaaliissa vallitsevia 74 prosentin osuudella, ja särkikalojen (särki, salakka, pasuri, lahna) osuus jäi 26 prosenttiin. Siikaisjärven kuha on kuusivuotiaana keskimäärin 42 senttiä. Muuhun lajistoon kuuluvat made, hauki sekä sulkava ja satunnaisina säynävä ja ruutana.
Valkjärvi (335 ha) on melko matala ja lievästi rehevä, kokonaisfosfori 11–27 µg/l. Vuoden 2015 koekalastuksessa järvestä saatiin vain neljää kalalajia: ahventa, särkeä, kiiskeä ja lahnaa. Särkeä ja ahventa saatiin molempia lähes puolet saaliista ja muita lajeja hyvin vähän. Petokalojen määrä oli hyvin pieni, mutta muiden lähteiden mukaan järvessä on vahva haukikanta. Järven ahventen keskikoko on pieni, ja suunnitelma toteaa, että syy pitäisi ensin selvittää — hidas kasvu ja pelkkien nuorten ikäluokkien esiintyminen vaativat eri toimenpiteet.
Karvianjärvellä (900 ha) keskimääräiset yksikkösaaliit ovat vaihdelleet runsaan kolmen kilon (2011) ja 1,5 kilon (2017) välillä. Hirvijärvellä tehtiin loppusyksystä 2012 suppea verkkokoekalastus, jossa saatiin biomassaltaan eniten kuhaa (38 prosenttia), särkeä ja ahventa; muut saalislajit olivat lahna, pasuri ja hauki. Inhottujärvi (450 ha) koekalastettiin vuonna 2020: särkikaloja oli runsaasti, runsain laji oli pasuri ja joukossa oli myös petomaisia särkikaloja eli toutainta ja säynettä, kun taas särkeä ja lahnaa oli melko vähän.
Solmuvälit ja alamitat järvittäin
Isojärvellä kuhan lakisääteinen alamitta on 42 senttiä, ja sen valvonta on kirjattu suunnitelmakauden alun painopisteeksi. Verkkojen pienin sallittu solmuväli on Isojärvellä 50 mm ja Siikaisjärvellä 55 mm. Karvianjärvellä pienintä sallittua solmuväliä ei ole määritelty, koska järvellä kalastetaan verkoilla myös ahventa; suunnitelma katsoo silti, että kuhan kalastuksessa siellä olisi syytä käyttää vähintään 50 millin verkkoja.
Karhijärvellä kuha kasvaa Luken tutkimusten mukaan erittäin nopeasti, koska kanta on melko harva ja ravintoa on runsaasti tarjolla, joten perusteita lakisääteistä suuremmalle alamitalle on olemassa. Koko sisävesialueella voidaan suunnitelman mukaan harkita kuhan alamitan nostamista esimerkiksi 45 senttiin — mutta päätöksen pohjana olisi oltava tieto kuhan kasvunopeudesta eri järvillä, ja asia selvitetään vasta suunnittelukauden alussa. Kyseessä on siis harkinta, ei voimassa oleva mitta.
Merialueella kuhan alamitta Selkämerellä on ryhmän I kaupallisilla kalastajilla 40 senttiä ja vapaa-ajankalastuksessa 42 senttiä; suunnitelman mukaan alamitan nostolle merialueella ei liene tarvetta. Kalatalousalue suosittelee vapaa-ajan kuhankalastuksessa kaikilla vesialueilla vähintään 50 millin solmuväliä, jolloin alamittaisten eli alle 42-senttisten osuus saaliissa pysyy riittävän pienenä. Kaupallisilla kalastajilla solmuväli saisi mielellään olla vähintään 45 mm, jossa Luken tutkimuksen mukaan alle 40-senttisten osuus on noin 10 prosenttia.
Merialue — verkkopyyntipäivät alle kolmasosaan
Merialueella toimi Luken tilastojen mukaan vuosina 2010–2019 vajaat 20 kaupallista kalastajaa. Runsaimmat saalislajit ovat olleet särkikalat, ahven, hauki, kuha, lohi, siika ja taimen. Kaikkein selvin muutos on pyyntiponnistuksessa: verkkopäivien määrä laski seurantajaksolla 2010–2019 vajaasta 70 000:sta vuodessa runsaaseen 20 000:een, kun taas rysäpyynnissä vastaavaa laskua ei ole havaittavissa. Edellä lueteltujen lajien lisäksi alueelta saatiin esimerkiksi vuonna 2018 kuoretta 44 tonnia ja silakkaa 534 tonnia.
Haukikannat ovat vahvat ainakin Merikarvianjoen edustalla, jossa niitä hyödynnetään sekä kaupallisessa kalastuksessa että kalastusmatkailussa. Merikarvian edustan kahden kalastajaseuran merialueelle, noin 7 000 hehtaarille, saa hankittua kalastuslupia esimerkiksi uisteluun. Merialueella runsastuneet harmaahylkeet haittaavat suunnitelman mukaan merkittävästi sekä kaupallista että vapaa-ajankalastusta.
Virtavedet, harjus ja kirjolohi
Merikarvianjoki on Karvianjoen vesistöalueen (valuma-alue 3 438 km²) kolmesta mereen laskevasta haarasta pohjoisin ja runsasvetisin. Joen pituus Isojärveltä mereen on noin 27 kilometriä, pudotuskorkeutta on 35 metriä ja keskivirtaama on noin 15 m³/s; kokonaispituudesta noin 6 kilometriä on koski- ja virta-alueita. Suunnitelman mukaan joki on Etelä-Suomen suosituimpia jokikalastusalueita, ja sinne myydään vuosittain yhteensä noin 10 000 kalastusvuorokautta. Jokeen istutetaan pääasiassa kirjolohta; myös Nevan kantaa olevaa lohta on istutettu pieniä määriä, mutta niitä nousee jokeen suunnitelman mukaan kovin vähän.
Harjusta esiintyy jokialueella vaihtelevasti. Sitä on istutettu lähinnä Karvianjoen yläosien koskialueille ja Pomarkun Kynäsjoelle, ja muutamissa paikoissa kanta on istutusten ansiosta melko runsas. Kynäsjoella harjus myös lisääntyy. Merellä tilanne on toinen: Ouran saaristossa on ollut meriharjusta, mutta 1990-luvun lopulla kanta kääntyi laskuun, ja nykyään koko Pohjanlahden harjus määritellään erittäin uhanalaiseksi. Yksittäisiä harjuksia saadaan merialueelta lähes vuosittain aikaisin keväällä verkkopyynnin yhteydessä.
Vaellusesteitä ollaan purkamassa: Vatajankosken ja myöhemmin Jyllinkosken voimalaitospadot on tarkoitus purkaa kustannussyistä, mikä avaa Karvianjoen yläosia kalojen vaelluksille. Merikarvianjoen luusuan Kurikanniskan kalatie on saanut rakentamisluvan — ⚠️ suunnitelma ilmoittaa vuoden kahdessa kohdassa eri tavoin (s. 7 vuonna 2020, s. 29 vuonna 2021). Noormarkun Makkarakoskeen rakennettiin kalatie vuoden 2013 aikana, ja Pohjajoen 11 koskea kunnostettiin vuonna 1995.
Miten näitä lukuja luetaan oikein
- Eri menetelmien lukuja ei voi verrata keskenään. Verkkokoekalastuksen kg/verkko, sähkökoekalastuksen poikastiheys ja kaupallisen kalastuksen saaliskilot mittaavat eri asiaa.
- Suunniteltu ei ole voimassa oleva. Taimenen 25–35 sentin välimitta ja kuhan mahdollinen 45 sentin alamitta ovat suunnitelman esityksiä ja harkintoja, joista päätöksen tekee ELY-keskus. Voimassa olevat mitat: pyyntimitat ja rauhoitusajat.
- Kalastuksen määrä on laskenut, ei välttämättä kanta. Merialueen verkkopäivien romahdus 70 000:sta 20 000:een kertoo pyyntiponnistuksesta; se ei sellaisenaan kerro kalakantojen suunnasta.
- Luvut ovat vuosilta 1995–2021. Ne kuvaavat kantojen ja säätelyn tilannetta suunnitelman laatimisaikaan. Ajantasaiset rajoitukset: kalastusrajoitus.fi.
Usein kysyttyä Karvianjoen vesistön kalavesistä
Onko Karvianjoen alueella hyvä kuhakanta?
Käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan kuhakanta on vahva ainakin Isojärvellä, Karvianjärvellä ja Siikaisjärvellä sekä muutamalla pienemmällä järvellä. Karvianjärvellä vahva kanta perustuu nykyään pelkästään luonnontuotantoon eikä tuki-istutuksia tarvita, kun taas Siikaisjärvellä istutuksia jatketaan noin 15 000 yksikesäisen poikasen vuosivauhdilla. Karhijärvellä kuhan osuus vuoden 2020 koekalastuksen painosaaliista oli sen sijaan vain 3 prosenttia.
Millä solmuvälillä Karvianjoen alueen järvillä saa kalastaa?
Isojärvellä verkkojen pienin sallittu solmuväli on 50 mm ja Siikaisjärvellä 55 mm. Karvianjärvellä pienintä solmuväliä ei ole määritelty, koska järvellä kalastetaan verkoilla myös ahventa, mutta suunnitelma katsoo että kuhan kalastuksessa siellä olisi syytä käyttää vähintään 50 millin verkkoja. Sama 50 millin suositus koskee vapaa-ajan kuhankalastusta kaikilla alueen vesialueilla. Tarkista ajantasainen tilanne kalastusrajoitus.fi-palvelusta.
Saako Karvianjoesta ottaa taimenta saaliiksi?
Suunnitelman kirjoitushetkellä ei käytännössä: rasvaevälliset taimenet ovat olleet käytännössä rauhoitettuja. Suunnitelmassa esitetään ELY-keskukselle Karvianjoen taimenelle 25–35 sentin välimittaa Vatajankosken yläpuoliseen päävirtaan ja sen sivujokiin, jolloin sekä pienet että suuret yksilöt jäisivät rauhoitetuiksi ympäri vuoden. Kyseessä on esitys, jonka voimaantulosta päättää ELY-keskus — tarkista voimassa olevat mitat ennen kalastusta.
Mikä on alueen paras jokikalastuskohde?
Suunnitelma nostaa esiin Merikarvianjoen, jota se kuvaa Etelä-Suomen suosituimpiin kuuluvaksi jokikalastusalueeksi: sinne myydään vuosittain noin 10 000 kalastusvuorokautta ja jokeen istutetaan pääasiassa kirjolohta. Toinen suosittu koskikalastuskohde on Kynäsjoki Pomarkussa, jossa esiintyy kirjolohen lisäksi kohtalaisesti harjusta. Koskikalastuslupia myydään myös Karvianjoen yläosille Honkajoen alueelle ja Kantinkoskelle.
Miksi Karhijärven kalasto on särkikalavaltainen?
Karhijärvi on matala, runsashumuksinen ja erittäin rehevä järvi, jonka kokonaisfosforipitoisuus on 32–200 µg/l. Vuoden 2020 koekalastuksessa kokonaisyksikkösaalis oli keskimäärin 2,8 kiloa verkkoa kohti, mikä on suunnitelman mukaan erittäin suuri, joskin pienempi kuin vuosien 2007 ja 2010 noin 4 kg/verkko. Painosaalis oli edelleen särkikalavaltainen, mutta lukumääräsaaliissa ahvenkalat olivat runsaampia. Järvellä on hoitokalastettu nuottaamalla vuodesta 2010 alkaen.
Nouseeko Karvianjoen vesistöön vaelluskaloja?
Vaellusesteitä on vielä paljon, mutta tilanne on muuttumassa. Vatajankosken ja myöhemmin Jyllinkosken voimalaitospadot on tarkoitus purkaa, mikä avaa Karvianjoen yläosia vaelluksille. Merikarvianjoen luusuan Kurikanniskan kalatie on saanut rakentamisluvan ja valmistuu suunnitelman mukaan hyvin todennäköisesti suunnitelmakauden aikana. Noormarkun Makkarakoskeen rakennettiin kalatie vuonna 2013. Vaelluskalajoissa on verkkokalastuskielto 15.8.–30.11., ja lohikalat ovat rauhoitettuja 1.9.–30.11.
Lähteet ja lisätieto
Väitteet perustuvat viranomais- ja tutkimuslähteisiin. Linkit avautuvat alkuperäisaineistoon.
- Karvianjoen kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma — vesipinta-ala, merialueen osuus ja hallinnon kotipaikka s. 3; omistusyksiköiden kokojakauma s. 5; harmaahylkeet ja merimetsot s. 6; kuhan ja lohikalojen kannat, hoitokalastusjärvet, Karvianjoen taimen ja Isojärven muikku s. 7; meriharjuksen taantuminen sekä kaupallisen kalastuksen lajit ja verkkopäivien lasku s. 8; kuore- ja silakkasaalis 2018 s. 8; Merikarvianjoen kalastusvuorokaudet, Kynäsjoki ja koskikalastusluvat s. 10; osatavoitteet ja poikastiheyden raja-arvo s. 11; sivu-uomien merkitys taimenelle s. 13; jokisuiden isorysäluvat s. 18; yhtenäislupa-alueet ja merialueen kuhan alamitat s. 20; solmuväli- ja alamittasuositukset, taimenen välimittaesitys ja järvikohtaiset solmuvälit s. 21; kunnostukset ja patojen purku s. 22; istutussuunnitelma ja käytettävät kannat s. 23–24; yhteistarkkailuohjelma, sähkökoekalastusalat ja Inhottujärven koekalastus 2020 s. 26; Merikarvianjoen perustiedot ja lohi-istutukset s. 27; Eteläjoen ja Pohjajoen kalatiet ja kunnostukset s. 28; Isojärven perustiedot ja Kurikanniskan kalatien lupavuosi s. 29; Isojärven solmuväli ja kuhan alamitta sekä Karhijärven perustiedot ja hoitokalastussaaliit s. 30; Karhijärven koekalastustulokset ja kuhan kasvu s. 31; Siikaisjärven perustiedot, lajisto, koekalastus ja kuhaistutukset s. 32; Inhottujärven perustiedot s. 33; Valkjärven perustiedot ja vuoden 2015 koekalastus s. 33–34; Karvianjärven lajisto ja yksikkösaaliit s. 34–35; Venesjärvi s. 35; Hirvijärven perustiedot, koekalastus ja kuhaistutukset s. 36; kalastuksenvalvonnan painopisteet ja Isojärven kuhan alamitta s. 38; rauhoitusajat ja verkkokalastuskiellot s. 40; meriharjus ja sisävesien harjusistutukset s. 40–41
- Kalastusrajoitus.fi — ajantasaiset aluekohtaiset rajoitukset
- Luonnonvarakeskus — kalakantojen tila ja seuranta